Kreikasta edelleen

Aiemmin totesin, että Kreikan operaatiossa ollaan pelastamassa muutamia eurooppalaisia pankkeja.

Nyt vähitellen rupeaa selviämään tilanteen koko kuva. Nämä Kreikan suurimmat velkojat ovat ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja.

Kreikalle annettava raha menee lyhentämättömänä suoraan Ranskaan ja Saksaan. Esimerkiksi toukokuussa Kreikka saa 8.5 miljardin euron rahasumman, jok käytetään tässä kuussa erääntyvän lainan takaisinmaksuun.

Kreikan kansantalous ei näe nyt keskustelussa olevia kassavirtoja.

Ranskan ja Saksan kansantalouksille tämä järjestely on kassaneutraali. Tällä järjestelyllä heidän liikepankkiensa Kreikka lainat siirretään valtion taseeseen. Siksi on nyt helppo ymmärtää se innokkuus, jolla järjestelyä oltiin ajamassa näissä maissa.

Suomelle, Irlannille ja muutamalle muulle tässä on kysymys todellisesta panostuksesta. Erittäin isosta sellaisesta. Siinä, missä Ranskan ja Saksan kansantaloudet eivät ota kontolleen uusia vastuita, Suomi tekee sen mielellään. Maamme toimii maksumiehenä järjestelyssä, jossa Ranska ja Saksa turvaavat omat etunsa.

Katainen sanoi eilen: rahat tai lama. Jos kyse olisi siitä, niin miksi Englantia, Ruotsia tai Tanskaa ei otettu talkoisiin mukaan?

Mielestäni on erikoista, että pienet maat, kuten Suomi, Irlanti, Portugali ja Luxemburg ovat olleet täysin Ranskan ja Saksan vietävissä tässä asiassa. Näiden maiden johtajia on viety, kuin pässiä narussa. Ehkä näissä maissa on edelleen vallalla ajatus siitä, että pitää päästä sinne EU:n ytimeen. Suomalaiset eläkkeensaajat maksavat tämän pääsylipun jatkuvasti kasvavana eläkeikänä.

Nyt, kun asetelma tuli minulle selväksi, olen valmis tekemään konkreettisen ehdotuksen asian oikeudenmukaisemmaksi ratkaisuksi.

Ensinnäkin, Sixten Korkmania lainaten: lainaamisessa on aina kaksi osapuolta. Leväperäinen lainansaaja ja yhtä leväperäinen lainaaja. Ei ole oikein, että holtittomasti Kreikalle rahaa suoltaneet ranskalaiset ja saksalaiset pankit pääsevät eroon ongelmasta muiden kustannuksella. Sekään ei ole oikein, että Saksa ja Ranska saavat muut kansantaloudet maksumieheksi heidän omassa järjestelyssään.

Siinä on toki totuuden siemen, että Kreikkaa ei kannata päästää selvitystilaan. Sillä voi olla arvaamattomia vaikutuksia johtuen talouksien nykyisenkaltaisesta tiukasta kytkennästä.

Näinollen, ehdotukseni kriisin hoitamiseksi on seuraava:

• Euromaat perustavat roskapankin. Tämä instituutio voi tietysti olla jonkin olemassaolevan organisaation osa.
  
• Tämä roskapankki tekee tarjouksen Kreikan valtion velkakirjoista. Tarjouksen hinta voisi olla vaikka 70% lainapaperin nimellisarvosta.
  
• Pankit pääsevät ongelmasta sellaisin vahingoin, jotka ne pystyvät kantamaan. Samalla ne joutuvat maksamaan siitä riskistä, jonka ottivat lainatessaan suuria määriä rahaa konkurssitilassa olevalle valtiolle.
  
• Roskapankki neuvottelee Kreikan kanssa lainan takaisunmaksun ehdoista. Maksuaikoja pidennetään ja Kreikan talouden tervehdyttämisohjelmasta sovitaan.