Musta joutsen

 

Luin pääsiäisenä kirjan Black Swan, Nassim Nicholas Taleb. Opus teki minuun suuren vaikutuksen. Yleensä kirjoitan hyvistä teoksista muistiin muutaman rivin, jotta saan itselleni jäsennettyä tärkeimmät ajatukset. Niin ajattelin tehdä tässäkin tapauksessa. Minulle tuli kuitenkin eteen ongelma. Talebin esittämiä asioita en osaa tiivistää lyhyesti. Tämä johtuu asian luonteesta. Talebin asia ei ole informaatiota, vaan uudenlainen tapa ajatella ja hahmottaa maailmaa. Sellaisen tiivistäminen muutamaksi riviksi tuhoaisi alkuperäisen ajatuksen. Siksi en lähde latistamaan Talebin asiaa, vaan kirjoitan muistiin tärkeimmät asiat esittämällä ensin väitteen ja sitten sille perustelun.

 

"Please do not Platonify it; don't simplify it beyond what's necessary"

 

Länsimaisen ihmisen ajattelua ohjaa tiedostamattomasti historia ja kulttuuri. Platon opetti meille, miten maailmaa voi hahmottaa käsitteiden kautta. On olemassa kissuus käsite, joka kuvaa kaikkien maailman kissojen ominaisuuksia.

Platonin opettama käsitteillä operointi helpottaa asioita. Asioista keskustelu olisi vaikeaa, jos ei voisi abstraktoida asioita ja puhua yleisellä tasolla.

"Platonismin" ongelma Talebin mukaan on kuitenlkin siinä, että se onjaa yksinkertaistamaan asioita. Tänään nähdään analyysejä, jossa nykyinen finanssikriisi johtuu jostain yksittäisestä tekijästä. Muotia on syyttää pankkereiden loputonta ahneutta bonusjärjestelmiä. Tämä on Talebin mukaan virhe. Platonin opettamana asioita yksinkertaistetaan liikaa. Joka kerta, kun jokin suuri kokonaisuus pelkistetään, menetetään jotain olennaista, joka liittyy kyseisen asian hahmottamiseen.

 

 

Me olemme tarinankertojia, jos tarinaa ei ole, me keksimme sellaisen (jälkikäteen)

 

 

Taleb ottaa esimerkin eräästä reportterista, joka oli Pariisissa ennen ja jälkeen toisen maailmansodan. Hän kirjoitti päiväkirjaa koko ajalta. Taleb on analysoinut nuo päiväkirjat siltä kannalta, että miltä tilanne näytti kunakin ajanhetkenä – silloin, kun tilanteet olivat päällä.

 

Perinteinen tarina toisen maailmansodan synnystä on selkeä draaman kaari: vähittäistä jännityksen kasvamista, joukkojen keskittämistä, sunnitelmallista etenemistä kohti vääjäämätöntä konfliktia, konflikti, sota, taistelut, rauha, jälleenrakentaminen. Näin historiakirjoitus kuvaa tapahtumat.

 

Talebin tutkimat Pariisin sotapäiväkirjat antavat kuitenkin aivan toisenlaisen kuvan. Tämän tapahtumien keskiössä olleen toimittajan käsitys kunakin aikana ei ollut ollenkaan niin selvä. Hän ei pystynyt näkemään tai aavistamaan konfliktin syntyä, vaikka hänellä oli hyvät taustatiedot käytettävissään. Vasta jälkeenpäin, kun kaikki tapahtunut oli jo tiedossa, oli helppo rakentaa tarina, johon kaikki yksityiskohdat sopivat.

 

Taleb käyttää tästä termiä "narrative fallacy". Mille tahansa tapahtumalle, vaikka se olisi kuinka epätodennäköinen aikalaisille, voidaan keksiä jälkikäteen looginen tarina, joka selittää sen. Sama tarinankerronta on muuten nyt meneillään finanssikriisin osalta. Ei ole puutetta asiantuntijoista, jotka osaavat selittää kriisin taustat ja syntymekanismit tarkasti ja analyyttisesti. Missä nämä asiantuntijat olivat ennen kriisiä?

 

Talebin syvällinen opetus tuossa on se, että suunnitelmissa on oltava erityisen varovainen erilaisten riippuvuuksien suhteen. On helppoa ja vaarallista sortua ns. "overcausation" loukkuun - keksitään väkisin selityksiä asioille, johdetaan riippuvuuksia, joita ei ole ym.

 

Ennustamisen skandaali

 

On hämmästyttävää, kuinka vähän seurataan erilaisten ennusteiden toteutumista. Erityisesti talouden alalla tehdään jatkuvasti hyvinkin tarkkoja ennusteita monenkin vuoden päähän. Osakkeista annetaan osto-myyntisuosituksia ja niille annetaan tarkkoja tavoitearvoja. On olemassa analyytikkojen ammattikunta, joka ei oikeastaan tee muuta, kuin ennustaa. Erilaiset ekonometrikot ja talousteiteilijät tuottavat suunnattoman määrän tulevaisuuden prognooseja. Näitä luetaan ja niiden tuloksia käytetään laajasti.

Taleb kiinnittää huomiota siihen, kuinka vähän tämän massiivisen ennustemateriaalin osuvuutta on tutkittu. Näiden ennusteiden jälkikäteinen onnistumisanalyysi ei edes ole vaikeaa, sillä useimmat ennusteet ovat julkisesti saatavilla.

On kuitenkin ainakin yksi kunnolla ja systemaattisesti tehty tutkimus, joka käsittelee asiaa. Siinä on otettu tuhansia alallaan arvostettuja talousanalyytikkoja ja kehitetty metriikka ennusteiden toteutumisen arvioimiseen. Lopputulos on se, että tämä ennustajien massa pärjää huonommin, kuin nopanheittäjä.

On outoa, että näitä ennusteita edelleen luetaan, kuin raamattua vaikka tuo ennustamisen skandaali on hyvin tiedossa – tai pitäisi olla. Talebin neuvo onkin heittää ennusteet romukoppaan. Ajantuhlausta.

 

Informaatio on haitallista

 

Taleb kertoo eräästä tutkimuksesta, joka koski vedonvälittäjiä. Vedonvälityksessä on olennaista ennakoida vedonlyöntikertoimet oikein. Perinteinen vedonvälittäjä luottaa näkemyksiinsä ja kokemusperäiseen tietoon. Tutkimuksessa oli alettu syöttää vedonvälittäjiä infromaatiolla, jota oli kerätty systemaattisesti. Hevosista saatiin paljon tilastotietoa, jota ennen ei ollut saatavilla. Tilastotieto oli myös jaoteltu ja analysoitu perusteellisesti. Tavoitteena oli seurata, kuinka paljon vedonvälittäjien ennustustarkkuus (kertoimien oikeellisuus) tarkentuu tämän lisääntyvän informaation myötä.

Tutkimuksessa havaittiin, että vedonlyöjille tarjottu lisäinformaatio lisäsi heidän itseluottamustaan ja sisäistä varmuuttaan huomattavasti. Mutta, ennustustarkkuus ei parantunut. Ei ollenkaan.

Tästä syystä Taleb sanoo lopettaneensa sanomalehtien lukemisen ja TV uutisten katselun kymmeniä vuosia sitten. Hän suosittelee samaa kaikille muille.

 

Haluaisin noudattaa Talebin neuvoa. Ongelma päivänkohtaisissa uutisissa ja siihen liittyvässä informaatiovirrassa on se, että se katsoo yhtä yksityiskohtaa kerrallaan. Ollaan irrallaan kokonaisuudesta. Toimituksissa poimitaan sattumanvaraisesti jokin yleisöä kiinnostava yksityiskohta, josta sitten revitellään otsikoita. Varsinainen asia on yleensä jossain muualla, kuin mistä uutiset kertovat.

 

Kysymys on informaation ja tiedon erosta. Informaatio on bittejä avaruudesta, mutta vain käsittelemällä ja soveltamalla siihen ajatteluprosesseja voidaan siitä saada aikaan tietoa ja ymmärrystä.

 

Valitettavasti en ole osannut ottaa Talebin neuvosta vaarin ja edelleen tuhlaan aikaani uutisten lukemiseen.

 

Ennustaminen on mahdotonta, musta joutsen

 

Edellä oli todistettu, että maailman analyytikkoammattikunta järjestelmällisesti epäonnistuu ennusteissaan. Miksi näin käy? Anayytikkokunnan syyllistäminen olisi liian helppoa.

 

Taleb listaa esimerkkejä maailman taloudessa tapahtuneita isoja muutoksia:

1982 Etelä-Amerikan maiden romahdus. Amerikan pankit menettivät kriisissä enemmän, kuin mitä olivat ehtineet 100:ssa vuodessa ansaita.

1987 osakemarkkinan romahdus ja yhtä nopea nousu.

1990 Neuvostoliiton romahdus.

1998 Venäjän luottokelvottomuuskriisi ja eräiden Aasian maiden ongelmat

2000 Internet huuma ja sitä seurannut romahdus

2008 USA:n asuntokupla ja sitä seurannut romahdus, nykyinen finanssikriisi

 

Yhteistä kaikille näille suurille tapahtumille on se, että oikeastaan kukaan ei osannut ennustaa niitä – eikä varautua niihin.

Talebin kehittämässä viitekehyksessä maailma jakautuu kahteen osaan: mediocristaniin ja extremistaniin.

Mediocristan on maailma, jota säätelee normaalit todennäköisyyden lait. Ollaan Gaussin jakautuman mukaisessa maailmassa, voidaan operoida keskiarvoilla, standardipoikkeamilla ja muilla perinteisen tilastollisten työkalujen avulla.

Osakkeiden portfolioteoria toimii erinomaisesti mediocristanissa. Osakkeille voidaan laskea beta lukuja ja volatiliteetti käsitteenä on olemassa. Salkun hajauttamisella saavutetaan etuja. Osakkeiden päiväkaupalla voi lyhyellä tähtäimellä tehdä rahaa, jos on perillä markkinan senhetkisestä dynamiikasta.

Haaste on kuitenkin siinä, että silloin tällöin tapahtuu suuria asioita, joita kukaan ei osaa ennustaa. Neuvostoliiton romahdus, nykyinen finanssikriisi tai venäjän luottokriisi olivat tapahtumia, jotka söivät monen sijoittajan varat. Nämä suuret, ennustamattomat tapahtumat edustivat muutosta mediocristanista extremistaniin.

Extemistanissa ollaan pienten todennäköisyyksian ja epätasaisten todennäköisyysjakaumien maailmassa. Ollaan myös siirrytty lineaaristen järjestelmien puolelta epälineaarisuuteen, joka tarkoittaa massiivisesti lisääntynyttä kompleksisuutta. Taleb osoittaa, että maailman järjestelmät ovat nykyään niin monimutkaisia, että ennustaminen ei enää onnistu edes teoriassa. Kyse on kaaosteorian sovelluksesta. Pieni muutos dynaamisen järjestelmän alkutilassa aiheuttaa käänteentekevän muutoksen lopputilassa.

Talebilla on termi näille ennustamattomille suurille tapahtumille. Ne ovat mustia joutsenia. Aikanaan kuviteltiin, että kaikkii joutsenet ovat valkoisia. Asiaa pidettiin itsestäänselvänä ja joutsenien valkoisuus kirjattiin koulukirjoihin. Ei tullut mieleenkään väittää olevan muunvärisiä joutsenia – kunnes joku löysi mustan joutsenen Australiasta. Yksi havainto muutti koko senaikaisen käsityksen joutsenista.

 

Pennejä katujyrän alta

 

Suurimman osan ajasta olemme mediocristanissa, jossa asiat ovat suhteellisen selviä. Ajoittain tulee kuitenkin musta joutsen, joka pistää järjestyksen täysin uusiksi. Näitä mustia joutsenia ei pysty ennustamaan, siksi ennustamiseen ei kannata tuhlata aikaa.

Tyypillinen tilanne siirryttäessä mediocristanista extermistaniin (mustan joutsenen tullessa kuvioon) on se, että lyhytaikaista hyötyä tavoitelleet osapuolet menettävät rahansa. Osake- ja valuuttamarkkinoilla on paljon lyhytaikaista kauppaa tekeviä osapuolia. He sijoittavat suuria määriä saadakseen pieniä voittoja. Päiväkauppaa tekevä sijoittaja voi esimerkiksi ostaa Nokia osaketta aamulla 10.20 eurolla ja myydä ne iltapäivällä 10.25 eurolla, jolloin hän saa puoli prosenttia tuottoa. Hän voi toistaa tätä operaatiota ja jos osaa työnsä päiväkauppiaana (moni osaa tämän hyvin) hän tekee tasaista tuottoa.

Eräänä päivänä kuitenkin musta joutsen tulee ja kurssi romahtaa seitsemään euroon yhdessä tunnissa. Silloin päiväkauppias menettää yhdellä kertaa pääomastaan 30%. Yhdessä tunnissa hän menettää kaiken sen, mitä on päiväkaupalla ja kovalla työllä ansainnut vuosien varrella.

Päiväkauppias keräilee pennosia katujyrän edeltä. Useimmiten hän juuri ja juuri ehtii jyrän alta pois ja tekee pientä voittoa. Mutta sen tehdessään hän altistaa itsensä suurimmalle mahdolliselle riskille. Eräänä päivänä musta joutsen tulee ja menee henki.

Tämänhetken finanssikriisissä on kyse juuri pennien keräämisestä katujyrän alta. Moni teki hyviä voittoja arvopaperistetuilla asuntolainoilla ja credit default swapeilla (CDS), kun ajat olivat hyviä. Kukaan ei ottanut huomioon systeemitason riskiä. Se oli musta joutsen. Hyvinä aikoina mediocristanissa kerätyt tuotot hävisivät mustan joutsenen tullessa.

Taleb ei säästele kritiikkiään pankkiireja kohtaan. Hänen mielestään hyvinä aikoina pankkiirit pystyävät hyödyntämään omaa etuaan ottamalla hyviä tuottoja mediocristanissa, mutta samalla altistaen pankkiensa omistajat erittäin suurille piilotetuille riskeille.

 

Negatiivinen empirismi

 

Joutsenien valkoisuus oli aikanaan varma ja itsestäänselvä asia. Yksi havainto muutti koko senaikaisen käsityksen joutsenista. Taleb käyttää paljon aikaa nykyiaikaisen tieteen empirismin kritisoimiseen. Hieman yksinkertaistettuna: jos näen miljoona valkoista joutsenta, se ei todista sitä, etteikö olisi olemassa musta joutsen. Moni menee tässä kohtaa vipuun ja kuvittelee, että mitä enemmän näkee valkoisia joutsenia, sitä todennäköisempää on, että mustia ei ole. Miljoona löydettyä valkoista joutsenta eivät ole mitään sen rinnalla, että löytyy yksi musta.

Talebin mukaan (olen samaa mieltä) nykyisessä tiedemaailmassa keskitytään liikaa etsimään todisteita tehtyjen hypoteesien oikeellisuudesta. Kuvitellaan, että mitä enemmän löydetään hypoteesia tukevia todisteita, sitä varmemmin hypoteesi pitää paikkansa. Tämä ei kuitenkaan ole oikein. Positiivinen empirismi on tullut tiensä päähän, kuten tarina mustasta joutsenesta osoittaa.

Pääsemme lähemmäksi totuutta negatiivisen empirismin kautta. Kannattaa keskittyä etsimään hypoteesin kumoavia todisteita, eikä niitä tukevia. Useimmille tiedemiehille negatiivinen empirismi on kuitenkin vastenmielistä, sillä työtä tehdessään he usein rakastuvat hypoteeseihinsä eivätkä käytä resurssejaan negatiivisten todisteiden etsimiseen.

 

Hiljainen tieto

 

Taleb siteeraa Ciceroa, joka kerran oli vierailemassa jollain Välimeren saarella. Hänelle tuotiin tauluja, joissa kerrottiin tarinoita ihmisistä, jotka olivat ihmeen kaupalla selvinneet myrskystä, kunhan olivat osanneet rukoilla oikeaa jumalaa oikealla tavalla.

Cicero oli kysynyt: missä on taulu niistä, jotka ovat rukoilleet, mutta silti menehtynyeet. Ei tietysti missään.

Vain menestystarinoista kerrotaan. Maailma on täynnä ryysyistä rikkauteen kuvauksia. Moni yrittää ottaa oppia niistä. Talebin mukaan tässä on kuitenkin ongelma. Uskomattomimmat menestykset on usein saatu ottamalla täysin holtittomia riskejä. On oltu vastuuttomia ja laitettu kaikki peliin. Sitten on käynyt hyvä tuuri ja tarinalle hyvä lopetus. Tässä kuitenkin unohdetaan se hiljainen tieto, joka sisältyy niihin tuhansiin samantyyppisiin holtittomiin riskinottajiin, jotka tuhosivat elämänsä tavoitellessaan jotain epätodennäköistä.

Kannattaa siis suhtautua varauksella menestystarinoiden kuvauksiin. Niistä ei välttämättä kannata ottaa oppia.

Etsivä löytää

 

Innovaatioiden maailma on mielenkiintoinen. Taleb kuvaa paljon esimerkkejä siitä, miten monet merkittävät innovaatiot ovat syntyneet. Yhteistä lähes kaikille on se, että:

1. Ei löydetty sitä, mitä alun perin oltiin etsimässä, vaan
   
2. löydettiin jotain muuta
   
3. Ja, kun se "muu" löydettiin, ei ymmärretty sen todellista arvoa tai tulevaa käyttötarkoitusta.
   

 

Tämän opetus on siinä, että "luck favours the prepared". Eli, verkkoja pitää laittaa veteen paljon ja pitää olla alttiina sattumalle. Pidä silmät auki, kun jotain löytyy.

 

Miten hyötyä mustasta joutsenesta

 

Taleb ei halua keskittyä neuvojen antamiseen siitä, miten mustasta joutsenesta voi hyötyä. Omat neuvoni ovat seuraavat:

• Yritä altistua positiivisille mustille joutsenille. Et voi tietää,mistä se tulee, mutta tee toimenpiteitä, joilla hyödyt isoista muutoksista maailmassa.
  
• Varmista selustasi negatiivisen mustan joutsenen osalta. Jokaisessa peraatiossa, mitä teet, ota huomioon massiivisen muutoksen mahdollisuus.
  
• Käytä resurssisi valmistautumiseen. Ole herkkä muutoksille ja heikoille signaaleille. Älä tee (tai ainakaan luota niihin) pitkäntähtäimen tarkkoja suunitelmia.