Luen lisää peliteorian sovelluksista. Eräs tutkituin alue on huutokaupat. Vickrey sai Nobelin siitä, että osasi mallittaa huutopaupat peliteorian viitekehyksellä.
Oletetaan, että olen ostamassa asuntoa huutokaupassa. Minun käsitykseni asunnon todellisesta arvosta on 110 tuhatta euroa. Haarukoin kahden muun osallistujan arvioivan asunnon hinnan 60-120 tuhannen euron haarukkaan. Mikä hinta minun kannattaa tarjota, jotta voin maksimoida oman hyötyni?
Aika käytännönläheinen reaalimaailman tilanne, jossa itse asiassa ei ole kovin selkeää vastausta. Jos tarjoan 110 tuhatta euroa, silloin ei tule voittoa eikä tappiota, mutta olisiko se järkevää? Voinhan aina kävellä pois ja osallistua seuraavaan huutokauppaan.
Vickreyn ja muiden kaavoista käy ilmi, että optimaalinen tarjous on 100 tuhatta euroa.
Jos tarjoajia on minun lisäkseni vain yksi, tulisi laittaa sitään 95 tuhannen euron tarjous. Sen sijaan, jos tarjoajia on yhteensä kymmenen silloin pitäisi tarjota 107 tuhatta.
Esimerkki on mielestäni opettavainen. Erilaisia huutokauppatilanteita tulee vastaan joka päivä, eri muodoissaan. Peliteorian viitekehyksen ymmärrettyään osaa kysyä oikeat kysymykset ja soveltaa niihin saatuja vastauksia siten, että tulos näkyy suoraan lompakossa. Kysymykset ovat:
- Montako muuta tarjoajaa osallistuu kisaan?
- Mitkä ovat heidän käsityksensä oikeasta arvosta ja millaisella vaihteluvälillä osaan sen arvioida?
- Mitä muut tarjoajat ajattelevat minun ajattelevan oikeasta arvosta?
Jos siis ei halua tehdä tarjouksia pelkällä ”mutulla”, kannattaa lukea, mitä Vickrey ja kumppanit opettavat ja kerätä hyöty suoraan omaan lompakkoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti