Large-Scale Superconductive Magnetic Energy Storage

 

Temporary storage of energy is a topic of today. This is because of the tremendous growth rates of solar and wind power. Challenge is, that sun is providing it's power, when it is least needed. Northern Europe has the lowest electricity consumption during summer, when the solar generation peaks. Wind power in turn, often fails to deliver during the peak consumption periods.

Thus comes the need to store energy on a temporary basis. A lot of research is going on in this area. One of the areas is concerned about using large superconducting coils to store energy. When the high temperature superconductors were invented, the cost of cooling down the coils were reduced considerably and the technology became more feasible.

Let us investigate the limits of the Superconductive Magnetic Energy Storage (SMES) for use in large scale applications. The energy stored in a long solenoidal coils is :

Trial values (seeking high value of energy) and descriptions of the parameters of the above formulas are:

=permeability of air, 4π x 10^-7 T m/A

N=number of turns in a solenoid, 300

A=cross sectional area of the solenoid, 10 000 m²

l=length of the solenoid, 10m

With these assumptions we get, that the inductance (L) is: 113 H.

From /1/ we know, that a current of 100kA can be achieved with high temperature superconducting wires. Using this value for I we get the energy of the coil to be 156 MWh. Let us take Finland as an example. We see that wind power capacity is 147 MW in 2009 /2/.

Thus,this hypothethical SMES described above, can store the energy of all wind power plants for one hour. This is a decent solution for a short-term load following power plant, as the power output can be controlled very rapidly. This would not, however, serve the needs for a longer-term energy storage.

The energy of the coil increases proportional to the square of the current. From /3/ it is found, that the critical current of some low temperature superconductors can be 1 MA / mm3. If it were possible to construct windings of the coil supporting 1 MA with such superconducting material, then the energy of the coil would increase to a level of 15 GWh. This would serve the electiricty needs for Helsinki city area for an average of 30 hours /4/. This would make large scale SMES feasible. But, the challenges are great:

• Achieving the high currents in the superconducting coil
  
• DC/AC conversions to connect SMES to grid
  
• potential side effects created by the high magnetic fields
  
• high forces inside the coil caused by the high currents
  

 

/1/ http://www.smartgridnews.com/artman/uploads/1/new_epri.pdf

/2/ http://www.tuulivoimatieto.fi/tuulivoima_suomi

/3/http://www.w2agz.com/Library/Classic%20Papers%20in%20Superconductivity/DewHughes%20LTP27%20Jc%20history.pdf

/4/ http://www.tekniikkatalous.fi/energia/article362518.ece

 

Ruotsin isku

Ruotsissa on tehty itsemurhaisku, jossa kuoli tekijä itse. Hän oli irakilaistaustainen nuori mies, joka oli viimeisinä vuosinaan radikalisoitunut. Uhkausviestissään hän oli purkanut vihaansa länsimaita vastaan. Erityisesti häntä oli hiertänyt ns. Muhammed kohu.

Olen nyt lukenut asiasta kirjoitettuja uutisjuttuja. Sieltä nousee kaksi näkökulmaa yli muiden:
- Ruotsalaiset ovat kauhistuneita siitä, että tällainen tapaus voi tapahtua Ruotsissa.
- Suomessa ja Ruotsissa ollaan erityisen huolissaan siitä, että tällainen tapahtuma voi lisätä ulkomaalaispolitiikan kritiikkiä (lue: lisää ääniä Ruotsidemokraateille tai Perussuomalaisille).

Ymmärrän ruotsalaisten hädän ja huolen. Toisaalta, asiaa voisi yrittää laittaa yhteyksiinsä. Iskussa ei kuollut ketään muuta, kuin tämä häiriintynyt ihminen. Hänen pommiviritelmänsä olivat ilmeisesti niin alkeelliset, että sillä tuskin olisi kovin isoa vahinkoa voinut saada aikaan, paitsi vahingossa.

Tällaisia iskuja on Euroopan isoissa maissa ollut paljonkin. Esimerkiksi Britanniassa ja Espanjassa ne ovat olleet arkipäivää monen vuosikymmenen aikana. Olen itsekin monta kertaa joutunut muuttamaan matkustussuunnitelmiani Lontoon metrossa johtuen joko toteutuneista iskuista, tai isku-uhkauksista.

Tässä mielessä minusta ruotsalaisten (ja suomalaisten) reaktiot tuntuvat jotenkin ylimitoitetulta. Ei tässä nyt kuitenkaan mitään suurkatastrofin aineksia ollut kasassa. Huolissaan on syytä olla. Perimmältään tässä on kysymys siitä, että ruotsalaisten tulisi herätä todellisuuteen. Welcome to the real world. Tuolla ulkona on paha maailma ja paljon pahoja ihmisiä. Ota se huomioon, ruotsalaisinen, niin selviydyt.

Toinen mielenkiintoinen kehityskulku on tällaisisssa tapauksissa toistuva rasistitematiikka. Tampereella kurdit polttivat ravintolansa vakuutuspetoksena ja tappoivat siinä samalla kolme ihmistä. Mikä oli suomalaisten poliitikkojen suurin huoli tuossa tilanteessa? Itkivätkö heidän sydämensä verta turhaan kuolleiden nuorten ihmisten takia? Monen nuoren elämä päättyi aivan liian aikaisin. Ei, sellaista empatiaa ei näkynyt. Suurin huoli kohdistui siihen, että tämä isku mahdollisesti lisäisi maahanmuuttovastaisuutta ja saisi aikaan lisäkannatusta Timo Soinille. Makaaberia.

Samanlainen suuntaus on näkynyt tässä Ruotsin tapauksessa. Erityisen huolissaan ruotsalaiset ovat siitä, miten tämä mahdollisesti lisää ruotsidemokraattien suosiota. Aika kylmä asenne minusta. Erityisen varovaisia ruotsalaiset ovat puhumaan yhtään mitään islamin radikalisoituneesta siivestä (tämä itsemurhaiskijä oli liittynyt tällaiseen). On poliittisesti epäkorrektia edes puhua tällaisesta. On jotenkin kummallista, että tätä tapausta kauhistellaan kovaan ääneen, mutta tapahtuman perimmäisiä syitä ei saa analysoida.

Otetaan vastaesimerkki. Jokela, Kauhajoki, Myyrmanni. Kaikki kolme ovat samanlaisia tapauksia siinä mielessä, että häiriintynyt mieli tappoi itsensä ja siinä samalla monta muuta. Nämä olivat kertaluokkaa pahempia tapauksia, koska tekijä onnistui tavoitteessaan. Näiden tapausten yhteydessä ei ollut mitään ongelmaa analysoida asiaa pohjia myöten - puhki. Useimmiten näissä yhteiskunnallisissa analyyseissä päädyttiin siihen, että jotain mätää on suomalaisessa yhteiskunnassa. Psykiatrien lisäämistä ehdotettiin. Joku taisi sanoa, että 500 psykiatria tarvitaan lisää koulujen takahuoneisiin. En ollut silloin, enkä nytkään, samaa mieltä noista analyyseistä. Se kuitenkin on selvää, että suomalaisten henkillön syyllistyessä tuollaisiin karmeisiin tekoihin, on aivan korrektia analysoida asiaa perinpohjaisesti ja ratkaisujakin saa hakea. Jostain syystä tällainen ei ole sallittua tekijän ollessa ulkomaalaistaustainen.

Suprajohtava sähkönsiirto

Generation of electricity via wind and solar plants is increasing at exponential growth rates as can be seen from the historical figures of installed solar power.

This kind of growth is natural at early stages of an innovation. We are at early phases of an S-curve for solar power.

This growth, however, will face some challenges in the years ahead. This is, because:
- Generation of wind/solar power is typically far away from the areas, where the higher population densities are.
- Generation does not happen at the times, when electricity would be most needed in the area, where generation takes place.

A good example of the challenges is the gigantic plan to build solar power plants in Sahara and other location with high solar radiation levels /1/. A relatively small area in Sahara could supply all energy, that Europe needs. The biggest challenge in that project is not, whether the generation capacity can be build. No. Solar power technology exists. There is more, than enough energy. The challenge is, how to transfer the energy from Sahara to the the cities and factories in Europe.

A well known technology to transfer larger amount of electrical energy longer distances is High Voltage Direct Current (HVDC). Technology is relatively mature and big plans exist to build, for example, a European Electrical Superhighway /2/. Longest long distance power line is 1700 km (in Kongo). This technology, however, may not make it possible to reach the goals as set out by the rapid proliferation of geographically distributed large scale solar power production plans. This is, because HVDC is very expensive, it has high amount of losses in very long distances (albeit considerably smaller, than in AC transmission).

Building high capacity DC grids is also important from the point of view of market efficiency. When electricity production and consumption can be further away geographically, trading of electricity becomes more competitive, and ultimately prices to end-users get lower.

The possibility to build low-loss transmission DC lines using superconducting cables has been investigated for a long time. The invention of high temperature superconductors in the late 1980’s was a major step, as it made it economically feasible to build the cryogenic environment needed.

Electric Power Research Institute has made an interesting feasibility study related to the implementation of superconducting DC cables /3/. The present a cable design as follows:



The paper presents quite a convincing story:
- The authors envision a single superconducting cable system, which can achieve 10 GW power capacity. It operates on 100 kV and carries 100 kA. These are huge numbers. Perspective to this is, that a single nuclear power plant can typically produce 1 GW. Thus, a single cable system can take care of the transmission of several nuclear power plants. In deed, huge amount.
- A lot of benefits are seen: less environmenal impact (less pylons in your neighborhood), significantly lower losses, considerably smaller costs, higher reliability.
- The technology seems at such level, that large-scale manufacturing should be possible within the next few years.

My bet is, that by 2020 we see several long distance ultra high capacity superconductive power lines.

/1/ http://www.desertec.org/
/2/ http://www.friendsofthesupergrid.eu/
/3/ http://www.smartgridnews.com/artman/uploads/1/new_epri.pdf

Suprajohteen paradoksi

Sähkömagnetiikan tutkimuksissani havaitsin oudon paradoksin, joka liittyy suprajohtavuuteen.

Suprajohtava kappale hylkii magneettikenttää niinsanotun Meissnerin efektin selittämänä.

Toisaalta, materiaali menettää suprajohtavuutensa mikäli siihen kohdistuu tietty raja-arvoa suurempi magneettikenttä (ns. kriittinen kenttä).

Suprajohtavan käämin sisällä on metallipala. Tämä metallipala on lähellä (mutta suurempi) suprajohtavaa tilaa johtuen siitä magneettikentästä, joka aiheutuu käämin virrasta. Metallipala on siis ei-suprajohtavassa tilassa.

Nyt voin pienellä ulkoisella magneettikentällä aiheuttaa sen, että metallipala saavuttaa suprajohtavan tilan. Tällöin tapahtuu suuri muutos. Suprajohtavan kelan induktanssi pienenee. Sähkömagnetiikan mukaan suprajohtavan kelan energia on kääntäen verrannollinen induktanssiin. Näinollen, tämä faasimuutos, joka itsessään ei kuluttanut energia, sai aikaan sitoutuneen magneettisen energian kasvun.

On mysteeri ja paradoksi, mistä tämä energia ilmestyi. Tyhjiöstäkö?

Cablegate

Satojatuhansia Yhdysvaltojen suurlähetystöjen ja ulkoministeriön sisäisiä viestejä on vuotamassa julkisuuteen Wikileaksin kautta. Tilanne on äärimmäisen nolo Yhdysvaltojen ulkoasiainhallinnolle, sillä viesteistä paljastuu karkeaa kieltä ja alentavaa suhtautumista vastapuolen diplomaateista ja poliitikoista. On mukana varmaan kiusallista tietoa siitäkin, mitä salaisia hankkeita Yhdysvalloilla on meneillään maailmalla.

Minua tuossa hämmästyttää eniten se, että kaikki nämä salaiset ja luottamukselliset tiedot ovat kaikki sähköisessä muodossa ja niihin (lehtitietojen mukaan) pääsee käsiksi ympäri maailmaa ainakin kolme miljoonaa henkilöä. Pitäisi olla selvää, että tuosta isosta henkilömäärästä ennemmin tai myöhemmin löytyy vuotaja. Muissa maissa ilmeisesti on yleinen käytäntö, että salainen informaatio on vain paperilla, ei ainakaan missään maailmanlaajuisessa tietokannassa.

Uteliaisuus on suurta. Odotan erityisellä mielenkiinnolla, mitä Yhdysvaltojen Suomen suurlähetystö on raportoinut Jäätteenmäen Irakgatesta. Tämänpäivän lehden mukaan Yhdysvaltojen suurlähetystö on lähettänyt raportin Washingtoniin Jätteenmäen ja Lipposen kuuluisan vaalikeskustelua (tai riitaa) seuraavana päivänä.

Lipposen ja Jäätteenmäen ristiriita koski sitä, mitä tarkkaan ottaen Lipponen oli Yhdysvaltojen matkallaan sopinut Suomen osallistumisesta Yhdysvaltojen rinnalla Irakin sotaan. Silloin olin sitä mieltä (kuten edelleenkin) että ihan viimeistä sanaa ei tuosta asiasta ei ole sanottu. Ehkä asian viimekätinen tausta tulee nyt tietoon. Toivotaan niin.

Tyhjiöenergia

Sähkömagnetiikan ja vaihtoehtoisten energioiden tutkimuksissani käytin aikaa tyhjiöenergian mahdollisuuksien selvittämiseen.

Jo 1920 luvulla Dirac toi esiin negatiivisen energian käsitteen, kun hän tutki elektronien suhteellisuusteorian mukaista käyttäytymistä.Tämä oli suora seuraus Einsteinin yleisestä suhteellisuusteoriasta, joka antoi energialle kaksi vastakkaismerkkistä ratkaisua. Diracin teorian ja Paulin kieltosäännön mukaan kaikki negatiiviset energiatilat tyhjiössä olivat miehitettyjä. Dirac siis esitti, että tyhjiö on täynnä negatiivisen energian omaavia hiukkasia. Kyse oli niinsanotusta Diracin merestä.




Diracin meri kostuu positiivisen energian omaavista energiatiloista, jotka kaikki ovat miehittämättömiä. Kaikki negatiivisen energian tilat ovat sen sijaan miehitettyjä. Tämä on outo rakennelma. Olennaista siinä on kuitenkin, se että tyhjiön sisällä energiatasapaino saattaa hetkellisesti muuttua. Se tapahtuu niin, että negatiivisen energian täyttämään mereen syntyy aukko. Hiukkanen siirtyy positiivisen energian tasolle ja jättää taakseen aukon. Tämä aukko käyttäytyy, kuin hiukkanen. Myöhemmin löydettiin anti-elektroni, siis positroni. Näinollen, tyhjiössä tapahtuu tällaisia elektroni-positroniparien muodostumista jollakin tilastollisella tavalla.

Molemmilla muodostuneilla hiukkasilla on massa, ja energiaa.Energiaperiaatetta ei kuitenkaan ole rikottu, sillä on osoitettu tämän syntyneen energian pysyvän Heisenbergin epämääräisyysperiaatteen rajoissa.

Diracin teoriaa on kehitetty eteenpäin: 1930 luvultaon kehitetty kvanttikenttäteoriaa (QFT) ja sen jälkeen kvanttielektrodynamiikkaa (QED). Olennainen ajatus on kuitenkin sama.

Tämä tyhjiön ei-tyhjyys on tarpeellista selittämään monta muutakin asiaa. Einsteinilla oli suuria vaikeuksia yleisen suhteellisuusteoriansa kanssa. Hänen tensorinsa antoivat ratkaisuksi määrittelemättömän termin: kosmologinen vakio. Teoria ei antanut mitään osviittaa siihen, mikä olisi tämän olennaisen parametrin arvo. Jos se olisi positiivinen, avaruus laajenisi kiihtyvästi. Jos taas negatiivinen, silloin maailmankaikkeus on sykkivästi supistuva. Myöhemmät havainnot osoittavat, että tällä vakiolla tulisi olla positiivinen arvo.

Tyhjiöenergia luonnollisesti on hyvä kandidaatti selittämään positiivisen kosmologisen vakion. Näillä tasaiseen tahtiin muodostuvilla elektroni-positroni pareilla on keskimäärin tietty energia ja massa tietyssä tilavuudessa. Voidaan ajatella, että avaruudessa on massaa ja energiaa, vaikka se onkin kovin erilaisessa muodossa, kuin olemme tottuneet näkemään.

Tuossa kaikessa ei ole mitään uutta. Perustavaa laatua oleva ongelma on siinä, että nämä kvanttikenttäteoriat antavat erittäin suuren arvon kosmologiselle vakiolle suhteessa siihen, mitä tähtitieteilijät ovat havainneet. Ero massiivinen. Kvanttikenttäfyysikoiden arvo on kosmologien arvoa suurempi kertoimella, jossa on 130 nollaa /1/.

Jos kvanttikenttäteoreetikot ovat oikeassa, kuutiosenttimetri tyhjyyttä sisältää kilowattitunteja semmoisen määrän, että sen luvun kuvaamiseen tarvitaan sata nollaa. Tyhjiöenergian olemassaolo on todistettu jo vuonna 1948 hollantilaisen Casimirin toimesta. Hänen nimeään kantava Casimir efekti tarkoittaa sitä, että kaksi metallilevyä vetää toisiaan puoleensa, kun ne asetetaan hyvin lähelle toisiaan.

Levyjen välinen Casimir vetovoima johtuu siitä, että levyjen välissä Schrödingerin aaltoyhtälön ratkaisut ovat seisovia aaltoja ja näillä aalloilla on levyjen etäisyydestä riippuvat energiamäärät. Koska voima on energian gradientti, silloin seurauksena on vetovoima, koska energia pienenee levyjä lähennettäessä.

Pelkällä Casimir voimalla ei luonnollisesti pysty tuottamaan energiaa. Se toimii, kun jousi. Se ottaa vastaan saman energian, kun tuottaa.

Viime aikoina eri tahoilla on kehitelty ajatusta eräänlaisesta tyhjiöenergian Carnot koneesta, jolla tyhjiöenergiaa saataisiin hyödynnettyä jalostamalla Casimir voimaa sellaiseksi sykliksi, joka tuottaisi energiaa ulkoiseen järjestelmään /2, 3/.

Tulee olemaan mielenkiintoista seurata tämän tutkimusalueen kehittymistä. Onnistuessaan tyhjiöenergian hyödyntäminen muuttaisi maailman. Energiasta tulisi taas halpaa, oikeastaan ilmaista.


/1/ http://en.wikipedia.org/wiki/Vacuum_energy
/2/ http://prola.aps.org/abstract/PRE/v48/i2/p1562_1
/3/ http://www.calphysics.org/articles/Davis_STAIF06.pdf

Irlannin kriisistä

Irlanti on minulle kuin toinen kotimaa. Siksi on ollut mielenkiintoista seurata viime aikojen uutisointia vihreän saaren talouskriisistä. Nykyaikaan kuuluu se, että lehdistä ei enää löydy selkeää asioiden taustojen kuvausta, vaan yhteydestään irrotettuja sekavia ja usein irrelevantteja lööppitason otsikoita. Siksi analyysit taustoista on tehtävä itse. Irlannin kriisin analyysi on melkoisen mielenkiintoinen.

Jotta Irlannin nykytilannetta voi ymmärtää, pitää tarkastelu aloittaa kauempaa. Kolmekymmentä vuotta sitten Irlanti oli köyhä ja maataloudella itsensä elättävä maa. Sen nuori kansa ei voinut kovin hyvin ja jokainen kynnelle kykenevä lähti heti joko Englantiin tai Yhdysvaltoihin. Näissä maissa on enemmän Irlannista tulleita, kuin saarella asuu ihmisiä nykyään. Usein 1980 luvulla siellä kuuli sanottavan, että ”viimeinen lähtijä sammuttaa valot”.

Irlannin valtaapitävät olivat kaukaa viisaita. He käärivät hihansa ja alkoivat laittaa taloutta kuntoon määrätietoisella otteella ja strategialla jo 1980 luvulta alkaen. Johtajilla oli tähän kehitykseen kaksi instrumenttia. Ensinnäkin Euroopan Unionista piti saada pumpattua mahdollisimman paljon tukea ja rahoitusta. Se onnistui erinomaisesti. Surkeassa tilassa ollut maan infrastruktuuri laitettiin kuntoon EU:n (Saksan) rahoilla.

Toiseksi, maahan alettiin houkutella ulkomaisia yrityksiä tarjoamalla vero- ja muita etuja etabloituneille yrityksille. Tämäkin onnistui hienosti. Erityisesti amerikkalaiset yritykset rupesivat perustamaan Euroopan toimintojaan Irlantiin. Tarjolla oli avustuksia ja verovapaita alueita. Lisäetuna oli halpa englanninkielinen työvoima, joka oli erityisen hyvä asia amerikkalaisille. Tämäkin toimi hyvin. Parissakymmenessä vuodessa maahan oli saatu aikaan merkittävää teollista toimintaa. Intel, Dell, IBM, DEC ja kymmenet muut suuryritykset olivat perustaneet toimintansa saarelle. Sadat tuhannet irlantilaiset saivat töitä teknologiateollisuudesta kotimaassaan, eikä heidän enää tarvinnut lähteä Bostoniin, Kaliforniaan tai Lontooseen työnhakuun.

Näillä toimenpiteillä oli kauaskantoiset seuraukset. Nopeasti maahan alkoi kerääntyä teknologiateollisuuden osaamista, infrastruktuuri oli teollisen toiminnan edellyttämässä kunnossa ja talouteen alkoi kerääntyä pääomia. Näin 1980-1990 luvulla Irlanti teollistui – ja keskiluokkaistui.

Irlannin talouden pohja oli 1990 luvun lopussa vankalla alustalla. Samalla oli luotu edellytykset kuplalle.

Koko 2000 luku oli ennenäkemättömän kasvun aikaa. Sitä symboloi parhaiten Dublinin O’Connel streetille ilmestynyt rakennelma, joka on maailman korkein patsas. Samaan aikaan oli menossa massiivinen asuntojen hintojen nousu. Asuntojen hinnat nuolivat taivaita samaan tapaan, kuin tämä torni. Se ei tarkoittanut pelkästään asuntojen kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa. Se tarkoitti myös sitä, että 1990 terveellä pohjalla ollut teollisuusrakenne alkoi rapautua. Yhä enemmän resursseja ja työvoimaa alkoi suuntautua tuottavasta teknologiateollisuudesta rakentamissektoriin. Ilmeisesti noin 30% työvoimasta oli pahimpina vuosina rakentamassa asuntoja irlantilaisille. Tähän pitää lisätä päälle suuri määrä puolalaisia ja muita itä-Euroopan vierastyöläisiä.



Irlannin kriisi odotti laukaisijaansa ja sellainen tuli vuonna 2008, kun Yhdysvaltojen subprime lainakriisi laukesi maailman silmille. Tästä alkanut tapahtumien ketju on se syy, miksi Irlannille ollaan nyt luovuttamassa muiden maiden kansallisvarallisuutta arvosta, joka vastaa 60% Irlannin kansantuotteesta.
Jo vuonna 2008 Irlannin tilanteen kamaluus oli kaikkien tiedossa. Irlannin asuntoluottoja myöntävien pankkien taseissa oli massiivinen luottoriski. Samaan aikaan ne olivat lyhytaikaisen Interbank rahoituksen varassa. Ei tarvitse olla ekonomisti ymmärtääkseen tuon tilanteen herkkyyden. Kun tase koostuu pitkistä, usein 30 vuotisista saatavista, ja lyhyistä muutaman kuukauden juoksuajan veloista, ollaan lainoittajien armoilla.

Irlannin johto ymmärsi tilanteen herkkyyden jo silloin. Elettiin lainatulla ajalla. Päätettiin turvata pankkien lainakelpoisuus myöntämällä rajaton takaus kaikille pankkitalletuksille. Jos tämä olisi koskenut pelkästään yksityishenkilöitä, olisi se ollut jossain määrin ymmärrettävää. Niin ei kuitenkaan ollut, vaan Irlannin valtio kirjoitti pankeille avoimen shekin, koskien kaikkea niiden varainhankintaa.
Pankit ja niiden lainapapereihin sijoittaneet instituutiot kiittivät. He jatkoivat sijoitustensa kasvattamista Irlannissa johtuen Irlannin avokätisestä rajattomasta takauksesta. Tämä pahensi tilannetta, joka ennestään oli karmiva.

Kaikki tiesivät, että Irlannilla ei ole minkäänlaista katetta allekirjoittaa sellaista shekkiä. Tällä shekillä oli aikaraja, se oli voimassa kaksi vuotta – vuoden 2010 syksyyn saakka.

Korttitalo alkoi romahtaa siinä vaiheessa, kun Irlannin pankkeihin sijoittaneille alkoi selvitä se, että Irlanti ei itse pysty takaamaan omaa shekkiänsä – ja, että se on menossa vanhaksi. Tämä tarkoitti sitä, että Irlannin pankkeihin sijoittaneiden instituutioiden piti hinnoitella velkapaperit todellisen arvon mukaan, huomioiden suuren riskin. Ensin korot nousivat, sitten lainahanat alkoivat mennä kiinni.

Tässä vaiheessa alkoi Irlannin johdolla olla jo löysät housuissa. He kuitenkin pelasivat pelin loppuun asti valitsemallaan linjalla. Irlannilla on pitkä historia siitä, miten EU instituutioista otetaan kaikki mahdollinen irti. Lenihan aivan varmasti tiesi, että ilman tukea ei tulla selviämään. Siitä huolimatta hän pitkitti prosessia kuukausia vain siksi, että tarvittavat toimenpiteet ehdittiin tehdä ennen sitä. Hän allekirjoitti uuden rajoittamattoman takausvastuun, joka on voimassa vuoden 2011 loppuun saakka. Se oli Irlantilaisten kannalta hyvä peliliike. Lenihan tiesi, että Katainen ja hänen kaltaisensa tulevat kuittaamaan shekin. Eilen uutisissa kuultiin, että näitä innokkaita kuittaajia löytyy.

On vaikea löytää sanoja sille hulluudelle ja typeryydelle, jonka näen tässä. Jyrki Katainen valittiin vuonna 2008 Euroopan parhaaksi pääministeriksi. Tämä Savon lahja Euroopalle ajoi keväällä 2010 pontevasti pankeille stressitestejä, joka sinänsä oli järkevää. Nämä stressitestit valmistuivat heinäkuussa 2010. Heinäkuussa 2010 stressitestit oli tehty ja Irlannin pankit selvisivät puhtain paperein. Silloin Katainen kommentoi olevansa tyytyväinen niihin.

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=34937:jyrki-katainen-tyytyvaeinen-stressitesteihin&catid=1:politiikka&Itemid=3

Neljä kuukautta myöhemmin Irlannin pankkien huono tilanne on ”yht’ äkkiä” paljastunut. Nyt sitten ollaankin sitä mieltä, että stressitestit ovat epäonnistuneet.

http://m.hs.fi/inf/infomo?site=hstxt&view=news_talous_child&feed:a=hs.fi&feed:c=news&feed:i=1135261784339

Minä luulen, että stressitestien heikkous ei ole paljastunut yht’ äkkiä. Irlannin pankkien heikko tila ei myöskään ole tullut yllätyksenä. Ei ole mitään syytä olettaa, etteikö tieto olisi ollut käytettävissä jo vuosi sitten. Luulen myös, että Portugalin ja Espanjan pankkien heikko tilanne on myös erittäin hyvin tiedossa. Niistä tullaan kuulemaan lähikuukausien aikana.

Pahinta tässä tilanteessa on se, että ongelmaa ei pystytä ratkaisemaan kokonaisvaltaisesti. Ajaudutaan vaikeasta tilanteesta toiseen ilman kokonaissuunnitelmaa. Se on yleensä se kaikkein huonoin tapa käsitellä kriisitilanteita.

Tässä voisi ottaa oppia Yhdysvalloista ja siellä harrastetusta kriisinhallinnasta. Ajatellaan vaikka General Motorsia ja amerikan autoteollisuutta. Pari vuotta sitten oltiin murheen alhossa. Pahimmassa mahdollisessa. Bush oli virkakautensa lopussa laittanut hyvää rahaa pahan rahan päälle pelastaakseen yritystä. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä GM lähinnä vain otti rahat vastaan, ja pisti ne menemään negatiiviseen kassavirtaansa.

Obama sai kauttansa aloittaessaan tämän kriisin hartioilleen. Hän lopetti katteettoman rahan jakamisen ja pakotti yhtiön muuttamaan toimintaansa. Seurasi konkurssi, jossa General Motorsin omaisuus myytiin perustetulle uudelle yritykselle. Osakkeenomistajat menettivät rahansa. Obama lupasi rahoitusta tälle uudelle perustetulle yritykselle, joka jatkoi vanhan GM:n liiketoimintaa, tosin raskaasti sitä karsien.

Tuosta uudelleenorganisoinnista on nyt kulunut puolitoista vuotta. Sinä aikana uusi GM on karsinut heikosti tuottavat tuotteet pois, saattanut markkinoille uusia paremmin tähän aikaan sopivia autoja. Kannattavuus on parantunut. Kaiken huipennukseksi yhtiö meni juuri pörssiin ja osakkeita ostettiin innokkaasti. Obaman puolitoista vuotta sitten antama rahoitus uudelle yhtiölle tulee nyt maksettua takaisin.

Otettakoon tämä GM Kriisin hoito tässä esimerkiksi hyvästä asioiden hoitamisesta. Obama oli kirurgi, joka leikkasi pahalaatuisen kasvaimen ja pakotti potilaan ottamaan tarvittavat sädehoidot ja lääkkeet. Lopputuloksena oli potilaan hengen säästäminen ja hyviä elämän vuosia.

Perimmäinen ongelma Euroopassa on, että tällaisia lääkäreitä ei ole. Syöpäpotilas ei parane, vaikka sille syöttäisi kuinka paljon Buranaa.

Ps.: Irlannille kaavailtu pankkituki on 18 000 euroa per asukas, imeväiset ja muut lapset mukaanlukien.

Haapala, Ervasti, Soini

Pitkästä aikaa oli televisiossa lupamaksulle vastinetta. Toimittajat Haapala ja Ervasti irroittelivat pressiklubissa niin hervottomasti, että oli pakko katsoa ohjelma kahteen kertaan.

Laitan tähän muutaman lainauksen, joka selittää tilanteen paremmin, kuin mikään muu:

”Kun homo kirkosta vilahtaa, silloin ääni Räsäselle kilahtaa”.

”Olet liberaali, tai sitten itket ja olet liberaali.”

”Kapiainen on tyhmimmillään majurina.” Tässä tietysti viitataan Haapalan ja Ervastin herjakirjaan, jossa kerrotaan maamme äidin ja arvojohtajan kiukkuisasta puolesta. Taitaa Halosen kuva historiankirjoituksessa jäädä hieman erilaiseksi, kuin Mäntäniemessä on tavoiteltu. Mäntäniemi sana muuten oli Haapalan uusi lanseeraus.

Ohjelmaan liittyi myöhemmin mukaan myös Timo Soini. Täytyy kyllä sanoa, että siinä on kaveri, joka on puhetaidon mestari. Sanon tämän siis sanan positiivisessa ja hyvässä merkityksessä. Ervasti, Haapala ja Stiller yrittivät laittaa Soinille monenlaista ansaa. Kovan luokan ammattilaisina he miinoittivat Soinin tietä ansiokkaasti, mutta Soini osasi kävellä miinakentän läpi hymyssä syin ja pisteet kotiin vieden. Eivät saaneet Soinia kiikkiin Halla-Ahosta, Brysselin avustajan palkkaamisesta, ydinvoimasta, avustajakaartista tai lukemattomasta muustakaan hankalasta aiheesta.

Viimeiset gallupit näkyvät tulleen. Niissä Perussuomalaisten kannatus rupeaa kohta lähentelemään jo keskustaa. Ei ihme, kun vertaa vaikka Soinin taidokasta ja viihdyttävää esiintymistä Vanhasen tai Kiviniemen kuivakkaisiin kiertelyihin.

Energiaa maan magneettikentästä

Olen sähkömagnetiikan jatko-opinnoissani törmännyt ajatukseen maan magneettikentän hyödyntämisestä energianlähteenä. Asiaa eivät ole viime aikoina tiedemiehet pohtineet. Sata vuotta sitten enemmän. Aikansa huiput, kuten Heaviside Varley ja jopa Tesla yrittivät kehittää moottoreita käyttäen tätä energian lähdettä.
Perinteisesti on ajateltu, että maan magneettikenttä maan pinnalla on liian heikko tuottamaan energiaa. Pieni se onkin: vaivaiset 30 mikro-Teslaa.

Teen pienen ajatuskokeen. Ratkaisen Maxwellin yhtälöt maan magneettikentän suuntaiselle pitkälle ferromagneettiselle kappaleelle. Käy ilmi, että sen sisällä voi olla jopa satakertainen magneettivuon tiheys verrattuna ilmaan maan pinnalla. Tämä on 3 milliteslaa.

Magnetostatiikan yhtälöt kertovat minulle, että kuutio materiaalia 3 milliteslan kentässä sisältää energiaa noin neljä joulea. Sekään ei ole paljoa.
Mutta, entä jos jollain järjestelyllä voitaisiin magneettikentän suuntaa muuttaa vaikka 10 000 kertaa sekunnissa? Silloin tämä kuutio tuottaisi energiaa 10 kilowattia. Jos suunnanvaihto olisi miljoona kertaa sekunnissa, silloin energiantuotanto olisi 10 megawattia. Se vastaisi kolmea huippuluokan tuulivoimalaa kovan tuulen oloissa.

En nyt ole sanomassa, että tuo magneettikentän ohjaus olisi välttämättä mahdollista. Magneettikenttää ei nimittäin niin vain ohjata, koska varsinaista magneettista eristettä ei ole olemassa – suprajohdetta lukuunottamatta. Yhden teoreettisen rakenteen voin kyllä ajatella. Korkean lämpötilan suprajohdetta voitaisiin pitää lähellä kynnyslämpötilaansa, ja sitten aktivoida ulkoisella periodisella herätteellä oskilloimaan suprajohtavuuden ja tavanomaisen olomuodon välillä.

Niin tai näin: on silmiä avaavaa huomata, että maapallon sisällä on monenlaisia energianlähteitä, joista yksikin voi ratkaista kaikki tämän maapallon energiapulmat.

Lehtomäki ja Talvivaara

On noussut kova kohu Ympäristöministeri Lehtomäen lähipiirin omistuksista Talvivaara kaivosyhtiössä. Lehdet tekevät lööppejä, mutta tavanomaiseen tyyliin toimittajat eivät paneudu asioiden taustoihin. Koska asia on kiinnostava, se mielestäni ansaitsee tulla analysoiduksi kunnolla. Ohessa ne Lehtomäen sisäpiiriepäilykseen liittyvät faktat, jotka asiasta sain kaivettua esiin.

Talvivaara on 2009 vuoden aikana aktiivisesti selvittänyt, miten se pystyisi hyödyntämään malmeissaan olevaa uraania, sinkin ja nikkelin lisaksi.

Vaikuttaa siltä, että tämä uraani sivutuotteena saattaa olla se tekijä, joka mahdollistaa tuloksellisen kaivostoiminnan Talvivaarassa. On edelleen suuriä epävarmuustekijöitä siinä, pystyykö Talvivaaran uusilla tekniikoilla (osin vielä todentamattomia) hyödyntämään kaupallisesti alueen köyhähköja nikkeliesiintymiä.

Vuoden 2009 aikana Talvivaara käytti paljon aikaa ja resursseja uraanin kaivamisen kannattavuuden selvittämiseen. Osavuosikatsauksessaan he sanoivat, että uraanin hyödyntämiseen tarvitaan uusi lupa ympäristöministeriöltä ja että keskustelut lupaviranomaisten kanssa on käynnistetty.

Lehtomäen lähipiiri osti merkittävän määrän Talvivaaran osakkeita tammikuussa 2010. Pari viikkoa myöhemmin (9.2) Talvivaara julkaisi lehdistötiedotteen, jossa ilmoitettiin suunnitelmasta uraanin hyödyntämisen aloittamisesta. Heti lehdistötiedotteen julkaisun jälkeen Talvivaaran osake nousi 360 punnasta tasolle 480 puntaa kahdessa kuukaudessa (33%). Ei voi sanoa varmasti, että tämä uutinen olisi kurssinousun taustalla, sillä yhtiön talousluvut julkaistiin 24.2. Tulosjulkistuksessa ei kuitenkaan ollut mitään sellaista ilmeistä merkittävää uutista, joka itsessään voisi sellittää noin merkittävää kurssinousua.

Lehtomäen sisäpiiriläisyydesta ja sisäpiiritiedon väärinkäytöksestä voidaan todeta seuraavaa:

A) Lehtomäki on saanut luottamuksellista tietoa Talvivaaralta koskien uraanin hyödyntämistä koskevaa ympäristölupaa. Talvivaaran oman ilmoituksen mukaan neuvottelu lupaviranomaisten kanssa aloitettiin ainakin syksyllä 2009. On selvää, että tämä luottamuksellinen tieto on huomaaatavasti laajempaa, kuin mitä on tarjolla tavanomaiselle sijoittajalle, joka on julkisen tiedon varassa. Lehtomäki on suurella todennäköisyydellä sisäpiiriläinen ja hänen pitäisi olla erittäin varovainen Talvivaaran osakkeiden kaupassa.

B) Markkinat katsovat uraanin hyödyntämisen olevan erittäin tärkeä asia yhtiön osakkeen arvon kannalta. Tämä johtuu siitä, että Talvivaaran Nikkeliprosessin kannattavuudesta ei vielä ole varmaa tietoa. Siksi uraanin hyödyntämisen mahdollisuus voi olla se tekijä, joka tekee muuten kannattamattomasta liiketoiminnasta kannattavan. Sellaisella on iso vaikutus tulevaisuuden tuotto-odotuksiin, ja pörssikurssiin.

Perusteltu epäilys ministerin sisäpiiririkoksesta on olemassa. Toivotaan, että tämä tapaus tutkitaan kunnolla. Tuntien suomalaisen järjestelmän, en kuitenkaan löisi vetoa siitä, että tämä tapaus saisi asiallisen käsittelyn.

Ruotsidemokraatit ja Expressenin etusivun juttu

Koska Ruotsidemokraatit ovat näköjään menossa läpi Ruotsin vaaleissa, tutkin asian uutisointia Ruotsissa.

Expressen on vaalipäivänä ottanut asiaan voimakkaasti kantaan etusivullaan. Etusivun uutisessa sanotaan mm. seuraavaa:

”För första gången knackar ett parti med nazistiska rötter på riksdagens port.”

”… hela tiden befinner vi oss i samma främlingsfientliga kretslopp. Hatet är konstant; det är bara föremålen för det som varierar”

” Den som lägger sin röst på Sverigedemokraterna röstar också för parlamentariskt kaos.”

”Det finns en överhängande risk att valet 2010 slutar med att SD får en vågmästarställning i riksdagen.”

”Enligt de rödgröna kan en sådan situation bara tacklas på två sätt: antingen genom en blocköverskridande majoritetsregering eller genom nyval.”

”Att utlysa nyval för att väljarna har röstat fel är heller ingen utväg. Också det skulle kunna driva fler väljare i famnen på SD.”

Siis, Expressen etusivun uutinen (siis mielipide) toteaa:
- Ruotsidemokraatit ovat natsismia kannattava puolue.
- Ruotsidemokraatit ovat ulkomaalaisvihamielinen, ja muutenkin edustaa ”vihapolitiikkaa”.
- Joka heitä (Ruotsidemokraatteja) äänestää, äänestää parlamentaarisen kaaoksen puolesta.
- Pelottavin skenaario Expressenin mukaan on se, että Ruotsidemokraatit pääsevät vaa’ankieliasemaan. Tässä tilanteessa kuulemma voi sitten yrittää järjestää uudet vaalit – siis siksi, että kansa äänesti väärin. Sitäkään ei tosin olla innokkaita tekemään, koska se saattaisi kirjoittajan mukaan sataa lisää ruotsidemokraattien laariin.

Viimeisenä oljenkorteja esitetään tämä:
”Om det misslyckas vilar ett tungt ansvar både på regeringen och förlorarsidan att se till att isolera SD från politiskt inflytande.”

Siis, jos Ruotsidemokraateista ei muuten päästä eroon, ne pitää eristää mahdollisimman tehokkaasti.

Ruotsidemokraattien aineiston lukeneena, en mitenkään voi ymmärtää tuota suurta vihan määrää, joka sitä puoluetta kohtaan kohdistuu. Minusta puolueen ohjelmat, varjobudjetit ovat hyvin asiallisia ja konkreettisia. En minä näe niissä enkä puolueen puheenjohtajan esiintymisissä mitään natsismiin, ulkomaalaisvihamielisyyteen tai muuhunkaan pahaan viittaavaa. Suoraan sanottuna, päinvastoin. Asiallisia poliittisia kantoja, joiden esittämisen oikeus demokraattisessa yhteiskunnassa pitäisi olla itsestäänselvyys.

http://www.expressen.se/ledare/dahlberg/1.2141031/rosta-nej-till-hatet

Sverigedemokraterna

Ruotsissa on menossa vaalit. On mahdollista, että valtiopäiville pääsee uusi puolue, Ruotsidemokraatit (Sverigedemokraterna).

Lehtiä lukemalla saa vaikutelman, että kyseessä on populistinen ja äärioikeistolainen puolue. Sen sanotaan olevan vahvasti ulkomaalaisvihamielinen, jopa rasistinen puolue. Ohessa lainauksia suomalaisen lehdistön luonnehdinnoista:

Helsingin Sanomat 19.9: ”Maahanmuuttajiin kriittisesti suhtautuvat ruotsidemokraatit”

Helsingin Sanomat 19.9: ”…31-vuotias Jimmie Åkesson vie avoimesti maahanmuutajavihamielisen Ruotsidemokraatit-puolueensa ensi kertaa valtiopäiville.”

Ilta-Sanomat 19.8: ” maahanmuuttajiin ja pakolaisiin nuivasti suhtautuva puolue”.

Turun Sanomat 13.9: ”…populistinen ruotsidemokraatit…yrittävät pistää maahanmuuttajat ruotsalaisvaltion pulmien maksumieheksi….”

Tämä rosvojoukoksi kuvattu ryhmä on siis lähellä läpimurtoa Ruotsin vaaleissa. Ei ihme, että Tukholmassa ollaan huolissaan.

En halunnut olla pelkästään Suomen lehdistön lyhyiden luonnehdintojen varassa. Halusin selvittää, mikä tämä puolue on ja mitä asioita se ajaa. Se ei ollut vaikeaa. Helpointa oli aloittaa heidän web sivuiltaan (http://sverigedemokraterna.se). Siellä on heidän vaaliohjelmansa, jossa on neljä teemaa:

A) Vastuullista maahanmuuttopolitiikka. Tämä koostuu kahdesta osasta. Ensinnäkin halutaan tiukentaa maahanmuuton sääntöjä ja vähentää maahanmuuton määrää, jonka todetaan olevan muihin maihin verrattuna liian korkealla tasolle. Toiseksi halutaan lisätä varoja YK:n alaisille organisaatioille (UNHCR), jotta he voivat auttaa vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä jo lähtömaissaan.

B) Toimenpiteitä rikollisuuden vähentämiseksi: kovennettuja rangaistuksia taparikollisille, parempia korvauksia rikosten uhreille ja julkinen rekisteri pedofiiliasta tuomituille.

C) Vanhuksille paremmat oltavat: eläkkeiden nosto ja lisää vanhustentaloja.

D) Naisille parempi tasa-arvo ja turva: kovemmat tuomiot raiskauksista, maahanmuuttajanaisten suojeleminen uskonnollisia rikoksia vastaan.

Ruotsidemokraatit näyttävät tekevän varjobudjetteja. Tässä vuoden 2010 varjobudjetti, joka sisältää konkreettisia laskelmia perusteluineen:
http://sverigedemokraterna.se/files/2010/06/Skuggbudget-2010-version-2.1.pdf

Minusta Suomen median luoma kuva tästä puolueesta on tahallisen harhaanjohtava. Luettuani heidän materiaalinsa, en parhaalla (pahalla) tahdollakaan voi väittää tätä puoluetta populistiseksi, äärioikeistolaiseksi, rasistiseksi tai maahanmuuttajavihamieliseksi.

Miksi suomalaiset toimittajat eivät tee sitä työtä, josta heille maksetaan? Jotta asioista voi kirjoittaa, pitäisi niihin ensin perehtyä.

Rasvat

Katsoin eilen A-Talk ohjeman. Olisi saanut jäädä katsomatta, sillä yöunet menivät.
http://areena.yle.fi/video/1284588

Oli huikeaa nähdä, miten terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtaja Pekka Puska kiemurteli suorien kysymysten edessä. Professori Kari Salminen vaati Puskaa esittämään yhdenkin tieteellisen tutkimuksen, joka osoittaisi eläinrasvojen yhteyden sydänsairauksiin. Vastausta ei tullut. Ei sinne päinkään.

Ohjelmassa oli mukana dosentti Mikael Fogelholm: terveyden tutkimus, Suomen akatemia. Määrätietoinen Salminen kohdisti suoran kysymyksensä myös hänelle ja Fogelholm joutui epäsuorasti myöntämään, ettei sellaista tutkimusta tai muuta näyttöä löydy.

Tämä on hämmästyttävää, sillä jo 1970 luvulta jatkunut voin ja eläinrasvojen syönnin syyllistäminen on iskeytynyt tajuntaani. Olen oppinut pitämään voita ja muita eläinrasvoja sisältäviä elintarvikkeita suorastaan vaarallisina. En ole laittanut voita leivän päälle kolmeenkymmeneen vuoteen siksi, että olen pitänyt sitä haitallisena. Tämän illan jälkeen en enää usko väitettä.

Olenkin aina ihmetellyt, miksi Irlannissa ollessani tulee niin hyvä olo. Johtuuko se raskaan rasvaisesta aamiaisesta, jota mielelläni siellä aina syön?

Pekka Puskan argumentoinnissa on jotain tuttua. Hän vastaa Salmisen kysymyksiin aina samalla tavalla. Kuulemma tuhannet tutkijat ja tuhannet tutkimukset tukevat väitettä eläinrasvan yhteyttä sydänsairauksiin. Hänen mielestään ei ole syytä mennä yksittäisten tutkimusten tai näytön tasolle, vaan luottaa tähän tiedemiesten konsensukseen.

Tämä kuulostaa tutulta siksi, että täysin samalla tavalla puolustetaan väitettä ihmisen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Sielläkin vedotaan väitettyyn tutkijayhteisön kollektiiviseen mielipiteeseen ja kieltäydytään esittämästä todisteitä väitteiden tueksi, tai edes keskustelemaan asiasta. Sanotaan, että todisteiden esittäminen on turhaa, koska konsensus on niin vahva.

Nokian muutos ja median raportointi

Median ykkösaihe on ollut Nokia ja toimitusjohtajan vaihto siellä. Lehdet ovat nostaneet kaikenlaista sirpaletietoa esiin. Uuden toimitusjohtajan karkkimaku oli yksi niistä. Jääkiekosta on puhuttu ja siitä, pysyykö yhtiö suomalaisena. Kallasvuon erorahat ovat tietysti olleet kiinnostuksen kohteena. Uutta toimitusjohtajaa on epäilty tuuliviiriksi siksi, että hän on vaihtanut työpaikkaa usein.

Minulla oli epäilys siitä, että median antama kuva ei ehkä kuvaa todellisuutta kovinkaan hyvin. Siksi katsoin Youtubesta, mitä itse asiassa tapahtui Nokian tiedotustilaisuudessa:

http://www.youtube.com/watch?v=uBjSVvrv1dA

Epäilykseni osoittautuivat todeksi. Median raportoinnilla ei ollut oikeastaan mitään tekemistä tiedodustilaisuudessa esiin tulleen informaation kanssa. Ohessa oma raporttini asiasta.

Stephen Elop piti tiedotustilaisuudessa vakuuttavan esityksen siitä, mikä on se liiketoimintaympäristö, jossa Nokia toimii. Esimerkkien valossa hän uskottavasti kuvasi sen, että on tapahtumassa suuri muutos ja siihen vastaaminen on Nokian suuri haaste. Esityksestä välittyi määrätietoisuus, hyvä asiaosaaminen ja innostuneisuus. Sanalla sanoen: syntyi vaikutelma, että kyseessä on innostava johtaja, joka osaa näyttää yhtiölle uuden vision ja viedä Nokian uusille urille.

Lehdistö on arvellut, josko Kallasvuo sai potkut vai erosiko hän itse. Median mukaan asia ei tullut selväksi. Tiedotustilaisuuden katsoneena voi sanoa, että asia tuli kristallinkirkkaasti selväksi. Ollila sanoi: ”this change was initiated by the board”. Minusta tuota ei sen selvemmin voi sanoa. Kallasvuo sai potkut.

Toinen median väärin raportoima asia liittyy Jormna Ollilan positioon hallituksen puheenjohtajana. Tiedotustilaisuudessa hän sanoi asiat selvästi: hänestä tuli hallituksen puheenjohtaja vuonna 2006 ja silloin oli sovittu viiden vuoden kaudesta. Ollila kertoi, että viimeisen vuoden aikana hän on useaan kertaan todennut, että ”aika on täysi”. Ollila siis on halunnut päättää kautensa Nokian hallituksessa. Muiden hallituksen jäsenten ja pääomistajien aloitteesta on kuitenkin sovittu, että Ollila jatkaa vielä jonkin aikaa, jotta uusi toimitusjohtaja pääsee hyvin alkuun. Tämäkin asia todettiin erittäin selvälää englanninkielellä, eikä asiassa olisi pitänyt olla mitään epäselvää.

Kun katson tiedotustilaisuuden nauhoitusta ja vertaan sitä lehtien raportteihin, en tiedä mitä ajatella. On vaikea uskoa, että toimittajat ovat olleet paikalla samassa tilaisuudessa, kun katsoo asiasta tehtyjä juttuja.

Energiansäästölamput

Suomen vihreän puolueen eräs saavutus on nopea siirtyminen energiansäästölamppuihin. EU tasolla on määritelty suuntaviivat, jonka mukaan useissa maissa on jo kielletty hehkulamput. Näköpiirissä on, että kielto laajenee vähitellen koko EU alueelle. Vihreät ovat perustelleet tätä sen kautta saatavilla massiivisilla energiansäästöillä. He saivat koko poliitikkokentään mukaansa, vasemmalta oikealle.

Kaunis ajatus.

Luin asiasta tehdyn tutkimuksen:
http://www.ncp.fi/julkaisut/sahkoinenjulkaisu/Kontturi%20&%20%C3%85lander.pdf

Tämän perusteella voi tehdä seuraavassa esitetyt johtopäätökset.
Tyypillisen valaisimen aiheuttama sähkölasku vuodessa on 24 euroa, kun käytetään hehkulamppua. Energiansäätölampulla vuosikustannus on 4.4 euroa. Laskennallista säästöä on siis 20 euroa. Tähän asti kaikki hyvin.

Ongelmaksi kuitenkin tulee energiansäästölamppujen tehoton tapa tuottaa valoa. Reilusti yli puolet energinsäästölampun kuluttamasta nimellistehosta on loistehoa. Pätöteho on se, joka tuottaa valoa tai lämpöä. Loisteho vain kuormittaa verkon infrastruktuuria.

Viitatun tutkimuksen mukaan loistehon vuotuinen suora kustannusvaikutus sähköyhtiölle on 44 euroa menetettynä myyntitulona. Tämän lisäksi sähköyhtiö joutuu investoimaan laitteistoihin, joilla poistetaan energiansäästölamppujen yliaaltoja. Sähköyhtiöt jouotuvat myös investoimaan merkittäviä määriä kompensointikondensaattoreihin, poistaakseen loistehon verkosta. Tämä hinta tulee siirtymään kuluttajien sähkölaskuihin.

Johtopäätös edellisestä on: on kokonaistaloudellisesti edullisempa käyttää hehkulamppuja.

Tässä laskelmassa ei edes oteta huomioon sitä seikkaa, että hehkulampun tuottama lämpö on pois huoneistojen lämmitysenergin kustannuksista. Huomiotta jää myös se, että energiansäästölamppujen sisältämä elohopea aiheuttaa lisäkustannuksia kuljetuksiin ja kierrätykseen.

Ei ihan heti tule mielen huonommin harkittua ja toteutettua poliittista uudistusta, kun tämä viherliikkeen voimallisesti ajama uudistus.

Maahanmuuttokeskustelu ja median eliitti

Jokunen päivä lehdet uutisoivat väärinkäytöksistä, joihin somalialaiset maahanmuuttajat ovat syyllistyneet. Maahan tullaan väärennetyillä asiakirjoilla, perhaanyhdistämisiä haetaan ilman mitään sukulaisuusuhdetta.

En nyt halua puuttua siihen, mitä väärinkäytöksiä on tai ei ole tapahtunut. Kiinnitän huomiota median reaktioihin. Useassa valtamediaa edustavassa on asiaa raportoitu perussuomalaisten suosion kasvun kannalta. Ohessa poimintoja.

Miska Rantanen Helsingin Sanomissa valittelee 31.8: ”Ja taas sataa perussuomalaisten laariin.”
http://www.hs.fi/verkkolehti/kotimaa/20100831/artikkeli/Soini+pysytellyt+hiljaa/1135259762618

Yleisradion toimitus oli 30.8 tehnyt samansisältöisen jutun. Toimittaja oli sitä mieltä, että somalien väärinkäytöksistä raportointi sataa perussuomalaisten laariin.

Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko raportoi somalien väärinkäytösepäilyistä. Jutun punainen lanka paljastuu päätöskappaleesta: ”Paljastuksen" myötä Suomen poliittisen kentän maahanmuuttokriittinen pää sai lisää vettä myllyyn ensi kevään eduskuntavaaleja ajatellen. Perussuomalaiset ja Muutos 2011 kiittävät.”

Tästä suhteellisen edustavasta otoksesta käy ilmi se ilmapiiri, jossa Suomen media- ja poliittinen eliitti hengittää. Näiden juttujen sisältö on kovin hapanta. Niiden rivien välissä on viesti, jonka mukaan tällaisisista väärinkäytöksistä ei saisi kirjoittaa, koska sellainen hyödyttää perussuomalaisia.

Suomen media- ja poliittinen eliitti pelkää perussuomalaisia, kuin ruttoa. Heidän kauhuskenaariossaan perussuomalaiset saavat eduskuntavaaleissa 15 paikkaa ja heidät on pakko ottaa mukaan keskusteluihin. Tätä pelkoa median eliitti ei osaa peittää, vaan näyttää sen avoimesti. Väitän, että näin suhtautumalla Helsingin Sanomien, Yleisradion ja muiden eliittitoimitusten demaritoimittajat itse asiassa tekevät eniten hallaa omalle aatteelleen. Uskon, että tuollainen vähättelevät suhtautuminen tulee olemaan se tekijä, joka kaikkein eniten sataa perussuomalaisten laariin.

Teen ennustuksen: perussuomalaiset tulevat saamaan 11% kannatuksen seuraavissa vaaleissa ja ohittavat reilusti vihreät. RKP tulee jäämään reilusti alle puoleen perussuomalaisten kannatuksesta.

Maalämpö ja Helsinki

Olen jonkinverran hämmästellyt Helsingin energian nuivaa suhtautumista maalämpöön. He eivät halua, että kerrostaloyhtiöt ja omakotitalot rakentavat maalämpöpumppuja. Lehdissä ja asiantutijoiden toimesta tämä on tulkittu energiayhtiön ahneudeksi. Maalämmön käyttö vähentää kaukolämmön kulutusta ja Helsingin energian liikevaihtoa. Väite on väärä.

Kuten aina, energia-asiat ovat monitahoisia ja toimittajilla ei riitä intoa tai taitoa penkoa asioita pintaa syvemmältä. Nimittäin, asian tarkempi analyysi paljastaa, että maalämmön käyttö Helsingin talojen lämmitykseen voi itse asiassa kasvattaa kaupungin kokonaisenergiankulutusta. Mistä tämä paradoksi tulee?

Kyse on sähkön- ja lämmöntuotannon yhteiskäytön luomasta tehokkuusedusta. Lämpövoimalaitoksen hyötysuhde on korkeintaan noin 30%. Tämä on yksinkertaista fysiikkaa, lämpövoimakoneen hyötysuhteelle on maksimi, jota ei voi ylittää. Sähkön- ja lämmön yhteistuotannon etuna on lauhdelämmön hyödyntäminen kaukolämpönä. Koska tämä lauhdelämpö voidaan hyödyntää lämmöntuotannossa, yhdistetyn tuotannon hyötysuhde saadaan lähelle 90% tasoa.

Helsingissä 90% lämmityksestä tapahtuu yhdistettynä tuotantona. Toisin, kuin kellokas pääministerimme sanoo, Helsinki on energiankäytön malliopppilas ja edellä kaikkia muita.

Jos maalämpöpumput yleistyvät, se tarkoittaa A) kaukolämmön tarpeen vähenemistä ja B) sähköntuotannon tarpeen kasvua. Tämä muuttaa näiden tuotantojen keskinäistä suhdetta ja johtaa siihen, että suuri osa lauhdelämmöstä muuttuu tarpeettomaksi. Seurauksena on Helsingin energiatuotannon kokonaishyötysuhteen aleneminen. Lopputuloksena on energiankäytön lisääntyminen, eikä aleneminen. Maalämpöpumput Helsingissä ovat kansantalouden ja CO2 päästöjen rajoittamisen kannalta haitallisia.

Sikainfluenssa ja narkolepsia

Eilisissä uutisissa kuulimme, että lääkäreitä syytetään lepsuilusta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja ministeri sanoivat, että lastenlääkärien puutteellisen ammattitaidon takia (suora lainaus ministeri Risikolta YLE 21.30 uutisista) narkolepsian yhteyttä sikainfluessarokotteeseen ei havaittu niin nopeasti, kuin olisi ollut mahdollista.

Olisin ajatellut, että pääuutinen koskee Pandemrix rokotteiden antamisen keskeyttämistä. Se oli kerrottu, mutta hyvin nopeasti siirryttiin kertomaan lääkäreiden ammattitaidon puutteesta tässä asiassa. Ministeri oli saatu kommentoimaan asiaa.

Näitä narkolepsia tapauksia on joulukuun jälkeen löytynyt 15 kappaletta. Tämä tarkoittaa 1.8 tapausta kuukaudessa. Wikipedian mukaan normaali esiintyminen on tapausta vuodessa 6 vuodessa, siis 0.5 tapausta kuukaudessa.

Ajatellaan tätä tilastoa lääkäreiden kannalta. Ottaen huomioon lääkäreiden kokonaislukumäärän, suurin osa lääkäreistä ei ole saanut tarkasteltavana aikana vastaanotolleen yhtään narkolepsiatapausta. Kaiken todennäköisyyden mukaan 15 lääkäriä, jotka sijaitsevat ympäri maata, ovat kukin saaneet yhden tapauksen. Voidaan todeta, että yksikään yksittäinen lääkäri ei mitenkään ole voinut tehdä sellaista perusteltua johtopäätöstä, että narkolepsiaa esiintyy enemmän, kuin pitäisi.

Olisiko yksittäinen lääkäri voinut nähdä korrelaation sikainfluenssarokotteen saaneen lapsen ja narkolepsiatapauksen esiintymisen välillä? Minusta sekin on tilastollisesti kovin vaikeaa. THL:n sivujen mukaan rokotteita on annettu puolelle väestöstä. Ottaen huomioon näytteenottojen pienen määrän, ei tällaista päättelyä olisi voinut tehdä – ei ainakaan yksittäinen lääkäri, tai yksittäinen sairaanhoitopiiri.

Sen sijaan, voi hyvällä syyllä kysyä, miksi Suomessa ei ole keskitettyä tietojärjestelmää, johon kaikki potilastiedot kerättäisiin. Jos olisi yksi tietokanta, johon tämän pienen maan sairaustiedot kerääntyisivät, olisi ollut mahdollista saada nopeasti tietoa narkolepsian poikkeuksellisen suuresta esiintymistaajuudesta rokotuksen aloitusten jälkeen.

Tosin, edes keskitetty maanlaajuinen seuranta ei olisi ollut aukotonta, johtuen näytteiden pienestä määrästä. Otetaan aluksi vaatimukseksi se, että jo kolmen kuukauden (maaliskuussa) seurannan jälkeen olisi pitänyt havaita kohonnut narkolepsiatapausten määrä. Lasketaan sitten, että mitä tilastollista merkittävyyttä kolmen kuukauden tilasto olisi voinut antaa.

Kolmen kuukauden aikana esiintyy 5.4 tapausta. Oletetaan, että lapsia edustava populaatio-osuus on 20% väestöstä. Silloin narkolepsiaa on esiintynyt koko kyseessä olevassa populaatiossa puoli promillen sadasosaa. Mikä on tämän näytteenoton luottamusväli? Se on 0.2 promillea. Siis, 5.4 tapausta kolmessa kuukaudessa mahtuu erittäin suurella marginaalilla 95% luottamusvälin sisään. Näinollen, edes keskitetty maanlaajuinen tapausten seuranta ei olisi kolmen kuukauden aikana pystynyt paljastamaan narkolepsia ongelmaa.

Tästä seuraa johtopäätös: itse asiassa on päästy aika nopeasti ongelman juurille. Lääkärit ovat olleet hyvin tilanteen hermolla ja ovat pystyneet varoittamaan asiasta ajoissa.

Minusta nuo tilastot ovat selvää kauraa kenelle tahansa, joka tietää jotain tilastomatematiikasta. Siihen ei tarvita, kuin lukion lyhyen matematiikan tiedot. On vaikea uskoa, etteikö Risikon organisaatiossa tai terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa osattaisi tilastomatematiikkaa.

Kaikki tämä saa minut ajattelemaan asiaa toiselta kannalta. Miksi oli niin tärkeää tuoda tämä epäily lääkäreiden toiminnasta esiin juuri samana hetkenä, kun ilmoitettiin rokotusten lopettamisesta? Ottaen huomioon edellämainittujen tilastojen todistusvoiman, herää melko perusteltu epäilys siitä, että huomio haluttiin kääntää pois jostain ikävästä asiasta.

Minusta olennaiset kysymykset ovat:
- Vastaavia tapauksia ei ole esiintynyt muualla, kuin Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa käytetään erilaista rokotteen tehosteainetta, kuin useimmissa muissa maissa. Kuka päätti tämän tehosteen lisäämisestä ja, miten sen vaikutukset on tutkittu? Onko tutkittu sen ja Pandemrixin yhteisvaikutusta?
- Oliko koko kansaa koskevan rokotusohjelman aloittaminen alunperinkään perusteltua? Jälkiviisaus on tietysti helppoa, mutta nykyisen tiedon valossa voidaan todeta, että tauti ei ollut erityisen vaarallinen.
- Onko itse asiassa 15 tapausta (joulukuusta heinäkuuhun) vielä tilastollisesti merkittävä tapausten määrä? Minun tilastomatematiikan kaavojeni mukaan ei ole ja tämä narkolepsia asia ei itse asiassa olisi saanut olla peruste rokotusten lopettamiseen. Onko todellinen syy jossain muualla?

Diplomatiaa

Jyrki Katainen ja Alexander Stubb ovat harrastaneet diplomatiaa He ovat pitäneet puheita, joissa on tuotu esiin Venäjän heikkouksia ja osin turhamaisuutta. Heidän julkisesti lausumansa mielipide on, että Venäjä on valtio, joka leikkii suurvaltaa, vaikka oikeasti on Hollannin kokoinen pikkumaa.

Olen ollut yrityselämässä 25 vuotta. En varmaan ole sinä aikana paljoa oppinut. Mutta, muutama jäi mieleen.

Opetus numero yksi: mitä ikinä teen tai sanon, sillä pitää olla jokin perimmäistä tavoitettani ajava tarkoitus. Työhön käytetty aika on rahaa ja sitä ei kannata tuhlata muuhun, kuin sellaiseen josta on hyötyä – pitkällä tai lyhyellä tähtäimellä.

Opetus numero kaksi: asiakkaita, yhteistyökumppaneita on aina kohdeltava arvostavasti. Jos en pidä asiakkaan jostain ominaisuudesta, pidän mölyt mahassani. Harvemmin tulee kauppaa sellaiselle myyjälle, joka haukkuu kauppakumppanin ennen neuvotteluja.

Opetus numero kolme: harkitse ja suunnittele tulevat toimenpiteesi. Pohdi, mitä vaikutuksia tekemäsi toimenpiteet aiheuttavat. Pahimmat virheet syntyvät suunnittelemattomista hetken mielijohteessa tehdyistä tempauksista. Näitä tulee tehtyä vähemmän, mikäli olet suunnitellut toimintasi tarkemmin.

Opetus numero neljä: ”get your facts right stupid”. Katainen ja Stubb olisivat voineet tarkistaa faktat ennen puheitaan. OECD raportin mukaan Venäjän talous on maailman kuudenneksi suurin, samaa kokoa Saksan kanssa, mikäli kaikki seikat huomioidaan. Erityisen pahalta tämä asia näyttää Kataisen osalta. Taloudesta vastaavan ministerin pitäisi osata numerot. Venäjä on Suomen rajanaapuri ja vaikuttaa olennaiselta osalta Suomen talouden kehitykseen.

Mielestäni Kataisen ja Stubbin esitys oli hyvä esimerkki alkeellisista virheistä, joihin kokenut poliitikko tai valtiomies ei voisi sortua. Tätä kaksikkoa katsoessani tulee mieleen kaksi innokasta pikkupoikaa.

Tyhmyys ja kokemattomuus yhdistettynä ahkeruuteen on paha yhdistelmä.

Alkuluvut ja maailman rakenne

Luen lisää tietoa Riemannin hypoteesistä ja alkuluvuista.

Olen aina ollut sitä mieltä, että alkuluvut ovat tavalla tai toisella fysiikan ja matematiikan ydin – perusta. Jo antiikin kreikkalaiset todistivat, että kaikki luonnolliset luvut voidaan lausua alkulukujen tulona. Alkuluvut ovat kanta, josta kaikki luvut voidaan muodostaa.

Alkulukujen tiheys näyttää muistuttavan atomin energiatasoja. Kirjallisuudesta löydän, että isojen atomien energiatasot seuraavat hyvin tarkkaan alkulukujen tiheysfunktiota:
http://seedmagazine.com/content/article/prime_numbers_get_hitched/

Minusta tämä fysikaalisen maailman ja abstraktin matemaattisen lukuteorian yhteys kertoo jotain syvällistä maailman rakenteesta.

Tehdään pieni ajatuskoe. Oletetaan, että elektroni on kaksidimensionaalisessa potentiaalikentässä X-akselilla, jonka voimakkuus on V(x). Silloin aikainvariantti Schrödingerin aaltoyhtälö kirjoitetaan seuraavasti:



Kvanttifysiikasta tiedämme, että energiatasot ovat kvantittuneet. Siis Schrödingerin yhtälössä E voi saada vain tiettyjä diskreettejä arvoja, jotka ovat riippuvaisia potentiaalifunktiosta V(x). Sallitut energiatasot ovat En. Silloin vallitsee seuraava yksikäsitteinen funktionaalinen relaatio:

V(x) => En

Asetetaan En = e0pi

Tässä pi vastaa i:ttä alkulukua. Siis sekvenssi: 1, 2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 23…

Hypoteesini on seuraava: on mahdollista valita potentiaalifunktio V(x) siten, että En = e0pi, missä pi vastaa i:ttä alkulukua. Siis sekvenssi: 1, 2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 23…

Tätä hypoteesiä on yritetty todistaa seuraavassa:

http://streaming.ictp.trieste.it/preprints/P/97/199.pdf

Valitettavasti tuo todistus on hieman keskeneräinen, eivätkä omat taitoni riitä funktion V(x) laskemiseen. Mikäli V(x) osattaisiin laskea suljetussa muodossa, sen rakenteesta todennäköiseti paljastuisi asioita, jotka kertovat paljon maailman rakenteesta. Pythagoras rakensi aikanaan osan maailmakuvaansa lukujen, erityisesti alkulukujen ympärille. Hänen kulttinsa jäsenet palvoivat numeroita lähes uskonnollisesti ja uskoivat niiden sellittävän koko maailman rakenteen. Näyttää siltä, että Pythagoras oli oikeassa.

Riemannin hypoteesi

Olen ollut jonkin verran matkoilla, joten aikaa on ollut lukea uutta kirjallisuutta. Viimeisin kirjatuttavuus on ollut Alkulukujen lumoissa, John Derbyshire. Se oli minulle, kuin dekkari, jota ei malttanut päästää kädestään. Tiedättehän sen tunteen: hyvä kirja pitää otteessaan aamuyön tunteina, eikä nukkumista voi ajatellakaan, kun mielenkiintoinen tarinan käänne seuraa toistaan.

Lukuteorian perusteet ovat kovin yksinkertaiset. Siksi on hämmästyttävää, kuinka paljon aktiviteettia, turhautumista ja erilaisia teorioita asian ympärillä on ollut viimeisen 2500 vuoden aikana. Jo antiikin kreikkalaisilla oli aikaa puljata alkulukujen kanssa. Eratosthenes keksi seulansa ja Euclides todisti (300 eKr), että alkulukuja on ääretön määrä. Paljon myöhemmin asia kulmoitui Riemannin tutkimuksiin 1850 luvulla, jolloin hän esitti kuuluisan hypoteesinsa. Riemannin varsinainen tulos oli se, että alkulukujen esiintymiselle pystyttiin esittämään tarkka kaava. Se tulos on kuitenkin jäänyt hieman pimentoon, niinsanotun Riemannin hypoteesin alle.

Clay instituutti on luvannut Riemannin hypoteesin todistamisesta miljoona dollaria. Saa nähdä, ratkeaako ongelma rahan avulla. Moni ”ikuinen ongelma” on ratkennut viimeisten vuosikymmenien aikana. Fermatin teoreema todistettiin 15 vuotta sitten. Kartan neliväriongelma samoin. Riemannin hypoteesi on yksi suurista jäljellejääneistä isoista ongelmista.

Alkulukujen teoria teos on mielenkiintoinen yhdistelmä henkilöhistoriaa ja matematiikan teorioiden taustoja. Kirjassa kerrotaan Riemannin, Dedekindin, Eulerin ja heidän senaikaisten kollegoiden elämästä suhteessa siihen, mikä oli maailman tila siihen aikaan. On mieltäylentävää havaita, kuinka paljon siihen aikaan oli intohimoa tieteitä ja sen suuria haasteita kohtaan. Tiedemiehen elämä tuonaikaisessa maailmassa oli taloudellisesti erittäin niukkaa. Köyhää. Sairauksia oli ja nälkää nähtiin. Se ei kuitenkaan estänyt luovien aivojen keksimästä uusia mullistavia asioita ja teorioita.

Riemannin hypoteesi pyörii Riemannin Zeta funktion ympärillä. Tämä funktio on varsinainen outolintu. Negatiivisten reaalilukujen avulla sillä on juuri jokaisella parillisella kokonaisluvulla. Näiden juurten välissä reaaliargumentttinen funktio saa huomattavan korkeita arvoja (joskus nollia on tuhansia). Riemann Zeta funktio negatiivisilla reaaliluvuilla heiluu, kuin heinämies.

Vielä kummallisempaa Zeta funktiossa ovat kuitenkin sen kompleksitason juuret. Riemannin todistamattoman hypoteesin mukaan juuria on ääretön määrä siten, että kaikkien juurien reaaliarvo on tasan ½. Tämä on se oletus, joka nykyään on tuhansien erilaisten matemaattisten teorioiden kulmakivi. Jos Riemannin hypoteesi osoittautuisi vääräksi, silloin huomattavan monilta matematiikan haaroilta putoaisi pohja pois.

Ohessa kuvio tästä oudosta oliosta:





Erityisen olennaista Riemannin hypoteesi on siksi, että nämä imaginääriset juuret muodostavat komponentit yhtälöön, jolla alkulukujen jakauma (ns. pii funktio) voidaan laskea tarkasti. Mitä on lukujen takana? Se on se olennainen kysymys, joka ei vielä ole saanut kunnon vastausta. Russell muun muassa yritti vastata tähän kysymykseen 1900 luvun alussa Principia Mathematica teoksessaan. Ensimmäiset pari sataa sivua meni sen pohdiskelemiseen, mikä on luvun yksi perimmäinen idea. Ei tullut selväksi asia silloin, eikä se ole sen selvempää tänäkään päivänä.

Uskon itse, että alkuluvut ovat se perusta, johon lähes kaikki matematiikka perimmältään perustuu. Alkulukujen lumoissa teos esittää mielenkiintoisen anekdootin. Eräs matemaatikko oli pohtinut, mitä hän tekisi, jos kuolemansa jälkeen yht’ äkkiä heräisi 300 vuoden jälkeen. Hänen ensimmäinen kysymyksensä olisi: ”onko Riemannin hypoteesi jo todistettu?”.

Alkuluvut ovat myös hämmästyttävässä roolissa nykyajan tietoliikenteen maailmassa. Lähes kaikki tiedon salaamiseen liittyvät tietokonealgoritmit perustuvat alkulukuihin. Iso, kahden alkuluvun tulosta koostuva numero on erittäin vaikea jakaa tekijöihinsä. Jos tunnen tekijät (salainen avain), voin avata salatut viestit helposti. Jos taas en tunne tekijöitä, en saa niitä selville sitten mitenkään. Toisaalta, esittämällä kahden alkuluvun tulon (julkinen avain), pystyn todistamaan oman identiteettini. Alkuluvut tarjoavat erinomaisen tehokkaan tavan kommunikoidan Internetissä turvallisesti. Vain alkulukujen avulla voin luottaa siihen, että pankkiyhteyttäni ei voi kukaan kuunnella tai manipuloida.

Nykyään uskotaan, että kokonaislukujen tekijöihinjako ei ole mahdollista polynomisessa ajassa. Sitä ei kuitenkaan ole todistettu. Jos joku keksisi keinon, jolla se olisi mahdollista, menisi kaikkien nykyajan tietoliikenneverkkojen (Internet, GSM, 3G) teknologia perusteiltaan kokonaan uusiksi.

Itse olen sitä mieltä, että on olemassa jokin (vielä) salattu yhteys informaatioteorian, lukuteorian ja matemaattisen fysiikan välillä. Yhdistävä tekijä on mielestäni entropia. Fysiikassa entropian käsite esitellään jonkinlaisena peruslakina, mutta sen perimmäistä taustaa ei oikein ymmärretä. Esitetään väitteitä, kuten A) entropia suljetussa järjestelmässä ei pienene (termodynamiikan toinen pääsääntö) tai B) entropialla on ”luontainen” ominaisuus kasvaa (kolmas pääsääntö). Näitä periaatteita soveltamalla saa aikaan hyviä insinööritieteen helmiä, mutta en usko niiden perimmäisen olemuksen olevan vielä selvillä. Onko termodynamiikan kolmas pääsääntö edes tosi kaikissa olosuhteissa?

Lukuteorian eräät satunnaispiirteet muistuttavat entropiaa ja fysiikkaa. Jotkin kaavat näyttävät epäilyttävän samanlaisilta. Riemannin Zeta funktiokin pelmahtaa esiin siellä täällä matemaattisessa fysiikassa. Olen vakuuttunut siitä, että yhteys on olemassa näiden kahden välillä ja, kun sen yhteyden löytää, jotain täysin uutta on keksitty.

Toisaalta, jo 20 vuotta sitten ihmettelin informaatioteorian ja fysiikan muotojen samankaltaisuutta. Claude Shannonin informaatioteorian formalismi olisi voinut olla suoraan statistisen fysiikan oppikirjasta (terminologia tosin erosi toisistaan). Sekään ei voi olla sattumaa ja toistaiseksi piilossa ollut yhteys kyllä löytyy. Ja, kun se löytyy, seuraukset voivat olla suuria.


http://en.wikipedia.org/wiki/Riemann_zeta_function
http://www.terracognita.fi/kirjat/9525202755.html

Aurinkokennon maksimihyötysuhde on 93%

Vastaan itse asettamaani haasteeseen auronkokennon maksimaalisesta hyötysuhteesta. Tulos on 93%. Tämä tulos laskettiin seuraavalla periaatteella:

- Elektronikaasun entropia pienenee, kun elektronit siirtyvät "vapaasta moodista" virrankuljetusmoodiin.
- Elektronikaasun entropia kasvaa siltä osin, kun aurinkokennossa ilmenee tehottomuutta.
- Fotonikaasun entropia pienenee joka kerta, kun fotoni absorboituu elektroniin.

Nämä entropiamuutokset pitää olla yhteensä vähintään nolla, sillä muuten rikottaisiin termodynamiikan toista pääsääntöä. Näinollen saadaan aikaan epäyhtälö, joka samalla kuvaa aurinkokennon maksimaalista hyötysuhdetta.

Tarkemmat laskelmat löytyvät täältä:

http://www.smartgridnow.com/wp-content/uploads/2010/06/The-Theoretical-Limit-for-Solar-Cell-Efficiency-GP.pdf

Walking on thin ice

Erääseen presentaatioon koskien erään yrityksen toimintaa tein kalvon, jossa halusin kuvata seuraavaa:

- Tilanne voi vaikuttaa hyvältä juuri nyt, pohjautuen aikaisempien aikojen hyvään menestyksen.
- Hyviä tulevaisuuden mahdollisuuksia on olemassa.
- Mutta, vaikka tilanne on hyvä, on syytä olla varuillaan. Kaikenlaista voi sattua, sillä tulevaisuus tämän yhtiön kannalta on keskimääräistä suuremman sumeuden vallassa. Monta asiaa voi tapahtua, jotka rapauttaisivat yhtiön asemaa markkinalla. Monta ”varmaa” tilausta voi jäädä saamatta. Näihin epävarmuuksiin varautuminen on kaiken perusta. Tätä halusin kommunikoida.

Tuota sumeutta halusin korostaa sanonnalla ”walking on thin ice”. Siksi lähdin etsimään internetistä kuvaa, joka kertoisi samasta asiasta ja löysin tämän:



Siinä on Yoko Onon levyn kansi vuodelta 1981. Kuuntelin kappaleen, eikä ollut ollenkaan hassumpi. Itse asiassa se kuulosti melkein samalta, kuin jotkut nykyajan musiikkikappaleet. Aikaansa edellä.

Mielenkiintoisinta oli kuitenkin tarina tämän levytyksen takana. Yoko Ono ja John Lennon olivat tehneet kappaleen yhdessä. Vuonna 1980 he olivat palanneet New Yorkiin ja nauhoittivat sitä studiossa yötä myöten. Kappale valmistui ja John Lennon käveli kadulla valmis nauha kädessään. Silloin tuli vastaan Mark Chapman ja ampui John Lennonin.

Melkein ironiseksi tämän tragedian teki tämän levytyksen sanat. Ne kertovat elämän ennakoimattomuudesta – siitä, miten kaikki lopulta on arvan heittoa. Ainakin Lennonin ja Onon kannalta laulun sanat toteuttivat itsensä.

Vielä erikoisemmaksi asian tekee, että John Lennon asiantuntijoiden mukaan teki levyn kitrasooloissa parhaan suorituksensa ikinä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Walking_on_Thin_Ice

Aurinkopaneelien tehokkuus

Aurinkopaneelien tehokkuus on nykyään tyypillisesti noin 20%.

Elektronisten aurinkovoimaloiden tekniikkaa kehitetään jatkuvasti. Jostain syystä ei kuitenkaan ole pystytty laskemaan, mikä on sähköä tuottavan aurinkopaneelin teoreettinen maksimihyötysuhde. Tämä on erikoista, sillä monen muun vastaavan asian teoria on kehitetty jo aikaa sitten. Lämpövoimakoneen teoreettinen hyötysuhde (Carnot) laskettiin jo 150 vuotta sitten. Samoin, tuulivoimalan suurin hyötysuhde (59%) saatiin selville Alfred Betzin toimesta jo 1919.

Miksi siis ei tiedetä aurinkokennon maksimaalista hyötysuhdetta? Luulen, että se johtuu tehtävän vaikeudesta. Ollaan vaikealla fysiikan aluella (kvanttielektrodynamiikka), jota vain harvat ymmärtävät.

Näinollen: julistan kilpailun. Sille, joka pystyyy aukottomasti todistamaan, että aurinkokennon hyötysuhteella on teoreettinen raja, tarjoan palkinnoksi 100 euroa. Kilpailun muut säännöt:
- todistuksesta pitää käydä ilmi rajan numeraalinen arvo
- on esitettävä hypoteettinen aurinkokenno, jolla tuo raja-arvo saavutettaisiin (Carnot koneen tyyliin)
- säteily oletetaan idealisoiduksi mustan kappaleen säteilyksi 5250 celcius asteen lämpötilassa
- kilpailun tuomarina toimin minä itse (vakuutan kuitenkin päätösten olevan reiluja)
- aurinkokenno tuottaa vain sähköä (lämmön tuotantoa ei lasketa mukaan)
- palkinto maksetaan käteisellä heti, kun hyväksyttävä vastaus on saapunut

Israelin tapahtumat

Jälleen kerran on isoa draamaa menossa Israelissa ja Gazassa.

Israelia syytetään roistomaisesta toiminnasta siinä, että he käyttivät tarpeetonta väkivaltaa avustuslaivan pysäyttämiseen.

Koko maailma tuomitsee nyt Israelin.

Minä kiinnitän huomiota median ja poliitikkojen mielipiteiden polarisoitumiseen. Asiaan suhtaudutaan kovin tunteeellisesti ja jätetään kokonaan huomiotta Israelin kanta asiaan.

Analyyttinen ja vastuullinen toiminta minusta edellyttäisi sitä, että myös vastapuolen argumentit kuunnellaan - vaikka olisi kuinka eri mieltä.

Tämä Israelin tapaus nimittäin herättää myös kysymyksiä. Ohessa se, mitä sain kaivettua Israelin kantoja asiaan:
- Israel on esittänyt, että he pelkäävät näiden avustuslaivojen luovan kanavan aseiden salakuljetukselle. Tämä siis siinä tapauksessa, että laivat menisivät suoraan Gazaan.
- Tämä aseiden salakuljetuksen pelko on aiheuttanut sen, että Gazaan menevät kuljetukset on "tullattu" Israelin satamissa. Tällä tavalla on ilmeisesti toimittu aiemmin ja sitä oli ehdotettu myös nyt tulleille avustuslaivoille.
- Gazassa on Israelille vihamielisiä terroristiaineksia, jotka ovat käyttäneet aseita Israelia vastaan ja varmasti tekevät niin jatkossakin, jos aseita käsiinsä saavat.
- Kansainvälisen oikeiden mukaan Israelilla on oikeus pysäyttää laivat ja tehdä edellämainitun kaltainen "tullaus".
- Laivalla tapahtunut konflikti oli molemminpuolinen. Televisiokuvissa näkyy selvästi, miten lasketuvia israelislaisia sotilaita alettiin aktiivisesti pamputtaa heti laivaan tulon myötä.
- Laivoilla olleet avustusaktivistit tiesivät erinomaisen hyvin, että konflikti tulee vastaan, mikäli ne yrittävät mennä suoraan Gazaan. Heillä oli tiedossa konfliktiton vaihtoehto (mennä Israelin sataman kautta), mutta he eivät tehneet sitä. Israelissa monet ovat sitä mieltä, että nämä rauhanaktivistit tahallaan aiheuttivat tämän tilanteen. Jos näin oli, niin he onnistuivat toimessaan erinomaisen hyvin ja saivat Israelin tuomittua roistovaltion kastiin jälleen kerran.

En tiedä, mikä asiassa on totuus. Luultavasti sellaista ei ole. Lähinnä ihmetyttää se, miten helppoa on manipuloida mediaa ja poliitikkoja tällaisiin vahvasti polarisoituneisiin kantoihin.

Valtioiden velkaantumisesta

Joitain viikkoja sitten esitin kysymyksiä Kataiselle ja Tuomiojalle koskien Kreikalle annettuna luottoja.

Vain toinen vastasi. Tuomioja totesi, että SDP oli kysynyt juuri esittämieni kysymysten kaltaisia asioita välikysymyskeskustelussa. He eivät olleet saaneet vastauksia ja sen takia SDP oli äänestänyt Kreikka tukea vastaan.

Jos Tuomioja puhui totta, hänen puolueensa pisteet minun silmissäni nousivat.

Kreikka fiaskon yhteydessä on ollut paljon keskustelua siitä, maksaako Kreikka lainojaan koskaan takaisin. On epäilty, että Kreikka ei selviä lainoistaan ja nyt siirrettävät massiiviset rahasummat jäävät lainanantajien tappioksi. Selvitin tätä asiaa ja päädyin väitteeseen:

 

    Valtiot eivät yleensäkään koskaan lyhennä velkaansa rahamääräisesti . Valtioiden

    velka "lyhenee" vain GDP:n kasvun kautta.

 

Tutkin eri maiden julkista velkaa. Kun tarkastellaan absoluuttisia euro- tai dollarimääriä, niin valtiot eivät ylipäätään koskaan lyhennä velkojaan. Uudelleenjärjestelyjä toki tehdään: vanha laina maksetaan pois ottamalla uusi ja hetkellisiä poikkeamia on. Mutta: yleispätevä sääntö on: lainan saldo ei pienene.

Valtiot eivät siis yleisesti ottaen koskaan lyhennä velkojaan. Miten semmoinen on mahdollista? Siksi, että olemme eläneet jatkuvan kasvun maailmassa. Silloin, kun valtion GDP kasvaa jatkuvasti, velan määrä suhteessa GDP:hen pienenee, mikäli velkaantuminen on kasvua pienempää.

Taloudellinen kasvu hoitaa velat pois, vaikka euroakaan ei maksettaisi lainoja pois.

Tähän vaikuttaa myös kasvun eksponentiaalinen luonne. Oletetaan, että tietyn maan talous kasvaa 3% ja valtio ei ota uutta velkaa ja, että valtion velkaantuneisuusaste lähtötilanteessa on 100% suhteessa GDP:hen. Silloin valtionvelka kymmenen vuoden päästä on 75%.

Tämä mekanismi on toiminut hyvin – tähän asti. Kasvu on riittänyt hoitamaan valtioiden velat pois.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa varsinkin euroalueen velkaantuneisuus on kasvanut massiivisesti tehtyjen velkaelvytystoimien seurauksena. Samaan aikaan lähes jokaisessa euromaassa on herätty pistämään kuluja kuriin ja budjetteja tasapainoon. Vaikka kustannusten kuriin pistäminen on enemmän, kuin perusteltua, on sillä kuitenkin se haittavaikutus että taloudellinen toimeliaisuus on merkittävässä määrin pienenemässä. Lähitulevaisuudessa ei ole nähtävissä merkittävää GDP kasvua. Valtioiden lainat eivät siis tule "lyhenemään" tämän mekanismin kautta seuraavan viiden vuoden aikana.

Euroopalla on edessä seitsemän laihaa vuotta. Toivotaan, että näiden vuosien aikana kasvaa uusi poliitikkosukupolvi, joka on edellistä taitavampi ja joka kykenee aidosti edistämään kansakuntien etuja.

 

/1/    http://www.bis.org/publ/work300.pdf?noframes=1

Kysymyksiä Kataisella ja Tuomiojalle

Halusin laajentaa ymmärrystäni Kreikan kriisin taustoista. Mielestäni paljon on jätetty asioita kertomatta. Siksi päätin esittää joitain kysymyksiä ministeri Kataiselle ja Erkki Tuomiojalle. Kysymykset ovat ohessa. Toivon, että saan vastauksia ja käsitys tilanteesta paranee.

1. Kreikan velkojat ovat pääosin saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja? Nämä pankit ottivat suuria riskejä ja saivat suuria voittoja Kreikka positioillaan. Miksi näiutä pankkeja ei oteta kantamaan omaa osaansa riskistä? Erilaisia instrumentteja tällaisen ratkaisun tekemiseksi on paljon, joten siitä se ei ole kiinni.

2. Onko mielestänne oikein, että suuria riskejä ottaneet pankit, jotka ovat saaneet suuria tuottoja sijoituksistaan, pelastetaan osin Suomen veronmaksajien rahoilla?

3. Kreikan velkojapankkeja ei ole paljastettu suorista vaatimuksista huolimatta? Miksi näin ei ole tehty?`Olisi vähintään kohtuullista tietää, ketka ovat ne perimmäiset edunsaajat, joiden etua Kreikka paketilla edistetään? Oletteko ottaneet huomioon, että tämän tiedon tarkoituksellinen salaaminen saattaa herättää epäilyksiä toimenpiteiden tarkoitusperistä?

4. Kreikan suurimmat velkojat ovat ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja. Nämä maat myös osallistuvat suurimmilla osuuksilla lainapakettiin. Ranskan ja Saksan kansantalouksien kannata lainajärjestely ei vaikuta suureen kokonaisuuteen. Sen sijaan lainojen maksamatta jättäminen olisi vaikuttanut negatiivisesti. Sen sijaan Suomen kansantalopuden kannalta järjestely on pelkästään negatiivinen. Oletteko ajatellut, että Suomi on otettu mukaan ”maksumiehen rooliin”?

5. Kreikan huono tilanne ja vääristellyt kansantalouden tilinpidon luvut ovat olleet tiedossa jo ainakin kymmenen vuotta. Viittaan tässä esimerkiksi entisen Kreikan suurlähettilään Norrbackin lausumaan. Kun ongelma on ollut tiedossa vuosia, miksi siihen puututaan vasta, kun on jo liian myöhäistä?

6. Tämän nyt tehtävän lainapaketin jälkeen Kreikan valtionvelka kasvaa tasolle 150% GDP:stä. Korkokustannukset kasvavat tasolle 10% GDP:stä. Amerikkalaiset ekonomistit ovat arvioineet, että Kreikan talouden tulisi kasvaa 10% vuodessa, jotta se selviäisi edes lainan koroista. Oletteko samaa mieltä näistä luvuista?

7. Mikä on mielestänne Kreikassa nyt tehtävän säästökuurin vaikutus maan GDP:hen? Näettekö sellaista mahdollisuutta, että massiiviset leikkaukset aiheuttaisivat kysyntäshokin ja sitä kautta maan GDP:n merkittävän laskun? Jos näin kävisi, mikä mielestänne olisi Kreikan kyky maksaa annettujen lainojen korot? Entä, mitä se vaikuttaisi mahdollisuuksiin saada annettuja lainoja joskus takaisinmaksettavaksi?

8. Oletteko pohtinut Kreikan lainojen uudelleenjärjestelyn mahdollisuutta? Oletteko esimerkiksi perehtyneet historiassa aikaisemmin tapahtuneisiin vastaaviin kriiseihin ja niissä noudatettuihin menetelmiin? Viittaan esimerkiksi Argentiinan talouskriisiin vuonna 2001. Entä, miten vertaatte Kreikan ja EU:n tilannetta Venäjän 1998 talouskriisiin? Amerikan menetelmät nykyisessä talouskriisissa 2008-2009: voisiko niissä olla jotain opiksi otettavaa?

9. Oletteko ottanut huomioon sitä mahdollisuutta, että puolen vuoden päästä on samanlainen tilanne edessä Portugalin tai Irlannin kanssa? Kuinka moneen nyt nähtyyn rahoituskierrokseen Suomen pitäisi varautua? Missä tulee se raja, jossa Suomi sanoo ei?

Kreikasta edelleen

Aiemmin totesin, että Kreikan operaatiossa ollaan pelastamassa muutamia eurooppalaisia pankkeja.

Nyt vähitellen rupeaa selviämään tilanteen koko kuva. Nämä Kreikan suurimmat velkojat ovat ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja.

Kreikalle annettava raha menee lyhentämättömänä suoraan Ranskaan ja Saksaan. Esimerkiksi toukokuussa Kreikka saa 8.5 miljardin euron rahasumman, jok käytetään tässä kuussa erääntyvän lainan takaisinmaksuun.

Kreikan kansantalous ei näe nyt keskustelussa olevia kassavirtoja.

Ranskan ja Saksan kansantalouksille tämä järjestely on kassaneutraali. Tällä järjestelyllä heidän liikepankkiensa Kreikka lainat siirretään valtion taseeseen. Siksi on nyt helppo ymmärtää se innokkuus, jolla järjestelyä oltiin ajamassa näissä maissa.

Suomelle, Irlannille ja muutamalle muulle tässä on kysymys todellisesta panostuksesta. Erittäin isosta sellaisesta. Siinä, missä Ranskan ja Saksan kansantaloudet eivät ota kontolleen uusia vastuita, Suomi tekee sen mielellään. Maamme toimii maksumiehenä järjestelyssä, jossa Ranska ja Saksa turvaavat omat etunsa.

Katainen sanoi eilen: rahat tai lama. Jos kyse olisi siitä, niin miksi Englantia, Ruotsia tai Tanskaa ei otettu talkoisiin mukaan?

Mielestäni on erikoista, että pienet maat, kuten Suomi, Irlanti, Portugali ja Luxemburg ovat olleet täysin Ranskan ja Saksan vietävissä tässä asiassa. Näiden maiden johtajia on viety, kuin pässiä narussa. Ehkä näissä maissa on edelleen vallalla ajatus siitä, että pitää päästä sinne EU:n ytimeen. Suomalaiset eläkkeensaajat maksavat tämän pääsylipun jatkuvasti kasvavana eläkeikänä.

Nyt, kun asetelma tuli minulle selväksi, olen valmis tekemään konkreettisen ehdotuksen asian oikeudenmukaisemmaksi ratkaisuksi.

Ensinnäkin, Sixten Korkmania lainaten: lainaamisessa on aina kaksi osapuolta. Leväperäinen lainansaaja ja yhtä leväperäinen lainaaja. Ei ole oikein, että holtittomasti Kreikalle rahaa suoltaneet ranskalaiset ja saksalaiset pankit pääsevät eroon ongelmasta muiden kustannuksella. Sekään ei ole oikein, että Saksa ja Ranska saavat muut kansantaloudet maksumieheksi heidän omassa järjestelyssään.

Siinä on toki totuuden siemen, että Kreikkaa ei kannata päästää selvitystilaan. Sillä voi olla arvaamattomia vaikutuksia johtuen talouksien nykyisenkaltaisesta tiukasta kytkennästä.

Näinollen, ehdotukseni kriisin hoitamiseksi on seuraava:

• Euromaat perustavat roskapankin. Tämä instituutio voi tietysti olla jonkin olemassaolevan organisaation osa.
  
• Tämä roskapankki tekee tarjouksen Kreikan valtion velkakirjoista. Tarjouksen hinta voisi olla vaikka 70% lainapaperin nimellisarvosta.
  
• Pankit pääsevät ongelmasta sellaisin vahingoin, jotka ne pystyvät kantamaan. Samalla ne joutuvat maksamaan siitä riskistä, jonka ottivat lainatessaan suuria määriä rahaa konkurssitilassa olevalle valtiolle.
  
• Roskapankki neuvottelee Kreikan kanssa lainan takaisunmaksun ehdoista. Maksuaikoja pidennetään ja Kreikan talouden tervehdyttämisohjelmasta sovitaan.
  

 

Perimmäinen tausta tapaus Kreikassa

Tänään on ollut paljon uutisia Kreikan massiivisesta lainoituspaketista. Kovasti mietityttää se into, jolla rahaa ollaan sinne työntämässä. Perimmäisiä motiiveja ei kuitenkaan paljasteta, vaan Kataista lainaten todetaan, että huonosti käy, jos ei raha siirry.

Koska perimmäisiä motiiveja ei kunnolla avata, täytyy harrastaa tutkivaa journalismia asian selvittämiseen.

Hyvä arvaus on se, että tässä ei olla pelastamassa Kreikkalaisia. Ei. Ei. Sellaista solidaarisuutta ei tästä maailmasta löydy.

Toinen arvaus on, että ollaan pelastamassa Euroalueen taloutta. Vähän sinne suuntaan, mutta perimmäinen syy on muualla.

Se tavaton innokkuus, jolla rahaa ollaan luovuttamassa Kreikalle piilee niissä rahoittajissa, joilla on isot Kreikka positiot. Asia on lopulta aika yksinkertainen: jos olen pankin X pääjohtaja ja minulla on 50 miljardin euron arvosta Kreikka maariskiä, on silloin tietysti ihan kivaa, jos joku lainoittaa Kreikkaa. Se nimittäin poistaa minulta maariskin.

Kreikalta erääntyy kymmenien miljardien eurojen positio toukokuussa. Ne, jotka pitävät näitä velkakirjoja käsissään ovat varmasti kovin huojentuneita Kataisen puheista.

Ajatellaan hetki rahan virtaa tässä tapauksessa

• Suomi muiden joukossa lainaa 120 miljardia rahoituslaitoksilta. Mukana on varmasti myös pankki X.
  
• Suomi ja muut innokkaat siirtävät rahat Kreikalle.
  
• Kreikka ei defaulttaa, maturiteettinsa saavuttaneet lainat maksetaan pois. Pankki X saa omansa lainansa maksuun.
  
• Pankin X loppuposition riskitaso laskee merkittävästi. Position suojaamisen kustannukset laskevat merkittävästi.
  

Erittäin kannattava operaatio, pankin X kannalta.

 

Jos Suomessa tai muualla olisi kyvykkäitä taloustoimittajia, he olisivat jo selvittäneet, keitä ovat nämä pankit, joilla on isot Kreikka positiot.

 

Kreikka

Mediassa puhutaan näinä päivinä paljon Kreikasta.

Olen lukenut paljon artikkeleja tästä Euroopan sairaasta valtiosta. Lähes kaikki artikkelit ovat olleet kovin pintapuolisia eikä asioiden taustoja ole avattu. Siksi asiat piti selvittää itse. Ohessa mielestäni olennaiset faktat, jotka muodostavat perustan Kreikan tilanteen arvioimiselle.

GDP kasvulukujen valossa Kreikka on ollut 2000 luvulla varsinainen menestystarina. Kasvu on ollut systemaattisesti vauhdikkaampaa, kuin melkein missään muualla ja sitä jatkui vuoteen 2008 saakka.

Nykyisellään Kreikan GDP asukasta kohti on korkea, 30000 dollaria. Sillä pääsee sijalle 25. koko maailman listalla.

Johtuen holtittomasta taloudenhoidosta, Kreikka on kuitenkin velkaantunut pahasti. Valtionvelka on 125% kansantuotteesta ja sillä pääsee EU:ssa ykköspaikalle. Tämä velka on niinsanottua syömävelkaa, eli sillä on rahoitettu alhaita eläkeikiä ja ylisuurta julkista sektoria.

Kreikassa on todistetusti paljon korruptiota. Olen itsekin ollut muutaman kerran päässyt sivusta näkemään esimerkkejä siitä, miten se järjestelmä toimii. Kreikkalainen ei osaa edes hävetä tai isommin piilotella korruptoitunutta toimintaa. On lisäksi todennäköistä, että Kreikan harmaan talouden piilotettu GDP on kohtuullisen suuri. Näinollen, todellinen velkaantumisaste ei ole niin korkea, kuin pinnalta katsoen näyttää.

Kreikan teolliset rakenteet ovat hyvässä kunnossa. Laivanvarustusteollisuus on maailman suurin. Melkein joka viides kauppalaiva seilaa maailman merillä kreikkalaisessa omistuksessa. Turismi tietysti on toinen tukijalka: 17 miljoonaa turistia käy Kreikassa vuosittain. Teollisten työpaikkojen määrä suhteessa kaikkiin työpaikkoihin on maailman toiseksi korkein, vain Etelä Korea menee edelle.

Ottaen huomioon Kreikan teollisuuden hyvän rakenteen ja sen, että finanssikiisin pahin vaihe on ohitettu, uskon Kreikan selviävän. Tämä etenkin siksi, että Katainen, Merkel ja monet muut ovat valmiita kaatamaan omien kansalaistensa eläkerahoja Kreikan tukemiseen. EU:lla ei ole varaa antaa Kreikan joutua suurempiin vaikeuksiin. Vallitsee kauhun tasapaino. Jos Kreikkaa ei rahoiteta, silloin jo annetut lainat menevät defaulttiin ja seuraa suuria menetyksiä. Tukemalla Kreikkaa avokätisesti säilytetään se optio, että kriisistä voitaisiin vielä jotenkin selvitä.

Nyt meneillään olevassa rahoituskierroksessa olisi hyvä tilaisuus vaatia tiukkoja ehtoja Kreikalta. Jotkin hotittomuudet, kuten 53 vuoden eläkeikä, voitaisiin helposti poistaa. Valitettavasti vaikuttaa kuitenkin siltä, että EU:n päätäjiltä ei löydy tarvittavaa rohkeutta ja kovuutta näiden vaikeiden päätösten tekemiseen. Kriisistä tulee monivuotinen, paljon pidempi, kuin mitä sen tarvitsisi olla.

Solar versus wind, Finland

Wind power plants are being built at unprecedented speed. This happens increasingly so also even in Finland as the government is going to heavily subsidize this for of electricity generation. And, Finland is known to be a country with little wind.

It decided to make a simple calculation to compare the viability of solar and wind power generation. Conclusions follow.

In Finland the average production of a windmill is less, than 20% of the nominal power generation capability.

Let us assume, I can install 20 windmills of 3MW nominal power to an area of 1 square kilometer. And, I do it by buying this nice work of Danish engineering:
http://www.vestas.com/en/wind-power-solutions/wind-turbines/3.0-mw.aspx

My electricity generation would then be 105 GWh per annum.

Finnish government will quarantee me 105.30 EUR per MWh (until the end of 2015). Price of electricity in Nordpool (electricity wholesale trading exchange in the Nordic countries) is today 5.3 cents per kWh. this is 53 EUR / MWh. Thus, Finnish tax payers subsidize me for 52.3 EUR per MWh.

Thus, the total subsidy from tax payers of Finland to me is 5.5 million Euro per annum. My total annual revenue is 11.1 million EUR.

I assume maintenance costs are 1 million per annum. Further, my guesstimate is, that the cost of Vestas windmill is 2 million per piece. Thus, my investment pays back in four years and I make 25% gain on my investment. Without government subsidies the investment would not be sensible.

It is obvious, that there will be a flurry of new windmill projects due to this decision by the Finnish government.

Now, let us consider the case of using solar power instead. The solar influx at Helsinki area is 1.2 MWh/m2 per annum. In Lissabon, for example, it would be twice that.

We make the calculation for a solar power plant for the same size as our windmill plant above, 1 square kilometer. Let us assume, the net generation is 80% of the incoming solar flux. My net electricity generation is then 1 TWh per annum, which is 10 times more energy as compared to my wind power plant of equal size.

As of today there are no subsidizes for solar power in Finland. Without subsidizes my revenue from this solar power plant is 53 million per annum.

I do not know much about the prices of solar panels, but google search indicated, that lowest prices could be 1 euro per watt. I guess my one million square meters of solar panel would justify some discounts. Thus, let us use 0.7 EUR per watt as a planning figure.

Then we get, that the the investment costs for such a 1km * 1 km solar power plant would be meagre 100 million EUR. This is, of course, a very high figure, but not so much when considering that I would make 50 million revenues per annum. My return of investment is close to 50% with these assumption.

In fact, I would rather put my money into solar power plant, than building tons of windmills.

How about you?

Turkki raportti

Kävin Turkissa. Monessa maassa olen elämäni aikana käynyt, mutta en Turkissa. Matka oli silmiä avaava kokemus. Kuinka moni on tullut ajatelleeksi, että Turkki on iso talous ja kuuluu varmasti uusien menestyjien kastiin?

Minulla oli tiettyjä etukäteisajatuksia Turkista ennen matkaani. Luulin, että se on alikehittynyt maa, jossa on paljon köyhyyttä ja kurjuutta. Olin väärässä. Turkissa on 75 miljoonaa ihmistä ja sen kansa on nuori – päinvastoin, kuin monien europpalaiten maiden väestöt. Luulen saaneeni hyvän otoksen Turkin tilanteessa, koska vierailin lähes kaikilla tärkeimmillä alueilla matkani aikana.

Turkin GDP on eurooppalaisessa vertailussa matala, 10000 dollaria. Mutta, pitää ottaa huomioon kokonaisuus: palkkatason, verotus ja hinnat. Tällaisella ostovoimakorjauksella pääsin omissa laskelmissani siihen, että keskimääräisellä Mr. Muratilla on asiat hyvin,.

Eräässä tapaamisessa keskustelimme turkkilaisen insinöörin palkkatasosta. Kaikki asiat huomioiden turkkilaisen insinöörin elintaso on parempi, kuin samalla koulutustasolla varustetun suomalaisen. Tämä vertailu on tietysti jossain määrin epäasiallinen, sillä suomalainen insinöörityö on halvinta maailmassa. Suomi on laadukkaan insinöörityön Kiina.

Matkan aikana pohdin Ottomaanien valtakuntaa. Se kiehtoo minua, sillä on juurikaan ole siihen perehtynyt. Vaikka Ottomaanien valtakunta on yksi suurimpia, merkittävimpiä ja pisimpiä ihmiskunnan historiassa ei eurooppalainen historiakirjoitus sitä paljoa noteeraa. Ei ainakaan sillä painotuksella, jonka se ansaitsisi.

Turkkilaiset itse suhtautuvat Ottomaanien aikaan hyvin kiihkottomasti. Heidän historiakirjoituksissa Ottomaanit olivat humaanimpia hallitsijoita, kuin vaikka roomalaiset. He esimerkiksi antoivat paikallisten kulttuurien kehittyä omillaan eivätkä pakottaneet valloitetun alueen väestöä puhumaan omaa kieltään. Todisteet puhuvat minusta sen puolesta, että Ottomaanit eivät olleet aivan niin pahoja, kuin puhutaan.

Nykyisen tietoni perusteella väitän, että Ottomaanien valtakunta voisi olla vieläkin olemassa, jos he olisivat olleet aggressiivisempia. Mikäli he olisivat alistaneet valloitettujen alueiden kansat, olisi ollut helpompi pitää iso valtakunta kasassa.
Ottomaanien kieli oli muuten arabia, tosin omalla vahvalla aksentillaan. Oli hämmästyttävää havaita, että turkin kielen levinneisyys on vasta viimeisen sadan vuoden perua. Vasta Ataturkin mullistusten jälkeen turkin kieli vähitellen laajeni koko maahan.

Suomalaisen on erittäin helppo toimia Turkissa. Tämä johtuu siitä, että jokainen turkkilainen tuntee sympaattisuutta suomalaisia kohtaan. Turkkilaiset kokevat olevansa osa samaa alkukansaa suomalaisten kanssa. Eräs historiallinen hypoteesi sanoo, että Uralin Altailta lähti kauan sitten yksi kansa, joka jakautui kolmeen osaa. Pohjoinen osa meni Suomen alueelle. Keskiosa meni Unkariin ja loput menivät Mustan meren eteläiselle alueelle.

Turkkilaiset olivat niin vakuuttuneita tuosta teoriasta, että aloin itsekin uskoa siihen. Turkin kielen kielioppi ja jotkin intonaatiot ovat hyvin samanlaisia suomen kielen kanssa. Turkissa ei esimerkiksi ole prepositioita, vaan sanat taipuvat samaan tyyliin, kuin suomessa.

Eräässä tilaisuudessa yksi turkkilainen kertoi vitsin: Turkkilaiset ja suomalaiset lähtivät vaeltamaan Uralilta. Matkalla tuli vastaan kyltti, jossa luki ”Eurooppa”. Suomalaiset olivat lukutaitoisia ja lähtivät siihen suuntaan. Turkkilaiset sen sijaan eivät osanneet lukea ja jäivät niille sijoilleen ja ovat siellä vieläkin. Tämän vitsin jälkeen huoneellinen (noin 10) turkkilaisia hörähti nauramaan. Minä en uskaltanut nauraa.

Ankarassa minut vietiin erääseen ravintolaan, joka on korkealla kukkulalla ja josta näkyi koko kaupunki. Isäntäni veivät minut siellä muutaman seinällä roikkuvan ison valokuvan eteen. He kysyivät, havaitsenko niissä jotain tuttua. Ei kestänyt kautaa havaita, että Kekkonenhan se siellä. Hän oli käynyt Turkissa 1972 virallisella vierailulla ja porukka oli illastanut samassa ravintolassa.

Illallisella nautittujen rakien jälkeen jäin pohtimaan, mitä asioita Kekkonen mahtoi aikanaan ajaa Turkin matkallaan. Senaikainen maailma oli niin erilainen, että on vaikea uskoa siitä olevan vain 40 vuotta. Kylmä sota näytti silloin pahimmat puolensa ja Neuvostoliitto oli voimansa tunnossa. Karttaa katsottuani ymmärsin, että Turkki oli erittäin strateginen paikka siihen aikaan. Musta meri, Sevastopol, Lähi-Itä, öljy, Israelin ja palestiinan sodat, ohjukset, kobolttipommit, Apollo lennot, öljykriisi. Näistä kaikista Kekkonen varmaan turkkilaisten kanssa keskusteli.

Turkkilainen liike-elämän kulttuuri vaikuttaa miellyttävältä. Tapaamiset ovat rauhallisia. Ensin juodaan teetä ja jutustellaan kaikista maailman asioista esimerkiksi puoli tuntia. Sen jälkeen seuraa virallinen osuus ja keskustelut. Lopussa suorittava porras lähtee pois ja jäädään johdon kanssa juomaan teetä. Tämä lopussa tapahtuva teen juonti saattaa joskus kestää esimerkiksi kaksi tuntia.

Sanomattakin on selvää, että tämä liike-elämän tapa poikkeaa olennaisesti eurooppalaisesta (ei kuitenkaan aasialaisesta). Monissa euroopan maissa, joista Puola on äärimmäisin esimerkki, mennään aika suoraan asiaan ja, kun asia on hoidettu, lähdetään pois. Minusta tämä teen juonti toteuttaa tärkeän funktion. Kaikki liiketoiminta perimmältään perustuu luottamukseen. Ja, teenjuonti on tapa saada selvyys vastapuolen ominaisuuksista – erityisesti siitä, voiko heidän kanssaan muodostaa pitkäntähtäimen yhteistyösuhdetta. Tärkeää.

Turkki on aina sijainnut strategisesti erittäin tärkeällä alueella. Pohjoisessa on Venäjä, etelässä lähi-idän melskeet ja idässä Iran/Irak ruutitynnyri. Nostan hattua Turkille, sillä he ovat tässä vaikeassa ympäristössä osanneet tasapainoilla erinomaisesti. Heillä ei ole isoja konflikteja mihinkään suuntaan. Kurdit vahvistavat tämänä säännön ja Kypros on sen tason asia, että siitä ei isommin kannata noteerata. Turkkilaiset ovat ystäviä amerikkalaisten kanssa. He tekevät kauppaa täysillä Irakiin, Iraniin ja Lähi-itään. Venäjän kanssa ei tule riitaa edes siitä, että South-Stream putki vedetään heidän kauttaan heikentäen Venäjän strategista positiointia merkittävästi. Hyvä suoritus. Hieman samantasoinen suoritus, kuin Suomen tasapainoilu lännen ja idän välissä kylmän sodan vuosina.

Eräässä yhteydessä tulee esiin kysymys armenialaisista – tai kansanmurhaksi kutsutusta tapahtunmasta.. En ottanut tietenkään sitä itse esiin, mutta eräällä henkilöllä oli tarve kertoa Turkin puoli tarinasta. Itsenäisyyssotien melskeissä kuulemma suuri osa armenialaisista liittyi brittien puolelle ja alkoi sotia Turkkia vastaan. Kuulemma näitä brittiarmeijan sotilaita sitten kaatui, kuin heinää, kun jäivät alakynteen. Tässä asiassa taitaa olla niin kuin yleensäkin aina: niinsanottua totuutta ei ole. On vain osapuolten välisiä tulkintoja tapahtuneista.

Olin tietysti kiinnostunut kuulemaan turkkilaisten omia ajatuksia liittymisestä EU:hun. Ahtisaaren aikanaan tekemälle raportille annetaan Turkissa suuri arvo. Ahtisaaren kanta oli, että Turkki pitäisi ottaa jäseneksi. Perustelu oli: nykyisellään EU on kristittyjen klubi. Ottamalla Turkki jäseneksi saadaan mukaan yksi muslimivaltio, jolloin kanssakäyminen ulkomaailman kanssa helpottuu.

Minusta Ahtisaaren perustelu on mahdollisimman huono. Turkin liittyminen on vaikutuksiltaan suuri ja monitahoinen kysymys. Ahtisaari ottaa päätöksenteon kriteeriksi vain yhden näkökohdan. Vaikka olenkin samaa mieltä tuosta Ahtisaaren väitteestä, on banaalia trivialisoida asia sillä tavalla. Ahtisaari osoitti vastaavaa näköalattomuutta Suomen Natoon liittymisessä. Hänestä Suomen pitäisi liittyä Natoon, koska kaikki muutkin Suomen viiteryhmän maat siellä jo ovat. Se oli yhtä lailla banaali argumentti.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Turkki ei liity EU:hun. Heidän mielestään EU on pettänyt lupauksiaan ja asettaa kohtuuttomia uusia ehtoja. Siksi Turkki itse ei taida enää edes haluta jäsenyyttä. EU:n jäsenmaat ilmeisesti eivät halua suurta Turkkia mukaan. Koska Turkin populaatio on 75 miljoonaa, tulisi siitä toiseksi suurin ryhmä parlamenttiin. Sitä eivät isot jäsenmaat halua.

Hämmästyin Istanbulin kokoa. Se on selvästi suurempi, kuin yksikään eurooppalainen suurkaupunki. Liikenne on sen mukaista. Istanbulissa ei oikeastaan voi liikkua mihinkään ilman, että varaa aikaa kaksi tuntia siirtymiseen. Pahinta on Bosporin salmen ylittäminen. Silloille on kilometrien pituinen jono kaikkina vuorokauden aikoina. Kerran oli jonottamassa pääsyä Aasian puolelta eurooppalaiselle puolelle puolilta öin. Silloinkin odotusaika oli lähes tunti.

Jokainen Istanbulin taksikuski kuvittelee ajavansa rallia. Se on aina yhtä pelottavaa, sillä useimmissa takseissa ei ole turvavöitä.

Istanbul on merkillinen kaupunki sen historiallisten kerrostumien takia. Ensin oli Itä-rooma, Konstantinopoli ja ortodoksisen uskonnon syntysija. Konstantinopoli oli se komponentti, joka piti länsimaisen sivistyksen liekin voimassa alkuperäisen Rooman tuhon jälkeen. Konstantinopolin suuruus näkyy erilaisina merkkeinä Istanbulissa. Eniten olen kuitenkin hämmästynyt sitä, miten täydellisesti ortodoksinen uskonto on kadonnut alueelta. Kaikilla ympäröivillä alueilla uskonto on säilynyt, mutta syntysijoilta se on kadonnut.

Itä-Turkissa on erilaista. Siellä kaupunkien keskustan monumentit ovat usein peräisin seltsukkien ajalta. On ilmeisesti niin, että seltsukit ja sittemmin ottomaanit valloittivat alueita vähitellen Itä Turkista käsin ja vasta viimeiseksi ottivat Istanbulin haltuunsa.

Minusta Turkille leimaa antava piirre on se, että maa ei koskaan ole ollut vieraiden valtojen hallinnassa. Ei ainakaan 2000 vuoteen. Se näkyy turkkilaisissa ihmisissä tietynlaisena itsevarmuutena - positiivisessa mielessä. Tätä voi verrata moneen eurooppalaiseen maahan, vaikka Suomeen, jossa itsenäisyys on vasta tuore asia. Suomessa on totuttu katsomaan ulkopuolella olevaan auktoriteettiin. Suomalaiset ovat myös kovin kiinnostuneita, mitä ulkomaailma suomalaisista ajattelee. Turkkilaisia sellainen ei voisi vähempää kiinnostaa.

Eräässä keskisen Turkin kaupungissa (Kayseri) tulee tilaisuus vierailla kaupunginmuseossa. Siellä on näyttely koskien Ottomaanien valtakunnan kuuluisinta arkkitehtiä. Erikoinen tarina. Sinan oli Ottomaanien armeijassa ja valloitteli paljon eurooppalaisia kaupunkeja. Hän ilmeisesti johti veristä Belgradin piiritystä ja valloitusta. Viidenkymmenen vuoden iässä hän omistautui arkkitehtuurille ja suunnitteli varmasti ainakin sata rakennusta. Moskeijoita, hallintorakennuksia, taloja syntyi liukuhihnalta. Se, mikä tässä on merkittävää on se, että Sinan teki tämän uuden uransa täytettyään 50 vuotta. Ja, tätä uutta uraa jatkui hänen kuolemaansa saakka – 100 vuoden ikään asti. Tähän sisältyy minusta syvällinen opetus meille nykyajan länsimaisille ihmisille.

Uskon, että tulevat vuosikymmenet tulevat muuttamaan Euroopan tasapainoa toiseen suuntaan. Vanha Eurooppa tulee menettämään merkitystään ja uudet nousevat valtiot, kuten Turkki, tulevat olemaan paljon tärkeämmässä roolissa. Turkki tulee epäilemättä hyödyntämään vahvuutensa: kasvava ja nuori populaatio, yritteliäs ja ahkera kansa ja yhtenäinen kulttuuri. Kiinan, Intian ja Brasilian ohella Turkki tulee olemaan voittajien joukossa.