Musiikkia

Viikon sairauden aikana ei voinut tehdä muuta, kuin olla makuulla ja katsella televisiota – tai youtubea. On hämmästyttävää, kuinka paljon musiikkimateriaalia on tarjolla nykyään Internetissä. Laitoin seikkailuni aikana linkit muistiin. Ohessa.

Chopinin Nocturn Opus 9 nro 1 on kappale, joka aina saa minut aina kokemaan kylmiä väristyksiä. Tämä sävellys kertoo minulle siitä, että maailmassa vielä on kauneutta ja puhtautta ja, että sitä kannattaa etsiä. Silloin, kuin soitin pianoa joka päivä, pystyin soittamaan tämän alusta loppuun. Nykyään se tuntuu vaikealta uskoa, niin vaikealta vaikuttavat nuotit.
http://www.youtube.com/watch?v=cFhaBEtmHeU

Johnny Cashin Boy Named Sue on kappale, johon ei väsy koskaan. Se kertoo miehestä, jonka nimeksi isänsä antoi Sue. Mies kärsi nimestään koko ikänsä ja lopulta päätti kostaa vääryyden isälleen. Lopulta hän hän löysi (”Dirty mangy dog, that named me Sue”) ja olisi voinut tappaa hänet. Isä kuitenkin sai mahdollisuuden kertoa tarinansa ja miehen mieli muuttui (”I called him a pa and he called me a son, and I came up with a different point of view”). Johtopäätös oli: ”The world is rough and if a man’s gonna make it, he’s gotta be tough”. Voi, miten hienon elämänopetuksen Johnny Cash antoi laulussaan. Se on niin totta. Maailma on paha ja vain vahvat pärjäävät.
http://www.youtube.com/watch?v=M89c3hWx3RQ

Dr. Johnin Iko Iko on New Orleans tyyliä parhaimmillaan. Minua on usein kiinnostanut länsimaisen populaarimusiikin ”genetiikka”. Ragtime syntyi eurooppalaisen klassisen musiikin ja afrikkalaisen rytmisemmän musiikin fuusiona. Sekoitetaan keittoon blues ja saadaan jazz. Näistä elementeistä syntyi sitten nykyään kuultava rytmimusiikki.
http://www.youtube.com/watch?v=JESFMO1Hl4M

Kenny Rogersin the Gamblerin sanat kannattaa kuunnella tarkkaan. Liike-elämän koukeroissa kannattaa opetella pelin säännöt, ennen kuin alkaa pelata. Ei myöskään kannata alkaa laskea voittoja tai tappioita, ennen kuin peli on pelattu loppuun. Viisautta on tietää, milloin luovuttaa suosiolla ja milloin iskeä koko arsenaalilla. Paljon syvällistä viisautta sisältyy tähän lauluun.
http://www.youtube.com/watch?v=kn481KcjvMo

Scott Joplinin Entertainer on Ragtime ajan merkkipaalu. En koskaan väsy kuuntelemaan sitä, kuten en väsy Maple Leaf Ragiinkaan. Nämäkin osasin ennen soittaa, jota asiaa nyt suuresti ihmettelen.
http://www.youtube.com/watch?v=fPmruHc4S9Q
http://www.youtube.com/watch?v=6Jgk9tYN5XY&feature=related

Johnny Cashin One piece at a time kertoo Cadillac autotehtaan työntekijästä, joka päättää rakentaa Caddyn autotallissaan. Hän vie joka päivä yhden osan lunchboxissaan kotiinsa. Tosin, vaihdelaatikon kanssa täytyy hieman taiteilla. Olen usein käyttänyt tätä esimerkkinä, kun isoja projekteja on laitettu liikkeelle. Oli projekti kuinka suuri tahansa, se pitää kuitenkin tehdä ”one piece at a time”.
http://www.youtube.com/watch?v=sIuo0KIqD_E&feature=related

Chuck Berryn Johnny B Goode on yksinkertaisesti vain hyvä ja nerokas.
http://www.youtube.com/watch?v=2gv62KbSBQM

Chopinin Nocturne Opus 9 nro 2 menee lähes samalle tasolle saman opuksen ensimmäisen kanssa.
http://www.youtube.com/watch?v=YGRO05WcNDk&feature=related

Eric Claptonin Cocaine on esimerkki ajasta, jolloin rockmuusikot osasivat tehdä muutakin kuin vääntää volyyminapit tappiin - 1970 luvulla he vielä osasivat soittaa. Claptonin kitarasoolot eivät ole saaneet voittajaansa 30 vuodessa.
http://www.youtube.com/watch?v=qYS732zyYfU&feature=PlayList&p=40115BD1BD48BF15&index=0&playnext=1


Bob Marleyn No Woman No Cry on rentoutusta parhaimmillaan. Ihailen Marleyn rentoa tyyliä.
http://www.youtube.com/watch?v=AKUO5FiE-IQ

Bob Dylanin Maggies Farm kuulin ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten. Silloin olin varma, että Dylan viittaa Margaret Thatcheriin. Nyt selvisi, että olikin kyse aivan muusta.
http://www.youtube.com/watch?v=Rj1mMWdq4o8

Johnny Cashin Don’t take your guns to town kappaleesta löytyi hieno esitys Youtubesta.
http://www.youtube.com/watch?v=raXKeQ5qFwo&feature=related

Johnny Cash esittää kappaleen San Quentin paikassa nimeltään San Quentinin vankila.
http://www.youtube.com/watch?v=1zgja26eNeY&feature=related

Beatlesin Back to USSR on Beatlesien paras kappale.
http://www.youtube.com/watch?v=PxyISsA0Oh0

Jerry Reedin esitys kappaleesta Six days on the road on paras mahdollinen versio.

City of New Orleans saa aina kyyneleet silmiini. En tiedä, mikä siinä niin vetoaa. Tämä Jerry Reedin versio.
http://www.youtube.com/watch?v=OfxoM6trtZE&feature=related

Long way to Tipperary on aina ollut suosikkini. Sittemmin kävin monta kertaa paikan päällä toteamassa: ei sinne ollutkaan niin pitkä matka.
http://www.youtube.com/watch?v=fyzHjug4Lic&feature=related

Epidemian syntymisestä

Sikainfluenssaa sairastavana kiinnostuin siitä, että koska ja miten taudista tulee epidemia. Tein yksinkertaisen mallin asiasta seuraavilla oletuksilla:

• Taudin tarttumisaika on 7 päivää
  
• Kunakin päivänä sairastunut tartuttaa keskimäärin k ihmistä
  
• Populaation koko on yksi miljardi (P)
  
• Alkutilanteessa infektion saaneita on 100 kpl
  
• Kerran sairastunut saa immuniteetin
  

 

Tästä tulee aika yksinkertainen differenssiyhtälöpari (I = infektoituneiden ihmisten määrä, P = populaatio):

 

I(t+1) = k(1-I(t)/P(t)) – I(t-7) + I(t)

P(t+1) = P(t) – k(1-I(t)/P(t))

 

Laitan nämä differenssiyhtälön Exceliin. Sieltä tulee seuraavia tuloksia eri k arvoilla:
 

k = 0,2
 
 

Tuosta selviää se, että jos yksi ihminen tartuttaa yhteensä 1,4 ihmistä tartuntansa aikana, epidemiaa ei synny.
 

Etsitään seuraavaksi semmoinen k arvo, jolla merkittävä osa populaatiosta sairastuu. Käy ilmi, että parametrille k on olemassa kynnysarvo, jonka ylityttyä syntyy epidemia.
 

k = 0,45 tuosta miljardin populaatiosta vain erittäin pieni osa (0.01%) sairastuu.

k = 0,48, sairastuuedelleen kovin vähän, 0.3%

k = 0,49, sairastuneita on 4%

k= 0,495, sairastuneita on 22%

k = 0,50 sairastuneita on 53%

k = 0,51 ollaan jo lähes koko populaatiossa (79%)

 

Jotain kummallista tapahtuu k:n arvoilla välillä 0.49-0.50. Jostain syystä tuolla kapealla välillä epidemia räjähtää käsistä.
 

Tässä on käyrä silloin, kun k = 0,50:

 

Tuosta seuraa hämmästyttävä johtopäätös. Jotta syntyisi epidemia, pitää yhden ihmisen sairastumisaikana tartuttaa 3,5 muuta ihmistä. Jos pysytään hiukankin tuon arvon alla, epidemia jää syntymättä.

Toinen mielenkiintoinen havainto on se, että epidemia on eräänlainen epäsymmetrinen pulssi. Mikäli kynnysehdot täyttyvät, epidemia saavuttaa huippunsa noin kahdessa kuukaudessa. Huipun saavuttamisen jälkeen epidemia häviää nopeasti.

 

Sikainfluenssa

Joulunpyhinä minuun iski sikainfluenssa.
Minulla on sanottavaa kaikille niille, jotka harkitsevat H1N1 rokotteen ottamista. Menkää heti ottamaan piikki, kun se on mahdollista. Kyseisen sairauden kokeneena voin kertoa, että sikainfluenssa on aivan erilainen verrattuna kaikkiin muihin influenssiin. Se on kivulias, oireet ovat jopa pelottavia ja toipuminen kestää paljon kauemin, kuin kuvittelet. Se voi myös tappaa.

Internetistä löytyi kiitettävästi tietoa sikainfluenssan oireista ja viiruksen taustoista. Ne terveyspalveluiden päivystäjät, joilta asiasta pyhinä kyselivät eivät minusta olleet kovin asiantuntevia. Eniten olisin kaivannut kuvausta siitä, miten tyypillisesti sairaus etenee. Jotta minun kokemuksestani voisi olla jollekulle muulle apua, dokumentoin oman tapaukseni tähän:
- Epämääräisiä oireita alkoi esiintyä lauantaina 19.12. Eräänlaista epämukavuuden tunnetta. Se on varmaan paras tapa kuvata asia. Väsymystä ja ruokahalun puutetta.

- Maanantaina 20.12 tiesin jo, että flunssa oli tulossa. Työteho oli kovin matala.

- Tiistaina nousi kuume, joka nousi korkeimmillaan tasolle 37.7. Lisäksi esiintyi edellämainittua ”epämukavuuden tunnetta”.

- Koko sairauden ajan kuumetaso heilahteli kovasti. Erikoista oli, että se oli korkeimmillaan öisin. Keskiviikkoyönä se oli tasolle 38.2. Torstaina iltapäivällä kuume laski normaaliksi noustakseen taas tasolle 38.1 seuraavana yönä.

- Torstaiyönä kuvaan tuli kovat kivut. Nämä esiintyivät kurkussa ja jossain henkitorven tienoilla. Ne olivat niin kovia, että edes raskas Burana lääkitys (kaksi 20 kappaleen pakettia sairauden aikana) ei auttanut. Kipujen takia ei saanut öisin nukuttua.

- Perjantaiaamuna alkoi kova yskä. Sitä voi kuvata sanalla ”hinkuyskä”. Yskiminen tulee syvältä, lähes vatsasta asti ja jatkuu kerrallaan aina minuutteja. Jokaisen tällaisen kohtauksen jälkeen hiki virtasi ja uupumus oli suuri.

- Tätä kirjoittaessa, maanantaina (sairauden 8. päivä), kuume on hävinnyt ja jäljelle on jäänyt kova yskä ja kurkkukipu.


Minulle tämä influenssa on ollu tyystin erilainen, kuin mikään muu koskaan aikaisemmin.

Siis, jos haluatte kokea tuon ylläolevan mukaisen sairauden, suosittelen rokotteen jättämistä väliin.

Eräs yksityiskohta liittyy sairaalapalveluiden toimintaan. Soitin lukuisia kertoja sikainfluenssapäivystykseen saadakseni ohjeita asiassa. Sain heiltä hyvät perustiedot mm. siitä, mihin mennä sitten, jos oireet menevät hengenvaarallisiksi. Sen ne tiesivät ja ohjeistus sellaisten asioiden suhteen oli hyvää ja asiallista.

Mielenkiintoista oli se, miten vahva tahtotila näillä terveysasiantuntijoila oli huolehtia siitä, että minä en menisi joulunpyhinä kuormittamaan terveydenhoitojärjestelmää. Kipuni olivat kovat ja olo oli ajoin lähes sietämätön. Heidän ohjeensa oli, että vasta sitten, mikäli minulle tulisi vaarallisentuntuista hengenahdistusta, olisi oikea aika mennä sairaalapäivystykseen. Kriteeri siis oli se, että tilanne pitäisi päästää ensin vaaralliseksi (siis, jos hengitys menisi lähes mahdottomaksi), jotta asian hoitamiseen kannattaisi käyttää yhtään resursseja.

Tästä tuli mieleen eräs aikaisempi tapaus, jossa oli noudatettu tätä samaa ohjetta:

http://havaitsija.blogspot.com/2009/11/on-toimittu-taysin-ohjeiden-mukaisesti.html

Irrotettu asiayhteydestään, Out of context

Nyt on kulunut pari viikkoa siitä, kun Englannissa sijaitsevasta East Anglian yliopiston ilmastotutkijoiden salaiset tiedostot vuodettiin julkisuuteen.

Paljastuneista sähköposteista, dokumenteista ja ohjelmakoodeista näkyy selvästi, että Briffan ja Jonesin tutkimustulokset ovat olleet väärennöksiä. Tuloksia on tarkoituksellisesti manipuloitu näyttämään dramaattista lämpötilan nousua, vaikka datat eivät väitettä tue.

Jones on jättänyt tutkimuslaitoksen johtajan virkansa toistaiseksi. Hän ja Briffa ovat selityksen velkaa. Se selitys on, että vuodettu materiaali on irrotettu asiayhteydestään. Tätä "out of context" puolustusta hoetaan yhä uudelleen. Helsingin sanomat ja monet muut lehdet ovat ottaneet tämän argumentaation kiitollisuudella vastaan ja toistavat sitä kritiikittömästi.

Steve McIntyre otti haasteen vastaan ja teki seikkaperäisen selvityksen siitä, mikä näiden viestien asiayhteys on:

http://climateaudit.org/2009/12/10/ipcc-and-the-trick/

 

Vanha sanonta menee näin: varo, mitä toivot, sillä voi käydä niin että saat sen. Näiden ilmastotutkijoiden ei kannattaisi käyttää kovin paljon tuote "out of context" puolustusta, sillä kuva muuttuu entistä karmivammaksi, kun vuodetut tiedostot pistetään asiayhteyteensä.

McIntyre on purkanut IPCC:n Tansanian kokoukseen (1999) liittyvät sähköpostit ja muun materiaalin kronologiseen listaan. Kokouksen alla valmisteltiin seuraavaa ilmastoraporttia ja oli päätetty, että siinä esitetään 1000 vuoden lämpötilakäyrä. Tutkijat valmistelivat tätä käyrää, mutta keskusteluissa paljastuu, että käyrässä ei ole nousevaa häntää. Sähköposteja virtaa edes takaisin ja tutkijat ovat huolissaan siitä, että datat eivät luo sitä dramaattista vaikutelmaa, jota ollaan hakemassa. Lopulta tutkijat päättävät manipuloida tuloksia siten, että kuuluisa jääkiekkomaila ilmestyy kuviin. Ja, tämä kaikki näkyy kirjeenvaihdolla selkeällä englanninkielellä.

Siinä sitä kontekstia löytyy. Suomessa näitä asioita noteeraa suomalainen MEP, Korhola:

http://eijariitta.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/12/konteksti-vain-pahentaa-cru-skandaalia/

 

 

Moskovan juna

Kävin Moskovassa. Junalla.

Vaikka nyt eletään jo melkein 2010 lukua, historia on mielessä tällä matkalla. Moskovan juna nimittäin on peili, josta näkee paljon asioita suomalaisuudesta ja suomen historiasta.

Sieluuni ovat painuneet lähtemättömästi 70-luvun loputtomalta tuntuneet uutiset Ahti Karjalaisen kauppavaltuuskunnan matkoista Moskovaan. Televisiokamerat olivat asemalla saattamassa valtuuskuntaa matkaan. Ja, tietysti heidät otettiin samassa paikassa vastaan ja uutiset olivat usein hyviä. Karjalaisella, Nokian Kairamolla, Koneen Herlininillä tai Wärtsilällä oli aina kerrottavaa suurista tilauksista.

Eräänlaisella ironialla muistelen niitä lukemattomia 70-luvun uutislähetyksiä, joissa toisteltiin sen ajan poliittista liturgiaa. Kun Kekkonen oli käynyt Moskovassa (hän meni sinne yleensä junalla), viestimet aina ”uutisoivat” tapaamisen ”kommunikeasta”, jossa vakuutettiin kaiken olevan hienosti Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa. Kaava oli aina sama. Joka kerta täysin sama tarina.

Viisikymmentäluvulta on peräisin suomalaisen yritteliäisyyden ikoni: viimeinen sotakorvausjuna. Pystyn palauttamaan mieleeni kuvia erilaisista tilanteista, jossa suomalaisten tunnollista sotakorvausten maksamista on valaistu kuvalla Moskovan junasta.

Moskovan matkani aikana oli Suomen itsenäisyyspäivä. Istuessani junan ravintolavaunussa, otin vodkalasillisen Suomen itsenäisyydelle ja niille miehille ja naisille, joiden ansiota se oli. Samalla mieleeni tuli kuva Paasikivesta, joka ennen talvisotaa kävi useita kertoja Moskovassa neuvottelemassa. Samoja raiteita Juho-kustikin kulki 70 vuotta sitten. Mielikuvistustani kurnuuttaa suunnattomasti ajatus Paasikivestä ja hänen neuvonantajistaan Moskovan junan hytissä pitämässä neuvonpitoa. Antaisin vaikka toisen käteni siitä, että saisin nauhoituksen herrojen keskustelujen sisällöstä. Mitka mahtoivat olla tunnelmat, kun he marraskuussa 1939 istuivat junahytissään pohtimassa Moskovan neuvotteluja samalla seuraten Viipurin metsäisen maaston maisemia? Kekkonen moitti näitä herroja 60-luvun lopulla ja antoi ymmärtää, että Neuvotoliitto oli tosissaan sovitteluyrityksissään, mutta Suomen neuvottelijat olivat liian tiukkoja. Oliko Paasikivellä epävarma olo? Pohtiko hän virheen mahdollisuutta? Pelkäsikö ja arvasiko hän Neuvostoliiton seuraavan siirron? Vai, oliko hän itsevarma ja voiton huumassa?

Toinen dramaattinen tapahtuma, joka on minuun tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, on Kyösti Kallion kuolema. Se liittyy löyhästi Moskovan junaan. Kallio oli talvisodan syttyessä presidenttinä, mutta hän oli vakavasti sairas. Tätä ei kuitenkaan kerrottu julkisuuteen (samaa toimintamallia sovellettiin Kekkosen tapauksessa muutama kymmenen vuotta myöhemmin). Kallion sijasta rauhanneuvottelut ja Moskovan junamatkailut joutui hoitamaan Paasikivi ja Ryti. Sanotaan, että Suomen tinkimättömyys sopimusneuvotteluissa johtui sairaasta Kalliosta. Mitä olisikaan ollut lopputulos, jos Mannerheim ja Ryti olisivat jo silloin olleet puikoissa? Kallio erosi presidentin virastaan heti, kun Moskovan rauha oli solmittu. Hän oli lähti junalla Helsingin rautatieasemalta kohti Nivalaa viettämään ansaittuja eläkepäiviään, kun sydänkohtaus iski ja hän kuoli Mannerheimin käsivarsille. Se oli suurta draamaa. High drama, to say the least.

Paluumatkalla pohdin Moskovan junan merkitystä Suomen nykyiselle taloudelliselle menestykselle. Suomen menestyksellinen nousu 90-luvun lamasta oli paljolti Nokian menestyksen ansiota. Harva tietää sitä, että Nokian nykymenestyksestä saadaan kiittää Neuvostoliittoa. Aika odottamaton vaite, eikö niin? Se on kuitenkin totta. Olen nimittäin kuullut useammaltakin Nokian konkarilta sen, että yhtiön 80-luvun kassavirta oli puhtaasti Neuvostoliiton varassa. Clearing kaupan ja Suomen kauppapolitiikan avulla Nokia sai aikaiseksi erittäin suuret tuotot. Vain ja ainoastaan näiden tuottojen ja avulla Nokialla oli ne muskelit, jotka sitten 90-luvun alussa mahdollistivat Ollilan uuden globaalin langattoman strategian. Tällä eriskummallisella tavalla me suomalaiset saamme siis kiittää tätä kovin parjattua Neuvostoliittoa menestyksestämme.

поездом до Москвы путешествие в историю.

Ilmastonmuutoksen uutisointi

Englannissa on siis maailman merkittävimpien ilmastotutkijoiden sähköpostit vuodettu julkisuuteen. Ne olivat kovin kiusallisia. Perusteltu epäilys herää, että tutkimustuloksia on manipuloitu ja mediaa johdettu harhaan. Olen itse käynyt läpi joitain osia tuosta kirjeenvaihdosta ja mielestäni se on kyllä aika järkyttävää luettavaa, to say the least.

Tuossa on aika suurista asioista kysymys. Paljonpuhuttu ilmastotieteilijöiden ”konsensus” ja IPCC Johtopäätökset nojaavat paljolti herrojen Jones, Briffa et. al. työn varassa. Tuloksiin pitäisi voida luottaa. Ottaen huomioon sen suuren mediahuomion, jonka ilmastonmuutos saa joka päivä lehdissä ja verkkojulkaisuissa, olisi luullut että asiasta käynnistyy keskustelu. Näin ei kuitenkaan käynyt. Media on täysin hiljaa.

Vain kaksi linjasta poikkeavaa löytyi: Wall Street Journal ja Guardian.
Wall Street journalin artikkeli on minusta hyvä, sillä siinä on neutraalisesti ja asiallisesti yritetty käsitellä ja analysoida ne tiedot, jotka tällä hetkellä ovat käytettävissä. Tuota voisi kutsua journalismiksi:

http://online.wsj.com/article/SB10001424052748704888404574547730924988354.html

Suomalainen europarlamentaarikko Korhola on ollut erittäin aktiivinen blogissaan. Hänen aviomiehensä on Helsingin yliopiston ilmastotieteen professori Atte Korhola, joten taustatietoja on varmaan ollut yllin kyllin.

http://eijariitta.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/20/ei-hyva-paiva-ilmastotieteelle/
http://eijariitta.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/24/oljy-ja-totuus-nousevat-pintaan/

Ylen MOT ohjelmissa vaikuttava Matti Virtanen on kirjoittanut tasapainoisen ja asiallisen blogin aiheesta:

http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=blogi&news_id=1679">

Tässä ilmastotieteen professorin Atte Korholan kommentointi asiasta:
http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=blogi&news_id=1678

On hämmästyttävää, ja huolestuttavaa, että media on asiasta näin hiljaa.
Tulee mieleen se aika, kun Neuvostoliitto hajosi. Se tuli täydellisenä yllätyksenä medialle. Tulee myös mieleen nykyinen finanssikriisi. Sekin tuli täydellisenä yllätyksenä. Merkit olivat kyllä ilmassa, mutta ne sivuutettiin. Jälkiviivautta kyllä piisasi sitäkin enemmän.

Terve uteliaisuus, avoin mieli, peräänantamattomuus, avoimuus. Sitä kaivataan. Nyt ja aina. Tässä hengessä päätän kirjoitukseni tähän videoon:

Ilmastotukijoiden paljastava kirjeenvaihto

Ehdin jo päättää, että jätän seikkailuni ilmastonmuutoksen ihmeellisessä maailmassa. Se on kuitenkin vaikeaa, koska koko ajan tulee kaikenlaista uutta ja mielenkiintoista tietoa esiin.

Eilen sain tietää, että maailman kuuluisimpien ilmastotukijoiden (Jones, Mann, Briffa ym.) sähköpostiarkistot on varastettu englantilaisen tutkimuslaitoksen palvelimilta. Joku hakkeri oli saanut massiivisen määrän näiden tutkijoiden kirjeenvaihtoa ja laittanut ne venäläiselle palvelimelle. Sieltä ne olivat levinneet ympäri maailman.

Suomalainen Ilmastotutkija, professori Atte Korhola toteaa, että paljastuneet viestit vaikuttavat aidoilta. Kyseiset tutkijat ovat olleet pääroolissa hallituksen välisen ilmastokonferenssin IPCC tehtävissä. Suurelta osin näiden tutkijoiden vaikutuksesta maailma on nyt valmistautumassa Kööpenhaminan konferenssiin ja maailmantalouden perusteita ollaan laittamassa uusiksi.

Nämä tutkijat ovat esittäneet kuuluisan ”hockey stick” käyrän, jonka mukaan elämme nyt ajassa, jolloin lämpötila on korkeammalla, kuin koskaan tuhannen vuoden aikana ja lämpötila nousee lineaarisesti aiheuttaen massiivisia ongelmia ihmiskunnalle.
Mannia, Briffaa ja Jonesia on aiemmin syytetty tutkimustulosten manipuloinnista. Esimerkiksi parin viikon takainen Ylen MOT ohjelma ja toimittaja Martti Backmann toivat esiin vakavia syytteitä näiden tutkijoiden integriteettiä vastaan. Steve McIntyre on tehnyt ”auditointeja” näiden tutkijoiden käyttämille datoille ja menetelmille ja todennut, että ne eivät täytä vakavastiotettavien tilastollisten menetelmien tunnusmerkkejä.

Mielenkiintoista on se, että nyt paljastuneista sähköposteista käy ilmi selvästi, että nämä tutkijat ovat todellakin manipuloineet tuloksiaan. Oheisessa linkissä eräs suomalainen tutkija on analysoinut erästä Jonesin sähköpostia j sitä konktekstia, jossa se on esitetty:
http://www.climateaudit.org/?p=7810

Seuraavasta kuvasta näkyy, miten eräs IPCC tutkimustulos oli esitetty manipuloidulla datalla (jälkimmäinen käyrä) ja manipuloimattomalla (ensimmäinen käyrä).



Mielestäni on selvää, että tässä on vakavasta asiasta kysymys. Tein pienen lehdistökatsauksen ja havaitsin hämmästyksekseni, että maailmasta ei näytä löytyvän yhtään ns. ”mainstream median” edustajaa, joka olisi jollain tavalla käsitellyt tätä asiaa.

Hauska yksityiskohta, että tämän tietovuodon taustalla oleva henkilö on julkistanut nyt vain osan näiden tutkijoiden kirjeenvaihdosta. Ilmeisesti sieltä pesee lisää materiaalia, mikäli herrat Jones, Briffa ja Mann yrittävät iskeä takaisin.

Nykypäivän mediat ovat yleensä kärppänä uutisoimassa mitä erilaisimmista asioista pelkkien kuulopuheiden, huhujen ja epämääräisten vinkkien perusteella. Mutta, tästä ei hiiskuta sanallakaan. Huomasin myös, että Iltalehdessä eilen ollut professori Atte Korholan haastattelu on poistettu. Siinä hän oli kovin sanoin kritisoinut näitä tutkijoita. Ehdin saada talteen tämän artikkelin, ennenkuin sensuuri iski.

Minusta olisi vähintäänkin kohtuullista, että tämän tietovuodon taustat tutkittaisiin ja uutisoitaisiin kunnolla. Ainakin minä haluaisin tietää, missä mennään.

Ilmastonmuutos, "check the facts"

Osui silmiin seuraava artikkeli Wall Street Journalista:

http://online.wsj.com/article/SB10001424052748704335904574496850939846712.html

Siinä on aika hyvä neuvo kenelle tahansa, joka joutuu pohtimaan näitä asioita: "check the facts".

Finnair ja lentäjät

Finnairin lentäjien lakossa on kyse aika yksinkertaisista asioista.

Tiivistetään tähän ne kaikkein olennaisimmat asiat.

Lentäjillä on historiallisia peruja eräänlainen yksinmyyntioikeus ”lentokapteenityön” myyntiin Finnairille. Lentäjät luonnollisesti haluavat pitää tämän monopoliasemansa, koska se takaa huikeat taloudelliset edut.

Lasketaan vähän. Lakossa on 800 lentäjää. Jossain uutisessa oli mainittu, että lentäjän keskipalkka on 12 000 euroa kuukaudessa. Sivukuluineen tämä on 18 000 euroa kuussa. Yhteensä se on 170 miljoonaa euroa vuodessa.

Toisilla lentoyhtiöillä, kuten Finncom Airlines, ei ole tällaisia historian rasitteita. Tämänpäivän uutisten mukaan heillä keskimääräinen palkkataso on puolet Finnairin vastaavasta. Vuositasolla tämä tarkoittaa 85 miljoonan euron ”ylimääräistä” kustannuserää. Tämä on samaa suuruusluokkaa, kuin Finnairin tämänhetkinen vuositappio. Todellisuudessa summat ovat suurempia, koska asiaan liittyy erilaisia välillisiä kustannusvaikutuksia täyttöasteesta ja muusta vastaavasta johtuen.

Kuuntelin toimitusjohtaja Hienosen lausuntoja eilisessä televisiossa. Eräs mielenkiintoinen asia tuli esiin. Finnairilla makaa tällä hetkellä käyttämättömänä suuri määrä kalustoa siksi, että sillä ei ole järkevää lentää. Tämä johtuu siitä, että Finnairin kustannusrakenteella on parempi pitää koneet maassa, kuin ilmassa.

Hienosta on erityisesti närästänyt se, että lentäjät haluavat tiukalla asenteellaan pakottaa Finnairin pitämään kalustoa käyttämättömänä. Lentäjät ovat yksinmyyntioikeudellaan estäneet näiden käyttämättömänä olevien koneiden vuokrauksen sellaisille tahoille, jotka pystyisivät niitä käyttämään kannattavasti. Tätä ei sanota ääneen, mutta sellainen taho olisi vaikka Finncom airlines, johtuen juuri siitä, että niiltä puuttuu Finnairin tyyppinen historian painolastia.

Kyseessä on erittäin puhtaaksiviljelty peliteoreettinen asetelma.
- Finnairin tavoitteena on saada joustavuutta toimintaansa ja päästä pitkällä tähtäimellä pienentämään ohjaamohenkilökunnan palkkoja ja saada toimintansa kannattavaksi. Kuten edellä laskettiin, kyse ei ole pikkurahasta, vaan summista joista kannattaa taistella.
- Lentäjät haluavat maksimoida oman etunsa betonoimalla monopoliasemansa. He tekevät tämän kiristämällä Finnairia ja pakottamalla koneet maahan.

Asiassa ei ole mitään kummallista. Molemmat osapuolet vain yrittävät edistää omaa etuansa. Maailma toimii sillä tavalla. Moraali, etiikka ja sensellaiset ovat hävinneet tästä maailmasta.

Miten tuossa pelissä käy, riippuu:
- Miten lentäjien paineensietokyky kestää? Uskoisin, että kestää aika hyvin.
- Miten Finnairin johto kestää painetta. Luultavasti aika huonosti, sillä aika pian paine kääntyy Finnairin johtoon päin. Luulen, että on ollut tietoinen valinta siinä, että Hienonen jatkaa toimessaan edelleen. Taxell on hiljaa ja Hienonen saa hoitaa ”likaisen työn”, jonka jälkeen uusi johtaja saa aloittaa puhtaalta pöydältä.
- Missä vaiheessa lakko rupeaa tekemään fataalia vahinkoa Finnairin liiketoiminnalle? Rahalliset tappiot yhtiö kestää, mutta miten on imagoasiat ja suhteet yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiin?

Ennustan, että lentäjät tulevat (valitettavasti) voittamaan tämän lakon ja saamaan tahtonsa läpi. Nostan hattua sille, että Finnairin johto jaksoi sentään yrittää. Jotkut taistelut on pakko taistella, vaikka häviö olisi melko varma.

Ilmastonmuutos: concluding note

Olen nyt penkonut paljon taustoja ilmastonmuutokseen liittyen.

Maailma on aika eriskummallisessa tilanteessa. Valtiot tekevät isoja päätöksiä hiilidioksinipäästöjen rajoittamisesta ja energialähteiden vaihtamiseen. Tuulivoimaloita rakennetaan hämmästyttävällä vauhdilla. Ruokaa ei enää anneta nälkäisille, vaan se poltetaan auton moottorissa.

Kehittyville talouksille maksetaan ilmeisesti tukirahaa, joilla ne voisivat tehdä samaa.

On tapahtumassa isoja asioita, jotka kuormittavat ennennäkemättömällä tavalla talouksia ja yhteiskuntia ympäri maailmaa.

Kuitenkin, kaikkia näitä suuria muutoksia ollaan tekemässä erittäin puutteellisen tiedon valossa. Ne ilmastotutkimuksen tulokset, jotka ovat perusteena näille isoille toimenpiteille, ovat suurelta osin vääriä ja jopa väärennettyjä. Ne perustuvat huonoon tieteeseen, jossa tulos on ollut tiedossa jo ennen tutkimuksen aloittamista. Tästä ilmastotieteen lamasta suomalainen ilmastotieteen professori Atte Korhola kirjoittaa blogissaan hyvin:

http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=blogi&news_id=1370

Tilannetta kuvaa hyvin Korholan blogikirjoituksen kommentointi. Sen sijaan, että oltaisiin lähdetty keskustelemaan varsinaisesta asiasta, alettiinkin kyseenalaistaa Korholaa ja esittää erilaisia syytöksiä hänen motiiveistaan.

Omalta osaltani päätän seikkailuni ilmastotukimuksen maailmassa toistaiseksi tähän. Päätökseksi naulaan vielä omat teesini asiasta. Tulevat sukupolvet voivat sitten arvioida, osuinko oikeaan vaiko en:

A) Lähitulevaisuudessa (5 vuotta) ilmasto kylmenee jonkin verran.

B) Mitään merkittävää katastrofaalisia vaikutuksia aiheuttavaa lämpenemistä ei tule tapahtumaan seuraavan 30 vuoden aikana. Meri ei tule nousemaan metreillä ja suurkaupungit eivät tule muuttumaan kesäisin asumiskelvottomiksi pätseiksi.

C) Ihmisen aiheuttamalla hiilidioksidilla ei ole merkittävää kausaalivaikutusta ilmaston lämpenemiseen.

D) Hiilidioksidin määrällä ilmakehässä on positiivinen korrelaatio ilmaston lämpötilan kanssa, mutta kausaalisuhde menee toisin päin, kun nyt väitetään. Hiilidioksidin määrä on seuraus eikä syy.

E) Hysteria ilmastonmuutoksen ympärillä tulee jatkumaan. Massiivisia toimenpiteitä tullaan tekemään hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja se tulee kuormittamaan talouksia ennennäkemättömällä tavalla.

F) Maapallolla on useita negatiivisia takaisinkytkentämekanismeja, jotka pitävät lämpötilan lähellä nykyistä tasoa. Ne ovat monessa muodossa. Mitä lämpimämpi, sitä enemmän haihtumista ja pilviä. Ja, pilvistä seuraa kylmenemistä.

G) Ilmastonmuutoksen estämiseen tähtääviä toimenpiteitä tehdään vääristä syistä (tarkoitushakuista tiedettä, manipuloituja tuloksia) lopputulos tulee kuitenkin olemaan positiivinen. Energiankäytön tehokkuus tulee paranemaan erittäin paljon. Muut saastepäästöt vähenevät merkittävästi.

H) Meneillään oleva ilmastohysteria tulee aiheuttamaan uuden nousukauden. Ilmastonmuutoksen torjumiseen käytettävät resurssit ja raha tulevat lisäämään taloudellista toimeliaisuutta ja aiheuttamaan merkittävää talouskasvua. Ja, lopulta ihmisille parempaa elämää.

Näihin tunnelmiin päätän siis seikkailuni ilmastonmuutoksen ihmeellisessä maailmassa ja lähden ostamaan sukset, sillä eteläisessä Suomessa näyttää talvi tulevan aikaisin ja lapsuuteni hiihtosäät ovat tulleet takaisin.

Vastuutonta viestintääkö? Vai journalismia?

Tein pienen haun siitä, herättikö Ylen MOT Ohjelma reaktioita suomalaisessa mediassa. Ainoa kunnollinen viittaus on tässä:

http://www.vihrealanka.fi/uutiset/ilmatieteen-laitoksen-johtajan-mielest%C3%A4-illan-mot-ohjelma-on-vastuutonta-viestint%C3%A4%C3%A4

Ylen toimittaja Backmann oli pyytänyt ilmatieteen laitoksen edustajalta haastattelua ohjelmaansa. Hän sai kieltävän vastauksen.

Ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo oli kommentoinut asiaa, näkemättä ohjelmaa, seuraavasti:
- ” Tavallisia maallikkoja hämmennetään tässä aiheessa, ja se on mielestäni vastuutonta viestintää.”
- ”Emme halua lähteä mukaan ohjelmiin, joissa on vanha juupas-eipäs-asetelma. Etenkään, jos vastapuolena on maallikko, jolla ei ole vastuuta sanomisistaan.”

Sokrates aikanaan puhui sen puolesta, että mikä tahansa asia kannattaa kyseenalaistaa. Olen itsekin samaa mieltä. Vain rakentavalla asioiden kyseenalaistamisella maailma menee eteenpäin.

Mikäli Alestalolla on hyviä argumentteja Ylen esittämää argumentaatiota vastaan, niin paras taktiikka olisi tulla rohkeasti esiin ja kertoa ne argumentit. Silloin kuka tahansa voisi itse arvioida, mitä ja ketä uskoa.

Olen nyt perehtynyt Steve Mc Intyren tutkimuksiin ja kirjoituksiin. Minusta häntä ei kyllä voi millään leimata vastuuttomaksi. Hän on keskittynyt tiukan analyyttisesti selvittämään, mitä ilmastoja mittavien aikasarjojen takana piilee. Hänen metodinsa varmasti täyttävät tilastollisten menetelmien kriteerit. Hänellä on pitkä kokemus malminetsinnästä, jossa hän on käyttänyt näitä metodeja menestyksellisesti. Tämän henkilön ainoa ”uskottavuusvaje” ilmastouskovaisten piirissä on se, että hän uskaltaa kyseenalaistaa vallitsevat uskonkappaleet.

Steve Mc Intyren työ on dokumentoitu ja sitä voi kuka tahansa arvioida ja kritisoida:
http://www.climateaudit.org/

Olisin mielelläni kuullut jonkun toisen asiantuntijan kriitiikin tuosta työstä.

Alestalo jätti toiminnasta jäi semmoinen vaikutelma, että häneltä loppuivat argumentit eikä hän uskaltanut lähteä munaamaan itseänsä ja vallitsevaa ilmastouskontoa televisioon. Olen havainnut kolmenlaista tapaa toimia, sillon kun argumentit loppuvat:
- olla hiljaa ja hyväksyä paremmat argumentit
- esittää vasta-argumentit ja käydä asiasta reilu väittely (toivoen tietysti, että omat argumentit voittavat)
- leimata vastapuoli vastuuttomaksi/hörhöksi/idiootiksi, kieltäytyä keskustelusta sekä toivoa, että debatti kuivuu kasaan

Alestalo valitsi tuon viimeisen vaihtoehdon.

Ilmastonmuutos on peruttu

Ylen MOT esitti dokumentin Ilmastonmuutos peruttu:

http://ohjelmat.yle.fi/mot/taman_viikon_mot/transcript_english

Olen hämmästynyt. Steve McIntyre muun muassa osoittaa, että ilmaston lämpenemisen niin sanottu ”hockey stick” käyrää ei olekaan olemassa. Kuitenkin kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) perustelut ilmastonmuutokselle perustuvat lähinnä juuri siihen (Mannin käyrä). On tulossa Kööpenhaminan kokous, jossa koko maailma laittaa rakenteitaan uusiksi. Näyttää siltä, että nämä suuret päätökset ollaan tekemässä olemattomilla ja tieteellisesti täysin kestämättömillä perusteilla. Ilmaston lämpenemistä ei ehkä olekaan olemassa.

Tärkeimpänä ilmastonmuutoksen perusteluna ja todistuksena on pidetty Michael Mannin ”hockey stick” käyrää:



Mann on 1990 luvun loppupuolella tehnyt tutkimuksen, jossa oli rekonstruoitu maailman ilmaston lämpötila viimeiseltä tuhannelta vuodelta. Analyysiin oli käytetty lähinnä puiden vuosirenkaiden laskemisesta saatuja tietoja.

Steve McIntyre omien sanojensa mukaan kiinnostui aikanaan tuosta tutkimustuloksesta ja halusi tietää, miten lopputulokseen oli päästy. Hän on tilastomatematiikan ammattilainen ja rupesi käyttämään alan tekniikoita voidakseen verifioida Mannin tulokset. Kävi ilmi, että Mannin analyysi oli tilastomatemaattisesti kestämättömällä pohjalla. Soveltamalla analyyttisempaa tilastojen käsittelyä Mannin käyttämälle datalle, hän pääsi tulokseen, josta kävi ilmi, että emme eläkään lämpimintä kautta tällä vuosituhannella, kuten Mann on väittänyt ja mikä on kansainvälisen ilmastopaneelin esitys poliitikoille päätöksenteon perustaksi.

Myöhemmin Keith Briffa, ilmastotutkija Britanniasta, teki tutkimuksen Siperian puista ja sai samanlaisen tuloksen, kuin Mann: entistäkin kauniimpi ”hockey stick”. Sen mukaan ilmastonlämpeneminen oli massiivista ja koskaan ei ollut ollut niin lämmintä, kuin nyt.

Steve MCIntyre otti Briffan tulokset käsittelyynsä. Kuvaavaa on, että hänelle ei ensin suostuttu antamaan Briffan tukimuksen perustana olevia tietosarjoja. Lopulta, vuosien yrittämisen jälkeen, Briffa pakon edessä joutui tiedot luovuttamaan ja karut faktat paljastuivat. Briffa oli matkustanus kauas Siperiaan tekemään vakavasti otettavaa tutkimusta, mutta hänen tutkimusaineistonsa perustui kymmenen Siperian puun vuosirenkaisiin. Ja, nämä kymmenen puuta eivät olleet valittu satunnaisotannalla. MOT:in haastattelemien asiantuntijoiden mukaan vakavasti otettavia tuloksia ei mitenkään voi ensinnäkään saada noin pienellä otoksella. Pitäisi olla huomattavasti suurempi tietomassa käytettävissä.

McIntyre teki kokeen: hän korvasi Briffan käyttämän datan satunnaisesti valitulla ja isommalla otoksella Siperian puista. ”Hockey stick” hävisi. Itse asiassa käyrä kääntyy alaspäin. Näyttää siltä, että Briffa oli valinnut ne 10 puuta siten, että sai mieleisensä tuloksen. Tarkoitus oli todistaa ”hockey stick” käyrän olemassaolo ja etsiä tähän tulokseen sopivat todisteet.

Tässä oli kaksi räikeää esimerkkiä tilastojen suoranaisesta väärentämisestä. Pienellä web selailulla käy ilmi, että vastaavia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. En myöskään löydä mistään vakavasti otettavaa argumentaatiota, jossa jotenkin kumottaisiin McIntyren ja vastaavien väitteet. Jos väitetään, että hänen analyysinsä ovat vääriä, pitäisi se pystyä jotenkin perustelemaan.

Tilanne on outo. Ilmastonmuutoksen pelosta on tullut suuri ja sen ympärillä pyörii erittäin paljon taloudellisia sekä poliittisia intohimoja. On uskomatonta, että tämä suuri liike näyttää perustuvan väärille, ja tarkoitushakuisille, perusteille.

Ilmastonmuutoksesta

Sattumalta osui silmään yleisönosastokirjoitus Helsingin sanomissa. Joku oli lukenut tässä viitatun tutkimuksen:

http://www.co2science.org/articles/V12/N31/EDIT.php

Tässä tutkimuksessa ja siihen viittaavissa artikkeleissa vakavastiotettavat tiedemiehet ovat laskeneet ja kokeellisesti todistaneet hiilidioksin pysymisajan (residence time) ilmakehässä olevan noin viisi vuotta.

Melkoisen uskottavasti he myös todistavat sen, että kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC, Solomon) asiaan liittyvät tutkimustulokset ovat virheellisiä. Ne perustuvat heidän mukaansa täysin virheellisille olettamuksille ja puutteelliselle ymmärrykselle geokemiasta ja jos heidän väitteensä pitäisi paikkansa, niin kuplivia limonadeja ei olisi mahdollista valmistaa (”Consequently, the IPCC's and Solomon et al.'s (2009) non-realistic carbon cycle modelling and misconception of the way the geochemistry of CO2 works simply defy reality, and would make it impossible for breweries to make the carbonated beer or soda "pop" that many of us enjoy”).

IPCC:n kanta on se, että hiilidioksidi pysyy ilmakehässä ”lähes ikuisesti” tai ainakin satoja vuosia. Essenhigh on esittänyt vakuuttavia todisteita, joiden mukaan koko IPCC ja nykyinen ilmastokeskustelu on aivan väärällä pohjalla.

On nimittäin kyseessä erittäin perustavaa laatua oleva asia. Essenhighin tutkimustuloksista seuraa se, että ilmakehän lisääntynyt hiilidioksikin määrä onkin seuraus ilmaston lämpenemisestä, eikä sen syy. Tämä on tietysti intuitiivisestikin helppo ymmärtää: meriveden lämpeneminen vapauttaa massiivisia määriä hiilidioksidia. Soiden sulaminen vapauttaa kasvihuonekaasuja. Vastaavia mekanismeja on useita.

On tyypillistä tähän aikaan kuuluvaa, että tämä tutkimus ja nämä tulokset on vaiettu kuoliaaksi ja niistä kuulee vain jostain yleisönosastopalstalta. Ilmastonmuutoksesta on tullut uusi uskonto, josta saa puhua vain yhdellä tavalla.

”On toimittu täysin ohjeiden mukaisesti”

Torniolainen perusterve tyttö on kuollut sikainfluenssaan.

Vanhemmat olivat vieneet tytön terveyskeskukseen, josta hänet oli lähetetty kotiin toipumaan. Myöhemmin tytön tila paheni entisestään ja vanhemmat olivat yhteydessä terveyskeskuksen puhelinneuvontaan. Edelleen sama ohje: pysykää kotona. Jonkun ajan päästä tytön terveys romahti täydellisesti ja kuolema korjasi satonsa.

Eilisissä uutisissa vastuulliset lääkärit Torniossa olivat televisiossa antamassa lausuntoja, joiden keskeinen viesti oli: "On toimittu täysin ohjeiden mukaisesti".

Ihminen on kuollut ja lääkärit korostavat korostamasta päästyään, että on toimittu ohjeiden mukaisesti. Syntyy outo vaikutelma. Miksi ohjeiden noudattaminen on tässä niin tärkeä, että sitä pitää niin paljon korostaa? Haastatellulta lääkäriltä näytti puuttuvan kaikki inhimilliset tunteet. Oli, kuin jokin robotti toistaisi samaa: toteutin vain ohjelmakoodiani, kuten hyvän tietokoneen kuuluu.

Mitäköhän torniolaiset 8-vuotiaan tytön vanhemmat ajattelevat kuunnellessaan sitä, miten lääkärit toteavat kaiken menneen ohjeiden mukaan?

Samassa uutislähetyksessä hieman myöhemmin ruutuun tulee Paula Risikko, terveydenhoidosta vastaava ministeri. Kolme asiaa tulee esiin sivulauseessa:

• Aikaisemin on ollut tiukat säännöt siitä, että sikainfluessalääkettä ei saa antaa, kuin erikoistapauksissa.
  
• Nyt (tämän tapauksen jälkeen) tiukkoja näitä tiukkoja sääntöjä on nyt muutettu ja lääkettä saa antaa vapaammin, tarpeen mukaan.
  
• Ulkomaisten kokemusten mukaan on ollut hyvin tiedossa, että nimenomaan nuorilla sikainfluenssa saattaa edetä fataalilksi hyvinkin nopeasti. Terveys saattaa romahtaa hetkessä.
  

Näiden uutisten analyysi ja rivien välistä lukeminen mielestäni paljastaa seuraavaa:

• Risikon ja hänen organisaatioidensa vastuulla on ollut terveyskeskusten ja muiden laitosten ohjeistaminen sikainfluenssatapausten käsittelyyn.
  
• Toisenlaisella ohjeistuksella tyttö eläisi vielä (liberaalimpi lääkkeen antaminen).
  
• Virhe ohjeistuksessa on nyt havaittu ja korjaava toimenpide tehtiin eilen.
  
• Tytön hoitamisessa on tehty virhe, josta seurasi kuolema.
  
• Virhettä ei kuitenkaan voi tunnustaa, koska sillä olisi liian suuret vaikutukset: hoitovirhekanteita, erovaatimuksia ja epäluottamusta.
  
• Tornion lääkärit suojautuvat hoitovirhekanteita vastaan jo etukäteen vetoamalla ylhäältä annettuihin ohjeisiin. Lääkettä ei annettu, eikä tyttöä otettu hoitoon, koska se oli "ohjeiden mukaista".
  

 

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/76130-uusi-h1n1-ratkaisu-tamifluta-ja-relenzaa

Uussuvaitsemattomuuttako?

Suomalainen nainen in Italiassa saavuttanut omasta mielestään hienoa menestystä. Hän on onnistunut aikaansaamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa päätöksen, jonka mukaan kaikista Italian kouluista pitää poistaa krusifiksit seinältä.

Soile Lautsi on varmasti tyytyväinen.

Italian valtio taistelee vastaan eikä halua nostaa krusifikseja seinältä.

Minusta tuossa on jotain pelottavaa. Ainakaan uutisten mukaan italialaiset itse eivät tätä oman kulttuurinsa traditiota ole pitäneet haitallisena kenellekään.
Minusta kysymys on kulttuureista ja suvaitsevaisuudesta. Minulle ei tullisi mieleenkään lähteä opettajaksi ranskalaisille, miten elää. En lähtisi neuvomaan venäläisiäkään siitä, että minun tapani ja arvomaailmani on ”parempi” kuin heidän. Kaikkein vähiten lähtisin vaatimaan vieraita kulttuureja muutamaan omia ikiaikaisia traditioitaan siksi, että minä olen sitä mieltä, että heidän pitää omassa maassaan elää, kuten minä haluan.

Toivon hartaasti, että italialaiset saavat pitää krusifiksinsä.

Elektroniikan laatu

Olen aikaisemminkin tällä palstalla ihmetellyt nykypäivän elektroniikan huonoa laatua. Tällä nimenomaisella hetkellä minulla on seuraavia laitteita mennyt huoltoon:

- Nokian kännykkä, joka oli aivan uusi, mutta jossa edes perusominaisuudet eivät toimineet (vikalista oli pitkä, kuin nälkävuosi, josta syystä Nokia korvasi kännykän uudella samanlaisella)
- Handan digiboksi, joka toimi kaksi vuotta, mutta meni mykäksi heti takuuajan jälkeen
- Venelämmitin (joka on ollut korjattavana jo kolme kertaa aiemmin)
- Läppäri, josta hajosi kovalevy vuoden käytön jälkeen
- Nokian kommunikaattori, jossa puheluiden soittaminen ym. perustoiminnot eivät koskaan toimineet
- Kamera, jonka kuvien laatu meni yht' äkkiä surkeaksi
- Ulkoinen kovalevy, joka sanoi sopimuksensa irti kahden vuoden käytön jälkeen
- Tom Tom navigaattori, joka lopetti toimintansa parin vuoden käytön jälkeen (Laite sinänsä toimi kyllä erinomaisesti niin kauan, kuin toimi)
- Digitaalinen videokamera, jota ehdin käyttää vuoden verran, kunnes se meni pimeäksi

Kaikki nuo laitteet kiikutan huoltoon, maksan huoltolaskut ja pidän huolta niiden noudosta. Se kaikki vie aikaa ja energia.

Johtuen elektroniikan tavattoman huonosta laadusta päätin ruveta elektroniikan ostolakkoon. En osta mitään elektroniikkaa, jos ei ole aivan pakko, ennen vuotta 2015.

Miten tarjota tarjouskilpailussa?

Luen lisää peliteorian sovelluksista. Eräs tutkituin alue on huutokaupat. Vickrey sai Nobelin siitä, että osasi mallittaa huutopaupat peliteorian viitekehyksellä.
Oletetaan, että olen ostamassa asuntoa huutokaupassa. Minun käsitykseni asunnon todellisesta arvosta on 110 tuhatta euroa. Haarukoin kahden muun osallistujan arvioivan asunnon hinnan 60-120 tuhannen euron haarukkaan. Mikä hinta minun kannattaa tarjota, jotta voin maksimoida oman hyötyni?
Aika käytännönläheinen reaalimaailman tilanne, jossa itse asiassa ei ole kovin selkeää vastausta. Jos tarjoan 110 tuhatta euroa, silloin ei tule voittoa eikä tappiota, mutta olisiko se järkevää? Voinhan aina kävellä pois ja osallistua seuraavaan huutokauppaan.
Vickreyn ja muiden kaavoista käy ilmi, että optimaalinen tarjous on 100 tuhatta euroa.
Jos tarjoajia on minun lisäkseni vain yksi, tulisi laittaa sitään 95 tuhannen euron tarjous. Sen sijaan, jos tarjoajia on yhteensä kymmenen silloin pitäisi tarjota 107 tuhatta.
Esimerkki on mielestäni opettavainen. Erilaisia huutokauppatilanteita tulee vastaan joka päivä, eri muodoissaan. Peliteorian viitekehyksen ymmärrettyään osaa kysyä oikeat kysymykset ja soveltaa niihin saatuja vastauksia siten, että tulos näkyy suoraan lompakossa. Kysymykset ovat:
- Montako muuta tarjoajaa osallistuu kisaan?
- Mitkä ovat heidän käsityksensä oikeasta arvosta ja millaisella vaihteluvälillä osaan sen arvioida?
- Mitä muut tarjoajat ajattelevat minun ajattelevan oikeasta arvosta?
Jos siis ei halua tehdä tarjouksia pelkällä ”mutulla”, kannattaa lukea, mitä Vickrey ja kumppanit opettavat ja kerätä hyöty suoraan omaan lompakkoon.

Iterated Prisoner's Dilemma – uudelleen

 

Kehittelen eteenpäin ajatuksia vangin dilemmasta. Asia on mielenkiintoinen, koska vangin dilemma on niin yleinen käytännön elämässä. Tarjouskilpailut, yritysten kilpailustrategiat, oikeudenkäyntistrategiat, markkinalletulon logiikka – listaa vangin dilemman sovelluksista voisi jatkaa loputtomiin. Vähimpänä ei ole ilmastonmuutos. Kööpenhaminassa tehdään, ehkä, sopimuksia vangin dilemman hengessä.

Kävin myös läpi vangin dilemman kirjallisuutta. Tutkimuksia on paljon. En kuitenkaan löytänyt mitään viitteitä omiin havaintoihini. Rakensin toistuvan vangin dilemman yhtälöt ja ratkaisin Nash tasapainoyhtälöt sekastrategioille reaalimaailmaa vastaavassa tilanteessa. Malli perustui siihen, että kahden osapuolen kokonaisuus on ikäänkuin bistabiili tilakone, jossa ollaan joko luottamuksen tai epäluottamuksen tilassa. Näiden tilojen kesken tapahtuu siritymää, kun jompikumpi osapuoli joko tekee aloitteen yhteistyöstä, tai sitten käyttää toista hyväkseen.

Tällaisella tilakoneella on Nash tasapainotila, ollaan tietty aika kummassakin bistabiilissa tilassa.

Kirjoitan joskus puhtaaksi perustelut tuolla bistabiilille tilakoneratkaisulle. Olennaista kuitenkin on se, että tällainen kahden osapuolen järjestelmä on jatkuvassa liikkeessä, mutta kuitenkin tasapainossa. Tätä oivallusta en löytänyt vangin dilemma kirjallisuudesta mistään.

Toinen hämmästyttävä havainto on se, kuinka paljon tuollainen "värähtelymalli" muistuttaa erilaisia fysiikan järjestelmiä. Atomitason hiukkaset tyypillisesti värähtelevät tilojensa välissä energiatasonsa mukaan.

Voisi ajatella, että erilaisten vuorovaikutustilanteiden makrotasoon pätevät samanlaiset lait, kuten Maxwellin tilastollisessa teoriassa. Tämän suuntaisia spekulaatioita esitti myös Tom Siegfrid kirjassaan viemättä niitä kuitenkaan alkua pidemmälle.

Tuo ajatus vuorovaikutustilanteeseen sisältyvästä energiatasosta saa ajattelemaan erilaisia vaihtoehtoisia "atomaarisia" vangin dilemma tilanteita.

Vangin dilemma voi olla sellainen, jossa yhteistyön purkamiseen (hyväksikäyttöön) liittyvät insentiivi on huomattavan korkea. Sanotaan, vaikka epästabiili yhteityön tila tuo osallistujille tuottoa kaksi yksikköä. Oletetaan, että Nash tasapaino (pure strategy) on epäluottmauksen tila, jossa tuotto on yksi yksikköä molemmille. Mitä tapahtuu, jos toinen osapuoli voi hyötyä hyväksikäytöstä vaikka miljoona yksikköä?

Tuossakin pelissä tasapaino on epäluottamuksen tila. Mutta, liikettä voi olettaa olevan, sillä asioiden mennessä sopivasti, tuloksena on miljoona.

Voidaan sanoa, että tuollaisessa vuorovaikutustilanteessa on erittäin runsaasti "energiaa". Teen muutaman yksinkertaistavan oletuksen ja saan tuloksen, jonka mukaan molempien osallistujien kannattaa yrittää yhteistyötä joka toinen kerta.

 

 

 

Tämän järjestelmän "lämpötila" on lähes maksimaalinen. Vastaavalla tavalla voi rakentaa vuorovaikutuspelin, jossa lämpötila lähenee nollaa. Ja, sillon värähtely tilojen välillä hiipuu.

 

 

 

 

 

 

 

 

Case: Nokia vs. Apple

Nokia haastaa Applen oikeuteen patenttirikkomuksista.

Mielenkiintoinen tilanne.

Tässä(kin) on kyse matemaattisen peliteorian sovelluksesta. Kännykkäteollisuudessa liikkuvat massiiviset rahasummat ja sen takia suunnattomat intressit. Markkinoilla on ollut ryhmä toimijoita, jotka ovat pelanneet omilla strategioillaan, joilla kaikilla on ollut yksi yhteinen piirre: perusteknologian kehitykseen on investoitu ja investoidaan investoidaan suuria summia rahaa. Näillä panostuksilla on saatu aikaan uusia kommunikaatiostandardeja, 3G ja nyt 4G. Nämä kommunikaatiostandardit ovat periaatteessa avoimia, mutta käytännössä niiden soveltaminen tarkoittaa sitä, että on hyödynnettävä muiden pelureiden patenttisalkkua jossain kohtaa. Ei ole mahdollista navigoida kymmenien tuhansian kännykkäpatenttien viidakossa, ilman että tarvitsee joitain niistä.

Nämä vakiintuneet pelurit ovat panostaneet kymmeniä vuosia patenttisalkkunsa kehittämiseen. Nokia, Ericsson, Qualcomm ja Motorola ovat tätä perinteistä maailmaa edustavia yhtiöitä. Yhteistä heille on myös se, että kännykkäliiketoiminta nähdään pelinä, jossa massa ratkaisee. Nokia on usein esittänyt, että vain riittävän ison kriittisen massan omaavat yhtiöt voivat selvitä globaalissa markkinassa. Vain isoilla on heidän mukaansa varaa ylläpitää massiivista tuotekehitysorganisaatiota, joka pysyttelee kehityksen eturintamassa - ja joka työstää patentteja liukuhihnalta. Kuvaan kuuluu myös suurien voluumien korostaminen. Nokian mielestä tärkeintä on sujuva logistiikka, jota hiotaan jatkuvasti aina vain paremmaksi koneeksi.

Näiden vakiintuneiden kännykkäpelureiden maailmassa patenteilla on suuri rooli. Heillä on patenttian ristiinlisenssoinnin järjestelmä. Patentit ovat pelimerkkejä tuossa pelissä. Nokia lisensoi 500 patenttia Ericssonille, joka vastineeksi antaa setin omia keksintöjään Nokian käyttöön. Raha ei liiku – vaan patenttiasianajajat liituraidoissaan.

Status quo oli:

• Isot massat
  
• Tehokas valmistuslogistiikka
  
• Massiiviset tuotekehitysorganisaatiot ja panostukset
  

 

Tähän vakiintuneeseen peliin ilmeistyi pari vuotta sitten veneenkeikuttaja. Apple toi markkinoille iPhone kännykän, joka keksi omat sääntönsä. Applen tuote edusti aivan uutta tuotekategoriaa ja se sisälsi uusia innovaatioita, jotka oli kehitetty erityisesti käyttäjän kannalta. Tuote oli tarjottu kapealle sektorille kännykänkäyttäjiä, eikä se ollut halpa. Apple oli kehittänyt tuotteen ketterästi – ei oltu tarvittu Nokian tyylisiä massiivisia panostuksia. Markkinointikin tehtiin totutusta poikkeavalla tavalla, Applen hyväksihavaituilla sissimarkkinoinnin keinoilla. Kännykkä ei ollut pelkkä kännykkä, vaan osa Applen Internet palvelutarjontaa, musiikki ja sovellukset.

Lopputulos oli menestys. iPhone on pärjännyt paremmin, kuin kukaan osasi odottaa.

Apple ei haastanut pelkästään Nokiaa yhtiönä, vaan se haastoi koko vakiintuneen järjestelmän.

Nyt sitten imperiumi iskee takaisin. Nokia haastoi Applen oikeuteen patenttirikkomuksista.

Mitä Nokia hakee?

Perimmältään tässä on kyse kahden järjestelmän taistelusta. Vanhassa Nokian edustamassa järjestelmässä oli sisäänrakennettuna iso markkinoilletulon kynnys (barrier of entry). Se perustui nimenomaan tuotekehitysvoiman hyväksikäyttöön – ja patenttisalkkuihin. Vakiintuneet pelaajat, kuten Nokia ja Ericsson, pystyivät operoimaan siten, että rahaa ei liiku. Maksuvälineenä olivat omat patentit. Ajatus oli, että ristiinlisensointi estäisi Applen tapaisten häirikköjen ilmaantumisen pelikentälle. Uusien pelureiden pitäisi maksaa sisäänpääsymaksu rahalla ja summat olisivat niin suuria, ettei uusilla yrittäjillä olisi siihen mahdollisuuksia.

Tämän vanhan maailman Apple haastoi ja nyt Nokia vastaa haasteeseen juuri, niinkuin odotettavissa on. Nokia käyttää sitä asetta, jota sen asemassa tuleekin käyttää.

Odotettavissa on vuosia kestävät oikeudenkäynnit. Luulen, että Nokia on tässä vahvoilla. He varmasti saavat, vuosien juridisen väännön jälkeen, kelpo korvauksen patenteistaan ja he tulevat myös onnistumaan Applen tien vaikeuttamisessa. Mutta, kyseessä on kuitenkin viivystystaistelu. Apple on pysyvästi muuttanut pelin säännöt niin monella alueella, että Nokia jäi junasta.

Ennen oli jääkiekkokatsomossa tapana huutaa pelaajille: "Möttönen, tule pois sieltä – siellä on peli".

 

Nokia, tule pois sieltä. Siellä on peli.

 

Vangin dilemma

 

Tom Siegfridin kirjan inspiroimana olen alkanut pohtia peliteorian sovelluksia tavalliseen elämään.

Taloustieteessä peliteoriaa on sovellettu kymmeniä vuosia. Nobeleitakin on voitettu useita.

Vangin dilemma on kuin koko elämä pienoiskoossa. Jos kaksi osapuolta tekee yhteistyötä, he molemmat voittavat. Siis: he voittavat siihen nähden, että kumpikaan ei tekisi yhteistyötä. Luulisi siis, että tasapaino on yhteistyön tekemisessä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä partnerin pettämisestä saa lyhytaikaista hyötä. Näinollen, hyväksikäyttö ja hyväksikäytön uhka aiheuttavat sen, että yhteistyötä ei ole. Nash tasapaino on ei-yhteistyössä.

Vangin dilemma (prisoner's dilemma) tilanne esiintyy kaikkialla. Ajatellaan vaikka tarjouskilpailua. On kaksi tarjoajaa. Heillä on kaksi vaihtoehtoa hinnalle: 100 tai 60. Matalin tarjous voittaa. Jos hinnat ovat samat, arpa ratkaisee voittavan tarjouksen. Pelin tuotot ovat:

	A tarjoaa 60	A tarjoaa 100
B tarjoaa 60	Molemmat voittavat 30	B voittaa 60, A ei saa mitään
B tarjoaa 100	A voittaa 60, B ei saa mitään	Molemmat voittavat 50

 

Tämä tilanne on jokapäiväinen, joka tänäänkin tulee toistumaan miljoonissa tarjouskilpailuissa.

Vangin dilemmaa on tutkittu paljon, sillä sen mukaisia tilanteita on joka paikassa. Itse asiassa, useimmat ihmisten yhteistyön tilanteet ovat vangin dilemmoja. Jos toinen osapuoli pystyy saamaan itselleen lyhytaikaista hyötyä poikkeamalla tasapainosta, on tarvittavat ehto täyttynyt. Yhteistyö on epästabiili ja hauras, joka voi rikkoutua koska tahansa. Paljon on pohdittavaa, ennen tarjouksen jättämistä:

• Voinko luottaa siihen, että vastapuoli tarjoaa 100, jos minäkin tarjoan sata?
  

• Luottaako vastapuoli minuun, vai tarjoaako hän 60 siksi, että luulee minun pettävän?
  
• Olimme pitkään tehneet yhteistyötä, mutta vastapuoli tarjosi nyt 60 (ja petti yhteistyön). Jatkanko yhteistyön yrittämistä (tarjoamalla seuraavassa tarjouskilpailussa 100), vai rankaisenko pettäjää tarjoamalla 60?
  

Eräässä Platonin teoksessa oli listattu kaikki ihmisen ominaisuudet – tai tehty yritys kaikenkattavaan ihmisanalyysiin. Kunnioitettava yritys sinänsä. Platonin hengessä pohdin, mitä asioita vangin dilemma (repeated prisoner's dilemma) kuvaa:

• Luottamus
  
• Epäluottamus, epäily
  
• Yhteistyö
  
• Pettäminen
  
• Ahneus
  
• Empaattisuus
  
• Win-win tilanne
  
• Uhkaus
  
• Lupaus
  
• Maine
  
• Rankaisu (oman edun saavuttamiseksi)
  
• Kosto (rankaisu ilman oman edun tavoittelemista)
  
• Signaalin antaminen
  
• Uskottavuus
  
• Rationaalisuus
  
• Epärationaalisuus
  

 

Toistettua vangin dilemmaa on nyt tutkittu 20 vuotta:

http://www.worldscibooks.com/economics/6461.html

 

Vaikka aihetta on paljon tutkittu, en näe edistystä. Sama perusongelma on edelleen olemassa. Väitetään, että toistetussa vangin dilemmassa ei ole olemassa tasapainostrategiaa, joka johtaisi pysyvään yhteistyöhön. Toisaalta, asiaa ei ole pystytty kyllä todistamaan suuntaan tai toiseen.

Mielestäni kykse on yhteistyön vähittäisestä rakentamisesta oheisen mallin mukaan:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Väitän, että tuossa tilanteessa on olemassa tasapainopiste. Se tasapaino on sellainen, jossa ollaan jatkuvassa liikkeessä kahden eri tilan (yhteistyö – ei yhteistyö) välillä. Kun ollaan ei-yhteistyön alueella, molemmat osapuolet tekevät omalla ksutannuksellaan yrityksiä yhteistyön suuntaan. Lopulta luottamuksen rakentaminen onnistuu ja ollaan jonkin aikaa yhteistyössä. Sitten, jompikumpi osapuoli käyttää hyväksi toista osapuolta ja yhteistyö purkaantuu, alkaakseen uudelleen myöhemmin.

Nash ja luonnon koodi

Luin Tom Siegfriedin kirjan peliteoriasta ja luonnon koodeista. Oli hämmästyttävää havaita, miten olemme aivan uuden ajan kynnyksellä. Vuosikymmenten ajan on ollut kypsymässä erilaisia tieteenhaaroja, jotka nyt yhtyvät. Kaaos ja kompleksisuuden teoria yhdistettynä uusiin talousteorioihin tulee olemaan iso mullistus. Luulen, että monet suuret tieteelliset keksinnöt ovat tuleet vähitellen. Uskon, että suhteellisuusteoria oli "Ilmassa roikkumassa", kunnes Einstein sen sitten läväytti esiin.

Siegfied käsittelee enimmäkseen peliteoriaa ja sitä, miten sillä voidaan mallittaa ja kuvata ihmisten käyttäytymistä.

John Nash kehitti aikanaan matemaattisen peliteorian kulmakiven, tavan laskea tasapainopiste pelille, Nash-tasapaino. Siegfrid ottaa esimerkin eläinmaailmasta. Oletetaan pienehkö lampi ja siinä 100 sorsaa. Kaksi henkilöä menee syöttämään leipäpaloilla sorsia lammelle. Kumpikin eri päähän. Toinen heittää leipäpalan joka kymmenes sekunti, kun toinen syöttää sorsia jatkuvalla syötöllä kerran sekunnissa.

Kyseessä on matemaattisen peliteorian sovellus. Jokaisen sorsan täytyy valita kahdesta strategiasta: joko menen jatkuvalla syötöllä leipää heittävän luokse, tai sen kaverin eteen, jolta leipää tulee harvemmin. Miten sorsa voi optimoida saamiensa leipäpalojen määrän?

Jos sorsa menee paljon leipää heittävän eteen, voi siellä olla kaaos. Ehkä kaikki muutkin sorsat ovat siellä ja suupalaa on vaikea saada? Jos minä olisin sorsa, haluaisin ehkä mennä vähän leipää heittävän eteen, koska lopulta kuitenkin saisin enemmän ruokaa.

Vaikea juttu, jonka matemaattinen peliteoria tekee yksinkertaiseksi. Voidaan laskea, että sorsan optimaalinen sekastrategia on semmoinen, jossa 2/3 kerroista pitäisi olla paljon leipää syöttävän edessä ja 1/3 toisessa päässä. Se on tämän pelin Nash tasapainopiste. Silloin ei ole enää väliä, kumpaan päähän menee – tasapainon ilmentymä.

Yksinkertainen peli. Ei siinä mitään.

Se, mikä tuossa on hämmästyttävää on, että sitä on joku kokeillut sitä käytännössä. Heti, kun sorsat havaitsevat leivänheittäjien heittotaajuudet, ne asettuvat juuri Nash tasapainon edellyttämällä tavalla. Minusta tuossa on jotain melkein pelottavaa, koska sorsat eivät tietääkseni osaa matematiikkaa. Jo tuolla perusteella voisi uskoa, että peliteorian menetelmillä voi olla käyttöä myös ihmisten käyttäytymisen selittämisessä – ja ehkä ennakoimisessa.

Siirrytään sorsista ihmisiin. Peliteorian artikkelit usein aloitetaan vangin dilemman kuvauksella (prisoner's dilemma). Poliisi saa kiinni kaksi rikollista. Kumpaakin kuulustellaan erikseen. Molemmille tarjotaan diiliä: jos petät kaverisi, pääset ilman rangaistusta. Jos pysyt tuppisuuna ja kaverisi pettää, saat 10 vuotta linnaa. Jos sattuisitte molemmat vaikenemaan, silloin pääsisitte vuodella molemmat.

Ei ole helppoa rikollisen elämä tuossa tilanteessa. Parasta olisi pysyä tuppisuuna, mutta voinko luottaa partneriini? Hänellä on selkeä motiivi pettää.

Nash tasapaino tuossa pelissä on se, että molemmat pettävät.

Siegfrid kuvaa vangin dilemman soveltamista oikeaan elämään. Muutetaan vähän pelin termejä. Oletetaan, että ihmisellä on kaksi vaihtoehtoista käyttäytymistä. Minä olen paha tai voin olla hyvä. Pelaajien hyödyt ovat samat, kuin vangin dilemma pelissä. Parasta molemmille olisi olla hyvä, mutta se tilanne ei ole tasapainopiste, koska jompikumpi voi aina pettää (olla paha) ja saada siitä väliaikaista hyötyä hyvän kustannuksella (hyväksikäyttö).

Vangin dilemma pelin toistuvaa versiota on tutkittu paljon. Kun peliä pelataan monta kierrosta, dynamiikka muuttuu erilaiseksi. Toiston lisääminen on tietysti olennaista, mikäli halutaan kuvata oikeaa elämää edes jollain tavoin.

Kokeissa on selvinnyt, että eräs parhaista strategioista on sellainen, jota kuvaan sanalla"rankaisija". Minä olen hyvä, niin kauan kun vastustaja on hyvä. Heti, kun vastustaja on paha (eli käyttää hyväksi hyvyyttäni), minä vastaan olemalla paha. Sen jälkeen olen hyvä ja toivon vastustajan siirtyneen takaisin kaidalle tielle. Pahuutta ei kannata jatkaa, mikäli vastassa on tällainen "rankaisija" ja päästään "rankaisijoiden" kansoittamaan maailmaan.

Minusta tuossa johtopäätöksessä on paljon syvällistä tietoa siitä, miten ihmiset oikeassa maailmassa käyttäytyvät. Jeesus sanoi, että pahaan pitää vastata tekemällä seitsemän kertaa hyvää. Hän oli väärässä.

 

Tätä "elämän peliä" voi palata myös Internetissä. Vastustaja on itse pääpiru Lucifer:

http://www.iterated-prisoners-dilemma.net/

 

Lautakasagate

On ollut mielenkiintoista seurata Vanhasen "lautakasagate" uutisointia.

Nyt on pöly jossain määrin laskeutunut, joten on hyvä aika tehdä välitilinpäätös. Kerrataan tiedossa(ni) olevat faktat:

• YLE TV2 ohjelma ajettiin ulos etuajassa, juuri ennen merkittäviä luottamuslauseäänestyksiä eduskunnassa.
  
• TV2 toimittajat väittivät, että ohjelma olisi ollut ajoitettu juuri tuohon ajankohtaan, mutta näin ei ollutkaan. Alkuperäinen tarkoitus oli lähettää ohjelma joskus paljon myöhemmin.
  
• YLE on sanonut väitteensä perustuvan vain yhden henkilön lausumaan. Mitään kirjallisia tai muita todisteita ei ole tämän yhden henkilön lausunnon lisäksi.
  
• Ohjelmassa annettiin selkeästi ymmärtää, että laudat ovat menneet Vanhasten talotyömaalle.
  
• Matti Vanhanen todisti aika vakuuttavasti, että YLEN:n väittämiä lautoja ei ole talossa käytetty. YLE muutti heti tarinaansa ja sanoi, että he muka eivät olisi missään vaiheessa väittäneet lautojen olleen käytetty Vanhasen taloprojektissa.
  
• Edellisellä viikolla, ennen TV2 ohjelman lähetystä, Vanhasta kohtaan oli menossa ennennäkemätön painostus. Toimittajalauma, joka oli häntä vastassa amerikan matkalta toisi kysymystä: "aiotteko erota". Näistä kysymyksistä tehtiin seuraavan päivän uutinen tyyliin, "Vanhanen ei kerro eroaiomuksistaan".
  
• Nyt Vanhasta kohtaan ei enää esiinny edellämainitun tapaista eroamispainostusta.
  
• TV2 ohjelmassa esitettiin muita aika raskaita ja hyvin perusteltuja syytöksiä Vanhasta ja muuta nuorisosäätiön johdossa toimineita poliitikkoja kohtaan.
  

Minun yhden miehen mediatuomioistuimeni antaa tässä jutussa seuraavan tuomion:

1. YLE TV2 toimittajat ovat toimineet tarkoitushakuisesti. Tavoitteena on ollut pääministerin kaataminen ja uuden hallituksen muodostaminen (jossa ei ole Kepua).
   
2. Lautakasaan liittyvä uutinen on tehty ilman kunnollisia faktoja ja epäammattimaisesti. Yhden (mahdollisesti kostonhaluisen) syvän kurkun lausuma ei riitä. Pitäisi olla muuta asiaa liittyvää aineistoa. Watergate juttuakaan ei kirjoitettu vain yhden todistajan lausunnon perusteella.
   
3. Mitä tahansa oikeutta tässä maailmassa on myös mahdollisuus käyttä väärin. Tässä tapauksessa YLE:n toimittajat ovat käyttäneet väärin lähdesuojaa. Lähdesuoja antaa toimittajalle paljon valtaa. Sen avulla kuka tahansa voidaan leimata rikolliseksi ja laittaa pahaan asemaan. Tällaisen vallan käyttäjän pitäisi tuntea vastuunsa.
   
4. Ohjelman muut osiot olivat täyttä asiaa ja hyvin tehtyjä. Nuorisosäätiössä on paljon perusteltuja väärinkäytösepäilyjä, jotka pitäisi selvittää.
   

 

Musta joutsen

 

Luin pääsiäisenä kirjan Black Swan, Nassim Nicholas Taleb. Opus teki minuun suuren vaikutuksen. Yleensä kirjoitan hyvistä teoksista muistiin muutaman rivin, jotta saan itselleni jäsennettyä tärkeimmät ajatukset. Niin ajattelin tehdä tässäkin tapauksessa. Minulle tuli kuitenkin eteen ongelma. Talebin esittämiä asioita en osaa tiivistää lyhyesti. Tämä johtuu asian luonteesta. Talebin asia ei ole informaatiota, vaan uudenlainen tapa ajatella ja hahmottaa maailmaa. Sellaisen tiivistäminen muutamaksi riviksi tuhoaisi alkuperäisen ajatuksen. Siksi en lähde latistamaan Talebin asiaa, vaan kirjoitan muistiin tärkeimmät asiat esittämällä ensin väitteen ja sitten sille perustelun.

 

"Please do not Platonify it; don't simplify it beyond what's necessary"

 

Länsimaisen ihmisen ajattelua ohjaa tiedostamattomasti historia ja kulttuuri. Platon opetti meille, miten maailmaa voi hahmottaa käsitteiden kautta. On olemassa kissuus käsite, joka kuvaa kaikkien maailman kissojen ominaisuuksia.

Platonin opettama käsitteillä operointi helpottaa asioita. Asioista keskustelu olisi vaikeaa, jos ei voisi abstraktoida asioita ja puhua yleisellä tasolla.

"Platonismin" ongelma Talebin mukaan on kuitenlkin siinä, että se onjaa yksinkertaistamaan asioita. Tänään nähdään analyysejä, jossa nykyinen finanssikriisi johtuu jostain yksittäisestä tekijästä. Muotia on syyttää pankkereiden loputonta ahneutta bonusjärjestelmiä. Tämä on Talebin mukaan virhe. Platonin opettamana asioita yksinkertaistetaan liikaa. Joka kerta, kun jokin suuri kokonaisuus pelkistetään, menetetään jotain olennaista, joka liittyy kyseisen asian hahmottamiseen.

 

 

Me olemme tarinankertojia, jos tarinaa ei ole, me keksimme sellaisen (jälkikäteen)

 

 

Taleb ottaa esimerkin eräästä reportterista, joka oli Pariisissa ennen ja jälkeen toisen maailmansodan. Hän kirjoitti päiväkirjaa koko ajalta. Taleb on analysoinut nuo päiväkirjat siltä kannalta, että miltä tilanne näytti kunakin ajanhetkenä – silloin, kun tilanteet olivat päällä.

 

Perinteinen tarina toisen maailmansodan synnystä on selkeä draaman kaari: vähittäistä jännityksen kasvamista, joukkojen keskittämistä, sunnitelmallista etenemistä kohti vääjäämätöntä konfliktia, konflikti, sota, taistelut, rauha, jälleenrakentaminen. Näin historiakirjoitus kuvaa tapahtumat.

 

Talebin tutkimat Pariisin sotapäiväkirjat antavat kuitenkin aivan toisenlaisen kuvan. Tämän tapahtumien keskiössä olleen toimittajan käsitys kunakin aikana ei ollut ollenkaan niin selvä. Hän ei pystynyt näkemään tai aavistamaan konfliktin syntyä, vaikka hänellä oli hyvät taustatiedot käytettävissään. Vasta jälkeenpäin, kun kaikki tapahtunut oli jo tiedossa, oli helppo rakentaa tarina, johon kaikki yksityiskohdat sopivat.

 

Taleb käyttää tästä termiä "narrative fallacy". Mille tahansa tapahtumalle, vaikka se olisi kuinka epätodennäköinen aikalaisille, voidaan keksiä jälkikäteen looginen tarina, joka selittää sen. Sama tarinankerronta on muuten nyt meneillään finanssikriisin osalta. Ei ole puutetta asiantuntijoista, jotka osaavat selittää kriisin taustat ja syntymekanismit tarkasti ja analyyttisesti. Missä nämä asiantuntijat olivat ennen kriisiä?

 

Talebin syvällinen opetus tuossa on se, että suunnitelmissa on oltava erityisen varovainen erilaisten riippuvuuksien suhteen. On helppoa ja vaarallista sortua ns. "overcausation" loukkuun - keksitään väkisin selityksiä asioille, johdetaan riippuvuuksia, joita ei ole ym.

 

Ennustamisen skandaali

 

On hämmästyttävää, kuinka vähän seurataan erilaisten ennusteiden toteutumista. Erityisesti talouden alalla tehdään jatkuvasti hyvinkin tarkkoja ennusteita monenkin vuoden päähän. Osakkeista annetaan osto-myyntisuosituksia ja niille annetaan tarkkoja tavoitearvoja. On olemassa analyytikkojen ammattikunta, joka ei oikeastaan tee muuta, kuin ennustaa. Erilaiset ekonometrikot ja talousteiteilijät tuottavat suunnattoman määrän tulevaisuuden prognooseja. Näitä luetaan ja niiden tuloksia käytetään laajasti.

Taleb kiinnittää huomiota siihen, kuinka vähän tämän massiivisen ennustemateriaalin osuvuutta on tutkittu. Näiden ennusteiden jälkikäteinen onnistumisanalyysi ei edes ole vaikeaa, sillä useimmat ennusteet ovat julkisesti saatavilla.

On kuitenkin ainakin yksi kunnolla ja systemaattisesti tehty tutkimus, joka käsittelee asiaa. Siinä on otettu tuhansia alallaan arvostettuja talousanalyytikkoja ja kehitetty metriikka ennusteiden toteutumisen arvioimiseen. Lopputulos on se, että tämä ennustajien massa pärjää huonommin, kuin nopanheittäjä.

On outoa, että näitä ennusteita edelleen luetaan, kuin raamattua vaikka tuo ennustamisen skandaali on hyvin tiedossa – tai pitäisi olla. Talebin neuvo onkin heittää ennusteet romukoppaan. Ajantuhlausta.

 

Informaatio on haitallista

 

Taleb kertoo eräästä tutkimuksesta, joka koski vedonvälittäjiä. Vedonvälityksessä on olennaista ennakoida vedonlyöntikertoimet oikein. Perinteinen vedonvälittäjä luottaa näkemyksiinsä ja kokemusperäiseen tietoon. Tutkimuksessa oli alettu syöttää vedonvälittäjiä infromaatiolla, jota oli kerätty systemaattisesti. Hevosista saatiin paljon tilastotietoa, jota ennen ei ollut saatavilla. Tilastotieto oli myös jaoteltu ja analysoitu perusteellisesti. Tavoitteena oli seurata, kuinka paljon vedonvälittäjien ennustustarkkuus (kertoimien oikeellisuus) tarkentuu tämän lisääntyvän informaation myötä.

Tutkimuksessa havaittiin, että vedonlyöjille tarjottu lisäinformaatio lisäsi heidän itseluottamustaan ja sisäistä varmuuttaan huomattavasti. Mutta, ennustustarkkuus ei parantunut. Ei ollenkaan.

Tästä syystä Taleb sanoo lopettaneensa sanomalehtien lukemisen ja TV uutisten katselun kymmeniä vuosia sitten. Hän suosittelee samaa kaikille muille.

 

Haluaisin noudattaa Talebin neuvoa. Ongelma päivänkohtaisissa uutisissa ja siihen liittyvässä informaatiovirrassa on se, että se katsoo yhtä yksityiskohtaa kerrallaan. Ollaan irrallaan kokonaisuudesta. Toimituksissa poimitaan sattumanvaraisesti jokin yleisöä kiinnostava yksityiskohta, josta sitten revitellään otsikoita. Varsinainen asia on yleensä jossain muualla, kuin mistä uutiset kertovat.

 

Kysymys on informaation ja tiedon erosta. Informaatio on bittejä avaruudesta, mutta vain käsittelemällä ja soveltamalla siihen ajatteluprosesseja voidaan siitä saada aikaan tietoa ja ymmärrystä.

 

Valitettavasti en ole osannut ottaa Talebin neuvosta vaarin ja edelleen tuhlaan aikaani uutisten lukemiseen.

 

Ennustaminen on mahdotonta, musta joutsen

 

Edellä oli todistettu, että maailman analyytikkoammattikunta järjestelmällisesti epäonnistuu ennusteissaan. Miksi näin käy? Anayytikkokunnan syyllistäminen olisi liian helppoa.

 

Taleb listaa esimerkkejä maailman taloudessa tapahtuneita isoja muutoksia:

1982 Etelä-Amerikan maiden romahdus. Amerikan pankit menettivät kriisissä enemmän, kuin mitä olivat ehtineet 100:ssa vuodessa ansaita.

1987 osakemarkkinan romahdus ja yhtä nopea nousu.

1990 Neuvostoliiton romahdus.

1998 Venäjän luottokelvottomuuskriisi ja eräiden Aasian maiden ongelmat

2000 Internet huuma ja sitä seurannut romahdus

2008 USA:n asuntokupla ja sitä seurannut romahdus, nykyinen finanssikriisi

 

Yhteistä kaikille näille suurille tapahtumille on se, että oikeastaan kukaan ei osannut ennustaa niitä – eikä varautua niihin.

Talebin kehittämässä viitekehyksessä maailma jakautuu kahteen osaan: mediocristaniin ja extremistaniin.

Mediocristan on maailma, jota säätelee normaalit todennäköisyyden lait. Ollaan Gaussin jakautuman mukaisessa maailmassa, voidaan operoida keskiarvoilla, standardipoikkeamilla ja muilla perinteisen tilastollisten työkalujen avulla.

Osakkeiden portfolioteoria toimii erinomaisesti mediocristanissa. Osakkeille voidaan laskea beta lukuja ja volatiliteetti käsitteenä on olemassa. Salkun hajauttamisella saavutetaan etuja. Osakkeiden päiväkaupalla voi lyhyellä tähtäimellä tehdä rahaa, jos on perillä markkinan senhetkisestä dynamiikasta.

Haaste on kuitenkin siinä, että silloin tällöin tapahtuu suuria asioita, joita kukaan ei osaa ennustaa. Neuvostoliiton romahdus, nykyinen finanssikriisi tai venäjän luottokriisi olivat tapahtumia, jotka söivät monen sijoittajan varat. Nämä suuret, ennustamattomat tapahtumat edustivat muutosta mediocristanista extremistaniin.

Extemistanissa ollaan pienten todennäköisyyksian ja epätasaisten todennäköisyysjakaumien maailmassa. Ollaan myös siirrytty lineaaristen järjestelmien puolelta epälineaarisuuteen, joka tarkoittaa massiivisesti lisääntynyttä kompleksisuutta. Taleb osoittaa, että maailman järjestelmät ovat nykyään niin monimutkaisia, että ennustaminen ei enää onnistu edes teoriassa. Kyse on kaaosteorian sovelluksesta. Pieni muutos dynaamisen järjestelmän alkutilassa aiheuttaa käänteentekevän muutoksen lopputilassa.

Talebilla on termi näille ennustamattomille suurille tapahtumille. Ne ovat mustia joutsenia. Aikanaan kuviteltiin, että kaikkii joutsenet ovat valkoisia. Asiaa pidettiin itsestäänselvänä ja joutsenien valkoisuus kirjattiin koulukirjoihin. Ei tullut mieleenkään väittää olevan muunvärisiä joutsenia – kunnes joku löysi mustan joutsenen Australiasta. Yksi havainto muutti koko senaikaisen käsityksen joutsenista.

 

Pennejä katujyrän alta

 

Suurimman osan ajasta olemme mediocristanissa, jossa asiat ovat suhteellisen selviä. Ajoittain tulee kuitenkin musta joutsen, joka pistää järjestyksen täysin uusiksi. Näitä mustia joutsenia ei pysty ennustamaan, siksi ennustamiseen ei kannata tuhlata aikaa.

Tyypillinen tilanne siirryttäessä mediocristanista extermistaniin (mustan joutsenen tullessa kuvioon) on se, että lyhytaikaista hyötyä tavoitelleet osapuolet menettävät rahansa. Osake- ja valuuttamarkkinoilla on paljon lyhytaikaista kauppaa tekeviä osapuolia. He sijoittavat suuria määriä saadakseen pieniä voittoja. Päiväkauppaa tekevä sijoittaja voi esimerkiksi ostaa Nokia osaketta aamulla 10.20 eurolla ja myydä ne iltapäivällä 10.25 eurolla, jolloin hän saa puoli prosenttia tuottoa. Hän voi toistaa tätä operaatiota ja jos osaa työnsä päiväkauppiaana (moni osaa tämän hyvin) hän tekee tasaista tuottoa.

Eräänä päivänä kuitenkin musta joutsen tulee ja kurssi romahtaa seitsemään euroon yhdessä tunnissa. Silloin päiväkauppias menettää yhdellä kertaa pääomastaan 30%. Yhdessä tunnissa hän menettää kaiken sen, mitä on päiväkaupalla ja kovalla työllä ansainnut vuosien varrella.

Päiväkauppias keräilee pennosia katujyrän edeltä. Useimmiten hän juuri ja juuri ehtii jyrän alta pois ja tekee pientä voittoa. Mutta sen tehdessään hän altistaa itsensä suurimmalle mahdolliselle riskille. Eräänä päivänä musta joutsen tulee ja menee henki.

Tämänhetken finanssikriisissä on kyse juuri pennien keräämisestä katujyrän alta. Moni teki hyviä voittoja arvopaperistetuilla asuntolainoilla ja credit default swapeilla (CDS), kun ajat olivat hyviä. Kukaan ei ottanut huomioon systeemitason riskiä. Se oli musta joutsen. Hyvinä aikoina mediocristanissa kerätyt tuotot hävisivät mustan joutsenen tullessa.

Taleb ei säästele kritiikkiään pankkiireja kohtaan. Hänen mielestään hyvinä aikoina pankkiirit pystyävät hyödyntämään omaa etuaan ottamalla hyviä tuottoja mediocristanissa, mutta samalla altistaen pankkiensa omistajat erittäin suurille piilotetuille riskeille.

 

Negatiivinen empirismi

 

Joutsenien valkoisuus oli aikanaan varma ja itsestäänselvä asia. Yksi havainto muutti koko senaikaisen käsityksen joutsenista. Taleb käyttää paljon aikaa nykyiaikaisen tieteen empirismin kritisoimiseen. Hieman yksinkertaistettuna: jos näen miljoona valkoista joutsenta, se ei todista sitä, etteikö olisi olemassa musta joutsen. Moni menee tässä kohtaa vipuun ja kuvittelee, että mitä enemmän näkee valkoisia joutsenia, sitä todennäköisempää on, että mustia ei ole. Miljoona löydettyä valkoista joutsenta eivät ole mitään sen rinnalla, että löytyy yksi musta.

Talebin mukaan (olen samaa mieltä) nykyisessä tiedemaailmassa keskitytään liikaa etsimään todisteita tehtyjen hypoteesien oikeellisuudesta. Kuvitellaan, että mitä enemmän löydetään hypoteesia tukevia todisteita, sitä varmemmin hypoteesi pitää paikkansa. Tämä ei kuitenkaan ole oikein. Positiivinen empirismi on tullut tiensä päähän, kuten tarina mustasta joutsenesta osoittaa.

Pääsemme lähemmäksi totuutta negatiivisen empirismin kautta. Kannattaa keskittyä etsimään hypoteesin kumoavia todisteita, eikä niitä tukevia. Useimmille tiedemiehille negatiivinen empirismi on kuitenkin vastenmielistä, sillä työtä tehdessään he usein rakastuvat hypoteeseihinsä eivätkä käytä resurssejaan negatiivisten todisteiden etsimiseen.

 

Hiljainen tieto

 

Taleb siteeraa Ciceroa, joka kerran oli vierailemassa jollain Välimeren saarella. Hänelle tuotiin tauluja, joissa kerrottiin tarinoita ihmisistä, jotka olivat ihmeen kaupalla selvinneet myrskystä, kunhan olivat osanneet rukoilla oikeaa jumalaa oikealla tavalla.

Cicero oli kysynyt: missä on taulu niistä, jotka ovat rukoilleet, mutta silti menehtynyeet. Ei tietysti missään.

Vain menestystarinoista kerrotaan. Maailma on täynnä ryysyistä rikkauteen kuvauksia. Moni yrittää ottaa oppia niistä. Talebin mukaan tässä on kuitenkin ongelma. Uskomattomimmat menestykset on usein saatu ottamalla täysin holtittomia riskejä. On oltu vastuuttomia ja laitettu kaikki peliin. Sitten on käynyt hyvä tuuri ja tarinalle hyvä lopetus. Tässä kuitenkin unohdetaan se hiljainen tieto, joka sisältyy niihin tuhansiin samantyyppisiin holtittomiin riskinottajiin, jotka tuhosivat elämänsä tavoitellessaan jotain epätodennäköistä.

Kannattaa siis suhtautua varauksella menestystarinoiden kuvauksiin. Niistä ei välttämättä kannata ottaa oppia.

Etsivä löytää

 

Innovaatioiden maailma on mielenkiintoinen. Taleb kuvaa paljon esimerkkejä siitä, miten monet merkittävät innovaatiot ovat syntyneet. Yhteistä lähes kaikille on se, että:

1. Ei löydetty sitä, mitä alun perin oltiin etsimässä, vaan
   
2. löydettiin jotain muuta
   
3. Ja, kun se "muu" löydettiin, ei ymmärretty sen todellista arvoa tai tulevaa käyttötarkoitusta.
   

 

Tämän opetus on siinä, että "luck favours the prepared". Eli, verkkoja pitää laittaa veteen paljon ja pitää olla alttiina sattumalle. Pidä silmät auki, kun jotain löytyy.

 

Miten hyötyä mustasta joutsenesta

 

Taleb ei halua keskittyä neuvojen antamiseen siitä, miten mustasta joutsenesta voi hyötyä. Omat neuvoni ovat seuraavat:

• Yritä altistua positiivisille mustille joutsenille. Et voi tietää,mistä se tulee, mutta tee toimenpiteitä, joilla hyödyt isoista muutoksista maailmassa.
  
• Varmista selustasi negatiivisen mustan joutsenen osalta. Jokaisessa peraatiossa, mitä teet, ota huomioon massiivisen muutoksen mahdollisuus.
  
• Käytä resurssisi valmistautumiseen. Ole herkkä muutoksille ja heikoille signaaleille. Älä tee (tai ainakaan luota niihin) pitkäntähtäimen tarkkoja suunitelmia.
  

 

Vanhanen ja lautakasa - vai paljon muuta

Toi demareiden pääministerin kaato olisi voinut onnistua erittäin hyvin, jos siitä dokumentista olisi jätetty juuri tuo kohta (lautakasa) kokonaan pois. Tässä on nyt unohtunut kokonaan se karmeus, mitä tuon säätiön takana piilee. Sehän on ihan uskomaton vedätys: samassa neuvottelupäydässä on kepulaisten kesken sovittu Ray avustuksesta, korkotuista (Ara). Sitten on otettu rakennusliikkeet vedätykseen mukaan (ylisuuret tonttien kauppahinnat ja varmaan ylisuuret urakkahinnatkin). Takuuvarmasti noista ylisuurista hinnoista on valunut kepulaisten taskuihin merkittäviä summia. Miksi hintoja sitten muuten olisi vedätetty niin korkeiksi?

Sitten on vielä toi erikoinen tapa, millä ko. säätiö rakennutti. Ei ollut tarjouskilpailuja, vaan pointti oli, että ostettiin "kokonaispalvelu". Ko. "palveluun" sisältyi se, että rakennusyhtiö rakensi talon itse omistamalle tontille. Kun näin toimittiin, vältyttiin tarjousten kipailuttamiselta. Siinä ohjelmassa oli joku juristi toteamassa, että tuossa räikeästi rikottiin lakia hankintojen kilpailuttamisesta.

Rikkana rokassa oli se, että säätiö piti eduskuntaa neukkarinaan. Sieltä varailtiin surutta neukkarit kaikkiin säätiön yhtiökokouksiin, hallituksen kokouksiin ym. ym.

Ja, sitten säätiön hallituksen puheenjohtaja on päättämässä avustuksen antamisesta hänelle itselleen. Ei tartte olla juristi, että tajuaa sen olevan täysin lainvastaista. Jos kyse olisi hyväntekeväisyyssäätiöstä ym., silloin se olisi petos.

Tarvitaankohan säätiöllä muuten tilintarkastajaa? Jos tarvitaan, niin onkohan sillä minkä puolueen jäsenkirja?

Ray on pistänyt huikeita summia tuohon "säätiöön"...yli 40m euroa. Siis, 250 miljoonaa mummoa.

Jostain kumman syystä kaikestä ylihinnasta huolimatta säätiö on tuottanut älyttömästi rahaa (korkeat vuokrat?). Lopputuloksena on, että säätiön varallisuus on luokkaa 200 miljoonaa (ainakin sen ohjelman mukaan). Siinä varmaan on mukana paljon laskennallista asuntojen hintojen nousua ym.

Voin kuvitella, miten kepun politrukkien sormet ovat syyhynneet, että miten pääsisi vetämään oman siivun tosta 200 millistä.

Kaikki toi tuli esille siinä ohjelmassa. Luultavasti kaikki hyvin todistettavissa ym. Mutta, nyt kukaan ei puhu niistä, vaan lautakasasta. Ylen demaritoimittajat teki tuossa kohtaa pahan virheen - innostuivat liikaa.

Laitetaan muistiin

Laitan tähän muistiin oheisen Isokallion kolumnin.

On mielenkiintoista tarkistaa parin vuoden päästä, kuinka hyvin nuo ennustukset toteutuivat.

Yhteenveto:
- Ilman elvytysrahaa BKT olisi laskenut tänä vuonna 13%.
- Ilman elvytysrahaa BKT laskee ensi vuonna 6.5%.
- Vuoteen 2011 lähdetään viidesosaa (20%) pienemmällä BKT:llä.
- Jotta tuosta päästään vuoden 2008 tasolle, vaaditaan 5% kasvua viisi vuotta peräkkäin. Vasta silloin oltaisiin samassa veronemaksukyvyssä, kuin nyt.
- Kataisen verolisäykset menevät entistä harvempien maksettavaksi (suurten ikäluokkien eläköityminen, lisääntynyt työttömyys) ja siten verokorotusten tulee siis olla erityisen rankkoja.



"Toivottomat talkoot
Maanantai 10.8.2009 klo 00.28
Kolumni 10.8.2009Tässä jutussa myös:# # d a t a # # - - > -->
Valtiovarainministeri Katainen on Kokoomuksen puheenjohtaja. Viime vaaleissa puolue marssi Toivotalkoiden tahdissa. Siitä ei pahaa sanaa, mutta valtiovarainministerin roolissa ei kannata uskoa mainostoimiston iskulauseita. Kansantalous ei mainostoimiston iskulausein toimi.
Ministeri Katainen ilmoitti viime viikolla, että verotusta kiristetään vuonna 2010 tai 2011, kun kansantalous lähtee nousuun. Tuo lausunto ylittää toiveikkuudessaan mainostoimistojenkin luovuuden. Etlan ennusteen mukaan bruttokansantuote supistuu tänä vuonna 6,5 prosenttia ja lasku pysähtyy ensi vuonna, eli vuonna 2010 kasvu on nolla.
Tämän vuoden bruttokansantuotetta ylläpidetään valtion kymmenen ja kuntien kahden miljardin velanotolla, eli kansantuote supistuisi ilman velanottoa toiset 6,5 prosenttia. Ilman velanottoa lasku on 13 prosenttia. Vuonna 2010 otetaan valtiolle velkaa kolmetoista ja kunnille pari miljardia, eli Etlan ennusteen mukaan kansantalous ilman velanottoa supistuu ensi vuonna vielä 7 prosenttia.
Ihan vaan koulumatematiikalla vuoteen 2011 lähdetään viidesosaa pienemmällä bruttokansatuotteella. Minun matematiikallani sellainen taso ei ole sen otollisempi veronkorotuksiin kuin nykyinenkään.
Kun veroja joudutaan joka tapauksessa korottamaan, niitä pitäisi korottaa nyt, kun vielä menee kohtuullisesti. Jos olisin Katainen, komentaisin myös Sailaksen tekemään välittömästi leikkauslistan.
Tulevasta, tai oikeastaan meneillään olevasta, kriisistä kun ei selvitä pelkillä veronkorotuksilla. Kansantalous ei lähde edes vuonna 2015 nousuun, jos velanotto ja julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta päästetään laukalle.
Jotta lukijat ymmärtävät tulevien veronkorotusten raskauden, muistutetaan että työttömyys on nousussa ja suuret ikäluokat lähdössä eläkkeelle. Ennusteiden mukaan työttömyysaste kasvaa vuoden 2010 kesään mennessä yli kymmeneen prosenttiin. Kataisen "nousukaudella" niitä, joiden veroja voidaan korottaa on 50 000 vähemmän kuin tänään.
Työttömien verotusta ei edes kokoomuslainen valtiovarainministeri kai sentään kehtaa korottaa? Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen tarkoittaa puolestaan sitä, että heiltä peritään veroa eläkkeestä, ei palkasta. Kun eläke on keskimäärin 40 prosenttia pienempi kuin palkka, niin vähemmän siitä kertyy veroakin, eikö niin herra valtiovarainministeri? Veronkorotukset läimäistään siis niille, jotka ovat ansiotyössä. Ja läimäistään raskaana.
Jotta päästään bruttokansantuotteessa takaisin vuoden 2008 tasolle, se vaatii viiden prosentin kasvua viisi vuotta peräkkäin. Jotta Kataisen toivoma veronkorotusten onnenaika saavutettaisiin vuonna 2011, se vaatisi 12 prosentin kasvua seuraavat kaksi vuotta. Kannattaisiko valtiovarainministerin ottaa mainostoimiston sijasta yhteyttä kauppakorkeakoulun laskentatoimeen? Muuten Kokoomuksen Toivotalkoot veivät kansalta kaiken toivon.

KALLE ISOKALLIO"

Valheiden suo

Kansanedustaja Marja Tiura (kok) jätti maanantaina Valtiontalouden tarkastusvirastolle selvityspyynnön Anna Tapion koulun taloudenpidosta.

Tämä oli seurausta siitä, että Anna Tapion koulu jäi kiinni lahjonnan vastaanottamisesta Nova groupilta.

Outoa.

Nimittäin, Marja Tiura on on tämän koulun hallintoneuvoston puheenjohtaja. Marja Tiura on siis itse vastuussa tästä lahjontatilanteesta. Ei hallintoneuvoston puheenjohtaja ole voinut olle tietämätön noin suuresta lahjoituksesta. Nyt hän vaatii selvityksiä.

Mikä esti Marja Tiuraa puuttumasta asiaan silloin, kun se tapahtui. Hän näyttää olleen hyvin tietoinen asiasta alusta alkaen.

Miksi kukaan ei kysy Marja Tiuran vastuun perään? Miksi media antaa vedättää itseään noin halvalla tavalla?

Korhosesta ja vaalirahakohusta

En ole mikään Kepu-fani, mutta tämä alkaa jo olla liikaa.

Minusta vaalirahakohu on saanut aivan suhteettomat mittasuhteet. Jotenkin tuntuu siltä, että media hakemalla hakee Korhosen "syyllisyyttä". En ole kuitenkaan nähnyt missään lehdessä analyyttistä ja puolueetonta pohdintaa siitä, että mikä tarkkaan ottaen on Korhosen "rikos".

Yritän nyt hahmottaa medioiden luomaa kuvaa Korhosen vääristä teoista.


Väite: Korhonen on ollut järjestämässä Kepulle rahoitusta ja suostunut ottamaan rahaa Nova groupilta.

Kommentti: minusta vaalibudjetin tulopuolen rakentaminen kuuluu puoluesihteerin työnkuvaan, eikä asiassa sinällään ole mitään väärää. Eri asia tietysti olisi, jos väitetyistä kytkykaupoista saadaan jotain todistetta.


Väite: Korhonen ei vuosi sitten kertonut oma-aloitteisesti, että Kepu on saanut Nova groupilta rahaa.

Kommentti: asiaa puitiin vuosi sitten ja silloin puhuttiin vain ja ainoastaan ehdokkaiden saamista tuista. Kaikissa keskusteluissa jätettiin puolueiden saama rahoitus pois. Korhonen ei silloin sanonut mitään, mikä olisi ollut totuudenvastaista. Mitkään muutkaan puolueet eivät silloin kertoneet vastaavia tietojaan julkisuuteen.


Väite: Korhonen ei ole aina ollut käytettävissä silloin, kun lehdet olisivat halunneet.

Kommentti: pitäisikö aina olla käytettävissä, kun Iltalehti soittaa? Korhonen on valinnut sen linjan, että hän pyrkii antamaan tiedot kerralla. Niin nytkin. Minusta hänellä oli viimeisessä tiedotteessaan paljon informaatiota ja vakuutus siitä, että kaikki kerrottavissa oleva on kerrottu. Olisi suonut, että media olisi käsitellyt sen informaation, jota on annettu. Näin ei käynyt, vaan nyt operoidaan pinnallisilla kommenteilla tyyliin "Korhonen meni perunakellariin" tai "mitään uutta ei kerrottu".


Väite: Korhonen on tavannut Nova groupin johtoa ja Markku Kauppisen.

Kommentti: so what? Korhonen sanoo, että hän tapaa päivittäin ihmisiä noin kuudessa tapaamisessa joka päivä. Uskon, että suuren puoleen johtajan työpäivä on tosiaan sellainen. Minusta mennään absurdiuden puolelle, jos puoluejohtajien kohta pitää (kuten on ehdotettu) raportoida jokainen tapaaminen julkisuudelle. Ei sellaista velvoitetta ole eikä pidä olla.


Tätä "uutisointia" seuratessa tulee jotenkin kummallinen olo. Koko prosessi elää jotain omaa elämäänsä, jolla ei ole paljoa tekemistä todellisuuden kanssa. Harva median edustaja vaivautuu paneutumaan asiaan. Toimitaan pinnallisella fiilispohjalla. Johtuuko tämä tyhmyydestä vai tarkoitushakusuudesta?

Huhuista

Helsingin Sanomissa kirjoitetaan huhuista. Vanhassa Ruotsissa tapettiin paljon ihmisiä noitavainoissa. Oli levinnyt huhu noitien lähitulevaisuudessa tekemästä noitavainosta. Lynkkauksia tehtiin suuria määriä.

Huhujen määrä sitten vähentyi, kun uudet tiedonvälitys kehittyi ja ihmiset liikkuivat nopeammin. Ensin tulivat laivat. Sitten tuli rautatie, lennätin, puhelin. Lopulta, pitkän kehityksen ääripiste: Internet.

Nykyään sitten tietoa on. Mutta, tieto on kovin kaoottista. Hesarin kolumnistin idea on, että olemme palanneet huhuyhteiskuntaan. Huhuja aiheuttaa tiedon puute. Näin kävi vanhoina aikoina. Mutta, sitä aiheuttaa myös liika tieto (josta suuri osa ei varsinaisesti ole tietoa):

” Esimerkkejä nettitotuuden huhuolemuksesta on loputtomasti. Air Francen lentoturman jälkeen keskustelupalstat ovat täyttyneet "asiantuntijoista", "lentokapteeneista" ja teknisestä saivartelusta. Maallikon on ollut mahdotonta tietää, mitkä heidän kommenteistaan olivat asiallisia, mitkä eivät. Tilannetta on kärjistänyt vielä se, että virallisetkin "tiedot" asiasta ovat lähinnä arvailuja, jotka ovat kietoutuneet netissä pyöriviin huhuihin.”

” Ennen ihmiset kuuntelivat huhuja ja toistelivat uskomuksia voidakseen edes jollain tavalla hallita arvaamatonta elämäänsä. Kertoivatko luonnon enteet hyvästä vai huonosta sadosta? Toiko kaukaa tullut kauppamies "varmoja tietoja" vihollisen sotavarusteluista?”

” Turvallisuuteen kiedotulla modernilla ihmisellä näyttää olevan aikojen alkuhämäristä periytyvä, usein yliampuva tarve kartoittaa elämän uhkakuvat. Onko oltava huolissaan lentämisestä, talouskriisistä, ilmastonmuutoksesta, taudeista tai vaikka punkeista?”

Uskon, että juuri noin asia on. Internet ruokkii kaikenlaista spekulaatioita. Verkossa esitetyt ”teoriat” saavat usein ansaitsematonta arvoa. Arvauksesta tulee nopeasti totuus, kun riittävän moni toistaa sen ja levinneisyys on riittävä.

Hyvinkää-Lohja tie, nollatoleranssi ja suomalainen kovuus

Ajan silloin tällöin Hyvinkää-Lohja tietä. Se on nopeusrajoitusviidakko. Suurin sallittu nopeus vaihtuu neljänkymmenen kilometrin matkalla varmasti 50 kertaa: 100km/h, sitten 80km/h, josta palataan takaisin 100km/h ja kierros alkaa alusta.

Tiellä on muutaman kilometrin välein nopeusvalvontatutkia. Usein tutkat on asetettu kohtaan, jossa nopeusrajoitus on juuri muuttunut.

On aikamoinen stressinaiheuttaja seurata nopeusmittaria jatkuvien muutosten alla. En ole saanut sakkoa tuolta tieltä, mutta epäilemättä sellainen pian tulee. En usko, että tämä virheettömyyden kauteni jatkuu kovin kauan. Lukemattomat kerrat olen tehnyt äkkijarrutuksia, kun olen yht’ äkkiä muistanut, että nopeusrajoitushan pieneni juuri ja nyt on kamera tulossa vastaan. Monesti olen myös tehnyt äkkijarrutuksia varmuuden vuoksi, sillä en ole muistanut aivan varmasti juuri sillä kohtaa olevaa rajoitusta. Olen vähentänyt nopeuden 60 km/h, vaikka rajoitus on ollut 100 km/h. Torvet ovat takanani soineet. Kerran ajoin tuon koko 40 kilometrin pätkän 60 km/h, vaikka suuren osan ajasta rajoitus on 100 km/h.

Joka kerta tien ajettuani olen elänyt pelossa, josko postista kilahtaa rangaistus.

Asiaa ei auta liikenneministeriön vaalima kova linja: nollatoleranssi.

Minä en pysty takaamaan, että pystyisin kovista yrityksistäni huolimatta ajamaan Hyvinkää-Lohja tien niin virheettömästi, että ei koskaan lipsahtaisi hetkeksi 80km/h (tai 100km/h), kun rajoitus sattuu olemaan on 60km/h (tai 80km/h). Tiedän jo nyt, että jossain vaiheessa ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa minua tullaan rankaisemaan 1000 euron sakolla tästä rikkomuksesta. Ei auta, vaikka tarkoitukseni on noudattaa kaikkia mahdollisia sääntöjä. Virhe tulee jossain vaiheessa.

Miksi Suomi on niin kova maa?

Eikö tarkoitus ole ihmisten elämän suojeleminen tekemällä tiellä liikkuminen turvallisemmaksi? Minä en näe, miten tuollainen inhimillisistä virheistä rankaiseminen auttaa ihmisiä. Tahalliset ja piittaamattomuudesta aiheutuvat toimet ansaitsevat rangaistuksen, mutta tavallisen hyvää tarkoittavan ihmisen rankaiseminen kovalla kädellä ja ankarasti ei sovi minun ymmärrykseeni.

Suomi on kova maa. Kovuudessa on se huono puoli, että kovuuteen aina joku vastaa kovuudella. ”Laitetaan kova kovaa vastaan” on sanonta, jota kuulee usein. Me näemme tuloksia tuollaisesta kouluampujissa, perheidensä surmaajissa ja kidnappaajissa.

Joku myös taipuu kovuuden edessä ja tekee itsemurhan. Itse väitän, että suomalaisten korkeat itsemurhaluvut ovat seurausta kovasta ja piittaamattomasta suhtautumistavasta.

Itse olen oppinut elämään tuon kovuuden ja piittaamattomuuden kanssa. En vastaa kovaan kovalla, vaan sivuutan sen.

Mistä tämä suomalainen kovuus johtuu ja missä on empatia ja inhimillisyys? Missä on sydämen sivistys?

Hyvinkää-Lohja tie, "nollatoleranssi"

Pääministeri valehtelee eduskunnan edessä

Pääministeri jää kiinni valehtelemisesta eduskunnan edessä ja juhanuksen viettoon mennään kriisissä.

Kuulostaako tutulta?

Näin tapahtui kuusi vuotta sitten, kun Jäätteenmäki erotettiin.

Silloin kysymyksessä oli lähinnä typerä virhe. Jäätteenmäellä ei ollut mitään tarvetta valehdella, mutta hän sotkeutui omaan näppäryyteensä ja juristeriaan.

Nyt on sama tilanne. Vanhanen jäi kiinni valehtelusta. Asia oli lähinnä typerä.

Keskusta ei ole tehnyt mitään laitonta. On täysin laillista puolueelle ottaa vastaan vaaliavustuksia. Näin ovat tehneet niin SDP, kuin kokoomuskin.

Keskusta ei ole myöskään aikaisemmin sanonut mitään vuoden 2007 avustuksista.

Ihmetyttää, miksi nimenomaan keskustalle annetuista avustuksista tehdään tämmöinen kohu. En ole mikään keskusta-fani, mutta miksi SDP ja kokoomus saavat samassa asiassa ja samanlaisessa tilanteessa olla täysin rauhassa?