Rasvat

Katsoin eilen A-Talk ohjeman. Olisi saanut jäädä katsomatta, sillä yöunet menivät.
http://areena.yle.fi/video/1284588

Oli huikeaa nähdä, miten terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtaja Pekka Puska kiemurteli suorien kysymysten edessä. Professori Kari Salminen vaati Puskaa esittämään yhdenkin tieteellisen tutkimuksen, joka osoittaisi eläinrasvojen yhteyden sydänsairauksiin. Vastausta ei tullut. Ei sinne päinkään.

Ohjelmassa oli mukana dosentti Mikael Fogelholm: terveyden tutkimus, Suomen akatemia. Määrätietoinen Salminen kohdisti suoran kysymyksensä myös hänelle ja Fogelholm joutui epäsuorasti myöntämään, ettei sellaista tutkimusta tai muuta näyttöä löydy.

Tämä on hämmästyttävää, sillä jo 1970 luvulta jatkunut voin ja eläinrasvojen syönnin syyllistäminen on iskeytynyt tajuntaani. Olen oppinut pitämään voita ja muita eläinrasvoja sisältäviä elintarvikkeita suorastaan vaarallisina. En ole laittanut voita leivän päälle kolmeenkymmeneen vuoteen siksi, että olen pitänyt sitä haitallisena. Tämän illan jälkeen en enää usko väitettä.

Olenkin aina ihmetellyt, miksi Irlannissa ollessani tulee niin hyvä olo. Johtuuko se raskaan rasvaisesta aamiaisesta, jota mielelläni siellä aina syön?

Pekka Puskan argumentoinnissa on jotain tuttua. Hän vastaa Salmisen kysymyksiin aina samalla tavalla. Kuulemma tuhannet tutkijat ja tuhannet tutkimukset tukevat väitettä eläinrasvan yhteyttä sydänsairauksiin. Hänen mielestään ei ole syytä mennä yksittäisten tutkimusten tai näytön tasolle, vaan luottaa tähän tiedemiesten konsensukseen.

Tämä kuulostaa tutulta siksi, että täysin samalla tavalla puolustetaan väitettä ihmisen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Sielläkin vedotaan väitettyyn tutkijayhteisön kollektiiviseen mielipiteeseen ja kieltäydytään esittämästä todisteitä väitteiden tueksi, tai edes keskustelemaan asiasta. Sanotaan, että todisteiden esittäminen on turhaa, koska konsensus on niin vahva.