Musiikkia

Viikon sairauden aikana ei voinut tehdä muuta, kuin olla makuulla ja katsella televisiota – tai youtubea. On hämmästyttävää, kuinka paljon musiikkimateriaalia on tarjolla nykyään Internetissä. Laitoin seikkailuni aikana linkit muistiin. Ohessa.

Chopinin Nocturn Opus 9 nro 1 on kappale, joka aina saa minut aina kokemaan kylmiä väristyksiä. Tämä sävellys kertoo minulle siitä, että maailmassa vielä on kauneutta ja puhtautta ja, että sitä kannattaa etsiä. Silloin, kuin soitin pianoa joka päivä, pystyin soittamaan tämän alusta loppuun. Nykyään se tuntuu vaikealta uskoa, niin vaikealta vaikuttavat nuotit.
http://www.youtube.com/watch?v=cFhaBEtmHeU

Johnny Cashin Boy Named Sue on kappale, johon ei väsy koskaan. Se kertoo miehestä, jonka nimeksi isänsä antoi Sue. Mies kärsi nimestään koko ikänsä ja lopulta päätti kostaa vääryyden isälleen. Lopulta hän hän löysi (”Dirty mangy dog, that named me Sue”) ja olisi voinut tappaa hänet. Isä kuitenkin sai mahdollisuuden kertoa tarinansa ja miehen mieli muuttui (”I called him a pa and he called me a son, and I came up with a different point of view”). Johtopäätös oli: ”The world is rough and if a man’s gonna make it, he’s gotta be tough”. Voi, miten hienon elämänopetuksen Johnny Cash antoi laulussaan. Se on niin totta. Maailma on paha ja vain vahvat pärjäävät.
http://www.youtube.com/watch?v=M89c3hWx3RQ

Dr. Johnin Iko Iko on New Orleans tyyliä parhaimmillaan. Minua on usein kiinnostanut länsimaisen populaarimusiikin ”genetiikka”. Ragtime syntyi eurooppalaisen klassisen musiikin ja afrikkalaisen rytmisemmän musiikin fuusiona. Sekoitetaan keittoon blues ja saadaan jazz. Näistä elementeistä syntyi sitten nykyään kuultava rytmimusiikki.
http://www.youtube.com/watch?v=JESFMO1Hl4M

Kenny Rogersin the Gamblerin sanat kannattaa kuunnella tarkkaan. Liike-elämän koukeroissa kannattaa opetella pelin säännöt, ennen kuin alkaa pelata. Ei myöskään kannata alkaa laskea voittoja tai tappioita, ennen kuin peli on pelattu loppuun. Viisautta on tietää, milloin luovuttaa suosiolla ja milloin iskeä koko arsenaalilla. Paljon syvällistä viisautta sisältyy tähän lauluun.
http://www.youtube.com/watch?v=kn481KcjvMo

Scott Joplinin Entertainer on Ragtime ajan merkkipaalu. En koskaan väsy kuuntelemaan sitä, kuten en väsy Maple Leaf Ragiinkaan. Nämäkin osasin ennen soittaa, jota asiaa nyt suuresti ihmettelen.
http://www.youtube.com/watch?v=fPmruHc4S9Q
http://www.youtube.com/watch?v=6Jgk9tYN5XY&feature=related

Johnny Cashin One piece at a time kertoo Cadillac autotehtaan työntekijästä, joka päättää rakentaa Caddyn autotallissaan. Hän vie joka päivä yhden osan lunchboxissaan kotiinsa. Tosin, vaihdelaatikon kanssa täytyy hieman taiteilla. Olen usein käyttänyt tätä esimerkkinä, kun isoja projekteja on laitettu liikkeelle. Oli projekti kuinka suuri tahansa, se pitää kuitenkin tehdä ”one piece at a time”.
http://www.youtube.com/watch?v=sIuo0KIqD_E&feature=related

Chuck Berryn Johnny B Goode on yksinkertaisesti vain hyvä ja nerokas.
http://www.youtube.com/watch?v=2gv62KbSBQM

Chopinin Nocturne Opus 9 nro 2 menee lähes samalle tasolle saman opuksen ensimmäisen kanssa.
http://www.youtube.com/watch?v=YGRO05WcNDk&feature=related

Eric Claptonin Cocaine on esimerkki ajasta, jolloin rockmuusikot osasivat tehdä muutakin kuin vääntää volyyminapit tappiin - 1970 luvulla he vielä osasivat soittaa. Claptonin kitarasoolot eivät ole saaneet voittajaansa 30 vuodessa.
http://www.youtube.com/watch?v=qYS732zyYfU&feature=PlayList&p=40115BD1BD48BF15&index=0&playnext=1


Bob Marleyn No Woman No Cry on rentoutusta parhaimmillaan. Ihailen Marleyn rentoa tyyliä.
http://www.youtube.com/watch?v=AKUO5FiE-IQ

Bob Dylanin Maggies Farm kuulin ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten. Silloin olin varma, että Dylan viittaa Margaret Thatcheriin. Nyt selvisi, että olikin kyse aivan muusta.
http://www.youtube.com/watch?v=Rj1mMWdq4o8

Johnny Cashin Don’t take your guns to town kappaleesta löytyi hieno esitys Youtubesta.
http://www.youtube.com/watch?v=raXKeQ5qFwo&feature=related

Johnny Cash esittää kappaleen San Quentin paikassa nimeltään San Quentinin vankila.
http://www.youtube.com/watch?v=1zgja26eNeY&feature=related

Beatlesin Back to USSR on Beatlesien paras kappale.
http://www.youtube.com/watch?v=PxyISsA0Oh0

Jerry Reedin esitys kappaleesta Six days on the road on paras mahdollinen versio.

City of New Orleans saa aina kyyneleet silmiini. En tiedä, mikä siinä niin vetoaa. Tämä Jerry Reedin versio.
http://www.youtube.com/watch?v=OfxoM6trtZE&feature=related

Long way to Tipperary on aina ollut suosikkini. Sittemmin kävin monta kertaa paikan päällä toteamassa: ei sinne ollutkaan niin pitkä matka.
http://www.youtube.com/watch?v=fyzHjug4Lic&feature=related