Sikainfluenssa ja narkolepsia

Eilisissä uutisissa kuulimme, että lääkäreitä syytetään lepsuilusta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja ministeri sanoivat, että lastenlääkärien puutteellisen ammattitaidon takia (suora lainaus ministeri Risikolta YLE 21.30 uutisista) narkolepsian yhteyttä sikainfluessarokotteeseen ei havaittu niin nopeasti, kuin olisi ollut mahdollista.

Olisin ajatellut, että pääuutinen koskee Pandemrix rokotteiden antamisen keskeyttämistä. Se oli kerrottu, mutta hyvin nopeasti siirryttiin kertomaan lääkäreiden ammattitaidon puutteesta tässä asiassa. Ministeri oli saatu kommentoimaan asiaa.

Näitä narkolepsia tapauksia on joulukuun jälkeen löytynyt 15 kappaletta. Tämä tarkoittaa 1.8 tapausta kuukaudessa. Wikipedian mukaan normaali esiintyminen on tapausta vuodessa 6 vuodessa, siis 0.5 tapausta kuukaudessa.

Ajatellaan tätä tilastoa lääkäreiden kannalta. Ottaen huomioon lääkäreiden kokonaislukumäärän, suurin osa lääkäreistä ei ole saanut tarkasteltavana aikana vastaanotolleen yhtään narkolepsiatapausta. Kaiken todennäköisyyden mukaan 15 lääkäriä, jotka sijaitsevat ympäri maata, ovat kukin saaneet yhden tapauksen. Voidaan todeta, että yksikään yksittäinen lääkäri ei mitenkään ole voinut tehdä sellaista perusteltua johtopäätöstä, että narkolepsiaa esiintyy enemmän, kuin pitäisi.

Olisiko yksittäinen lääkäri voinut nähdä korrelaation sikainfluenssarokotteen saaneen lapsen ja narkolepsiatapauksen esiintymisen välillä? Minusta sekin on tilastollisesti kovin vaikeaa. THL:n sivujen mukaan rokotteita on annettu puolelle väestöstä. Ottaen huomioon näytteenottojen pienen määrän, ei tällaista päättelyä olisi voinut tehdä – ei ainakaan yksittäinen lääkäri, tai yksittäinen sairaanhoitopiiri.

Sen sijaan, voi hyvällä syyllä kysyä, miksi Suomessa ei ole keskitettyä tietojärjestelmää, johon kaikki potilastiedot kerättäisiin. Jos olisi yksi tietokanta, johon tämän pienen maan sairaustiedot kerääntyisivät, olisi ollut mahdollista saada nopeasti tietoa narkolepsian poikkeuksellisen suuresta esiintymistaajuudesta rokotuksen aloitusten jälkeen.

Tosin, edes keskitetty maanlaajuinen seuranta ei olisi ollut aukotonta, johtuen näytteiden pienestä määrästä. Otetaan aluksi vaatimukseksi se, että jo kolmen kuukauden (maaliskuussa) seurannan jälkeen olisi pitänyt havaita kohonnut narkolepsiatapausten määrä. Lasketaan sitten, että mitä tilastollista merkittävyyttä kolmen kuukauden tilasto olisi voinut antaa.

Kolmen kuukauden aikana esiintyy 5.4 tapausta. Oletetaan, että lapsia edustava populaatio-osuus on 20% väestöstä. Silloin narkolepsiaa on esiintynyt koko kyseessä olevassa populaatiossa puoli promillen sadasosaa. Mikä on tämän näytteenoton luottamusväli? Se on 0.2 promillea. Siis, 5.4 tapausta kolmessa kuukaudessa mahtuu erittäin suurella marginaalilla 95% luottamusvälin sisään. Näinollen, edes keskitetty maanlaajuinen tapausten seuranta ei olisi kolmen kuukauden aikana pystynyt paljastamaan narkolepsia ongelmaa.

Tästä seuraa johtopäätös: itse asiassa on päästy aika nopeasti ongelman juurille. Lääkärit ovat olleet hyvin tilanteen hermolla ja ovat pystyneet varoittamaan asiasta ajoissa.

Minusta nuo tilastot ovat selvää kauraa kenelle tahansa, joka tietää jotain tilastomatematiikasta. Siihen ei tarvita, kuin lukion lyhyen matematiikan tiedot. On vaikea uskoa, etteikö Risikon organisaatiossa tai terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa osattaisi tilastomatematiikkaa.

Kaikki tämä saa minut ajattelemaan asiaa toiselta kannalta. Miksi oli niin tärkeää tuoda tämä epäily lääkäreiden toiminnasta esiin juuri samana hetkenä, kun ilmoitettiin rokotusten lopettamisesta? Ottaen huomioon edellämainittujen tilastojen todistusvoiman, herää melko perusteltu epäilys siitä, että huomio haluttiin kääntää pois jostain ikävästä asiasta.

Minusta olennaiset kysymykset ovat:
- Vastaavia tapauksia ei ole esiintynyt muualla, kuin Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa käytetään erilaista rokotteen tehosteainetta, kuin useimmissa muissa maissa. Kuka päätti tämän tehosteen lisäämisestä ja, miten sen vaikutukset on tutkittu? Onko tutkittu sen ja Pandemrixin yhteisvaikutusta?
- Oliko koko kansaa koskevan rokotusohjelman aloittaminen alunperinkään perusteltua? Jälkiviisaus on tietysti helppoa, mutta nykyisen tiedon valossa voidaan todeta, että tauti ei ollut erityisen vaarallinen.
- Onko itse asiassa 15 tapausta (joulukuusta heinäkuuhun) vielä tilastollisesti merkittävä tapausten määrä? Minun tilastomatematiikan kaavojeni mukaan ei ole ja tämä narkolepsia asia ei itse asiassa olisi saanut olla peruste rokotusten lopettamiseen. Onko todellinen syy jossain muualla?