sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Vangin dilemma


 

Tom Siegfridin kirjan inspiroimana olen alkanut pohtia peliteorian sovelluksia tavalliseen elämään.

Taloustieteessä peliteoriaa on sovellettu kymmeniä vuosia. Nobeleitakin on voitettu useita.

Vangin dilemma on kuin koko elämä pienoiskoossa. Jos kaksi osapuolta tekee yhteistyötä, he molemmat voittavat. Siis: he voittavat siihen nähden, että kumpikaan ei tekisi yhteistyötä. Luulisi siis, että tasapaino on yhteistyön tekemisessä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä partnerin pettämisestä saa lyhytaikaista hyötä. Näinollen, hyväksikäyttö ja hyväksikäytön uhka aiheuttavat sen, että yhteistyötä ei ole. Nash tasapaino on ei-yhteistyössä.

Vangin dilemma (prisoner's dilemma) tilanne esiintyy kaikkialla. Ajatellaan vaikka tarjouskilpailua. On kaksi tarjoajaa. Heillä on kaksi vaihtoehtoa hinnalle: 100 tai 60. Matalin tarjous voittaa. Jos hinnat ovat samat, arpa ratkaisee voittavan tarjouksen. Pelin tuotot ovat:


 

A tarjoaa 60

A tarjoaa 100

B tarjoaa 60

Molemmat voittavat 30

B voittaa 60, A ei saa mitään

B tarjoaa 100

A voittaa 60, B ei saa mitään

Molemmat voittavat 50


 

Tämä tilanne on jokapäiväinen, joka tänäänkin tulee toistumaan miljoonissa tarjouskilpailuissa.

Vangin dilemmaa on tutkittu paljon, sillä sen mukaisia tilanteita on joka paikassa. Itse asiassa, useimmat ihmisten yhteistyön tilanteet ovat vangin dilemmoja. Jos toinen osapuoli pystyy saamaan itselleen lyhytaikaista hyötyä poikkeamalla tasapainosta, on tarvittavat ehto täyttynyt. Yhteistyö on epästabiili ja hauras, joka voi rikkoutua koska tahansa. Paljon on pohdittavaa, ennen tarjouksen jättämistä:

  • Voinko luottaa siihen, että vastapuoli tarjoaa 100, jos minäkin tarjoan sata?

  • Luottaako vastapuoli minuun, vai tarjoaako hän 60 siksi, että luulee minun pettävän?
  • Olimme pitkään tehneet yhteistyötä, mutta vastapuoli tarjosi nyt 60 (ja petti yhteistyön). Jatkanko yhteistyön yrittämistä (tarjoamalla seuraavassa tarjouskilpailussa 100), vai rankaisenko pettäjää tarjoamalla 60?

Eräässä Platonin teoksessa oli listattu kaikki ihmisen ominaisuudet – tai tehty yritys kaikenkattavaan ihmisanalyysiin. Kunnioitettava yritys sinänsä. Platonin hengessä pohdin, mitä asioita vangin dilemma (repeated prisoner's dilemma) kuvaa:

  • Luottamus
  • Epäluottamus, epäily
  • Yhteistyö
  • Pettäminen
  • Ahneus
  • Empaattisuus
  • Win-win tilanne
  • Uhkaus
  • Lupaus
  • Maine
  • Rankaisu (oman edun saavuttamiseksi)
  • Kosto (rankaisu ilman oman edun tavoittelemista)
  • Signaalin antaminen
  • Uskottavuus
  • Rationaalisuus
  • Epärationaalisuus


 

Toistettua vangin dilemmaa on nyt tutkittu 20 vuotta:

http://www.worldscibooks.com/economics/6461.html


 

Vaikka aihetta on paljon tutkittu, en näe edistystä. Sama perusongelma on edelleen olemassa. Väitetään, että toistetussa vangin dilemmassa ei ole olemassa tasapainostrategiaa, joka johtaisi pysyvään yhteistyöhön. Toisaalta, asiaa ei ole pystytty kyllä todistamaan suuntaan tai toiseen.

Mielestäni kykse on yhteistyön vähittäisestä rakentamisesta oheisen mallin mukaan:


 


 


 


 


 


 


 


 


 


 


 


 


 


 

Väitän, että tuossa tilanteessa on olemassa tasapainopiste. Se tasapaino on sellainen, jossa ollaan jatkuvassa liikkeessä kahden eri tilan (yhteistyö – ei yhteistyö) välillä. Kun ollaan ei-yhteistyön alueella, molemmat osapuolet tekevät omalla ksutannuksellaan yrityksiä yhteistyön suuntaan. Lopulta luottamuksen rakentaminen onnistuu ja ollaan jonkin aikaa yhteistyössä. Sitten, jompikumpi osapuoli käyttää hyväksi toista osapuolta ja yhteistyö purkaantuu, alkaakseen uudelleen myöhemmin.

Ei kommentteja: