Helsingin Sanomissa kirjoitetaan huhuista. Vanhassa Ruotsissa tapettiin paljon ihmisiä noitavainoissa. Oli levinnyt huhu noitien lähitulevaisuudessa tekemästä noitavainosta. Lynkkauksia tehtiin suuria määriä.
Huhujen määrä sitten vähentyi, kun uudet tiedonvälitys kehittyi ja ihmiset liikkuivat nopeammin. Ensin tulivat laivat. Sitten tuli rautatie, lennätin, puhelin. Lopulta, pitkän kehityksen ääripiste: Internet.
Nykyään sitten tietoa on. Mutta, tieto on kovin kaoottista. Hesarin kolumnistin idea on, että olemme palanneet huhuyhteiskuntaan. Huhuja aiheuttaa tiedon puute. Näin kävi vanhoina aikoina. Mutta, sitä aiheuttaa myös liika tieto (josta suuri osa ei varsinaisesti ole tietoa):
” Esimerkkejä nettitotuuden huhuolemuksesta on loputtomasti. Air Francen lentoturman jälkeen keskustelupalstat ovat täyttyneet "asiantuntijoista", "lentokapteeneista" ja teknisestä saivartelusta. Maallikon on ollut mahdotonta tietää, mitkä heidän kommenteistaan olivat asiallisia, mitkä eivät. Tilannetta on kärjistänyt vielä se, että virallisetkin "tiedot" asiasta ovat lähinnä arvailuja, jotka ovat kietoutuneet netissä pyöriviin huhuihin.”
” Ennen ihmiset kuuntelivat huhuja ja toistelivat uskomuksia voidakseen edes jollain tavalla hallita arvaamatonta elämäänsä. Kertoivatko luonnon enteet hyvästä vai huonosta sadosta? Toiko kaukaa tullut kauppamies "varmoja tietoja" vihollisen sotavarusteluista?”
” Turvallisuuteen kiedotulla modernilla ihmisellä näyttää olevan aikojen alkuhämäristä periytyvä, usein yliampuva tarve kartoittaa elämän uhkakuvat. Onko oltava huolissaan lentämisestä, talouskriisistä, ilmastonmuutoksesta, taudeista tai vaikka punkeista?”
Uskon, että juuri noin asia on. Internet ruokkii kaikenlaista spekulaatioita. Verkossa esitetyt ”teoriat” saavat usein ansaitsematonta arvoa. Arvauksesta tulee nopeasti totuus, kun riittävän moni toistaa sen ja levinneisyys on riittävä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti