Ruotsin isku

Ruotsissa on tehty itsemurhaisku, jossa kuoli tekijä itse. Hän oli irakilaistaustainen nuori mies, joka oli viimeisinä vuosinaan radikalisoitunut. Uhkausviestissään hän oli purkanut vihaansa länsimaita vastaan. Erityisesti häntä oli hiertänyt ns. Muhammed kohu.

Olen nyt lukenut asiasta kirjoitettuja uutisjuttuja. Sieltä nousee kaksi näkökulmaa yli muiden:
- Ruotsalaiset ovat kauhistuneita siitä, että tällainen tapaus voi tapahtua Ruotsissa.
- Suomessa ja Ruotsissa ollaan erityisen huolissaan siitä, että tällainen tapahtuma voi lisätä ulkomaalaispolitiikan kritiikkiä (lue: lisää ääniä Ruotsidemokraateille tai Perussuomalaisille).

Ymmärrän ruotsalaisten hädän ja huolen. Toisaalta, asiaa voisi yrittää laittaa yhteyksiinsä. Iskussa ei kuollut ketään muuta, kuin tämä häiriintynyt ihminen. Hänen pommiviritelmänsä olivat ilmeisesti niin alkeelliset, että sillä tuskin olisi kovin isoa vahinkoa voinut saada aikaan, paitsi vahingossa.

Tällaisia iskuja on Euroopan isoissa maissa ollut paljonkin. Esimerkiksi Britanniassa ja Espanjassa ne ovat olleet arkipäivää monen vuosikymmenen aikana. Olen itsekin monta kertaa joutunut muuttamaan matkustussuunnitelmiani Lontoon metrossa johtuen joko toteutuneista iskuista, tai isku-uhkauksista.

Tässä mielessä minusta ruotsalaisten (ja suomalaisten) reaktiot tuntuvat jotenkin ylimitoitetulta. Ei tässä nyt kuitenkaan mitään suurkatastrofin aineksia ollut kasassa. Huolissaan on syytä olla. Perimmältään tässä on kysymys siitä, että ruotsalaisten tulisi herätä todellisuuteen. Welcome to the real world. Tuolla ulkona on paha maailma ja paljon pahoja ihmisiä. Ota se huomioon, ruotsalaisinen, niin selviydyt.

Toinen mielenkiintoinen kehityskulku on tällaisisssa tapauksissa toistuva rasistitematiikka. Tampereella kurdit polttivat ravintolansa vakuutuspetoksena ja tappoivat siinä samalla kolme ihmistä. Mikä oli suomalaisten poliitikkojen suurin huoli tuossa tilanteessa? Itkivätkö heidän sydämensä verta turhaan kuolleiden nuorten ihmisten takia? Monen nuoren elämä päättyi aivan liian aikaisin. Ei, sellaista empatiaa ei näkynyt. Suurin huoli kohdistui siihen, että tämä isku mahdollisesti lisäisi maahanmuuttovastaisuutta ja saisi aikaan lisäkannatusta Timo Soinille. Makaaberia.

Samanlainen suuntaus on näkynyt tässä Ruotsin tapauksessa. Erityisen huolissaan ruotsalaiset ovat siitä, miten tämä mahdollisesti lisää ruotsidemokraattien suosiota. Aika kylmä asenne minusta. Erityisen varovaisia ruotsalaiset ovat puhumaan yhtään mitään islamin radikalisoituneesta siivestä (tämä itsemurhaiskijä oli liittynyt tällaiseen). On poliittisesti epäkorrektia edes puhua tällaisesta. On jotenkin kummallista, että tätä tapausta kauhistellaan kovaan ääneen, mutta tapahtuman perimmäisiä syitä ei saa analysoida.

Otetaan vastaesimerkki. Jokela, Kauhajoki, Myyrmanni. Kaikki kolme ovat samanlaisia tapauksia siinä mielessä, että häiriintynyt mieli tappoi itsensä ja siinä samalla monta muuta. Nämä olivat kertaluokkaa pahempia tapauksia, koska tekijä onnistui tavoitteessaan. Näiden tapausten yhteydessä ei ollut mitään ongelmaa analysoida asiaa pohjia myöten - puhki. Useimmiten näissä yhteiskunnallisissa analyyseissä päädyttiin siihen, että jotain mätää on suomalaisessa yhteiskunnassa. Psykiatrien lisäämistä ehdotettiin. Joku taisi sanoa, että 500 psykiatria tarvitaan lisää koulujen takahuoneisiin. En ollut silloin, enkä nytkään, samaa mieltä noista analyyseistä. Se kuitenkin on selvää, että suomalaisten henkillön syyllistyessä tuollaisiin karmeisiin tekoihin, on aivan korrektia analysoida asiaa perinpohjaisesti ja ratkaisujakin saa hakea. Jostain syystä tällainen ei ole sallittua tekijän ollessa ulkomaalaistaustainen.