Time lehti valitsi Putinin vuoden henkilöksi. Lehden mukaan valinta ei ole mikään kauneuskilpailu (popularity contest). Time valitsee henkilöitä, jotka ovat saaneet merkittäviä asioita aikaan. Oikein tai väärin. Hyvää tai huonoa.
On erinomaista, että Putinin positiiviset vaikutukset Venäjän kehitykseen tunnustetaan myös. Onkin jo riittävästi kuultu sitä toista puolta, nyt on kolikon toisen puolen aika.
Ohessa lainaukset Time lehden erinomaisen hyvin kirjoitetusta artikkelista:
"It is the largest country on earth; it shares a 2,600-mile (4,200 km) border with China; it has a significant and restive Islamic population; it has the world's largest stockpile of weapons of mass destruction and a lethal nuclear arsenal; it is the world's second largest oil producer after Saudi Arabia; and it is an indispensable player in whatever happens in the Middle East. For all these reasons, if Russia fails, all bets are off for the 21st century. And if Russia succeeds as a nation-state in the family of nations, it will owe much of that success to one man, Vladimir Vladimirovich Putin. "
"When this intense and brooding KGB agent took over as President of Russia in 2000, he found a country on the verge of becoming a failed state. With dauntless persistence, a sharp vision of what Russia should become and a sense that he embodied the spirit of Mother Russia, Putin has put his country back on the map. "
"Putin is not a boy scout. He is not a democrat in any way that the West would define it. He is not a paragon of free speech. He stands, above all, for stability—stability before freedom, stability before choice, stability in a country that has hardly seen it for a hundred years. "
keskiviikko 19. joulukuuta 2007
Metsäpeli
Pohjoismaisen metsäpelin ainekset ovat nyt selvillä.
Ihmetystä on herättänyt se, miksi kannattavia tehtaita lopetetaan. Stora-Enson Kemijärvi ilmeisen todistettavasti on itsessään kannattava.
UPM, M-Real, SCA ja muutama muu pohjoismainen paperintekijä on ilmoittanut sulkemisista.
On selvästi tehty diili. Isot tekijät ovat sopineet keskenään, että jokainen vähentää kapasiteettia hieman.
Tuollainen yhteistoiminta on luonnollista, sillä niin toimimalla saadaan paperin tarjontaa pienennettyä ja myyntihintaa nostettua. Samalla raaka-aineen kysyntä laskee, ja samalla ostohinta. Marginaalit kasvavat molemmista päistä. Se on kaikkien yhteinen etu ja voittaa ne lyhytaikaiset haitat heikoimpien tehtaiden sulkemisista.
Toinen peliteorian ilmentymä löytyy puutulleista. Venäjä on puutulleillaan luonut tilanteen, jossa kapasiteettia Suomessa vähennettiin. Tämä itsessään toimii Venäjää vastaan, sillä Venäjä ei tietenkään halua, että puut mätänevät Karjalan metsiin.
Venäjän puutullit alkavat tuottaa kuitenkiin muita etuja Venäjälle. Nyt kaikki isot pelaajat ovat ilmoittaneet tehdasprojekteistaan siellä. Venäjän edun mukaista on nyt ensin varmistaa, että riittävän suuri määrä projekteja on sitovasti saatu käyntiin. Kun tämä on peruuttamattomasti selvää, on aika höllentää puutulleja. Tämä on siis ennusteeni, katsotaan miten käy.
Ihmetystä on herättänyt se, miksi kannattavia tehtaita lopetetaan. Stora-Enson Kemijärvi ilmeisen todistettavasti on itsessään kannattava.
UPM, M-Real, SCA ja muutama muu pohjoismainen paperintekijä on ilmoittanut sulkemisista.
On selvästi tehty diili. Isot tekijät ovat sopineet keskenään, että jokainen vähentää kapasiteettia hieman.
Tuollainen yhteistoiminta on luonnollista, sillä niin toimimalla saadaan paperin tarjontaa pienennettyä ja myyntihintaa nostettua. Samalla raaka-aineen kysyntä laskee, ja samalla ostohinta. Marginaalit kasvavat molemmista päistä. Se on kaikkien yhteinen etu ja voittaa ne lyhytaikaiset haitat heikoimpien tehtaiden sulkemisista.
Toinen peliteorian ilmentymä löytyy puutulleista. Venäjä on puutulleillaan luonut tilanteen, jossa kapasiteettia Suomessa vähennettiin. Tämä itsessään toimii Venäjää vastaan, sillä Venäjä ei tietenkään halua, että puut mätänevät Karjalan metsiin.
Venäjän puutullit alkavat tuottaa kuitenkiin muita etuja Venäjälle. Nyt kaikki isot pelaajat ovat ilmoittaneet tehdasprojekteistaan siellä. Venäjän edun mukaista on nyt ensin varmistaa, että riittävän suuri määrä projekteja on sitovasti saatu käyntiin. Kun tämä on peruuttamattomasti selvää, on aika höllentää puutulleja. Tämä on siis ennusteeni, katsotaan miten käy.
keskiviikko 5. joulukuuta 2007
Freakonomics
Tuli vietettyä aikaa lentokentillä. Tavoistani poiketen sorruin ostamaan "lentokenttäkirjallisuutta". Usein lentokenttien kioskeissa myytävät lähinnä amerikkalaiset bestsellerit eivät kiinnosta. Useimmat ovat suoraan sanottuna roskaa.
Nyt ostin Freakonomics-nimisen opuksen. Siinä ekonomisti tutkii asioiden taustoja tavalla, jota ei ole ennen nähty. Mr. Levitt on tämä mies.
On helppo sanoa, että kiinteistönvälittäjät eivät toimi asiakkaan edun mukaisesti. Jokainen epäilee, että kiinteistövälittäjä haluaa vain tehdä kaupat mahdollisimman nopeasti, eikä käytä energiaa myyntihinnan maksimoimiseen. Kuitenkin vasta Levitt osoitti kiistattomasti toteen tämän väitteen.
Todistus oli yksinkertainen. Levitt etsi tilastot tietyillä alueilla tehdyistä kiinteistönvälittäjien kaupoista koskien heidän omia asuntojaan. Näitä verrattiin kaikkiin tehtyihin kauppoihin. Kun massaa oli riittävästi, tilastolliset tekijät tulivat näkyviin. Selvisi, että kiinteistönvälittäjien omien asuntojen myyntiaika oli selvästi pidempi, kuin muiden. Lisäksi hinta oli selvästi korkeampi, kuin kaikkien asuntojen keskimäärin.
Levitt käy usein niinsanottujen yleisten viisauksien kimppuun (conventional wisdom). Yksi sellainen koskee vaalikampanjoiden rahoitusta Amerikassa. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että suurella rahalla voitetaan vaaleja. Itse asiassa, usein sanotaan, että kampanjarahoituksen määrä on yksi ja ainoa vaalimenestystä selittävä tekijä.
Levitt osoitti rahan ja vaalimenestystä koskevan oletetun kausaliteetin vääräksi. Jälkikäteen asia tuntuu äärimmäisen triviaalilta. On nimittäin otettava huomioon se, että rahaa annetaan vain sellaisille ehdokkaille, joilla koetaan olevan menestyksen mahdollisuuksia. Harva haluaa antaa rahaa häntäpään ehdokkaalle. Osoittautui, että vaalimenestystä raha selittää vain 10% osuudella.
Levittin menetelmissä ei ole mitään uutta. Hän ratkaisee ongelmat keräämällä paljon dataa ja murskaamalla lukuja regressio- ja muilla analyyseillä. Ei mitään uutta siis. Levitt jopa kehuskelee sillä, että hän ei ymmärrä matematiikasta paljoakaan. Olennaista on ennakkoluulottomuus. Yhtään riippuvuutta ei saa olettaa otettuna ja toisaalta kausaliteetteja pitää etsiä epätodennäköisistäkin paikoista. Hän löysi riippuvuuden abortin sallimisen (1973) ja rikosten vähenemisen välillä (1990 luku).
Luultavasti eräs syy Levittin tuloksellisuuteen on peräänantamattomuus. Lukuja pitää pyöritellä niin kauan, kunnes tuloksia näkyy. Moni muu väsyy kesken leikin. Ihminen on laiska, yleisesti tunnettujen viisauksien taakse on helppo mennä piiloon.
Teema: se, että kaksi asiaa esiintyy samaan aikaan (korreloivat), ei tarkoita sitä että toinen seuraisi toisesta (kausaliteetti).
Nyt ostin Freakonomics-nimisen opuksen. Siinä ekonomisti tutkii asioiden taustoja tavalla, jota ei ole ennen nähty. Mr. Levitt on tämä mies.
On helppo sanoa, että kiinteistönvälittäjät eivät toimi asiakkaan edun mukaisesti. Jokainen epäilee, että kiinteistövälittäjä haluaa vain tehdä kaupat mahdollisimman nopeasti, eikä käytä energiaa myyntihinnan maksimoimiseen. Kuitenkin vasta Levitt osoitti kiistattomasti toteen tämän väitteen.
Todistus oli yksinkertainen. Levitt etsi tilastot tietyillä alueilla tehdyistä kiinteistönvälittäjien kaupoista koskien heidän omia asuntojaan. Näitä verrattiin kaikkiin tehtyihin kauppoihin. Kun massaa oli riittävästi, tilastolliset tekijät tulivat näkyviin. Selvisi, että kiinteistönvälittäjien omien asuntojen myyntiaika oli selvästi pidempi, kuin muiden. Lisäksi hinta oli selvästi korkeampi, kuin kaikkien asuntojen keskimäärin.
Levitt käy usein niinsanottujen yleisten viisauksien kimppuun (conventional wisdom). Yksi sellainen koskee vaalikampanjoiden rahoitusta Amerikassa. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että suurella rahalla voitetaan vaaleja. Itse asiassa, usein sanotaan, että kampanjarahoituksen määrä on yksi ja ainoa vaalimenestystä selittävä tekijä.
Levitt osoitti rahan ja vaalimenestystä koskevan oletetun kausaliteetin vääräksi. Jälkikäteen asia tuntuu äärimmäisen triviaalilta. On nimittäin otettava huomioon se, että rahaa annetaan vain sellaisille ehdokkaille, joilla koetaan olevan menestyksen mahdollisuuksia. Harva haluaa antaa rahaa häntäpään ehdokkaalle. Osoittautui, että vaalimenestystä raha selittää vain 10% osuudella.
Levittin menetelmissä ei ole mitään uutta. Hän ratkaisee ongelmat keräämällä paljon dataa ja murskaamalla lukuja regressio- ja muilla analyyseillä. Ei mitään uutta siis. Levitt jopa kehuskelee sillä, että hän ei ymmärrä matematiikasta paljoakaan. Olennaista on ennakkoluulottomuus. Yhtään riippuvuutta ei saa olettaa otettuna ja toisaalta kausaliteetteja pitää etsiä epätodennäköisistäkin paikoista. Hän löysi riippuvuuden abortin sallimisen (1973) ja rikosten vähenemisen välillä (1990 luku).
Luultavasti eräs syy Levittin tuloksellisuuteen on peräänantamattomuus. Lukuja pitää pyöritellä niin kauan, kunnes tuloksia näkyy. Moni muu väsyy kesken leikin. Ihminen on laiska, yleisesti tunnettujen viisauksien taakse on helppo mennä piiloon.
Teema: se, että kaksi asiaa esiintyy samaan aikaan (korreloivat), ei tarkoita sitä että toinen seuraisi toisesta (kausaliteetti).
sunnuntai 2. joulukuuta 2007
Asioiden suhteet
Neste rakentaa biodiesel tehtaan Singaporeen. Se tekee palmuöljystä polttoainetta.
Helsingin sanomat kertoo, että Nesteen tehdas tarvitsee 200 000 hehtaarin palmuöljytuotannon. Määrää pidetään suurena ja sanotaan ympäristöjärjestöjen olevan huolissaan asiasta. Neste vie köyhiltä ruoan suusta ja tekee siitä löpöä. Kuulemma.
Kuinka paljon on 200 000 hehtaaria? Keskikoulun matematiikalla lasken, että se on 44 kilometriä kertaa 44 kilometriä. Piirretään neliö, jossa yhtenä kulmana on Helsingin keskusta, toisena Kirkkonummi ja kolmantena Hyvinkää. Tuollainen alue tarvitaan syöttämään Nesteen tehdas.
Onko tuo paljon vai vähän? Minusta kyseinen alue näyttää aika pieneltä, kun katson maailmankarttaa. Brasilia, Indonesia, Malesia – aluetta riittää. Helsinki-Kirkkonummi-Hyvinkää juuri ja juuri näkyy kartassa, kun katsotaan kauempaa. Alue ei siis ole suuri.
Uutisissa usein pudotellaan lukuja. Nyt se oli 200 000 hehtaaria, tai 40 miljoonaa tonnia. Hahmottamista auttaisi, jos näitä lukuja suhteuttaisi ymmärrettävämpiin mittoihin. Vääntäkää toimittajat asiat rautalangasta.
Helsingin sanomat kertoo, että Nesteen tehdas tarvitsee 200 000 hehtaarin palmuöljytuotannon. Määrää pidetään suurena ja sanotaan ympäristöjärjestöjen olevan huolissaan asiasta. Neste vie köyhiltä ruoan suusta ja tekee siitä löpöä. Kuulemma.
Kuinka paljon on 200 000 hehtaaria? Keskikoulun matematiikalla lasken, että se on 44 kilometriä kertaa 44 kilometriä. Piirretään neliö, jossa yhtenä kulmana on Helsingin keskusta, toisena Kirkkonummi ja kolmantena Hyvinkää. Tuollainen alue tarvitaan syöttämään Nesteen tehdas.
Onko tuo paljon vai vähän? Minusta kyseinen alue näyttää aika pieneltä, kun katson maailmankarttaa. Brasilia, Indonesia, Malesia – aluetta riittää. Helsinki-Kirkkonummi-Hyvinkää juuri ja juuri näkyy kartassa, kun katsotaan kauempaa. Alue ei siis ole suuri.
Uutisissa usein pudotellaan lukuja. Nyt se oli 200 000 hehtaaria, tai 40 miljoonaa tonnia. Hahmottamista auttaisi, jos näitä lukuja suhteuttaisi ymmärrettävämpiin mittoihin. Vääntäkää toimittajat asiat rautalangasta.
perjantai 30. marraskuuta 2007
Sattuma
Sanotaan, että elämä on sattumaa. Monet maailman tapahtumat ovat jäkikäteen katsottuna erittäin epätodennäköisiä. Esimerkki päivän lehdestä: ensin syttyi ensimmäinen maailmansota, joka romahdutti Venäjän. Tämän seurauksena saksalaiset auttoivat suomen valkoisia voittoon. Saksalaista kuningasta huudatetaan. Ilman Saksan sen jälkeen tapahtunutta romahtamista Suomesta olisi tullut Saksalle alisteinen vasallivaltio. Näin ainakin Hentilä väittää Hesarissa.
On monen sattuman summa, että Suomi on semmoinen, kuin se nyt on.
Mutta, mitä tuo sattuma on? Teoriani on, että kaikki maailman tilat ovat seurausta äärimmäisen suuresta sattumasta. Maailmankaikkeus on puu:
tila -+--->vaihtoehto1 ---> tila2
!
+--->vaihtoehto2---> tila2
.
.
.
+--->vaihtoehtoN---> tilaN
Yksittäistä asiaa tarkasteltaessa on suuri määrä vaihtoehtoja, miten tilanteet voivat edetä. Kullakin vaihtoehdolla on pieni todennäköisyys. Siten mikä tahansa lopputila on äärimmäisen epätodennäköinen, mutta silti päädymme johonkin niistä. Aina.
Ei siis ole ihmettelemistä siinä, että olemme epätodennäisessä tilassa.
Tämä on sattumaa koskevan blogiartikkelisarjan ensimmäinen osa. Seuraava osa käsittelee teoriaa siitä, miten tapahtuma-avaruuspuun haarat kuitenkin konvergoituvat muutamaan harvaan oksaan. Kakkosartikkelissa siis tullaan näkemään, miten näennäinen ristiriita epätodennäköisten maailman tilojen suhteen ratkaistaan.
On monen sattuman summa, että Suomi on semmoinen, kuin se nyt on.
Mutta, mitä tuo sattuma on? Teoriani on, että kaikki maailman tilat ovat seurausta äärimmäisen suuresta sattumasta. Maailmankaikkeus on puu:
tila -+--->vaihtoehto1 ---> tila2
!
+--->vaihtoehto2---> tila2
.
.
.
+--->vaihtoehtoN---> tilaN
Yksittäistä asiaa tarkasteltaessa on suuri määrä vaihtoehtoja, miten tilanteet voivat edetä. Kullakin vaihtoehdolla on pieni todennäköisyys. Siten mikä tahansa lopputila on äärimmäisen epätodennäköinen, mutta silti päädymme johonkin niistä. Aina.
Ei siis ole ihmettelemistä siinä, että olemme epätodennäisessä tilassa.
Tämä on sattumaa koskevan blogiartikkelisarjan ensimmäinen osa. Seuraava osa käsittelee teoriaa siitä, miten tapahtuma-avaruuspuun haarat kuitenkin konvergoituvat muutamaan harvaan oksaan. Kakkosartikkelissa siis tullaan näkemään, miten näennäinen ristiriita epätodennäköisten maailman tilojen suhteen ratkaistaan.
torstai 22. marraskuuta 2007
Elisa
Elisalla on tulossa ylimääräinen yhtiökokous. Islantilainen sijoittaja Thor Björgólfsson vaatii, että kotimaiset toiminnot eristetään omaan yhtiöönsä ja kasvualeet omaansa. Kasvu on ulkomailla.
Thorin veto on hyvä ja hänellä on siihen hyvät edellytykset, sillä hän on suurin omistaja.
On selvää, että Elisan on syytä kehittää uusia kasvualueita. Pelkästään Suomen markkinoiden kehittäminen "cash cow" periaatteella ei vie mihinkään. Se mahdollistaa osinkojen maksun nyt ja näköpiirissä olevassa tulavaisuudessa. Mutta pidemmällä tähtäimellä Elisan on löydettävä jotain kasvualoja.
Mielenkiinnolla jään seuraamaan tilannetta. Björgólffsson usein saa asiat tapahtumaan. Hän rakensi ensimmäisen menestystrinansa perustamalla olutpanimon Venäjälle 1990 alkuvuosina. Ne vuodet olivat Venäjällä hullua aikaa ja ulkoimaisia tehtaanomistajia teloitettiin kaduille lähes päivittäin. Jos pärjää siinä ympäristössä, pärjää luultavasti missä vain. Elisa lienee haasteena siitä pienemmästä päästä.
Thorin veto on hyvä ja hänellä on siihen hyvät edellytykset, sillä hän on suurin omistaja.
On selvää, että Elisan on syytä kehittää uusia kasvualueita. Pelkästään Suomen markkinoiden kehittäminen "cash cow" periaatteella ei vie mihinkään. Se mahdollistaa osinkojen maksun nyt ja näköpiirissä olevassa tulavaisuudessa. Mutta pidemmällä tähtäimellä Elisan on löydettävä jotain kasvualoja.
Mielenkiinnolla jään seuraamaan tilannetta. Björgólffsson usein saa asiat tapahtumaan. Hän rakensi ensimmäisen menestystrinansa perustamalla olutpanimon Venäjälle 1990 alkuvuosina. Ne vuodet olivat Venäjällä hullua aikaa ja ulkoimaisia tehtaanomistajia teloitettiin kaduille lähes päivittäin. Jos pärjää siinä ympäristössä, pärjää luultavasti missä vain. Elisa lienee haasteena siitä pienemmästä päästä.
keskiviikko 21. marraskuuta 2007
Vanhanen
Hoitajista on tullut aika tehdä yhteenveto. Nyt on kaikki tieto läjässä.
Matti Vanhasesta tuli kertaheitolla sankarini. Se oli aikamoinen hyppy epäuskottavuudesta nynnystä todelliseksi politiikan tekijäksi.
Matti sanoi sen, mikä piti sanoa. Tehyn toiminta oli halpamaista kiristämistä, johon ei missään tapauksessa saanut alistua. Oppositio käyttäytyi vastuuttomasti. Vanhanen myös yllätti sulkemalla oven hallitusyhteistyölle nykyisenkaltaiselle SDP:lle. Ennen puheiden perumista ei SDP kuulemma kelpaa enää samaan hallitukseen. Seuraavaan hallitusohjelmaan Vanhanen haluaa kirjata lausunnon, jonka mukaan Tehyn toimien tapainen käyttäytyminen tulee estää tarvittaessa lainmuutoksille.
Loistavaa toimintaa Matti !
Matti Vanhanen: jatka samaan malliin. Jos jatkat valitsemallasi linjalla, teet palveluksen Suomelle. Sinä toimit, kuten vastuullisen johtajan kuuluu. Se ei ollut helppoa, sillä niskassasi oli iso kasa populisteja ja media.
Jaana Laitinen-Pesola kertoi nukkuvansa huonosti yönsä silloin, kun hänen kiristyskampanjansa oli vielä menossa. Mikä mahtaa olla hänen yöuniensa laatu tällä hetkellä, kun pääministerin taholta isketaan isolla kirveellä? Vanhanen syyttää Laitinen-Pesolaa suoraan jäsenistönsä altistamista kuolemantuottamussyytteille. Syytökset ovat niin rankkoja, että sellaista tekstiä ei ole Suomessa ennen kuultu.
Hämmästyttävintä koko tapahtumasarjassa on se, että Tehy ei itse asiassa koko kampanjallaan saanut mitään etuja jäsenistölleen.
Matti Vanhasesta tuli kertaheitolla sankarini. Se oli aikamoinen hyppy epäuskottavuudesta nynnystä todelliseksi politiikan tekijäksi.
Matti sanoi sen, mikä piti sanoa. Tehyn toiminta oli halpamaista kiristämistä, johon ei missään tapauksessa saanut alistua. Oppositio käyttäytyi vastuuttomasti. Vanhanen myös yllätti sulkemalla oven hallitusyhteistyölle nykyisenkaltaiselle SDP:lle. Ennen puheiden perumista ei SDP kuulemma kelpaa enää samaan hallitukseen. Seuraavaan hallitusohjelmaan Vanhanen haluaa kirjata lausunnon, jonka mukaan Tehyn toimien tapainen käyttäytyminen tulee estää tarvittaessa lainmuutoksille.
Loistavaa toimintaa Matti !
Matti Vanhanen: jatka samaan malliin. Jos jatkat valitsemallasi linjalla, teet palveluksen Suomelle. Sinä toimit, kuten vastuullisen johtajan kuuluu. Se ei ollut helppoa, sillä niskassasi oli iso kasa populisteja ja media.
Jaana Laitinen-Pesola kertoi nukkuvansa huonosti yönsä silloin, kun hänen kiristyskampanjansa oli vielä menossa. Mikä mahtaa olla hänen yöuniensa laatu tällä hetkellä, kun pääministerin taholta isketaan isolla kirveellä? Vanhanen syyttää Laitinen-Pesolaa suoraan jäsenistönsä altistamista kuolemantuottamussyytteille. Syytökset ovat niin rankkoja, että sellaista tekstiä ei ole Suomessa ennen kuultu.
Hämmästyttävintä koko tapahtumasarjassa on se, että Tehy ei itse asiassa koko kampanjallaan saanut mitään etuja jäsenistölleen.
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
Hoitajat, lopetus
Hoitajalakko siis päättyy.
Eräs opetus tästä on se, että Tehyn noudattama taktiikka osoittautui toimivaksi. Se oli aika ruma, sillä ihmisten hengellä kiristäminen on melkein pahinta, mitä voi tehdä. Mutta, Tehy pääsi pälkähästä (they got away with it, kuten englantilainen sanoisi).
Mikä oli siis tämän menestyksellisen taktiikan avain? Tulevaisuuden lakkokenraaleille tiedoksi resepti:
- Rakenna sopiva mediakuva työntekijäryhmästä, joka on kärsinyt. Helpointa tämä on naisvaltaisilla aloilla, sillä vetoaminen tasa-arvoon ja vetoaa aina varsinkin demareihin ja vasemmistoliittoon.
- Sitouta poliitikot asiaan, mielellään ennen vaaleja. Silloin on helpointa saada höveleitä lupauksia.
- Naulaa poliitikkojen lupaukset kiinni johonkin tiettyyn rahasummaan. Luo vaikutelma, että olisi luvattu jokin tietty rahasumma (500 euroa) tai prosentti.
- Etsi kaikkein kriittisimmät alueet ja aloita irtisanomiskampanja niissä kohteissa, joissa saa eniten aikaan vahinkoa. Pidä kiinni irtisanomisaikataulusta ja lisää painetta ennen loppua.
- Pidä huolta siitä, että oppositiopoliitikot ovat juonessa mukana. Heillä on tärkeä rooli suunnitelman toteuttamisessa. Intressinne ovat yhteiset. Oppositiolla on aina tarve kerätä irtopisteitä ja sinä tarvitset heidän lausuntojaan.
Edellämainittujen ohjeiden noudattaminen ei ole helppoa, myönnetään. Tehyn esimerkki osoittaa, että resepti on toimiva.
Eräs opetus tästä on se, että Tehyn noudattama taktiikka osoittautui toimivaksi. Se oli aika ruma, sillä ihmisten hengellä kiristäminen on melkein pahinta, mitä voi tehdä. Mutta, Tehy pääsi pälkähästä (they got away with it, kuten englantilainen sanoisi).
Mikä oli siis tämän menestyksellisen taktiikan avain? Tulevaisuuden lakkokenraaleille tiedoksi resepti:
- Rakenna sopiva mediakuva työntekijäryhmästä, joka on kärsinyt. Helpointa tämä on naisvaltaisilla aloilla, sillä vetoaminen tasa-arvoon ja vetoaa aina varsinkin demareihin ja vasemmistoliittoon.
- Sitouta poliitikot asiaan, mielellään ennen vaaleja. Silloin on helpointa saada höveleitä lupauksia.
- Naulaa poliitikkojen lupaukset kiinni johonkin tiettyyn rahasummaan. Luo vaikutelma, että olisi luvattu jokin tietty rahasumma (500 euroa) tai prosentti.
- Etsi kaikkein kriittisimmät alueet ja aloita irtisanomiskampanja niissä kohteissa, joissa saa eniten aikaan vahinkoa. Pidä kiinni irtisanomisaikataulusta ja lisää painetta ennen loppua.
- Pidä huolta siitä, että oppositiopoliitikot ovat juonessa mukana. Heillä on tärkeä rooli suunnitelman toteuttamisessa. Intressinne ovat yhteiset. Oppositiolla on aina tarve kerätä irtopisteitä ja sinä tarvitset heidän lausuntojaan.
Edellämainittujen ohjeiden noudattaminen ei ole helppoa, myönnetään. Tehyn esimerkki osoittaa, että resepti on toimiva.
perjantai 16. marraskuuta 2007
Hoitajat #N
Hoitajien tilanteesta hieman päivitystä.
Tätä ei saisi sanoa ääneen, mutta minun mielestäni hoitajat harrastavat kiristystä. Heidän toimenpiteensä kohdistuvat nimenomaan kaikkein kriittisimpiin kohteisiin: paikkoihin, joissa ihmishenki on aidosti vaarassa, mikäli hoitoa ei saa.
Hoitajat toteavat, että rahalla tästä selviää. Laitetaan siis ihmishenget panokseksi ja luvataan tulla takaisin, mikäli pyydetyt rahat tulevat pöytään. Jos tuo ei ole kiristystä, niin mikä sitten on?
Vastapuoli on vaikeassa tilanteessa. Mitä kiristyksen edessä pitäisi tehdä? Demarijohtoinen oppositio esittää, että rahat pöytään. Mutta, olisiko se niin yksinkertaista? Jos kiristäjälle maksaa juuri sen, minkä hän pyytää, minkälainen signaali annetaan? Se on kutsu muille tehdä sama.
Näissä olosuhteissa oli oikeaa ja vastuullista säätää laki, jolla edes yritetään turvata hoidon saanti kaikkein hädänalaisimmille. Mikä tahansa muu olisi ollut vastuuttomuutta. Kiitokset Vanhaselle ja muille, jotka uskalsivat tehdä sen, mikä kuuluu tehdä.
Oli hämmästyttävää havaita, että Tarja Halonen oli auliisti säätämässä tätä demarien pakkolaiksi kutsumaa lakia. En olisi uskonut, että Halosesta on vastuukantajaksi. Ehkä hän pelkäsi seurauksia. Lakon aiheuttamat kuolemantapaukset olisivat voineet saada syyttävät sormet osoittamaan hänen suuntaansa.
Joku jossain on onnistunut mediapelissä loistavasti. Hoitajat pyytävät suuria korotuksia, jo saatujen suurien korotuksien päälle. Jo nykyinen ehdotus takasi heille keskimäärin 300 euroa kuukaudessa. Se ei kelvannut, vaan nyt ollaan ihmishenkiä uhkaamalla vaatimassa kaksinkertaisesti. Tämän jälkeenkin hoitajien asialle on melkoisen varaukseton tuki. Se on hämmästyttävää.
Peli on muutenkin kovin monimutkainen. Yhtälöä ei tee yksinkertaisemmaksi muiden liittojen toiminta ja sopimusjärjestelmän jäykkyys. Samassa työtehtävässä on ihmisiä, jotka kuuluvat Tehyyn ja toisaalta vaikka Superiin. Olisiko mahdollista, että samasta työstä maksettaisiin eri palkka siitä riippuen, mihin liittoon kuuluu? Olisiko tämä sitä demarien niin kovasti vaalimaa palkkatasa-arvoa?
Luonnollisesti esiin tulee myös kateus. Toiset liitot eivät hyvällä katso, mikäli Tehy saa itselleen suuria etuja. Tehy ei tietysti halua, että heidän taistelunsa hedelmiä valuu euroakaan taisteluun osallistumattomille.
Ei käy kateeksi neuvottelijoita. Kasvotkin pitäisi säilyttää ja pitäisi pystyä kompromissi myymään omille joukoille, äänestäjille tai hoitajille.
Miten ihmeessä tämmöinen soppa on saatu keitettyä? Missä kohtaa meni pieleen?
Tätä ei saisi sanoa ääneen, mutta minun mielestäni hoitajat harrastavat kiristystä. Heidän toimenpiteensä kohdistuvat nimenomaan kaikkein kriittisimpiin kohteisiin: paikkoihin, joissa ihmishenki on aidosti vaarassa, mikäli hoitoa ei saa.
Hoitajat toteavat, että rahalla tästä selviää. Laitetaan siis ihmishenget panokseksi ja luvataan tulla takaisin, mikäli pyydetyt rahat tulevat pöytään. Jos tuo ei ole kiristystä, niin mikä sitten on?
Vastapuoli on vaikeassa tilanteessa. Mitä kiristyksen edessä pitäisi tehdä? Demarijohtoinen oppositio esittää, että rahat pöytään. Mutta, olisiko se niin yksinkertaista? Jos kiristäjälle maksaa juuri sen, minkä hän pyytää, minkälainen signaali annetaan? Se on kutsu muille tehdä sama.
Näissä olosuhteissa oli oikeaa ja vastuullista säätää laki, jolla edes yritetään turvata hoidon saanti kaikkein hädänalaisimmille. Mikä tahansa muu olisi ollut vastuuttomuutta. Kiitokset Vanhaselle ja muille, jotka uskalsivat tehdä sen, mikä kuuluu tehdä.
Oli hämmästyttävää havaita, että Tarja Halonen oli auliisti säätämässä tätä demarien pakkolaiksi kutsumaa lakia. En olisi uskonut, että Halosesta on vastuukantajaksi. Ehkä hän pelkäsi seurauksia. Lakon aiheuttamat kuolemantapaukset olisivat voineet saada syyttävät sormet osoittamaan hänen suuntaansa.
Joku jossain on onnistunut mediapelissä loistavasti. Hoitajat pyytävät suuria korotuksia, jo saatujen suurien korotuksien päälle. Jo nykyinen ehdotus takasi heille keskimäärin 300 euroa kuukaudessa. Se ei kelvannut, vaan nyt ollaan ihmishenkiä uhkaamalla vaatimassa kaksinkertaisesti. Tämän jälkeenkin hoitajien asialle on melkoisen varaukseton tuki. Se on hämmästyttävää.
Peli on muutenkin kovin monimutkainen. Yhtälöä ei tee yksinkertaisemmaksi muiden liittojen toiminta ja sopimusjärjestelmän jäykkyys. Samassa työtehtävässä on ihmisiä, jotka kuuluvat Tehyyn ja toisaalta vaikka Superiin. Olisiko mahdollista, että samasta työstä maksettaisiin eri palkka siitä riippuen, mihin liittoon kuuluu? Olisiko tämä sitä demarien niin kovasti vaalimaa palkkatasa-arvoa?
Luonnollisesti esiin tulee myös kateus. Toiset liitot eivät hyvällä katso, mikäli Tehy saa itselleen suuria etuja. Tehy ei tietysti halua, että heidän taistelunsa hedelmiä valuu euroakaan taisteluun osallistumattomille.
Ei käy kateeksi neuvottelijoita. Kasvotkin pitäisi säilyttää ja pitäisi pystyä kompromissi myymään omille joukoille, äänestäjille tai hoitajille.
Miten ihmeessä tämmöinen soppa on saatu keitettyä? Missä kohtaa meni pieleen?
keskiviikko 17. lokakuuta 2007
Hoitajalakon uskomattomat käänteet
On käynyt ilmi, että osa irtisanomisuhkauksen antaneista hoitajista ovat määräaikaisessa työsuhteessa. Eikö Tehy voisi ohjeistaa jäseniään edes lain noudattamisesta. Määräaikaista työsopimusta ei voi irtisanoa. Jos jättäytyy pois kesken kauden, syyllistyy sopimusrikkomukseen.
Käsittämätöntä toimintaa.
Toinen ongelma liittyy virkasuhteisiin hoitajiin. Virasta lähtö ja sen uudelleentäyttö ei lain mukaan tehtynä ole mikään ilmoitusasia. Virka pitää lain mukaan aina laittaa avoimeen hakuun. Sitä ei voi mahtikäskyllä korvamerkitä tietylle henkilölle.
Toiseksi: on epäselvää, ovatko hoitajat todellisuudessa irtisanoutuneet. Näkemäni tiedon perusteella he eivät ole irtisanoutuneet, vaan antaneet liitolleen sitoumuksen irtisanoutua. Tästä on vielä matkaa irtisanoutumiseen.
Hoitajat yrittävät näköjään bluffata, koska mahdollisesti tietävät irtisanoutumisiin liittyvät juridiset ongelmat. Työnantajat ovat ymmärtäneet tämän ja haluavat katsoa hoitajien kortit tässä kohtaa. He lähettävät kirjeen jokaiselle irtisanomisuhkauksen tehneelle. Jos ei vastaa kirjeeseen, se tulkitaan irtisanoutumiseksi.
Työnantajan viimeisin veto on taktisesti oikea. Tuolla toimella he saavat selkeyttä siihen tilanteeseen, kuka irtisanoutuu ja kuka ei. Lisäksi, saattaa osoittautua, että osa hoitajista lipeää rintamasta (todennäköistä), jolloin työnantajat saavat PR pisteitä.
Käsittämätöntä toimintaa.
Toinen ongelma liittyy virkasuhteisiin hoitajiin. Virasta lähtö ja sen uudelleentäyttö ei lain mukaan tehtynä ole mikään ilmoitusasia. Virka pitää lain mukaan aina laittaa avoimeen hakuun. Sitä ei voi mahtikäskyllä korvamerkitä tietylle henkilölle.
Toiseksi: on epäselvää, ovatko hoitajat todellisuudessa irtisanoutuneet. Näkemäni tiedon perusteella he eivät ole irtisanoutuneet, vaan antaneet liitolleen sitoumuksen irtisanoutua. Tästä on vielä matkaa irtisanoutumiseen.
Hoitajat yrittävät näköjään bluffata, koska mahdollisesti tietävät irtisanoutumisiin liittyvät juridiset ongelmat. Työnantajat ovat ymmärtäneet tämän ja haluavat katsoa hoitajien kortit tässä kohtaa. He lähettävät kirjeen jokaiselle irtisanomisuhkauksen tehneelle. Jos ei vastaa kirjeeseen, se tulkitaan irtisanoutumiseksi.
Työnantajan viimeisin veto on taktisesti oikea. Tuolla toimella he saavat selkeyttä siihen tilanteeseen, kuka irtisanoutuu ja kuka ei. Lisäksi, saattaa osoittautua, että osa hoitajista lipeää rintamasta (todennäköistä), jolloin työnantajat saavat PR pisteitä.
keskiviikko 10. lokakuuta 2007
Hoitajat-työnantaja
Hoitajat-työnantaja asetelmassa vaikuttaa olennaisesti myös kolmas osapuoli: yksityiset hoitoalan palveluntarjoajat.
Sairaalat epäilemättä haluavat työtaistelun aikana ostaa palveluita alan yrityksiltä. Yksityisen puolen hoitajat eivät osallistu taisteluun, vaan ovat allekirjoittaneet sopimuksen.
Jos irtisanoutuneiden hoitajien määrä on pienempi, kuin yksityisen puolen tarjoama kapasiteetti, hoitajat ovat suurissa vaikeuksissa. Silloin työnantaja voisi pitkittää taistelua loputtomasti, ja painostaa hoitajat hyväksymään jonkin säällisen kompromissin. Lähinnä heille annettaisiin vain sen verran, että Tehyn johto säilyttäisi kasvonsa.
Tämä tilanne luo myös erinomaiset edellytykset tehottomuuksien ratkaisuun kunta-hoiva-alalla. Tehostamisen varaa siellä on, asiasta tuskin kukaan on eri mieltä. Tällainen muutostilanne paljastaa ongelmia ja antaa mahdollisuuden jättää väliaikaiseksi sovittuja käytäntöjä pysyviksi.
Sairaalat epäilemättä haluavat työtaistelun aikana ostaa palveluita alan yrityksiltä. Yksityisen puolen hoitajat eivät osallistu taisteluun, vaan ovat allekirjoittaneet sopimuksen.
Jos irtisanoutuneiden hoitajien määrä on pienempi, kuin yksityisen puolen tarjoama kapasiteetti, hoitajat ovat suurissa vaikeuksissa. Silloin työnantaja voisi pitkittää taistelua loputtomasti, ja painostaa hoitajat hyväksymään jonkin säällisen kompromissin. Lähinnä heille annettaisiin vain sen verran, että Tehyn johto säilyttäisi kasvonsa.
Tämä tilanne luo myös erinomaiset edellytykset tehottomuuksien ratkaisuun kunta-hoiva-alalla. Tehostamisen varaa siellä on, asiasta tuskin kukaan on eri mieltä. Tällainen muutostilanne paljastaa ongelmia ja antaa mahdollisuuden jättää väliaikaiseksi sovittuja käytäntöjä pysyviksi.
tiistai 9. lokakuuta 2007
Hoitajat
Elämässä tapahtuu kummallisia asioita. Hoitajat saivat historiallisen suuren palkkatarjouksen. Ensimmäisen kerran valtio osallistuu suoralla rahallisella tuella tietyn ammattiryhmän ansiotason nostoon. Tehyn rinnakkaisjärjestöt, Super ja yksityisen puolen hoitajat, hyväksyvät ratkaisun ja pitävät sitä jopa hyvänä.
Vastauksena tuohon historialliseen palkkatarjoukseen Tehy vastaa historiallisella uhkauksella. Joukkoirtisanoutuminen. Tätäkään ei ole ennen nähty.
Kysymys ei nyt ole palkoista. Tämän ongelmatilanteen on aiheuttanut huonosti hoidettu viestintä. Poliitikot ajoivat itsensä nurkkaan, kun lähtivät mukaan keskusteluun siitä, mikä olisi sopiva taso hoitajien korotuksille. Jos antaa ymmärtää antavansa 500, mutta antaakin 250, siitä seuraa ongelma. Jos olisi anatanut ymmärtää antavansa 200, mutta antaakin 250. Silloin olisi saanut palkaksi paljon kiitollisuutta ja kaikki olisivat olleet tyytyväisiä. Taisi hallituksen ja uusien vaikuttajien kokemattomuus vaikuttaa tämän sotkun syntymiseen.
Tuntuu käsittämättömältä Tehyn vaatimus 25% korotuksesta. Kohtuuttomaltakin.
On pakko kuitenkin kommentoida Tehyn pelistrategiaa. Se vaikuttaa erinomaisen toimivalta. He tosiaan ovat muuttaneet pelin säännöt täydellisesti tuolla joukkoirtisanoutumisuhallaan. Se varmasti saa aikaan liikettä, ehkä pelkoakin, poliittisten päättäjien piirissä. Mikäli Tehy pystyy viemään uhkansa käytäntöön, uskon että he saavat vastapuolen neuvottelupöytään ja saavuttavat jotain tuloksia.
Tehyn toimet ovat peliteorian mukaisia (credible threat).
Tehyn strategiassa heikko kohta on yksittäinen hoitaja. Pitäisi löytyä suurehkö määrä hoitajia, jotka henkilökohtaisella allekirjoituksellaan vahvistavat irtisanovansa työsuhteensa. Tehy luonnollisesti sanoo olevansa täysin näiden hoitajien tukena ja vakuuttavat heidän saavan työpaikkansa takaisin työtaistelun jälkeen. Mutta, voiko yksittäinen hoitaja luottaa siihen?
Tehyn kannalta on olemassa suuri riski siitä, että tilanne kääntyy täysin heitä vastaan. Monenlaista voi tapahtua:
- Kuolemantapauksia tai muita kriisejä sairaaloissa. Tällainen voisi muuttaa yleistä mielipidettä hoitajia vastaan. Tällä hetkellä yleinen mielipide on vielä aika suotuisa hoitajille.
- Työnantaja saattaa käyttää Caesarin "divide et impera" periaatetta. Osittainen joukkoirtisanoutuminen asettaa hoitajaryhmät eriarvoiseen asemaan. Kateutta voi seurata ja rivit voivat rakoilla.
- Hermot voivat pettää, mikäli taistelu pitkittyy. Näin voi käydä, jos irtisanoutuneiden määrä kuitenkin jää pieneksi ja mikäli työnantaja pystyy jotenkin kompensoimaan hoitajapuutteen. Ei sovi aliarvioida sitä, minkälainen henkinen stressi yksittäiselle hoitajalle seuraa kriisin pitkittymisestä. Hän on teknisesti työtön ja taloudellinen kuorma voi olla kestämätön.
Ongelma tämän ratkaisemisessa tulee olemaan myös se, miten pelastetaan tilanteeseen sotkeutuneiden poliitikkojen kasvot. Miten Katainen säilyttäisi uskottavuutensa, mikäli hän nyt antaisikin lisää 150 miljoonaa / vuosi hoitajille? Ei sovi unohtaa, että kaikissa tällaisissa ratkaisuissa, pitäisi pystyä tarjoamaan kaikille osallistujille uskottava peräytymistie. Sellaista ei ole nyt näkyvissä.
Vastauksena tuohon historialliseen palkkatarjoukseen Tehy vastaa historiallisella uhkauksella. Joukkoirtisanoutuminen. Tätäkään ei ole ennen nähty.
Kysymys ei nyt ole palkoista. Tämän ongelmatilanteen on aiheuttanut huonosti hoidettu viestintä. Poliitikot ajoivat itsensä nurkkaan, kun lähtivät mukaan keskusteluun siitä, mikä olisi sopiva taso hoitajien korotuksille. Jos antaa ymmärtää antavansa 500, mutta antaakin 250, siitä seuraa ongelma. Jos olisi anatanut ymmärtää antavansa 200, mutta antaakin 250. Silloin olisi saanut palkaksi paljon kiitollisuutta ja kaikki olisivat olleet tyytyväisiä. Taisi hallituksen ja uusien vaikuttajien kokemattomuus vaikuttaa tämän sotkun syntymiseen.
Tuntuu käsittämättömältä Tehyn vaatimus 25% korotuksesta. Kohtuuttomaltakin.
On pakko kuitenkin kommentoida Tehyn pelistrategiaa. Se vaikuttaa erinomaisen toimivalta. He tosiaan ovat muuttaneet pelin säännöt täydellisesti tuolla joukkoirtisanoutumisuhallaan. Se varmasti saa aikaan liikettä, ehkä pelkoakin, poliittisten päättäjien piirissä. Mikäli Tehy pystyy viemään uhkansa käytäntöön, uskon että he saavat vastapuolen neuvottelupöytään ja saavuttavat jotain tuloksia.
Tehyn toimet ovat peliteorian mukaisia (credible threat).
Tehyn strategiassa heikko kohta on yksittäinen hoitaja. Pitäisi löytyä suurehkö määrä hoitajia, jotka henkilökohtaisella allekirjoituksellaan vahvistavat irtisanovansa työsuhteensa. Tehy luonnollisesti sanoo olevansa täysin näiden hoitajien tukena ja vakuuttavat heidän saavan työpaikkansa takaisin työtaistelun jälkeen. Mutta, voiko yksittäinen hoitaja luottaa siihen?
Tehyn kannalta on olemassa suuri riski siitä, että tilanne kääntyy täysin heitä vastaan. Monenlaista voi tapahtua:
- Kuolemantapauksia tai muita kriisejä sairaaloissa. Tällainen voisi muuttaa yleistä mielipidettä hoitajia vastaan. Tällä hetkellä yleinen mielipide on vielä aika suotuisa hoitajille.
- Työnantaja saattaa käyttää Caesarin "divide et impera" periaatetta. Osittainen joukkoirtisanoutuminen asettaa hoitajaryhmät eriarvoiseen asemaan. Kateutta voi seurata ja rivit voivat rakoilla.
- Hermot voivat pettää, mikäli taistelu pitkittyy. Näin voi käydä, jos irtisanoutuneiden määrä kuitenkin jää pieneksi ja mikäli työnantaja pystyy jotenkin kompensoimaan hoitajapuutteen. Ei sovi aliarvioida sitä, minkälainen henkinen stressi yksittäiselle hoitajalle seuraa kriisin pitkittymisestä. Hän on teknisesti työtön ja taloudellinen kuorma voi olla kestämätön.
Ongelma tämän ratkaisemisessa tulee olemaan myös se, miten pelastetaan tilanteeseen sotkeutuneiden poliitikkojen kasvot. Miten Katainen säilyttäisi uskottavuutensa, mikäli hän nyt antaisikin lisää 150 miljoonaa / vuosi hoitajille? Ei sovi unohtaa, että kaikissa tällaisissa ratkaisuissa, pitäisi pystyä tarjoamaan kaikille osallistujille uskottava peräytymistie. Sellaista ei ole nyt näkyvissä.
Merikaapeli
Eestin energia rakentaa uuden merikaapelin Suomeen. Fingrid osallistuu kustannuksiin.
Järkevää.
Mutta, miksi Fingrid vastusti henkeen ja vereen Venäjältä tulevaa vastaavankokoista kaapelia? Sellaisen tuominen Suomeen olisi kuulemma aiheuttanut miljardi-investoinnit ja siihen ei missään tapauksessa haluttu ryhtyä.
Kyllä, kysymys on retorinen.
Järkevää.
Mutta, miksi Fingrid vastusti henkeen ja vereen Venäjältä tulevaa vastaavankokoista kaapelia? Sellaisen tuominen Suomeen olisi kuulemma aiheuttanut miljardi-investoinnit ja siihen ei missään tapauksessa haluttu ryhtyä.
Kyllä, kysymys on retorinen.
lauantai 22. syyskuuta 2007
Internet aika
Minulla on uusi ADSL liittymä DNA:lta.
Viikon ajan liittymä toimi erittäin hyvin. Nyt ei enää toimi. ADSL modeemin valot näyttävät laitteiden olevan kunnossa. Keskittimestä ei saa IP osoitetta. Vaikuttaa siis selkeästi verkkovialta. Samanlaiset oireet ovat olleet ennenkin.
Muutaman puhelinsoiton jälkeen selviää puhelinnumero, johon asiasta voi soittaa. Numero on maksullinen. Soitto maksaa 0.37 euroa minuutti. Soitan keskukseen ja 20 minuutin odotuksen jälkeen minulle vastataan. Minulle annetaan toinen numero, johon voi soittaa. Tämän tiedon saaminen maksoi minulle 7.4 euroa. Positiivisena seikkana mainittakoon, että taustamusiikki oli hyvää ja rauhoittavaa.
Soitin annettuun vikapäivystysnumeroon. Odotus kesti kauan, arviolta puoli tuntia. Jatkuvasti kuului viesti: "olette edelleen jonossa, odottakaa hetkinen". Lopulta luovutin.
Muistelen niitä aikoja, kun asioiden hoitaminen oli kiinteän puhelimen varassa. Olen sitä mieltä, että puhelimen mykistymisiä tapahtui erittäin harvoin, ja silloin kun niitä tapahtui oli kyseessä suuresta tapahtumasta. Niistähän usein tiedotettiin radiossa.
Mikä tässä Internet ajassa on niin erikoista, että laatutasoa ei saada samalle tasolle, kuin mitä se oli (ja on edelleenkin) perinteisissä puhelimissa? Kännykätkin toimivat nykyään luotettavasti, harvemmin ovat kännykkäverkot missään päiväkausia pimeänä.
Edellämainittu kysymys on lähinnä retorinen, sillä luulen (kuvittelen) tietäväni vastauksen
kysymykseen.
Viikon ajan liittymä toimi erittäin hyvin. Nyt ei enää toimi. ADSL modeemin valot näyttävät laitteiden olevan kunnossa. Keskittimestä ei saa IP osoitetta. Vaikuttaa siis selkeästi verkkovialta. Samanlaiset oireet ovat olleet ennenkin.
Muutaman puhelinsoiton jälkeen selviää puhelinnumero, johon asiasta voi soittaa. Numero on maksullinen. Soitto maksaa 0.37 euroa minuutti. Soitan keskukseen ja 20 minuutin odotuksen jälkeen minulle vastataan. Minulle annetaan toinen numero, johon voi soittaa. Tämän tiedon saaminen maksoi minulle 7.4 euroa. Positiivisena seikkana mainittakoon, että taustamusiikki oli hyvää ja rauhoittavaa.
Soitin annettuun vikapäivystysnumeroon. Odotus kesti kauan, arviolta puoli tuntia. Jatkuvasti kuului viesti: "olette edelleen jonossa, odottakaa hetkinen". Lopulta luovutin.
Muistelen niitä aikoja, kun asioiden hoitaminen oli kiinteän puhelimen varassa. Olen sitä mieltä, että puhelimen mykistymisiä tapahtui erittäin harvoin, ja silloin kun niitä tapahtui oli kyseessä suuresta tapahtumasta. Niistähän usein tiedotettiin radiossa.
Mikä tässä Internet ajassa on niin erikoista, että laatutasoa ei saada samalle tasolle, kuin mitä se oli (ja on edelleenkin) perinteisissä puhelimissa? Kännykätkin toimivat nykyään luotettavasti, harvemmin ovat kännykkäverkot missään päiväkausia pimeänä.
Edellämainittu kysymys on lähinnä retorinen, sillä luulen (kuvittelen) tietäväni vastauksen
kysymykseen.
perjantai 21. syyskuuta 2007
Häkämiehestä vielä
Lupasin, että en palaa Häkämiehen puheeseen enää. Nyt on kuitenkin niin erinomainen artikkeli tämän päivän Hesarissa, että en malta olla viittaamatta. Olen ihmetellyt samaa: miksi Häkämiehen puheen sisällöstä ei ole keskusteltu mitään. On puhuttu vaikka mistä muusta. Miksi? Taitaa olla pelin politiikasta kysymys.
"Reviiririita salli hämärtää itse asian
Puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok) taannoinen puhe kuuluisine toistoineen on antanut aiheen lukemattomiin kommentteihin, joista useimmat eivät ole meitä paljon viisastuttaneet. Kyllästyksen uhallakin tähän kirjataan vielä muutamia reunamerkintöjä.
Kun Häkämies ei näytä onnistuneen provosoimaan keskustelua itse turvallisuuspolitiikasta, täytynee olla kiitollinen, että keskustelua syntyi edes valtuuksien ja reviirien oikeasta jaosta.
Kun palaute ministerin esittämän arvioinnin tarkkuudesta jäi pois, täytynee olla kiitollinen, että sitä annettiin edes hänen käyttämiensä retoristen keinojen sopivuudesta.
Kun ministerillä on hänelle kuuluva paikkansa valtakunnan tärkeimmässä turvallisuuspoliittisessa pöydässä, oliko aihetta väheksyä hänen asemaansa niin kovin tympeällä sanalla kuin "alisteinen"?
Puheessa oli enemmän huomionarvoisia aineksia kuin neljässä tai viidessä edellisen hallituksen aikaisessa yhteensä. Niistä voi olla monta mieltä. Huomiota ei silti uhrattu juuri muulle kuin yhdelle kolmesti toistetulle sanalle.
Kun suuri puolue liittyy hallitukseen ja tuo mukanaan omat ulko- ja turvallisuuspoliittiset painotuksensa, niitä ei voida torjua vain syyttämällä, että ne rikkovat "konsensuksen". Konsensus ei ole mikään ikuisen muuttumattomuuden synonyymi.
Jos konsensus on niin tavattoman arvokas asia kuin monet Häkämiehen arvostelijat väittävät, oliko johdonmukaista tai edes viisasta julistaa sen särkymistä niin kovalla äänellä kuin nyt käytettiin – varsinkin kun aihetta oli niin vähän? Jos ulkopolitiikkaa halutaan todella suojella sisäpolitiikalta, miten olisi koettaa itse säilyttää kohtuus ja maltti?
Häkämiehen puheessa nähtiin russofobiaa, liioiteltua ja perusteetonta Venäjän pelkoa. Puheen herättämälle säikähdykselle ja kiihtymykselle olisi kuitenkin vaikea keksiä muuta järkeenkäypää selitystä kuin samainen Venäjän pelko – tai ainakin halu käyttää sitä poliittisesti hyväksi.
Pieni maa, pitkä raja, suuri ja arvoituksellinen naapuri; ei vain maantiede vaan myös poliitikkojen refleksit ovat varsin pysyviä.
Samaa juurta taisi olla se luonnehdinta, jota on useammassa kuin yhdessä puheenvuorossa käytetty Häkämiehen ja yleensäkin kokoomuksen turvallisuuspoliittisista kannanotoista: ne ovat "rymistelyä". Nähtävästi Suomen turvallisuuspolitiikasta on lupa puhua vain kuiskaten tai mieluummin ei lainkaan.
Oppositioon joutuneiden sosiaalidemokraattien turhautumisen voi ymmärtää, kun melkein kaikki todellisen turvallisuuspoliittisen vaikuttamisen välineet lipesivät vaalien tuloksena heidän käsistään.
Hallituksen uusien jäsenten sanomisiin luulisi kuitenkin kannattavan vastata toisenlaisilla argumenteilla. Pelkät alentuviksi tarkoitetut tuhahdukset eivät oikein riitä.
Alentuva tuhahtelu on varsinkin edellisen ulkoministerin suosima tapa osallistua turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, kuten kuka hyvänsä voi todeta vilkaisemalla hänen verkkosivuaan.
Paitsi Suomen hallituksessa myös muussa maailmassa on tapahtunut muutoksia. Niitä tapahtuu koko ajan lisää.
Suomi on jo toista vuosikymmentä Euroopan unionin jäsen, vaikkei sitä muutamasta viime puheenvuorosta olisi arvannut. Neuvostoliiton paikalla on nykyisin, uskokaa tai älkää, Venäjä. Venäjän ulkopolitiikka ja koko poliittinen järjestelmä ovat rauhattoman väliaikaisuuden tilassa.
Turvallisuuspolitiikka on paljon muun ohessa myös sopeutumista tapahtuneisiin ja tapahtumassa oleviin muutoksiin. Kuva niistä ei selkiinny keskustelematta. Jos se taito on unohtunut, sitä pitäisi harjoitella. Häkämiehen puhe antoi tilaisuuden, mutta tulos ei herätä toiveikkuutta.
PENTTI SADENIEMI"
"Reviiririita salli hämärtää itse asian
Puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok) taannoinen puhe kuuluisine toistoineen on antanut aiheen lukemattomiin kommentteihin, joista useimmat eivät ole meitä paljon viisastuttaneet. Kyllästyksen uhallakin tähän kirjataan vielä muutamia reunamerkintöjä.
Kun Häkämies ei näytä onnistuneen provosoimaan keskustelua itse turvallisuuspolitiikasta, täytynee olla kiitollinen, että keskustelua syntyi edes valtuuksien ja reviirien oikeasta jaosta.
Kun palaute ministerin esittämän arvioinnin tarkkuudesta jäi pois, täytynee olla kiitollinen, että sitä annettiin edes hänen käyttämiensä retoristen keinojen sopivuudesta.
Kun ministerillä on hänelle kuuluva paikkansa valtakunnan tärkeimmässä turvallisuuspoliittisessa pöydässä, oliko aihetta väheksyä hänen asemaansa niin kovin tympeällä sanalla kuin "alisteinen"?
Puheessa oli enemmän huomionarvoisia aineksia kuin neljässä tai viidessä edellisen hallituksen aikaisessa yhteensä. Niistä voi olla monta mieltä. Huomiota ei silti uhrattu juuri muulle kuin yhdelle kolmesti toistetulle sanalle.
Kun suuri puolue liittyy hallitukseen ja tuo mukanaan omat ulko- ja turvallisuuspoliittiset painotuksensa, niitä ei voida torjua vain syyttämällä, että ne rikkovat "konsensuksen". Konsensus ei ole mikään ikuisen muuttumattomuuden synonyymi.
Jos konsensus on niin tavattoman arvokas asia kuin monet Häkämiehen arvostelijat väittävät, oliko johdonmukaista tai edes viisasta julistaa sen särkymistä niin kovalla äänellä kuin nyt käytettiin – varsinkin kun aihetta oli niin vähän? Jos ulkopolitiikkaa halutaan todella suojella sisäpolitiikalta, miten olisi koettaa itse säilyttää kohtuus ja maltti?
Häkämiehen puheessa nähtiin russofobiaa, liioiteltua ja perusteetonta Venäjän pelkoa. Puheen herättämälle säikähdykselle ja kiihtymykselle olisi kuitenkin vaikea keksiä muuta järkeenkäypää selitystä kuin samainen Venäjän pelko – tai ainakin halu käyttää sitä poliittisesti hyväksi.
Pieni maa, pitkä raja, suuri ja arvoituksellinen naapuri; ei vain maantiede vaan myös poliitikkojen refleksit ovat varsin pysyviä.
Samaa juurta taisi olla se luonnehdinta, jota on useammassa kuin yhdessä puheenvuorossa käytetty Häkämiehen ja yleensäkin kokoomuksen turvallisuuspoliittisista kannanotoista: ne ovat "rymistelyä". Nähtävästi Suomen turvallisuuspolitiikasta on lupa puhua vain kuiskaten tai mieluummin ei lainkaan.
Oppositioon joutuneiden sosiaalidemokraattien turhautumisen voi ymmärtää, kun melkein kaikki todellisen turvallisuuspoliittisen vaikuttamisen välineet lipesivät vaalien tuloksena heidän käsistään.
Hallituksen uusien jäsenten sanomisiin luulisi kuitenkin kannattavan vastata toisenlaisilla argumenteilla. Pelkät alentuviksi tarkoitetut tuhahdukset eivät oikein riitä.
Alentuva tuhahtelu on varsinkin edellisen ulkoministerin suosima tapa osallistua turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, kuten kuka hyvänsä voi todeta vilkaisemalla hänen verkkosivuaan.
Paitsi Suomen hallituksessa myös muussa maailmassa on tapahtunut muutoksia. Niitä tapahtuu koko ajan lisää.
Suomi on jo toista vuosikymmentä Euroopan unionin jäsen, vaikkei sitä muutamasta viime puheenvuorosta olisi arvannut. Neuvostoliiton paikalla on nykyisin, uskokaa tai älkää, Venäjä. Venäjän ulkopolitiikka ja koko poliittinen järjestelmä ovat rauhattoman väliaikaisuuden tilassa.
Turvallisuuspolitiikka on paljon muun ohessa myös sopeutumista tapahtuneisiin ja tapahtumassa oleviin muutoksiin. Kuva niistä ei selkiinny keskustelematta. Jos se taito on unohtunut, sitä pitäisi harjoitella. Häkämiehen puhe antoi tilaisuuden, mutta tulos ei herätä toiveikkuutta.
PENTTI SADENIEMI"
tiistai 11. syyskuuta 2007
Häkämies #3
Hesarin kirjoitus päättää Häkämies aiheen erinomaisesti:
Haasteen ja uhan sotkeminen toi turhaa kohua
On yksinkertaista realismia todeta, että maantieteellisestä asemastamme johtuen pienen Suomen ylivoimaisesti tärkein turvallisuuspoliittinen haaste on hoitaa suhteet suureen naapurimaahan siten, että voimme elää sovussa ja hyvässä yhteistyössä, josta kummankin osapuolen talous ja hyvinvointi hyötyvät.
Maailmanhistoria on valitettavasti täynnä esimerkkejä siitä, että eri puolilla maapalloa ovat pienet maat tuon tärkeän haasteen hyvästäkin hoidosta huolimatta joutuneet suuremman naapurinsa valtapoliittisten pyrkimysten jalkoihin.
Sen sijaan on käsittämättömän typerää oppositiopolitiikkaa nostaa tuosta yksinkertaisesta toteamuksesta maatamme vahingoittava kohu sotkemalla sanojen haaste ja uhka merkitys ilmeisen tarkoituksellisesti.
Tuossa kohussa unohtui oppositiopoliitikoilta vastuu tärkeän turvallisuuspoliittisen haasteemme hoitamisesta.
RISTO ANKIO
Haasteen ja uhan sotkeminen toi turhaa kohua
On yksinkertaista realismia todeta, että maantieteellisestä asemastamme johtuen pienen Suomen ylivoimaisesti tärkein turvallisuuspoliittinen haaste on hoitaa suhteet suureen naapurimaahan siten, että voimme elää sovussa ja hyvässä yhteistyössä, josta kummankin osapuolen talous ja hyvinvointi hyötyvät.
Maailmanhistoria on valitettavasti täynnä esimerkkejä siitä, että eri puolilla maapalloa ovat pienet maat tuon tärkeän haasteen hyvästäkin hoidosta huolimatta joutuneet suuremman naapurinsa valtapoliittisten pyrkimysten jalkoihin.
Sen sijaan on käsittämättömän typerää oppositiopolitiikkaa nostaa tuosta yksinkertaisesta toteamuksesta maatamme vahingoittava kohu sotkemalla sanojen haaste ja uhka merkitys ilmeisen tarkoituksellisesti.
Tuossa kohussa unohtui oppositiopoliitikoilta vastuu tärkeän turvallisuuspoliittisen haasteemme hoitamisesta.
RISTO ANKIO
maanantai 10. syyskuuta 2007
Häkämies #2
Joku muukin on lukenut Häkämiehen puheen:
http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/147/index.html
Liisa Jaakonsaari on näköjään lukenut puheen ja on samaa mieltä.
Erkki Tuomioja ei ole puhetta lukenut, tai ei halua kommentoida itse asiaa:
http://www.tuomioja.org/
Kaksi demaria, kaksi niin erilaista lähestymistapaa. Toinen on ylimielinen, toinen on analyyttinen.
http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/147/index.html
Liisa Jaakonsaari on näköjään lukenut puheen ja on samaa mieltä.
Erkki Tuomioja ei ole puhetta lukenut, tai ei halua kommentoida itse asiaa:
http://www.tuomioja.org/
Kaksi demaria, kaksi niin erilaista lähestymistapaa. Toinen on ylimielinen, toinen on analyyttinen.
sunnuntai 9. syyskuuta 2007
Häkämiehen puhe
On ollut paljon puhetta siitä Häkämiehen puheesta. Luin sen:
http://www.defmin.fi/?661_m=3333&s=270
Siellä puhutaan monenlaista, mutta esim. Venäjästä näin (sen Venäjä, Venäjä, Venäjä lausahduksen lisäksi):
- Öljytulot kasvavat, osa siitä laitetaan armeijan vahvistamiseen. Uusi sotilaallisesti vahvempi Venäjä on tulossa.
- Venäjällä on monenlaisia intressejä valvottavanaan alueella, armeijaa tarvitaan siihen.
- Venäjä on sitä mieltä, että heidä ei ole riittävästi huiomioitu (esim. ohjustukikohtakysymys).
- Onko Venäjä Suomelle turvallisuusuhka? "Olisi typerää ajatella niin".
- Samalla Venäjä on myös erinomainen mahdollisuus.
Ovatko Häkämiehen puheen kritisoijat lukeneet puheen?
http://www.defmin.fi/?661_m=3333&s=270
Siellä puhutaan monenlaista, mutta esim. Venäjästä näin (sen Venäjä, Venäjä, Venäjä lausahduksen lisäksi):
- Öljytulot kasvavat, osa siitä laitetaan armeijan vahvistamiseen. Uusi sotilaallisesti vahvempi Venäjä on tulossa.
- Venäjällä on monenlaisia intressejä valvottavanaan alueella, armeijaa tarvitaan siihen.
- Venäjä on sitä mieltä, että heidä ei ole riittävästi huiomioitu (esim. ohjustukikohtakysymys).
- Onko Venäjä Suomelle turvallisuusuhka? "Olisi typerää ajatella niin".
- Samalla Venäjä on myös erinomainen mahdollisuus.
Ovatko Häkämiehen puheen kritisoijat lukeneet puheen?
maanantai 27. elokuuta 2007
Matemaattinen huijaus
Tuli eteen mielenkiintoinen huijaus.
Investointineuvojalla on 10000 kontaktia, joille hän haluaisi myydä palvelujaan. Hän poimii 20 yhtiötä ja tekee jokaisesta näistä ostosuosituksen. Sen jälkeen hän lähettää 500 kpl kutakin - eri asiakaskandidaateille.
Oletetaan, että puolet yhtiöistä tekee hyvän osavuosituloksen. Sanotaan vaikka paremman, kuin on odotettu. Investointineuvojamme lähettää sitten kirjeen 5000 asiakasehdokkaalleen. Tässä kirjeessä hän pääsee kehumaan omia "stock picking" taitojaan. Samassa yhteydessä hän suosittelee uutta osaketta, kuitenkin niin että firmoja on yhteensä 10 kpl. Siis, 5000 kirjettä lähtee, 500 kappaleen nipuissa.
Oletetaan edelleen, että puolet yrityksistä (5) saa aikaan jotain positiivisia uutisia, ja kurssi nousee. Investointineuvojamme lähettää 2500 asiakaskandidaatilleen kirjeen, josta käy ilmi, että hän on jo kahteen otteeseen antanut huippuhyvän neuvon. Tässä kohtaa onkin sopivaa ehdottaa sopimusta, jossa investointineuvojamme tarjoaa näitä huippupalveluitaan.
Investointineuvoja yrittää saada aikaan sopimuksen mahdollisimman monen kanssa.
Niille, jotka eivät vielä taipuneet, lähtee kirje (2500 - tehdyt sopimukset).
Samalla hän ehdottaa kolmatta osaketta. Nyt firmojen lukumäärä on pienentynyt viiteen. Oletetaan, että kaksi niistä julkaisee suotuisia uutisia.
Nyt investointineuvojamme lähettää 1000 kirjettä asiakkailleen. Jo kolme onnistunutta ja menestyksellistä sijoitusneuvoa peräkkäin. Kuka voisi sanoa ei, kun tämmöinen sijoitusguru tarjoaa palveluitaan?
Investointineuvojalla on 10000 kontaktia, joille hän haluaisi myydä palvelujaan. Hän poimii 20 yhtiötä ja tekee jokaisesta näistä ostosuosituksen. Sen jälkeen hän lähettää 500 kpl kutakin - eri asiakaskandidaateille.
Oletetaan, että puolet yhtiöistä tekee hyvän osavuosituloksen. Sanotaan vaikka paremman, kuin on odotettu. Investointineuvojamme lähettää sitten kirjeen 5000 asiakasehdokkaalleen. Tässä kirjeessä hän pääsee kehumaan omia "stock picking" taitojaan. Samassa yhteydessä hän suosittelee uutta osaketta, kuitenkin niin että firmoja on yhteensä 10 kpl. Siis, 5000 kirjettä lähtee, 500 kappaleen nipuissa.
Oletetaan edelleen, että puolet yrityksistä (5) saa aikaan jotain positiivisia uutisia, ja kurssi nousee. Investointineuvojamme lähettää 2500 asiakaskandidaatilleen kirjeen, josta käy ilmi, että hän on jo kahteen otteeseen antanut huippuhyvän neuvon. Tässä kohtaa onkin sopivaa ehdottaa sopimusta, jossa investointineuvojamme tarjoaa näitä huippupalveluitaan.
Investointineuvoja yrittää saada aikaan sopimuksen mahdollisimman monen kanssa.
Niille, jotka eivät vielä taipuneet, lähtee kirje (2500 - tehdyt sopimukset).
Samalla hän ehdottaa kolmatta osaketta. Nyt firmojen lukumäärä on pienentynyt viiteen. Oletetaan, että kaksi niistä julkaisee suotuisia uutisia.
Nyt investointineuvojamme lähettää 1000 kirjettä asiakkailleen. Jo kolme onnistunutta ja menestyksellistä sijoitusneuvoa peräkkäin. Kuka voisi sanoa ei, kun tämmöinen sijoitusguru tarjoaa palveluitaan?
keskiviikko 15. elokuuta 2007
Kadonnut it-päällikkö piilottelee metsässä?
Kadonnut IT päällikkö piilottelee metsässä?
Mielenkiintoinen uutinen:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1422225
Hyvässä työssä ja asemassa TietoEnatorilla työskentelevä mies katoaa korpimetsään. Vain auto löytyy hylättynä erämaasta. Polttoainetta on. Silloin tällöin kuuluu havaintoja miehestä, mutta hän katoaa aina uudelleen. Mies osaa suunnistaa.
Mikä on tämän miehen tarina? Palan halusta tietää, mistä tässä on kysymys.
Minulla on teoria asiasta, mutta en tohdi sitä esittää.
Jäniksen vuosi?
Mielenkiintoinen uutinen:
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1422225
Hyvässä työssä ja asemassa TietoEnatorilla työskentelevä mies katoaa korpimetsään. Vain auto löytyy hylättynä erämaasta. Polttoainetta on. Silloin tällöin kuuluu havaintoja miehestä, mutta hän katoaa aina uudelleen. Mies osaa suunnistaa.
Mikä on tämän miehen tarina? Palan halusta tietää, mistä tässä on kysymys.
Minulla on teoria asiasta, mutta en tohdi sitä esittää.
Jäniksen vuosi?
sunnuntai 12. elokuuta 2007
Havaitsija
9.8.2007
Espoossa on tapahtunnut lapsisurma. Tämän päivän iltasanomissa Minna Laukka, rikostoimittaja käsittelee asiaa. Hän vertaa ihmisten suhtautumista kahteen eri tapaukseen Ensimmäinen tapahtui kaksi vuotta sitten ja siinä mies mies tappio lapsensa ja vaimonsa. Nyt nainen tappoi kolme lastaan. Laukka toteaa vakuuttavasti, että naisen tapolle on ollut yllättävän paljon ymmärtämystä. Syytä laitetaan sosiaaliviranomaisille. Syytetään myös miestä siitä, että hän olisi jättänyt miehen heitteille. Tappaminen laitetaan myös väsymyksen, yksinäisyyden ja muun sellaisen piikkiin. Jos ei muuta, niin todetaan, että nainen on selvästi mielisairas. Mitä tahansa muuta, mutta nainen ei voi olla itse syyllinen ja vastuullinen lastensa tappamiseen.
Lapsensa tappaneelle miehelle ei sen sijaan paljoa ymmärrystä herunut. Eipä olisi tarvinnutkaan.
Laukka kertoo rikostoimittajan kokemuksellaan faktoja. Ilmenee, että lähes puolet lähisuhteissa tapahtuneista törkeistä pahoinpiteltyistä on naisten tekemiä. En voi tuota lukua epäillä, koska se tulee rikostoimittajalta. Minä voisin kysyä, että onko mahdolista, että naisten osuus on vieläkin suurempi? Epäilen, että naisten tekemistä väkivallanteoista jää enemmän pimentoon, kuin miesten tekemistä. Häpeä. Nolous.
Laukka kertoo myös naisten harjoittamasta henkisestä väkivallasta, mitätöinnistä ja halveksunnasta. Siinä naiset kuulemma kunnostautuvat erityisesti.
Onneksi tuon artikkelin kirjoitti nainen. Olisi käynyt sääliksi sitä miestä, joka olisi uskaltanut moista kirjoittaa. Hänet olisi lynkattu. En minäkään näitä rivejä ilman Laukan artikkelia olisi kirjoittanut. Kielletty aihe.
Minä taidan perustaa miesasialiikkeen. Minusta tulee maailman ensimmäinen maskulinisti.
24.7.2007
Pääministeri on antanut ministereilleen ohjeet, että mihinkään gallupeihin ei saa vastailla.
Asiasta on esitetty monta mielipidettä. Joku on sitä mieltä, että on aivan oikein sopia etukäteen mitä tietoa uusista asioista kerrotaan julkisuuteen. Joku on jopa vedonnut sananvapauteen.
Minusta tässä asiassa ei kannata hienostella. On totta kai selvää, että Suomen hallituksen on sovittava pelisäännöt mitä, koska ja kuka kertoo julkisuuteen mistäkin asiasta. Ainoa ongelma tässä tapauksessa on Vanhasen johtamistyyli. Tuollaista asiaa ei kerta kaikkiaan voi määrätä lähettämällä sähköposti tai tekstiviesti. On itsestäänselvää, että hallituksen kellokasministereistä joku vuotaa asian julkisuuteen. Se on helppoa, koska käsissä on kirjallinen osoitus Vanhasen aikeista (sähköposti). Homma olisi toiminut ilman ongelmia, jos Vanhanen olisi ottanut porukan kasaan ja keskustellut asian läpi kunnolla. Ei kenelläkään tuommoiseen voi olla vastaanväittämistä. Näin toimimalla Vanhanen olisi myös tehnyt vaikeaksi halpojen pisteiden keruun. Suljettujen ovien sisällä käytyjä keskusteluja on vaikeampi vuotaa ulos, kuin sähköpostia, joka on tullut yllättäen ja pyytämättä.
15.7.2007
Osui käteen Apu-lehti. Siinä oli esitetty Ylikankaan teesejä Suomen historiasta (Historian solmukohdat). Mielenkiintoisia väitteitä:
Perinteisesti on väitetty, että suomalaiset pistivät hanttiin kun maa liitettiin Ruotsiin 1100-1200 luvulla ja kristinusko istutettiin. Tämä ei pidä paikkaansa. Suomalaiset alistuivat taistelutta. Pakeneminen oli ainoa vaihtoehto, kuten se oli ollut viikinkiaikanakin.
Ruotsin sodat 1600 luvulla eivät olleet seurausta esim. Kustaa II Aadolfin aatoksista. Kysymys oli aateliston omista pyrkimyksistä. Sotien seurauksena he saivat isoja palkkioita ja muita etuja. Siksi se hyötyi jo pelkästä sotimisesta. Kustaan oli pakko keksiä heille tekemistä, Toisin oli Tanskassa, jossa aateli oli jo valmiiksi vahva. Ei ollut tarvetta sotia. Siksi eivät sotineetkaan.
Ylikankaan mukaan 1740 luku oli erittäin tärkeä käännekohta. Isojako ja muut uudistukset mahdollistivat alempien luokkien nousulle talonpojat). Se taas modernisoi yhteiskuntaa monin tavoin ja nopeutti kehitystä.
Vuodesta 1809 Ylikangas sanoo, että suomalaisilla ei silloin ollut vähintäkään ”suomalaista identiteettiä”. Aleksanteri I antoi Suomelle vapauksia vain siksi, että Venäjän hallintorakenne ei antanut mahdollisuutta ottaa reunamaita ”haltuun”. Tämä selittää myös ns. sortovuodet. Nimittäin 1800-luvun lopussa (mm. Aleksanteri II) oli uudistanut hallintoa tehokkaammaksi, joten Suomen ja muiden provinssien hallinta jo mahdollistui.
Fennomaaniaatteen idealistisuus rutataan kasaan. Kysymys oli lähinnä virkapaikoista ja muista eduista. Suomenkielisten piti pitää huolta omista eduistaan.
Talvisota syttyi erehdyksessä. Neuvostoliitto ei halunnut hyökätä Suomeen, vaan oli aidosti kysymys aluevaihdoista. Suomalaiset eivät suostuneet neuvotteluihin. Lisäksi he kuvittelivat Neuvostoliiton bluffaavan eikä ainakaan hyökkäisi antamatta viimeistä ulitmaattumia. Toisaalta Neuvostoliitto ei ymmärtänyt, että Suomella modernina demokraattisena maana ei ollut mahdollisuutta noin vain suostua aluevaihdon ehtoihin. Umpikujaan ei ollut muuta ratkaisua, kuin tekaistut rajaloukkakset tunnetuin seurauksin.
Suomi ei myöskään talvisodassa ollut yksin, päinvastoin kuin väitetään. Apua oli mielin määrin tarjolla, Ranskasta ja Englannista. Suomi kuitenkin torjui nämä avut, sillä luottamus Saksaan oli niin suuri. Painoa oli myös Saksan lupauksilla siitä, mitä hyvää he voisivat Suomelle tarjota voitetun sodan jälkeen.
Onko nuo väitteet ja tuo kirja vaiettu kuoliaaksi? Hassulta tuntuu, että ainoa paikka, mistä semmoisesta näkee jutun on Apu-lehti.
15.7.2007
USA ilmeisesti vetää joukkonsa pois Irakista. Spekuloidaan, mitä siitä seuraa. Olen sitä mieltä, että se tulee merkittävästi parantamaan tilannetta. Väitän, että tilanteen dynamiikka maassa muuttuu merkittävästi, kun amerikkalaiset häipyvät. On aivan eri tilanne, kun jäljelle jää kaksi osapuolta (sunnit ja siiat) verrattuna siihen, että amerikkalaiset sotkevat väliin. Lisäksi, kun irakilaiset ymmärtävät, että he itse ovat vastuussa omasta maastaan, se tulee luomaan vastuunottoa.
Uskon, että Bushin hallintokin ymmärtää tämän. Syyt Irakissa pysymiseen ovatkin olleet aivan muita (kasvojen säilyttäminen, öljy).
29.6.2007
Ruotsissa on selvitetty, että joka neljäs liikenteessä kuollut on seurausta humalassa ajamisesta. Suurin osa kuolleista on sivullisia.
Siis: kun seuraavan kerran odottelet liikennevaloissa ja kävelet vihreillä: älä luota siihen että auto pysähtyy. Muutenkin, kannattaa väistää aina. Minkä tahansa vastaantulevan auton kuski voi olla humalassa, puhua kännykkään tms.
29.6.2007
Selviää, että YYA sopimus on edelleen voimassa. Osittain. Kun Neuvostoliitto romahti, Venäjän kanssa tehtiin valtiosopimus. Sanotaan, että se olisi ristiriidassa Natoon liittymisen kanssa. Siinä ilmeisesti on tekstiä, jossa Suomen avunanto Venäjää vastaan käytävään operaatioon kiellettäisiin. Maallikko voisi ajatella, että tuo sopimus tosiaan pitää huomioida Natoon liittymisessä. Mikä olikaan se Nato optio ja oliko tuo huomioitu siinä? Miksi tästä asiasta ei ole puhuttu aiemmin? asiahan on ollut tiedossa koko ajan.
12.6.2007
Kauppalehdessä joku kommentoi hyvin Altia kohua.
Miksi omistaja ei saisi puuttua?
Tiistai 12.6.2007, Kauppalehti, Mielipide, sivu 13
Altiaa käsittelevä julkisuus on nostanut näyttävästi esiin kysymyksen hyvästä hallintotavasta. Katselen kulmat kurtussa niitä asiantuntijoita, joiden mielestä omistajalla ei saa olla kantaa yrityksen eikä sen hallituksen tai toimitusjohtajan toimintaan. Vaihdetaanpa mielipiteitä.
Vain vastuuton omistaja laiminlyö yrityksensä ja sen hallituksen ja toimitusjohtajan tuloksellisuuden seurannan. Ja toisaalta pätevä johto selvittää pääomistajien, myös valtion, tavoitteet, sekä myös tahdon suurissa strategisissa ratkaisuissa ennen lopullista päätöstä. Hallituksen tulee aistia keskustelukumppanit. Mistään vastaamattomat konsultit ovat usein turhia rahareikiä. Niiltäkö sallitaan kysyttävän, mutta ei omistajilta? Välttämätön luottamus rakennetaan näin. Altian etanolihankkeen molemmat vaiheet olivat tällaisia.
Mikäli operatorinen orkesteri ei toimi, toimii toimitusjohtaja hallituksen tuella. Mikäli toimitusjohtaja ei osoita pätevyyttä, on hallituksen reagoitava omistajienkin näkemykset huomioiden. Mikäli yritys ei täytä omistajien odotuksia, ryhdistäytyvät he viimeistään yhtiökokouksessa valitessaan jäseniä hallitukseen. Se voi tapahtua sivistyneestikin. Myös vapaaehtoisuus on hyväksyttävää. Yhä harvinaisemman hallintoneuvoston rooli antaa lisänyanssin prosessiin.
Omistajuus sisältyy myös näin ainakin omaan hyvään hallintotapaani, siis yhtiökokousten välilläkin. Hämmästelen vastuun ja yhteistyön pakoilua, jopa kieltämistä, nyt Altian tapauksessa. Vastuullinen omistaja ei jaksa olla työtön.
Esko EelaTeollisuusneuvos Säkylä
Siis: miksi omistaja ei saisi puuttua?
11.6.2007
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200706106207391_ko.shtml
11.6.2007
Schwartzeneggerin ilmastoavustaja on Suomessa. Vaikka onkin ollut tiedossa, että Kalifornialla on edistyksellinen ilmastopolitiikka, olen silti hämmästynyt. Käy ilmi, että Kalilfornia tosiaan on tehnyt toteuttamiskelpoisen suunnitelman, jonka mukaan
- päästöjä vähennetään 80% vuoteen 2050 mennessä
- sähkön käyttö on jo nyt alhainen, 50% keskimääräisestä amerikkalaisesta kuluttajasta (siis Kaliforniassa)
- on järjestetty aurinkopaanelikampanjoita ym.
Käy myös ilmi, että jo 21 osavaltiota 52:sta osavaltiosta on rakentanut ympäristösuunnitelman. Vaikka ne eivät olisi yhtä aggressiivisia, kuin Kalifornian, on se silti iso asia.
Tamminen (suomalainen nimi) sanoo, että Bush leikkaa nurmikkoa samalla, kun talo palaa. Aika tiukasti sanottu.
Muutenkin kyseisestä Tammisesta jää erittäin positiivinen vaikutelma. Kaver on myös presidenttiehdokkaana. Ei siksi, että pyrkisi virkaan, vaan siksi, että hän haluaa vaikuttaa presidentiksi aikovien ilmasto-ohjelmiin. Erinomaista!
Miksi amerikkalaisia aina mollataan? Nyt kävi ilmi, että amerikka on ilmastokysymyksen edelläkävijä, ainakin mitä tulee toimenpiteiden tekemiseen asian suhteen. Miksi tämmöisistä asioista vaietaan mediassa?
9.6.2007
Nyt kohinaa kuuluu uudesta laista, jonka mukaan työnantaja voi seurata työntekijöidensä sähköpostiliikennettä, jos epäilevät tietovuodon mahdollisuutta.
Minusta käytännössä ei ole mitään uutta. Tämä siksi, että täysin samalla tavalla on toimittu ennenkin: siihen aikaan, kun käytettiin vielä kirjeitä ja fakseja. Tuohon vanhaan aikaan (josta ajasta ei ole kulunut kovin kauaa, uskomatonta kyllä), käytäntö oli seuraava:
- Firmaan lähetetyt kirjeet saa avata mutkin, kuin varsinainen vastaanottaja. Kyseessähän on firman asiat ja joustava toiminta edellyttää, että työmatkan tai loman aikana joku muukin voi asian hoitaa. Oli oikein käytäntökin: jos firman nimi oli ennen henkilön nimeä, se tarkoitti varsinkin sitä että kuka tahansa voi avata kirjeen. Jos taas henkilön nimi oli ennen firman nimeä, se tarkoitti sitä, että tieto on luottamuksellista, jolloin vain ko. henkilön tuli avata kirje. Tässä ei kuitenkaan ollut henkilökohtaisista kirjeistä kysymys, vaan siitä että yrityksen sisäiset luottamukselliset asiat eivät siirtyisi asiattomien käsiin.
- Henkilökohtaiset kirjeet menivät kotiosoitteeseen.
- Yhtiöön tulevat kirjeet eivät olleet kirjesalaisuuden piirissä samalla tavalla, kuin henkilökohtainen kirjeenvaihto.
Tässä ei ole mitään uutta. Miksi ihmisille on niin vaikea noudattaa vanhaa hyväksikoettua käytäntöä? Siis: henkilökohtaisiin asioihin oma sähköpostiosoite ja firman asioihin firman sähköpostilaatikko.
Ja, jos joku syyllistyy tietovuotoon ja käyttää firman sähköpostia siihen, silloin hänen typeryytensä on sitä luokkaa, että joutaakin joutua heti kiinni.
7.6.2007
Edelleen lehdissä kohistaan Leena Saarisen erosta Altiasta. Tänään minulle selvisi, että Altia onkin valtion 100% omistuksessa oleva yhtiö. Toivoisin, että asian ympärillä oleva viisastelu loppuu. Jos minä omistan yhtiön 100% ja jos minun luottamukseni yhtiön toimitusjohtajaan olisi mennyt, mitä minun tulisi tehdä. Ahti Hirvonen ja muut viisastelijat ovat sitä mieltä, että minä en voisi tai saisi tehdä mitään.
Arvoisat hyvät hallintotatapa-viisastelijat: jos minä 100% omistamassani yhtiössä haluan vaihtaa toimitusjohtajaa, minä teen sen. Näin tekee jokainen omistuksestaan huolta pitävä omistaja. Se, miten asia teknisesti toteutetaan on detaljiasia ja siihen on monta mahdollisuutta:
- voin kertoa toimitusjohtajalle asiasta itse ja kehottaa häntä lähettämään eropyyntönsä hallitukselle (näin tässä tapauksessa tehtiinkin)
- voin kertoa asiasta hallitukselle ja kehottaa heitä ryhtymään toimiin (heillä on tietysti vapaus olla tekemättä haluni mukaan, mutta minulla on myös oikeus silloin kutsua kokoon yhtiökokous ja erottaa hallitus semmoiseksi, joka toteuttaa omistajatahtoni)
Aivan erilainen olisi tilanne, jos valtio olisikin ollut vähemmistöomistajana Altiassa. Tässä tapauksessa kysymys on kuitenkin 100% omistuksesta.
5.6.2007
Jokin aika sitten jälkiviisaat ohjelmassa Jan Erolan vaimo puolusti kovasti Merikukka Forsiusta. Jan Erolan vaimo joutui sanaharkkaan Ritva Santavuoren kanssa. Jan Erolan vaimo sanoi, että on halpamaista suhtautua Merikukkaan siten, kuin Merikukkaan suhtaudutaan. Jan Erolan vaimo sanoi, että Merikukkaa pitää kohdella kunnioittavasti, sillä hän on sentään toisen kauden kansanedustaja.
Merikukka Forsius oli lauantaina terveyskeskusksessa. Hän oli siellä raivostunut niin paljon, että oli päättänyt heittää tuntematonta miestä vessapaperirullalla päähän.
Jan Erolan vaimolle minulla on sanottavaa: kunnioitus on asia, joka pitää ansaita. Onko vessapaperirullan heittämisessä tuntemattoman päähän mielestäsi teko, joka luo kunnioitusta ihmisten keskuudessa?
5.6.2007
Kauppalehdessä kommentoidaan Altian sotkua. Siellä pääjohtaja joutui lähtemään, kun jokin tehdasprojekti meni mönkään. Asiassa ei ole mitään ihmeellista. Siinä ei ole mitään ihmeellista. Se, mikä on ihmeellistä on se, että ns. corporate governance viisastelijat ovat nyt tämän asian kimpussa. Ahti Hirvonen puhuu asiasta päivän Kauppalehdessä ja on sitä mieltä, että hyvän hallintotavan periaatteita on rikottu Suomen valtion taholta. Hänen mielestään valtio omistajan roolissa ei saisi keskustella yhtiön toimitusjohtajan kanssa. Kaikki vaikuttaminen pitäisi tapahtua yhtiökokouksessa. Hallitus sitten päättäisi toimitusjohtajan erottamisesta.
Ahti Hirvonen, minulla on sinulle sanottavaa. Sinä olet ymmärtänyt hyvän hallintotavan periaatteet aivan väärin. Kukaan ei voi kieltää eri osapuolien käymästä keskusteluja kenen tahansa kanssa. Jos hallituksen omistajaohjausryhmä haluaa säännöllisesti käydä vuoropuhelua yhtiön toimitusjohtajan kanssa, se ei ole pelkästään suotavaa vaan se on osoitus hyvästä ja vastuullisesta toiminnasta. Sellainen pääomistaja, joka osallistuu yhtiön toimintaan vain ja ainoastaan osallistumalla yhtiökokouksiin hoitaa omaisuuttaan erittäin huonosti. Se on vastuuttomuutta.
Ahti Hirvonen, sinun käsityksesi on valitettavan yleinen. Tuo corporate governance muoti tuli maailmaan kymmenisen vuotta sitten. Se on hyvä asia, sillä väärinkäytöksiä esiintyi. Se ei kuitenkaan saa estää terveen järjen käyttöä ja omistuksestaan huolehtimista.
3.6.2007
Verottajalta on tullut kirje. Verottaja on hyväksynyt valitukseni 100% ja palauttaa perimänsä rahat: 800.00 euroa. Maailmassa taitaa kuitenkin olla jotain oikeudenmukaisuutta.
Ihmetyttää keskustelu päivähoitoasiasta. Minusta keskustelun taso on erittäin matala. Asiaa voisi kuvata esimerkeillä:
1. Otetaan esimerkiksi perhe, jossa molemmat vanhemmat ovat kotona. He eivät opiskele, vaan elävät työttömyyskorvausten avulla. He ovat myös olleet pitkään työttömänä. Onko heillä oikeus saada maksuton kokopäivähoito lapsilleen? Minusta ei pitäisi olla. Vaatiiko SDP sitä, että tämä oikeus pitää säilyttää tuossa tapauksessa?
2. Entä perhe, jossa molemmat vanhemmat ovat töissä. Onko heillä oikeus ilmaiseen kokopäivähoitoon? Tottakai.
3. Entä, jos toinen vanhemmista on töissä ja toinen opiskelee? Onko heillä oikeus ilmaiseen kokopäivähoitoon? Kyllä.
Noiden esimerkkien valossa asia purkautuisi erinomaisesti. Mutta, ongelma on se, että asiassa käytävä keskustelu ei missään vaiheessa mene noin konkreettiselle tasolle. Maria Guzenina puhuu ”köyhien kyykyttämisestä”. Onko tosiaan köyhien kyykyttämistä, jos kotona olevien vanhemmilta, jotka eivät opiskele, ei ole oikeutta maksuttomaan kokopäivähoitoon? Maria Guzenina puhuu (A-talk) jostain ”kerjäläismaailmasta”.
Mielestäni hallitus on aika selkeästi sanonut, että kohdan 2. ja 3. tapaukset ovat maksuttoman kokopäivähoidon piirissä. Minusta vain kohdan 1. muodostamaa epäkohtaa yritetään korjata. Kukaan ei myöskään puhu siitä, että kyllä olisi hyvä, jos vanhemmat ottaisivat hieman vastuuta lapsiensa hoidosta.
Keskustelussa ei puhuta asian varsinaisesta substanssista. Ilmeisesti ei ole tarkoituskaan. Olen sitä mieltä, että hallitus on oikean asian piirissä. He ovat kuitenkin tehneet virheen siinä, että ottivat tämän asian käsittelyyn tällä tavalla. Asia on vielä keskeneräinen ja he antoivat liian helpon ”demagogisen pallon” oppositiolle. Hallitus ei pysty puolustautumaan, koska asia on keskeneräinen.
16.5.2007
Lisäkommentti edelliseen:
Virhe taisi olla siinä, että se kantelu olisi pitänyt olla tarkemmin fokusoitu. Pitäisi konkreettisemmin kuvata, mikä se virkamiehen ym. rike on tyyliin:
- Miksi syyttäjälaitos ei käynnistänyt tutkintaa, vaikka julkisuudessa oli tietoa J. Luhtasen laittomasta toiminnasta?
- Miksi oikeusministeri Leena Luhtasen antamaa väärää tietoa ei korjattu koskien lain yleisperiaatetta (on ok maksaa pimeästi alle 1000 euron maksu)?
- Leena Luhtanen lausunnoillaan selkeästi hyväksyi miehensä laittoman toiminnan ja hän itse hyötyi siitä. Miksi syyttäjälaitos ei pidä häntä kanssarikollisena? Onko näytetty toteen ja kenellä on näyttövelvollisuus asiassa?
- Juhani Luhtasta ei rangaistu tästä rikoksesta. Tiedossani on (ennakkotapaus X), jossa samankaltaisesta rikoksesta on rangaistu. Miten tämä sopii yhteen perustuslain kanssa ja yleisten tasavertaisuusperiaatteiden kanssa?
16.5.2007
Oikeuskanslerinvirastosta tulee kirje vastauksena kanteluuni Leena Luhtasesta.
Perusteluina oikeuskansleri sanoo seuraavaa:
- Mahdollisen rikkeen on tehnyt Leena Luhtasen aviopuoliso, ei Leena Luhtanen (1. kappale)
- Asia ei kuulu oikeuskanslerille, koska kysymys ei ole virantoimitukseen liittyvästä toimesta (2. kappale)
Asian ydin on siinä, että Leena Luhtanen on mm. sanonut julkisuudessa, että:
- ”Alle tuhannen euron maksuista ei tarvitse maksaa työantajan sivukuluja tai veroja”.
- ”Käteisenä pöydän ali annettu raha oli palkkaa”.
Juhani Luhtanen on myöntänyt rikollisen teon: http://www.iltalehti.fi/uutiset/200703125846704_uu.shtml
Leena Luhtanen on myöntänyt miehensä tehneen kyseisen teon. Samalla hän toteaa omana mielipiteenään, että kyseinen teko onkin laillinen. Hän sanoo siten hyväksyvänsä miehensä laittoman teon.
Täytyy pohtia seuraavaa askelta asiassa. Seuraavia kysymyksiä tulee mieleen:
- Kun kerran Juhani Luhtanen on myöntänyt tehneensä rikollisen teon, miksi siitä ei seuraa mitään?
- Miksi kukaan ei puutu siihen, että Leena Luhtanen oikeusministerinä antaa väärää tietoa laista. Sellaista lakia ei ole, joka mahdollistaisi palkan maksamisen ilman sivukulujen tilittämistä valtiolle.
- Leena Luhtanen on omilla lausunnoillaan osoittanut hyväksyneensä miehensä teon ja pitävänsä sitä laillisena. Miksi tätä väärää väitettä ei korjata?
- Julkisuudessa olleessa tiedossa on tullut esiin, että tällainen pöydän ali maksaminen on vaalikampanjoiden rahoituksessa yleinen käytäntö. Miksi kukaan ei puuttunut tähän asiaan.
- Onko olemassa ennakkotapauksia, joissa olisi toimittu, kuten Juhani Luhtanen, mutta olisi saatu rangaistuksia? Jos näin on, niin miksi Juhani Luhtanen ja Leena Luhtanen avustavana osapuolena (tai ainakin toimen jälkikäteen hyväksyneenä) ovat jääneet rankaisematta.
- Kantelussani olen myös kysynyt, miksi oikeuslaitos (syyttäjä) tai verottaja ei ole ryhtynyt toimiin siksi, että ne eivät ole puuttuneet siihen, että veroja on selkeästi kierretty laittomasti. Tämän luulisi kuuluvan oikeuskanslerin valvontavaltaan.
Oikeuskanslerin roolista sanottua:
”Oikeuskansleri on eduskunnan oikeusasiamiehen ohella ylin laillisuuden valvoja Suomessa. Oikeuskansleri valvoo, että viranomaiset noudattavat voimassa olevaa oikeutta. Oikeuskansleri valvoo myös perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.”
Oikeusasiamiehen rooli omin sanoin:
”Eduskunnan oikeusasiamies valvoo laillisuutta viranomaisten toiminnassa. Viranomaisten lisäksi hänen valvontansa ulottuu muihinkin silloin, kun nämä hoitavat julkista tehtävää.”
15.5.2007
Nykyään puhutaan siitä, miten Itä-Helsinkiin saadaan paremmat liikenneyhteydet. Metroa ollaan rakentamassa. Siltoja ja tunneleita on harkittu.
Miksi kukaan ei ole keksinyt lauttaliikenteen aloittamista Herttoniemestä tai Laajasalosta Katajanokalle? Lautalla matka menisi viidessä minuutissa. Bussi-metro yhdistelmä vie varmaan puoli tuntia. Jos lautta veisi vain jalan kulkevia matkustajia, pienikin laiva saisi siirrettyä paljon ihmisiä. Nämä olisivat kaikki pois tukkimasta muita liikenneväyliä.
Vertailukohtaa voi hakea vaikka Thames joelta Lontoosta. Siellä on erittäin vilkas lauttaliikenne – pitkittäin ja poikittain.
Linkki: Metro Laajasaloon
14.5.2007
Suomi hävisi Kanadalle MM finaalissa 4-2. Kolmas erä oli loistavaa peliä. Suomalaiset kirivät 3-0 tappioasemasta 3-2 takaa-ajoon.
Pelin tuloksella ei ole suurempaa merkitystä, enää. Mielenkiintoista sen sijaan oli seurata valmentajan ja pelaajien käyttätymistä haastatteluissa. Kaikki olivat tietysti erittäin pettyneitä. Se on ymmärrettävää. Joukkueen kapteeni Peltonen oli melkein itku kurkussa ja sanoi, että pelaaminen ensimmäisessä ja toisessa erässä oli erittäin huonoa ja ”häviäminen tällä tavalla on häpeällistä”. Kokenut, moninkertainen NHL voittaja Jari Kurri purskahti itkuun televisiossa. Valmentaja Westerlund oli äärimmäisen vaisu haastattelussa. Hän oli suorastaan masentuneen oloinen.
Suomen jääkiekkojoukkue, minä haluan sanoa teille jotain. Te ette pelanneet huonosti. Itse asiassa te pelasitte hyvää peliä myös ensimmäisessä erässä. Te annoitte kaikkenne. Yhtään kiveä ei jäänyt kääntämättä voiton hankkimiseksi. Me emme voi odottaa teiltä enempää, älkää tekään vaatiko itseltänne enempää. Olkaa iloisia hopeamitalista, se on Euroopan kultamitali.
8.5.2007
Tarja Halonen on järjestänyt Presidenttifoorumi-nimisen tilaisuuden. Paikalla ovat olleet televisiot. Ihmettelin. Halonen oli ottanut hampaisiinsa median Irak/Viro asioiden uutisoinneissa. Hän oli suuttunut. Mutta, mistä hän suuttui? Ilmeisesti jokin median edustaja on sanonut jotain hänen mielestään väärää koskien eri ulkopolitiikan toimijoiden sanomisista. Pitäisi oikein tutkia, että mitä on tehty väärin. Tuo taitaa olla sitä Lipposen mainitsemaa kaunapolitiikkaa.
Televisiosta katsottuna Halosen tilaisuuteen kutsumat henkilöt vaikuttivat lähinnä vaivautuneilta. Miksi tilaisuus oli järjestetty? Sillä oli vain yksi tarkoitus: tuoda henkilö Tarja Halosta lisää valokeilaan.
Tarja, minä annan sinulle neuvon. Jos haluat saada julkisuutta positiivisessa mielessä, tee uusia avauksia. Esitä perusteltuja visioita tulevaisuudesta. Tuo esiin ongelmia siten, että annat vinkkejä myös niiden ratkaisuista. Jos sinulla on sanottavaa, sinua kuunnellaan.
Tarja, jos noudatat neuvoani, sinulla on vielä monta vuotta aikaa luoda itsestäsi valtiomies. Tällä hetkellä sinua katsoessa voi tulla mieleen jotain päinvastaista.
8.5.2007
Saan puhelun oikeuskanslerin virastosta. Sanovat, että kantelustani koskien tapaus Leena Luhtasta on annettu päätös. Kanslisti ei suostu kertomaan asiaa puhelimessa. Päätös tulee postissa. Veikkaan, että päätös on semmoinen, että asia ei koske oikeuskansleria. Muuten se ei olisi tullut niin nopeasti. Minulle sanottiin kantelun jättämisen jälkeenpäin, että parempi osoite olisi ollut eduskunnan oikeusasiamies. Ehkä se on seuraava osoite siis. Katsotaan, kun päätös saapuu.
1.5.2007
Uutisissa puhutaan paljon siitä, että perintövero poistettaisiin yritysveron osalta. Hallitus haluaa tämmöisen muutoksen tehdä. Jokin rahoitusalan professori kertoo, että on täysin mahdotonta erotella omaisuuseriä luokkiin sen mukaan, onko kyseessä yritysvarallisuutta tai jotain muuta. Jos vaikka perittävällä on henkilökohtaista omaisuutta, hän voi sijoittaa sitä yritykseen, jossa sitä käytetään. Tuollainen laki johtaisi kaikenlaisten verokonsulttien kultakaivokseksi. Reikiä on paljon, kaikkia ei vielä ole edes keksitty. Unohtaa ei sovi myöskään oikeudenmukaisuutta. Joku maksaa veroa, joku ei.
Tässä on käymässä samalla tavalla, kuin päästökaupan kanssa. Tarkoitus on hyvä, mutta ajattelematon lainsäädäntö pilaa asian. Tuollainen muutos on semmoinen, että sitä ei voi tehdä ”pistemäisenä”. Pitää katsoa kokonaisuus.
Jos laki säädetään, ennustan, että muutaman vuoden päästä pohditaan ankarasti, miten sitä voitaisiin muuttaa, että reiät posituvat.
Luulen, että ainoa tapa poistaa reiät, on tehdä yksi iso reikä: poistaa perintövero kokonaan.
30.4.2007
Erkki Tuomioja kirjoittaa hyvin Tallinnan tapahtumista.
”Tallinnassa on mellakoitu. Vain lehtien ja uutiskuvien varassa ei kannata vielä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tapahtumista. Yleinen tausta kuitenkin tiedetään. Rikollinen mellakointi neuvostosotilaiden muistopatsaan siirtämisen johdosta ei ole mitenkään puolustettavissa, mutta voi kysyä kuinka viisaita patsaan siirtohanke ja sen toteutus ovat olleet.
Useimmat Euroopan maat ovat käyneet läpi vaikeita ja syviä haavoja jättäneitä historianvaiheita. Ne ovat myös jättäneet ympäristöön monenlaisia, joko tarkoituksella tehtyjä tai muutoin syntyneitä muistomerkkejä, joihin edelleen voi liittyä ristiriitaisia tulkintoja. On täysin perusteltua että esim. Stalinille, Saddamille ym. diktaattoreille pystytetyt muistomerkit joutavat kaatumaan samalla kun totalitaarinen järjestelmäkin katoaa. Muunlaiset sotilaita tai sotien siviiliuhreja muistavat monumentit ovat jo toisenlaisia luonteeltaan, ja monasti on ollut viisasta jättää ne paikoilleen niihin liittyvien tapahtumien kiistanalaisuudesta huolimatta. Ne ovat ajan myötä muuntuneet valtioiden monikerroksisesta historiasta kertoviksi jäänteiksi, joihin aikalaisten ei enää tarvitse kohdistaa suurempia intohimoja.
Mellakoinnissa on varmasti kysymys paljosta muustakin kuin patsaasta. Se kertoo myös siitä, että Virossa vähemmistökansallisuuden integrointia ei ole pystytty toteuttamaan sellaisella tavalla ja sellaisessa tahdissa, että se olisi ennaltaehkäissyt tällaisia purkauksia. Tilannetta ei kuitenkaan paranneta nostamalla asiasta valtioidenvälistä kiistaa. Vaikka Viron politiikassa olisikin ollut puutteita ei tuomitseminen ole oikea reaktio, vaan rakentava pyrkimys ristiriitojen liennyttämiseen. Tätä odotetaan myös Venäjältä. ”
Jos minä olisin Ansip, tekisin seuraavaa.
· Antaisin lausunnon, jossa tuomitsen mellakoitsijat. Ei mellakointia voi hyväksyä missään tapauksessa.
· Samalla sanoisin, että ymmärrämme ja arvostamme sitä, että Neuvostoliitto aikanaan sai pysätettyä saksalaiset. Patsas symboloi sitä tekoa ja haluamme kunnioittaa tässä sodassa kuolleita sotilaita. Venäjällä on oikeus juhlistaa asiaa omalla tavallaan. Patsaan siirto ei tarkoita, ettemmekö ymmärtäisi sitä asiaa.
· Siirrämme patsaan uudelle paikalle ja varmistamme, että patsas ja haudat saavat arvoisensa kohtelun. Voitonpäiväjuhlissa 9.5 patsas ”paljastetaan uudelleen”, juhlallisuuksien kera. Osallistun juhlaan itsekin.
28.4.2007
Euroopan neuvoston puheenjohtaja arvostelee Viroa yhä yltyvässä patsaskiistassa.
Euroopan neuvoston puhemies arvosteli Viroa
TALLINNA. Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puhemies, hollantilainen René van der Linden arvosteli perjantaina Viron päätöstä siirtää sotilaspatsas.
Puhemies sanoi ymmärtävänsä, että patsas on kiistanalainen, koska se symboloi kivuliaita hetkiä Viron ja Venäjän menneisyydestä.
"Juuri sen vuoksi tällä muistomerkillä muistettujen sotilaiden olisi pitänyt antaa levätä rauhassa eikä käyttää heitä poliittisena aseena", van der Linden sanoi.
STT–BNS
Hyvä, että tuokin mielipide tulee esiin. Korostetaan vielä sitä, että ymmärrän myös Viron mielipiteitä asiassa.
Luin jokin aika sitten Lennart Meren elämäkerran. Siitäkin kävi ilmi, miten suurta katkeruutta ja oikeastaan vihaa virolaiset tuntevat venäläisiä kohtaan. Joku sanoi joskus, että riidassa se viisaampi ottaa ensimmäisen askeleen. Virolaiset, ottakaa te se ensi askel. Antakaa tässä periksi, niin voitatte isommissa taisteluissa myöhemmin!
27.4.2007
Minulle tuli kirje verottajalta. Omistamaani yhtiötä velvoitettiin maksamaan 800 euroa sakkoa siitä, että olin jättänyt osinkoilmoituksen myöhässä.
Minusta tuo on kohtuutonta. Osinkotiedot ensinnäkin ovat verottajan tietokannoissa. Niiden mukaanhan esitäytetyt verolomakkeet täytetään. Verottajalta ei vahingossakaan mene yksikään osinko ohi. Olen pyrkinyt lähettänyt kaikki verottajan vaatimat lomakkeet ajallaan. Tällä kertaa asia kuitenkin viivästyi erehdyksen takia, sillä olin matkalla Intiassa kaksi viikkoa. Tästä minua rangaistiin 800 euron arvosta.
Minusta tuollainen on verottajalta kohtuutonta. Minulle tulee mieleen tapaus Leena Luhtanen. Hän teki teon, joka selkeästi täyttää veropetoksen tunnusmerkit. Hän jopa julkisesti tunnusti, että maksu oli tehty siten, että työnanatajamaksut oli tarkoituksellisesti jätetty tekemättä. Hänen selityksensä oli se, että niitä ei muka tarvitsisi tehdä, jos summa on pieni. Näin sanoi Suoimen valtion oikeusministeri.
Verottaja ei ruvennut Luhtasen tapauksessa mihinkään toimenpiteisiin. Minun tapauksessani myöhästyneestä osnkoilmoituksesta tuli 800 euron sakko. ;Luhtanen syyllistyi rikokseen, minä unohdin lähettää kirjeen ajoissa koskien tietoa, jonka verottajalla on muutenkin. Mielestäni asiat eivät ole kohdallaan. Siksi tein kantelun oikeuskanslerille Leena Luhtasen toiminnasta ja verottajan toiminnasta siinä.
Kirjoitan asiasta lyhyen yhteenvedon myös lehdistölle. Lähetän sen ensiksi vain Iltalehdelle, koska Iltalehti oli se, joka asian muistaakseni ensimmäiseksi uutisoi.
26.4.2007
Olisi tarvetta käyttää nettiradiota. Toiveeni on kuunnella netin kautta samoja radiokanavia, kuin kuuntelen radiosta.
Käy ilmi, että Suomessa (ilmeisesti) ainoa kanava, jota jaellaan netin kautta on Ylen radio peili. Joistain kanavista on muutamia ohjelmia ladattavissa netissä, mutta erittäin vähän.
Miksi YLE ei jakele radio-ohjelmiaan internetin kautta? Tekninen toteutus on erittäin helppo, mutta sitä ei tehdä? Tekijänoikeuskysymykset eivät ole ongelma, sillä ohjelman kuuntelu internetin kautta on aivan samanlaista, kuin radioaaltoja kuuntelemalla. Sekään ei voi olla ongelma, että mainokset pääsisi jotenkin ohittamaan, sillä YLE:n ohjelmisssa ei ole mainoksia.
Minä tiedän, mikä on syy. Se johtuu YLE:N rahoitusrakenteesta. Ei ole erityistä tarvetta palvella radion kuuntelijoita.
25.4.2007
Virossa on kova kiista patsaasta. Venäjä ei pidä siitä, että Viro haluaa siirtää erään patsaan toiseen paikkaan – hautausmaalle. Patsas on aikanaan pystytetty Neuvostoliiton toimesta fasismin vastaisessa sodassa kuolleiden venäläissotilaiden muistolle.
Kuuntelen kommentteja aiheesta ja ne ovat kummallisia. Miksi on niin kovin vaikea yrittää ymmärtää toisen osapuolen lähtökohdat. Miksi on niin vaikea virolaisten ymmärtää, että sitä tosiseikkaa, että Neuvostoliitto tosiaan torjui saksalaiset ja että he ovat ylpeitä siitä? Miksi ei voi kunnioittaa toista osapuolta edes vähän, vaikka olisikin eri mieltä? Tuntuu halventavalta siirtää tuommoinen muistomerkki nimenomaan hautausmaalle. Vaikuttaa tarkoitukselliselta toisen osapuolen provosoinnilta. Onhan Helsingissäkin vanhoja Neuvostoliiton patsaita eikä kenelläkään ole mitään suuria intohimoja niiden poistamiseksi. Eikö voisi ajatella, että nuo Olympiasataman ja Hakaniemen patsaat kuvaavat erästä aikaa historiassa? Hyvää tai huonoa, mutta sellaista se oli 70-luvulla.
Sama menee toisinkin päin. Venäjä voisi antaa Viron hoitaa asiansa itse. Luultavasti Venäjän kohkaamisella ei ollenkaan auteta Viron venäläisten asemaa, todennäköisesti päinvastoin.
24.4.2007
Jeltsin on kuollut. Tarja Halonen ja kaikki poliitikot ylistää miestä. Hän toteaa, että Jeltsin toi demokratian Venäjälle. Hassua. Aikaisemmin Jeltsiniä on lähinnä haukuttu juopoksi ja vehkeilijäksi. Hänhän oli myös Putinin nostamisen taustalla. Koko ajan hoetaan sitä, miten Venäjälle ei ole demokratiaa ja nyt yht’ äkkiä Jeltsin on se henkilö, ”joka toi demokratian venäjälle”. Voi näitä tekopyhyyden ja takinkääntämisen ihmisiä. Maailma on sairas.
24.4.2007
Olen selvitellyt ohjelmakehityksen työkalua. Tarvitsee tehdä yksinkertaista algoritmista softaa.
Päädyin käyttämään TurboC:tä. Se riittää projektiin hyvin, koska ensin riittää se, että homma pyörii Windowsissa.
Noi C# ja Microsoftin systeemit on kyllä aikamoisia paketteja. Gigatavun verran tosiaan tuli tavaraa (ilmaiseksi kääntäjät, kehitysympäristöt ym. ym.). Kovin kuitenkin vaikutti monimutkaiselta, kun ei saanut edes Hello worldiä toimimaan kohtuutyöllä.
TurboC ja Borland säväyttää edelleen. Se oli kyllä uskomaton suoritus saada tuommoinen paketti aikaa silloisena aikana. Peruspaketti mahtuu yhdelle disketille ja sisältää kaiken olennaisen: kääntäjä-linkkeri ym., kontekstin ymmärtävä editori, debuggeri. Ja, kaikki toi helppokäyttöisessä ja intuitiivisessa paketissa. Ja, nopeassa.
24.4.2007
Ohjelmistokehityksestä tulee mieleen erilaisia asioita, kun tutustun verkossa olevaan ohjelmistokehitystyökalujen historiaan. Löydän sieltä vanhan tutun: TurboC:n, joka oli suosittu 80-luvun lopussa.
http://dn.codegear.com/museum
Kyllä silloin 80-luvulla vielä osattiin tehdä softaa. Kun ei ollut Mipsejä, niin oli vähän pakko opetella. Sitten tuli OO hörhöily (vaikka ajatus oli tietysti kaunis), joka vei hommaa entistä huonompaan suuntaan. Mipsejä ja megoja tuli paljon, mutta ne käytettiin grafiikan pyörittämiseen. Ainakin Win-PC maailmassa.
Minä tein 80-luvulla objektiorientoitunutta softaa assemblerilla. 90-luvulla gurut rupesivat hörhöilemään siitä ja pilasivat koko jutun.
Sittemmin yrittivät palata takaisin (epäonnistuneesti) perusasioihin. Näköjään tuo C# on myös siitä esimerkki: kun C++ meni liian hankalaksi, piti tehdä yksinkertaisempi versio. Java oli yritys samaan suuntaan, liian monimutkaisuuden mukanaan tuomat ongelmat.
Mikähän siinäkin on, että Javakin osattiin pilata? Meinaan, alkuperäinen Javan idea oli hieno. Simppeli ympäristö, joka pyörisi missä vain. Nyt kuitenkin mulle selvisi, että minimissään Java VM vaatii jotain 20 MB muistoa. Ei mahdu kaaliin, että tuommoinen VM voisi vaatia 20 MB, kun koko Borlandin paketti (perussetti) mahtuu yhdelle flopalle. Itse koodasin kerran käyttöjärjestelmäytimen, joka mahtui sataan kiloon (en muuten ollut kovin tyytyväinen tulokseen, se vei liikaa tilaa).
Sanoisin peukalotuntumalla (tai nyrkkituntumalla :)), että softankehityksen tuottavuus puoliintuu kymmenen (tai viiden?) vuoden välein. Sanotaan tätä vaikka Penttosen ensimmäiseksi laiksi.
Toinen laki voi olla se, että saman asian tekemiseen tarvitaan tuplasti enemmän resursseja (muistia, CPU:ta) aina viiden vuoden välein.
Kolmas laki on, että saman asian tekemiseen tarvitaan tuplasti enemmän porukkaa aina viiden vuoden välein.
Lait 1. ja 2. ovat kompensoituneet CPU:n ja muistin määrällä. Kolmas laki on kompensoitunut sillä, että softatuotteiden markkinat on kasvaneet. Tulosta on tullut sen verran enemmän, että ylimääräinen läski on pystytty kustantamaan.
Mutta, nyt ollaan tilanteessa, että ei enää voida kompensoida huonoa SW disipliiniä pistämällä peliin enemmän CPU:ta, muistia ja henkilöitä. Eräs aikakausi tuli siis tiensä päähän, edessä on paluu vanhaan kunnon 80-lukuun! Se sopii, onhan kaljan hintakin nykyään sama absoluuttisessa rahassa. Tosin: Väyrynen ja Kanerva on hallituksessa :)
No niin, tulipa vuodatettua, mutta tässä purkautui nyt yli 10 vuoden turhautuminen tiettyihin SW maailman juttuihin.
Espoossa on tapahtunnut lapsisurma. Tämän päivän iltasanomissa Minna Laukka, rikostoimittaja käsittelee asiaa. Hän vertaa ihmisten suhtautumista kahteen eri tapaukseen Ensimmäinen tapahtui kaksi vuotta sitten ja siinä mies mies tappio lapsensa ja vaimonsa. Nyt nainen tappoi kolme lastaan. Laukka toteaa vakuuttavasti, että naisen tapolle on ollut yllättävän paljon ymmärtämystä. Syytä laitetaan sosiaaliviranomaisille. Syytetään myös miestä siitä, että hän olisi jättänyt miehen heitteille. Tappaminen laitetaan myös väsymyksen, yksinäisyyden ja muun sellaisen piikkiin. Jos ei muuta, niin todetaan, että nainen on selvästi mielisairas. Mitä tahansa muuta, mutta nainen ei voi olla itse syyllinen ja vastuullinen lastensa tappamiseen.
Lapsensa tappaneelle miehelle ei sen sijaan paljoa ymmärrystä herunut. Eipä olisi tarvinnutkaan.
Laukka kertoo rikostoimittajan kokemuksellaan faktoja. Ilmenee, että lähes puolet lähisuhteissa tapahtuneista törkeistä pahoinpiteltyistä on naisten tekemiä. En voi tuota lukua epäillä, koska se tulee rikostoimittajalta. Minä voisin kysyä, että onko mahdolista, että naisten osuus on vieläkin suurempi? Epäilen, että naisten tekemistä väkivallanteoista jää enemmän pimentoon, kuin miesten tekemistä. Häpeä. Nolous.
Laukka kertoo myös naisten harjoittamasta henkisestä väkivallasta, mitätöinnistä ja halveksunnasta. Siinä naiset kuulemma kunnostautuvat erityisesti.
Onneksi tuon artikkelin kirjoitti nainen. Olisi käynyt sääliksi sitä miestä, joka olisi uskaltanut moista kirjoittaa. Hänet olisi lynkattu. En minäkään näitä rivejä ilman Laukan artikkelia olisi kirjoittanut. Kielletty aihe.
Minä taidan perustaa miesasialiikkeen. Minusta tulee maailman ensimmäinen maskulinisti.
24.7.2007
Pääministeri on antanut ministereilleen ohjeet, että mihinkään gallupeihin ei saa vastailla.
Asiasta on esitetty monta mielipidettä. Joku on sitä mieltä, että on aivan oikein sopia etukäteen mitä tietoa uusista asioista kerrotaan julkisuuteen. Joku on jopa vedonnut sananvapauteen.
Minusta tässä asiassa ei kannata hienostella. On totta kai selvää, että Suomen hallituksen on sovittava pelisäännöt mitä, koska ja kuka kertoo julkisuuteen mistäkin asiasta. Ainoa ongelma tässä tapauksessa on Vanhasen johtamistyyli. Tuollaista asiaa ei kerta kaikkiaan voi määrätä lähettämällä sähköposti tai tekstiviesti. On itsestäänselvää, että hallituksen kellokasministereistä joku vuotaa asian julkisuuteen. Se on helppoa, koska käsissä on kirjallinen osoitus Vanhasen aikeista (sähköposti). Homma olisi toiminut ilman ongelmia, jos Vanhanen olisi ottanut porukan kasaan ja keskustellut asian läpi kunnolla. Ei kenelläkään tuommoiseen voi olla vastaanväittämistä. Näin toimimalla Vanhanen olisi myös tehnyt vaikeaksi halpojen pisteiden keruun. Suljettujen ovien sisällä käytyjä keskusteluja on vaikeampi vuotaa ulos, kuin sähköpostia, joka on tullut yllättäen ja pyytämättä.
15.7.2007
Osui käteen Apu-lehti. Siinä oli esitetty Ylikankaan teesejä Suomen historiasta (Historian solmukohdat). Mielenkiintoisia väitteitä:
Perinteisesti on väitetty, että suomalaiset pistivät hanttiin kun maa liitettiin Ruotsiin 1100-1200 luvulla ja kristinusko istutettiin. Tämä ei pidä paikkaansa. Suomalaiset alistuivat taistelutta. Pakeneminen oli ainoa vaihtoehto, kuten se oli ollut viikinkiaikanakin.
Ruotsin sodat 1600 luvulla eivät olleet seurausta esim. Kustaa II Aadolfin aatoksista. Kysymys oli aateliston omista pyrkimyksistä. Sotien seurauksena he saivat isoja palkkioita ja muita etuja. Siksi se hyötyi jo pelkästä sotimisesta. Kustaan oli pakko keksiä heille tekemistä, Toisin oli Tanskassa, jossa aateli oli jo valmiiksi vahva. Ei ollut tarvetta sotia. Siksi eivät sotineetkaan.
Ylikankaan mukaan 1740 luku oli erittäin tärkeä käännekohta. Isojako ja muut uudistukset mahdollistivat alempien luokkien nousulle talonpojat). Se taas modernisoi yhteiskuntaa monin tavoin ja nopeutti kehitystä.
Vuodesta 1809 Ylikangas sanoo, että suomalaisilla ei silloin ollut vähintäkään ”suomalaista identiteettiä”. Aleksanteri I antoi Suomelle vapauksia vain siksi, että Venäjän hallintorakenne ei antanut mahdollisuutta ottaa reunamaita ”haltuun”. Tämä selittää myös ns. sortovuodet. Nimittäin 1800-luvun lopussa (mm. Aleksanteri II) oli uudistanut hallintoa tehokkaammaksi, joten Suomen ja muiden provinssien hallinta jo mahdollistui.
Fennomaaniaatteen idealistisuus rutataan kasaan. Kysymys oli lähinnä virkapaikoista ja muista eduista. Suomenkielisten piti pitää huolta omista eduistaan.
Talvisota syttyi erehdyksessä. Neuvostoliitto ei halunnut hyökätä Suomeen, vaan oli aidosti kysymys aluevaihdoista. Suomalaiset eivät suostuneet neuvotteluihin. Lisäksi he kuvittelivat Neuvostoliiton bluffaavan eikä ainakaan hyökkäisi antamatta viimeistä ulitmaattumia. Toisaalta Neuvostoliitto ei ymmärtänyt, että Suomella modernina demokraattisena maana ei ollut mahdollisuutta noin vain suostua aluevaihdon ehtoihin. Umpikujaan ei ollut muuta ratkaisua, kuin tekaistut rajaloukkakset tunnetuin seurauksin.
Suomi ei myöskään talvisodassa ollut yksin, päinvastoin kuin väitetään. Apua oli mielin määrin tarjolla, Ranskasta ja Englannista. Suomi kuitenkin torjui nämä avut, sillä luottamus Saksaan oli niin suuri. Painoa oli myös Saksan lupauksilla siitä, mitä hyvää he voisivat Suomelle tarjota voitetun sodan jälkeen.
Onko nuo väitteet ja tuo kirja vaiettu kuoliaaksi? Hassulta tuntuu, että ainoa paikka, mistä semmoisesta näkee jutun on Apu-lehti.
15.7.2007
USA ilmeisesti vetää joukkonsa pois Irakista. Spekuloidaan, mitä siitä seuraa. Olen sitä mieltä, että se tulee merkittävästi parantamaan tilannetta. Väitän, että tilanteen dynamiikka maassa muuttuu merkittävästi, kun amerikkalaiset häipyvät. On aivan eri tilanne, kun jäljelle jää kaksi osapuolta (sunnit ja siiat) verrattuna siihen, että amerikkalaiset sotkevat väliin. Lisäksi, kun irakilaiset ymmärtävät, että he itse ovat vastuussa omasta maastaan, se tulee luomaan vastuunottoa.
Uskon, että Bushin hallintokin ymmärtää tämän. Syyt Irakissa pysymiseen ovatkin olleet aivan muita (kasvojen säilyttäminen, öljy).
29.6.2007
Ruotsissa on selvitetty, että joka neljäs liikenteessä kuollut on seurausta humalassa ajamisesta. Suurin osa kuolleista on sivullisia.
Siis: kun seuraavan kerran odottelet liikennevaloissa ja kävelet vihreillä: älä luota siihen että auto pysähtyy. Muutenkin, kannattaa väistää aina. Minkä tahansa vastaantulevan auton kuski voi olla humalassa, puhua kännykkään tms.
29.6.2007
Selviää, että YYA sopimus on edelleen voimassa. Osittain. Kun Neuvostoliitto romahti, Venäjän kanssa tehtiin valtiosopimus. Sanotaan, että se olisi ristiriidassa Natoon liittymisen kanssa. Siinä ilmeisesti on tekstiä, jossa Suomen avunanto Venäjää vastaan käytävään operaatioon kiellettäisiin. Maallikko voisi ajatella, että tuo sopimus tosiaan pitää huomioida Natoon liittymisessä. Mikä olikaan se Nato optio ja oliko tuo huomioitu siinä? Miksi tästä asiasta ei ole puhuttu aiemmin? asiahan on ollut tiedossa koko ajan.
12.6.2007
Kauppalehdessä joku kommentoi hyvin Altia kohua.
Miksi omistaja ei saisi puuttua?
Tiistai 12.6.2007, Kauppalehti, Mielipide, sivu 13
Altiaa käsittelevä julkisuus on nostanut näyttävästi esiin kysymyksen hyvästä hallintotavasta. Katselen kulmat kurtussa niitä asiantuntijoita, joiden mielestä omistajalla ei saa olla kantaa yrityksen eikä sen hallituksen tai toimitusjohtajan toimintaan. Vaihdetaanpa mielipiteitä.
Vain vastuuton omistaja laiminlyö yrityksensä ja sen hallituksen ja toimitusjohtajan tuloksellisuuden seurannan. Ja toisaalta pätevä johto selvittää pääomistajien, myös valtion, tavoitteet, sekä myös tahdon suurissa strategisissa ratkaisuissa ennen lopullista päätöstä. Hallituksen tulee aistia keskustelukumppanit. Mistään vastaamattomat konsultit ovat usein turhia rahareikiä. Niiltäkö sallitaan kysyttävän, mutta ei omistajilta? Välttämätön luottamus rakennetaan näin. Altian etanolihankkeen molemmat vaiheet olivat tällaisia.
Mikäli operatorinen orkesteri ei toimi, toimii toimitusjohtaja hallituksen tuella. Mikäli toimitusjohtaja ei osoita pätevyyttä, on hallituksen reagoitava omistajienkin näkemykset huomioiden. Mikäli yritys ei täytä omistajien odotuksia, ryhdistäytyvät he viimeistään yhtiökokouksessa valitessaan jäseniä hallitukseen. Se voi tapahtua sivistyneestikin. Myös vapaaehtoisuus on hyväksyttävää. Yhä harvinaisemman hallintoneuvoston rooli antaa lisänyanssin prosessiin.
Omistajuus sisältyy myös näin ainakin omaan hyvään hallintotapaani, siis yhtiökokousten välilläkin. Hämmästelen vastuun ja yhteistyön pakoilua, jopa kieltämistä, nyt Altian tapauksessa. Vastuullinen omistaja ei jaksa olla työtön.
Esko EelaTeollisuusneuvos Säkylä
Siis: miksi omistaja ei saisi puuttua?
11.6.2007
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200706106207391_ko.shtml
11.6.2007
Schwartzeneggerin ilmastoavustaja on Suomessa. Vaikka onkin ollut tiedossa, että Kalifornialla on edistyksellinen ilmastopolitiikka, olen silti hämmästynyt. Käy ilmi, että Kalilfornia tosiaan on tehnyt toteuttamiskelpoisen suunnitelman, jonka mukaan
- päästöjä vähennetään 80% vuoteen 2050 mennessä
- sähkön käyttö on jo nyt alhainen, 50% keskimääräisestä amerikkalaisesta kuluttajasta (siis Kaliforniassa)
- on järjestetty aurinkopaanelikampanjoita ym.
Käy myös ilmi, että jo 21 osavaltiota 52:sta osavaltiosta on rakentanut ympäristösuunnitelman. Vaikka ne eivät olisi yhtä aggressiivisia, kuin Kalifornian, on se silti iso asia.
Tamminen (suomalainen nimi) sanoo, että Bush leikkaa nurmikkoa samalla, kun talo palaa. Aika tiukasti sanottu.
Muutenkin kyseisestä Tammisesta jää erittäin positiivinen vaikutelma. Kaver on myös presidenttiehdokkaana. Ei siksi, että pyrkisi virkaan, vaan siksi, että hän haluaa vaikuttaa presidentiksi aikovien ilmasto-ohjelmiin. Erinomaista!
Miksi amerikkalaisia aina mollataan? Nyt kävi ilmi, että amerikka on ilmastokysymyksen edelläkävijä, ainakin mitä tulee toimenpiteiden tekemiseen asian suhteen. Miksi tämmöisistä asioista vaietaan mediassa?
9.6.2007
Nyt kohinaa kuuluu uudesta laista, jonka mukaan työnantaja voi seurata työntekijöidensä sähköpostiliikennettä, jos epäilevät tietovuodon mahdollisuutta.
Minusta käytännössä ei ole mitään uutta. Tämä siksi, että täysin samalla tavalla on toimittu ennenkin: siihen aikaan, kun käytettiin vielä kirjeitä ja fakseja. Tuohon vanhaan aikaan (josta ajasta ei ole kulunut kovin kauaa, uskomatonta kyllä), käytäntö oli seuraava:
- Firmaan lähetetyt kirjeet saa avata mutkin, kuin varsinainen vastaanottaja. Kyseessähän on firman asiat ja joustava toiminta edellyttää, että työmatkan tai loman aikana joku muukin voi asian hoitaa. Oli oikein käytäntökin: jos firman nimi oli ennen henkilön nimeä, se tarkoitti varsinkin sitä että kuka tahansa voi avata kirjeen. Jos taas henkilön nimi oli ennen firman nimeä, se tarkoitti sitä, että tieto on luottamuksellista, jolloin vain ko. henkilön tuli avata kirje. Tässä ei kuitenkaan ollut henkilökohtaisista kirjeistä kysymys, vaan siitä että yrityksen sisäiset luottamukselliset asiat eivät siirtyisi asiattomien käsiin.
- Henkilökohtaiset kirjeet menivät kotiosoitteeseen.
- Yhtiöön tulevat kirjeet eivät olleet kirjesalaisuuden piirissä samalla tavalla, kuin henkilökohtainen kirjeenvaihto.
Tässä ei ole mitään uutta. Miksi ihmisille on niin vaikea noudattaa vanhaa hyväksikoettua käytäntöä? Siis: henkilökohtaisiin asioihin oma sähköpostiosoite ja firman asioihin firman sähköpostilaatikko.
Ja, jos joku syyllistyy tietovuotoon ja käyttää firman sähköpostia siihen, silloin hänen typeryytensä on sitä luokkaa, että joutaakin joutua heti kiinni.
7.6.2007
Edelleen lehdissä kohistaan Leena Saarisen erosta Altiasta. Tänään minulle selvisi, että Altia onkin valtion 100% omistuksessa oleva yhtiö. Toivoisin, että asian ympärillä oleva viisastelu loppuu. Jos minä omistan yhtiön 100% ja jos minun luottamukseni yhtiön toimitusjohtajaan olisi mennyt, mitä minun tulisi tehdä. Ahti Hirvonen ja muut viisastelijat ovat sitä mieltä, että minä en voisi tai saisi tehdä mitään.
Arvoisat hyvät hallintotatapa-viisastelijat: jos minä 100% omistamassani yhtiössä haluan vaihtaa toimitusjohtajaa, minä teen sen. Näin tekee jokainen omistuksestaan huolta pitävä omistaja. Se, miten asia teknisesti toteutetaan on detaljiasia ja siihen on monta mahdollisuutta:
- voin kertoa toimitusjohtajalle asiasta itse ja kehottaa häntä lähettämään eropyyntönsä hallitukselle (näin tässä tapauksessa tehtiinkin)
- voin kertoa asiasta hallitukselle ja kehottaa heitä ryhtymään toimiin (heillä on tietysti vapaus olla tekemättä haluni mukaan, mutta minulla on myös oikeus silloin kutsua kokoon yhtiökokous ja erottaa hallitus semmoiseksi, joka toteuttaa omistajatahtoni)
Aivan erilainen olisi tilanne, jos valtio olisikin ollut vähemmistöomistajana Altiassa. Tässä tapauksessa kysymys on kuitenkin 100% omistuksesta.
5.6.2007
Jokin aika sitten jälkiviisaat ohjelmassa Jan Erolan vaimo puolusti kovasti Merikukka Forsiusta. Jan Erolan vaimo joutui sanaharkkaan Ritva Santavuoren kanssa. Jan Erolan vaimo sanoi, että on halpamaista suhtautua Merikukkaan siten, kuin Merikukkaan suhtaudutaan. Jan Erolan vaimo sanoi, että Merikukkaa pitää kohdella kunnioittavasti, sillä hän on sentään toisen kauden kansanedustaja.
Merikukka Forsius oli lauantaina terveyskeskusksessa. Hän oli siellä raivostunut niin paljon, että oli päättänyt heittää tuntematonta miestä vessapaperirullalla päähän.
Jan Erolan vaimolle minulla on sanottavaa: kunnioitus on asia, joka pitää ansaita. Onko vessapaperirullan heittämisessä tuntemattoman päähän mielestäsi teko, joka luo kunnioitusta ihmisten keskuudessa?
5.6.2007
Kauppalehdessä kommentoidaan Altian sotkua. Siellä pääjohtaja joutui lähtemään, kun jokin tehdasprojekti meni mönkään. Asiassa ei ole mitään ihmeellista. Siinä ei ole mitään ihmeellista. Se, mikä on ihmeellistä on se, että ns. corporate governance viisastelijat ovat nyt tämän asian kimpussa. Ahti Hirvonen puhuu asiasta päivän Kauppalehdessä ja on sitä mieltä, että hyvän hallintotavan periaatteita on rikottu Suomen valtion taholta. Hänen mielestään valtio omistajan roolissa ei saisi keskustella yhtiön toimitusjohtajan kanssa. Kaikki vaikuttaminen pitäisi tapahtua yhtiökokouksessa. Hallitus sitten päättäisi toimitusjohtajan erottamisesta.
Ahti Hirvonen, minulla on sinulle sanottavaa. Sinä olet ymmärtänyt hyvän hallintotavan periaatteet aivan väärin. Kukaan ei voi kieltää eri osapuolien käymästä keskusteluja kenen tahansa kanssa. Jos hallituksen omistajaohjausryhmä haluaa säännöllisesti käydä vuoropuhelua yhtiön toimitusjohtajan kanssa, se ei ole pelkästään suotavaa vaan se on osoitus hyvästä ja vastuullisesta toiminnasta. Sellainen pääomistaja, joka osallistuu yhtiön toimintaan vain ja ainoastaan osallistumalla yhtiökokouksiin hoitaa omaisuuttaan erittäin huonosti. Se on vastuuttomuutta.
Ahti Hirvonen, sinun käsityksesi on valitettavan yleinen. Tuo corporate governance muoti tuli maailmaan kymmenisen vuotta sitten. Se on hyvä asia, sillä väärinkäytöksiä esiintyi. Se ei kuitenkaan saa estää terveen järjen käyttöä ja omistuksestaan huolehtimista.
3.6.2007
Verottajalta on tullut kirje. Verottaja on hyväksynyt valitukseni 100% ja palauttaa perimänsä rahat: 800.00 euroa. Maailmassa taitaa kuitenkin olla jotain oikeudenmukaisuutta.
Ihmetyttää keskustelu päivähoitoasiasta. Minusta keskustelun taso on erittäin matala. Asiaa voisi kuvata esimerkeillä:
1. Otetaan esimerkiksi perhe, jossa molemmat vanhemmat ovat kotona. He eivät opiskele, vaan elävät työttömyyskorvausten avulla. He ovat myös olleet pitkään työttömänä. Onko heillä oikeus saada maksuton kokopäivähoito lapsilleen? Minusta ei pitäisi olla. Vaatiiko SDP sitä, että tämä oikeus pitää säilyttää tuossa tapauksessa?
2. Entä perhe, jossa molemmat vanhemmat ovat töissä. Onko heillä oikeus ilmaiseen kokopäivähoitoon? Tottakai.
3. Entä, jos toinen vanhemmista on töissä ja toinen opiskelee? Onko heillä oikeus ilmaiseen kokopäivähoitoon? Kyllä.
Noiden esimerkkien valossa asia purkautuisi erinomaisesti. Mutta, ongelma on se, että asiassa käytävä keskustelu ei missään vaiheessa mene noin konkreettiselle tasolle. Maria Guzenina puhuu ”köyhien kyykyttämisestä”. Onko tosiaan köyhien kyykyttämistä, jos kotona olevien vanhemmilta, jotka eivät opiskele, ei ole oikeutta maksuttomaan kokopäivähoitoon? Maria Guzenina puhuu (A-talk) jostain ”kerjäläismaailmasta”.
Mielestäni hallitus on aika selkeästi sanonut, että kohdan 2. ja 3. tapaukset ovat maksuttoman kokopäivähoidon piirissä. Minusta vain kohdan 1. muodostamaa epäkohtaa yritetään korjata. Kukaan ei myöskään puhu siitä, että kyllä olisi hyvä, jos vanhemmat ottaisivat hieman vastuuta lapsiensa hoidosta.
Keskustelussa ei puhuta asian varsinaisesta substanssista. Ilmeisesti ei ole tarkoituskaan. Olen sitä mieltä, että hallitus on oikean asian piirissä. He ovat kuitenkin tehneet virheen siinä, että ottivat tämän asian käsittelyyn tällä tavalla. Asia on vielä keskeneräinen ja he antoivat liian helpon ”demagogisen pallon” oppositiolle. Hallitus ei pysty puolustautumaan, koska asia on keskeneräinen.
16.5.2007
Lisäkommentti edelliseen:
Virhe taisi olla siinä, että se kantelu olisi pitänyt olla tarkemmin fokusoitu. Pitäisi konkreettisemmin kuvata, mikä se virkamiehen ym. rike on tyyliin:
- Miksi syyttäjälaitos ei käynnistänyt tutkintaa, vaikka julkisuudessa oli tietoa J. Luhtasen laittomasta toiminnasta?
- Miksi oikeusministeri Leena Luhtasen antamaa väärää tietoa ei korjattu koskien lain yleisperiaatetta (on ok maksaa pimeästi alle 1000 euron maksu)?
- Leena Luhtanen lausunnoillaan selkeästi hyväksyi miehensä laittoman toiminnan ja hän itse hyötyi siitä. Miksi syyttäjälaitos ei pidä häntä kanssarikollisena? Onko näytetty toteen ja kenellä on näyttövelvollisuus asiassa?
- Juhani Luhtasta ei rangaistu tästä rikoksesta. Tiedossani on (ennakkotapaus X), jossa samankaltaisesta rikoksesta on rangaistu. Miten tämä sopii yhteen perustuslain kanssa ja yleisten tasavertaisuusperiaatteiden kanssa?
16.5.2007
Oikeuskanslerinvirastosta tulee kirje vastauksena kanteluuni Leena Luhtasesta.
Perusteluina oikeuskansleri sanoo seuraavaa:
- Mahdollisen rikkeen on tehnyt Leena Luhtasen aviopuoliso, ei Leena Luhtanen (1. kappale)
- Asia ei kuulu oikeuskanslerille, koska kysymys ei ole virantoimitukseen liittyvästä toimesta (2. kappale)
Asian ydin on siinä, että Leena Luhtanen on mm. sanonut julkisuudessa, että:
- ”Alle tuhannen euron maksuista ei tarvitse maksaa työantajan sivukuluja tai veroja”.
- ”Käteisenä pöydän ali annettu raha oli palkkaa”.
Juhani Luhtanen on myöntänyt rikollisen teon: http://www.iltalehti.fi/uutiset/200703125846704_uu.shtml
Leena Luhtanen on myöntänyt miehensä tehneen kyseisen teon. Samalla hän toteaa omana mielipiteenään, että kyseinen teko onkin laillinen. Hän sanoo siten hyväksyvänsä miehensä laittoman teon.
Täytyy pohtia seuraavaa askelta asiassa. Seuraavia kysymyksiä tulee mieleen:
- Kun kerran Juhani Luhtanen on myöntänyt tehneensä rikollisen teon, miksi siitä ei seuraa mitään?
- Miksi kukaan ei puutu siihen, että Leena Luhtanen oikeusministerinä antaa väärää tietoa laista. Sellaista lakia ei ole, joka mahdollistaisi palkan maksamisen ilman sivukulujen tilittämistä valtiolle.
- Leena Luhtanen on omilla lausunnoillaan osoittanut hyväksyneensä miehensä teon ja pitävänsä sitä laillisena. Miksi tätä väärää väitettä ei korjata?
- Julkisuudessa olleessa tiedossa on tullut esiin, että tällainen pöydän ali maksaminen on vaalikampanjoiden rahoituksessa yleinen käytäntö. Miksi kukaan ei puuttunut tähän asiaan.
- Onko olemassa ennakkotapauksia, joissa olisi toimittu, kuten Juhani Luhtanen, mutta olisi saatu rangaistuksia? Jos näin on, niin miksi Juhani Luhtanen ja Leena Luhtanen avustavana osapuolena (tai ainakin toimen jälkikäteen hyväksyneenä) ovat jääneet rankaisematta.
- Kantelussani olen myös kysynyt, miksi oikeuslaitos (syyttäjä) tai verottaja ei ole ryhtynyt toimiin siksi, että ne eivät ole puuttuneet siihen, että veroja on selkeästi kierretty laittomasti. Tämän luulisi kuuluvan oikeuskanslerin valvontavaltaan.
Oikeuskanslerin roolista sanottua:
”Oikeuskansleri on eduskunnan oikeusasiamiehen ohella ylin laillisuuden valvoja Suomessa. Oikeuskansleri valvoo, että viranomaiset noudattavat voimassa olevaa oikeutta. Oikeuskansleri valvoo myös perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.”
Oikeusasiamiehen rooli omin sanoin:
”Eduskunnan oikeusasiamies valvoo laillisuutta viranomaisten toiminnassa. Viranomaisten lisäksi hänen valvontansa ulottuu muihinkin silloin, kun nämä hoitavat julkista tehtävää.”
15.5.2007
Nykyään puhutaan siitä, miten Itä-Helsinkiin saadaan paremmat liikenneyhteydet. Metroa ollaan rakentamassa. Siltoja ja tunneleita on harkittu.
Miksi kukaan ei ole keksinyt lauttaliikenteen aloittamista Herttoniemestä tai Laajasalosta Katajanokalle? Lautalla matka menisi viidessä minuutissa. Bussi-metro yhdistelmä vie varmaan puoli tuntia. Jos lautta veisi vain jalan kulkevia matkustajia, pienikin laiva saisi siirrettyä paljon ihmisiä. Nämä olisivat kaikki pois tukkimasta muita liikenneväyliä.
Vertailukohtaa voi hakea vaikka Thames joelta Lontoosta. Siellä on erittäin vilkas lauttaliikenne – pitkittäin ja poikittain.
Linkki: Metro Laajasaloon
14.5.2007
Suomi hävisi Kanadalle MM finaalissa 4-2. Kolmas erä oli loistavaa peliä. Suomalaiset kirivät 3-0 tappioasemasta 3-2 takaa-ajoon.
Pelin tuloksella ei ole suurempaa merkitystä, enää. Mielenkiintoista sen sijaan oli seurata valmentajan ja pelaajien käyttätymistä haastatteluissa. Kaikki olivat tietysti erittäin pettyneitä. Se on ymmärrettävää. Joukkueen kapteeni Peltonen oli melkein itku kurkussa ja sanoi, että pelaaminen ensimmäisessä ja toisessa erässä oli erittäin huonoa ja ”häviäminen tällä tavalla on häpeällistä”. Kokenut, moninkertainen NHL voittaja Jari Kurri purskahti itkuun televisiossa. Valmentaja Westerlund oli äärimmäisen vaisu haastattelussa. Hän oli suorastaan masentuneen oloinen.
Suomen jääkiekkojoukkue, minä haluan sanoa teille jotain. Te ette pelanneet huonosti. Itse asiassa te pelasitte hyvää peliä myös ensimmäisessä erässä. Te annoitte kaikkenne. Yhtään kiveä ei jäänyt kääntämättä voiton hankkimiseksi. Me emme voi odottaa teiltä enempää, älkää tekään vaatiko itseltänne enempää. Olkaa iloisia hopeamitalista, se on Euroopan kultamitali.
8.5.2007
Tarja Halonen on järjestänyt Presidenttifoorumi-nimisen tilaisuuden. Paikalla ovat olleet televisiot. Ihmettelin. Halonen oli ottanut hampaisiinsa median Irak/Viro asioiden uutisoinneissa. Hän oli suuttunut. Mutta, mistä hän suuttui? Ilmeisesti jokin median edustaja on sanonut jotain hänen mielestään väärää koskien eri ulkopolitiikan toimijoiden sanomisista. Pitäisi oikein tutkia, että mitä on tehty väärin. Tuo taitaa olla sitä Lipposen mainitsemaa kaunapolitiikkaa.
Televisiosta katsottuna Halosen tilaisuuteen kutsumat henkilöt vaikuttivat lähinnä vaivautuneilta. Miksi tilaisuus oli järjestetty? Sillä oli vain yksi tarkoitus: tuoda henkilö Tarja Halosta lisää valokeilaan.
Tarja, minä annan sinulle neuvon. Jos haluat saada julkisuutta positiivisessa mielessä, tee uusia avauksia. Esitä perusteltuja visioita tulevaisuudesta. Tuo esiin ongelmia siten, että annat vinkkejä myös niiden ratkaisuista. Jos sinulla on sanottavaa, sinua kuunnellaan.
Tarja, jos noudatat neuvoani, sinulla on vielä monta vuotta aikaa luoda itsestäsi valtiomies. Tällä hetkellä sinua katsoessa voi tulla mieleen jotain päinvastaista.
8.5.2007
Saan puhelun oikeuskanslerin virastosta. Sanovat, että kantelustani koskien tapaus Leena Luhtasta on annettu päätös. Kanslisti ei suostu kertomaan asiaa puhelimessa. Päätös tulee postissa. Veikkaan, että päätös on semmoinen, että asia ei koske oikeuskansleria. Muuten se ei olisi tullut niin nopeasti. Minulle sanottiin kantelun jättämisen jälkeenpäin, että parempi osoite olisi ollut eduskunnan oikeusasiamies. Ehkä se on seuraava osoite siis. Katsotaan, kun päätös saapuu.
1.5.2007
Uutisissa puhutaan paljon siitä, että perintövero poistettaisiin yritysveron osalta. Hallitus haluaa tämmöisen muutoksen tehdä. Jokin rahoitusalan professori kertoo, että on täysin mahdotonta erotella omaisuuseriä luokkiin sen mukaan, onko kyseessä yritysvarallisuutta tai jotain muuta. Jos vaikka perittävällä on henkilökohtaista omaisuutta, hän voi sijoittaa sitä yritykseen, jossa sitä käytetään. Tuollainen laki johtaisi kaikenlaisten verokonsulttien kultakaivokseksi. Reikiä on paljon, kaikkia ei vielä ole edes keksitty. Unohtaa ei sovi myöskään oikeudenmukaisuutta. Joku maksaa veroa, joku ei.
Tässä on käymässä samalla tavalla, kuin päästökaupan kanssa. Tarkoitus on hyvä, mutta ajattelematon lainsäädäntö pilaa asian. Tuollainen muutos on semmoinen, että sitä ei voi tehdä ”pistemäisenä”. Pitää katsoa kokonaisuus.
Jos laki säädetään, ennustan, että muutaman vuoden päästä pohditaan ankarasti, miten sitä voitaisiin muuttaa, että reiät posituvat.
Luulen, että ainoa tapa poistaa reiät, on tehdä yksi iso reikä: poistaa perintövero kokonaan.
30.4.2007
Erkki Tuomioja kirjoittaa hyvin Tallinnan tapahtumista.
”Tallinnassa on mellakoitu. Vain lehtien ja uutiskuvien varassa ei kannata vielä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä tapahtumista. Yleinen tausta kuitenkin tiedetään. Rikollinen mellakointi neuvostosotilaiden muistopatsaan siirtämisen johdosta ei ole mitenkään puolustettavissa, mutta voi kysyä kuinka viisaita patsaan siirtohanke ja sen toteutus ovat olleet.
Useimmat Euroopan maat ovat käyneet läpi vaikeita ja syviä haavoja jättäneitä historianvaiheita. Ne ovat myös jättäneet ympäristöön monenlaisia, joko tarkoituksella tehtyjä tai muutoin syntyneitä muistomerkkejä, joihin edelleen voi liittyä ristiriitaisia tulkintoja. On täysin perusteltua että esim. Stalinille, Saddamille ym. diktaattoreille pystytetyt muistomerkit joutavat kaatumaan samalla kun totalitaarinen järjestelmäkin katoaa. Muunlaiset sotilaita tai sotien siviiliuhreja muistavat monumentit ovat jo toisenlaisia luonteeltaan, ja monasti on ollut viisasta jättää ne paikoilleen niihin liittyvien tapahtumien kiistanalaisuudesta huolimatta. Ne ovat ajan myötä muuntuneet valtioiden monikerroksisesta historiasta kertoviksi jäänteiksi, joihin aikalaisten ei enää tarvitse kohdistaa suurempia intohimoja.
Mellakoinnissa on varmasti kysymys paljosta muustakin kuin patsaasta. Se kertoo myös siitä, että Virossa vähemmistökansallisuuden integrointia ei ole pystytty toteuttamaan sellaisella tavalla ja sellaisessa tahdissa, että se olisi ennaltaehkäissyt tällaisia purkauksia. Tilannetta ei kuitenkaan paranneta nostamalla asiasta valtioidenvälistä kiistaa. Vaikka Viron politiikassa olisikin ollut puutteita ei tuomitseminen ole oikea reaktio, vaan rakentava pyrkimys ristiriitojen liennyttämiseen. Tätä odotetaan myös Venäjältä. ”
Jos minä olisin Ansip, tekisin seuraavaa.
· Antaisin lausunnon, jossa tuomitsen mellakoitsijat. Ei mellakointia voi hyväksyä missään tapauksessa.
· Samalla sanoisin, että ymmärrämme ja arvostamme sitä, että Neuvostoliitto aikanaan sai pysätettyä saksalaiset. Patsas symboloi sitä tekoa ja haluamme kunnioittaa tässä sodassa kuolleita sotilaita. Venäjällä on oikeus juhlistaa asiaa omalla tavallaan. Patsaan siirto ei tarkoita, ettemmekö ymmärtäisi sitä asiaa.
· Siirrämme patsaan uudelle paikalle ja varmistamme, että patsas ja haudat saavat arvoisensa kohtelun. Voitonpäiväjuhlissa 9.5 patsas ”paljastetaan uudelleen”, juhlallisuuksien kera. Osallistun juhlaan itsekin.
28.4.2007
Euroopan neuvoston puheenjohtaja arvostelee Viroa yhä yltyvässä patsaskiistassa.
Euroopan neuvoston puhemies arvosteli Viroa
TALLINNA. Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puhemies, hollantilainen René van der Linden arvosteli perjantaina Viron päätöstä siirtää sotilaspatsas.
Puhemies sanoi ymmärtävänsä, että patsas on kiistanalainen, koska se symboloi kivuliaita hetkiä Viron ja Venäjän menneisyydestä.
"Juuri sen vuoksi tällä muistomerkillä muistettujen sotilaiden olisi pitänyt antaa levätä rauhassa eikä käyttää heitä poliittisena aseena", van der Linden sanoi.
STT–BNS
Hyvä, että tuokin mielipide tulee esiin. Korostetaan vielä sitä, että ymmärrän myös Viron mielipiteitä asiassa.
Luin jokin aika sitten Lennart Meren elämäkerran. Siitäkin kävi ilmi, miten suurta katkeruutta ja oikeastaan vihaa virolaiset tuntevat venäläisiä kohtaan. Joku sanoi joskus, että riidassa se viisaampi ottaa ensimmäisen askeleen. Virolaiset, ottakaa te se ensi askel. Antakaa tässä periksi, niin voitatte isommissa taisteluissa myöhemmin!
27.4.2007
Minulle tuli kirje verottajalta. Omistamaani yhtiötä velvoitettiin maksamaan 800 euroa sakkoa siitä, että olin jättänyt osinkoilmoituksen myöhässä.
Minusta tuo on kohtuutonta. Osinkotiedot ensinnäkin ovat verottajan tietokannoissa. Niiden mukaanhan esitäytetyt verolomakkeet täytetään. Verottajalta ei vahingossakaan mene yksikään osinko ohi. Olen pyrkinyt lähettänyt kaikki verottajan vaatimat lomakkeet ajallaan. Tällä kertaa asia kuitenkin viivästyi erehdyksen takia, sillä olin matkalla Intiassa kaksi viikkoa. Tästä minua rangaistiin 800 euron arvosta.
Minusta tuollainen on verottajalta kohtuutonta. Minulle tulee mieleen tapaus Leena Luhtanen. Hän teki teon, joka selkeästi täyttää veropetoksen tunnusmerkit. Hän jopa julkisesti tunnusti, että maksu oli tehty siten, että työnanatajamaksut oli tarkoituksellisesti jätetty tekemättä. Hänen selityksensä oli se, että niitä ei muka tarvitsisi tehdä, jos summa on pieni. Näin sanoi Suoimen valtion oikeusministeri.
Verottaja ei ruvennut Luhtasen tapauksessa mihinkään toimenpiteisiin. Minun tapauksessani myöhästyneestä osnkoilmoituksesta tuli 800 euron sakko. ;Luhtanen syyllistyi rikokseen, minä unohdin lähettää kirjeen ajoissa koskien tietoa, jonka verottajalla on muutenkin. Mielestäni asiat eivät ole kohdallaan. Siksi tein kantelun oikeuskanslerille Leena Luhtasen toiminnasta ja verottajan toiminnasta siinä.
Kirjoitan asiasta lyhyen yhteenvedon myös lehdistölle. Lähetän sen ensiksi vain Iltalehdelle, koska Iltalehti oli se, joka asian muistaakseni ensimmäiseksi uutisoi.
26.4.2007
Olisi tarvetta käyttää nettiradiota. Toiveeni on kuunnella netin kautta samoja radiokanavia, kuin kuuntelen radiosta.
Käy ilmi, että Suomessa (ilmeisesti) ainoa kanava, jota jaellaan netin kautta on Ylen radio peili. Joistain kanavista on muutamia ohjelmia ladattavissa netissä, mutta erittäin vähän.
Miksi YLE ei jakele radio-ohjelmiaan internetin kautta? Tekninen toteutus on erittäin helppo, mutta sitä ei tehdä? Tekijänoikeuskysymykset eivät ole ongelma, sillä ohjelman kuuntelu internetin kautta on aivan samanlaista, kuin radioaaltoja kuuntelemalla. Sekään ei voi olla ongelma, että mainokset pääsisi jotenkin ohittamaan, sillä YLE:n ohjelmisssa ei ole mainoksia.
Minä tiedän, mikä on syy. Se johtuu YLE:N rahoitusrakenteesta. Ei ole erityistä tarvetta palvella radion kuuntelijoita.
25.4.2007
Virossa on kova kiista patsaasta. Venäjä ei pidä siitä, että Viro haluaa siirtää erään patsaan toiseen paikkaan – hautausmaalle. Patsas on aikanaan pystytetty Neuvostoliiton toimesta fasismin vastaisessa sodassa kuolleiden venäläissotilaiden muistolle.
Kuuntelen kommentteja aiheesta ja ne ovat kummallisia. Miksi on niin kovin vaikea yrittää ymmärtää toisen osapuolen lähtökohdat. Miksi on niin vaikea virolaisten ymmärtää, että sitä tosiseikkaa, että Neuvostoliitto tosiaan torjui saksalaiset ja että he ovat ylpeitä siitä? Miksi ei voi kunnioittaa toista osapuolta edes vähän, vaikka olisikin eri mieltä? Tuntuu halventavalta siirtää tuommoinen muistomerkki nimenomaan hautausmaalle. Vaikuttaa tarkoitukselliselta toisen osapuolen provosoinnilta. Onhan Helsingissäkin vanhoja Neuvostoliiton patsaita eikä kenelläkään ole mitään suuria intohimoja niiden poistamiseksi. Eikö voisi ajatella, että nuo Olympiasataman ja Hakaniemen patsaat kuvaavat erästä aikaa historiassa? Hyvää tai huonoa, mutta sellaista se oli 70-luvulla.
Sama menee toisinkin päin. Venäjä voisi antaa Viron hoitaa asiansa itse. Luultavasti Venäjän kohkaamisella ei ollenkaan auteta Viron venäläisten asemaa, todennäköisesti päinvastoin.
24.4.2007
Jeltsin on kuollut. Tarja Halonen ja kaikki poliitikot ylistää miestä. Hän toteaa, että Jeltsin toi demokratian Venäjälle. Hassua. Aikaisemmin Jeltsiniä on lähinnä haukuttu juopoksi ja vehkeilijäksi. Hänhän oli myös Putinin nostamisen taustalla. Koko ajan hoetaan sitä, miten Venäjälle ei ole demokratiaa ja nyt yht’ äkkiä Jeltsin on se henkilö, ”joka toi demokratian venäjälle”. Voi näitä tekopyhyyden ja takinkääntämisen ihmisiä. Maailma on sairas.
24.4.2007
Olen selvitellyt ohjelmakehityksen työkalua. Tarvitsee tehdä yksinkertaista algoritmista softaa.
Päädyin käyttämään TurboC:tä. Se riittää projektiin hyvin, koska ensin riittää se, että homma pyörii Windowsissa.
Noi C# ja Microsoftin systeemit on kyllä aikamoisia paketteja. Gigatavun verran tosiaan tuli tavaraa (ilmaiseksi kääntäjät, kehitysympäristöt ym. ym.). Kovin kuitenkin vaikutti monimutkaiselta, kun ei saanut edes Hello worldiä toimimaan kohtuutyöllä.
TurboC ja Borland säväyttää edelleen. Se oli kyllä uskomaton suoritus saada tuommoinen paketti aikaa silloisena aikana. Peruspaketti mahtuu yhdelle disketille ja sisältää kaiken olennaisen: kääntäjä-linkkeri ym., kontekstin ymmärtävä editori, debuggeri. Ja, kaikki toi helppokäyttöisessä ja intuitiivisessa paketissa. Ja, nopeassa.
24.4.2007
Ohjelmistokehityksestä tulee mieleen erilaisia asioita, kun tutustun verkossa olevaan ohjelmistokehitystyökalujen historiaan. Löydän sieltä vanhan tutun: TurboC:n, joka oli suosittu 80-luvun lopussa.
http://dn.codegear.com/museum
Kyllä silloin 80-luvulla vielä osattiin tehdä softaa. Kun ei ollut Mipsejä, niin oli vähän pakko opetella. Sitten tuli OO hörhöily (vaikka ajatus oli tietysti kaunis), joka vei hommaa entistä huonompaan suuntaan. Mipsejä ja megoja tuli paljon, mutta ne käytettiin grafiikan pyörittämiseen. Ainakin Win-PC maailmassa.
Minä tein 80-luvulla objektiorientoitunutta softaa assemblerilla. 90-luvulla gurut rupesivat hörhöilemään siitä ja pilasivat koko jutun.
Sittemmin yrittivät palata takaisin (epäonnistuneesti) perusasioihin. Näköjään tuo C# on myös siitä esimerkki: kun C++ meni liian hankalaksi, piti tehdä yksinkertaisempi versio. Java oli yritys samaan suuntaan, liian monimutkaisuuden mukanaan tuomat ongelmat.
Mikähän siinäkin on, että Javakin osattiin pilata? Meinaan, alkuperäinen Javan idea oli hieno. Simppeli ympäristö, joka pyörisi missä vain. Nyt kuitenkin mulle selvisi, että minimissään Java VM vaatii jotain 20 MB muistoa. Ei mahdu kaaliin, että tuommoinen VM voisi vaatia 20 MB, kun koko Borlandin paketti (perussetti) mahtuu yhdelle flopalle. Itse koodasin kerran käyttöjärjestelmäytimen, joka mahtui sataan kiloon (en muuten ollut kovin tyytyväinen tulokseen, se vei liikaa tilaa).
Sanoisin peukalotuntumalla (tai nyrkkituntumalla :)), että softankehityksen tuottavuus puoliintuu kymmenen (tai viiden?) vuoden välein. Sanotaan tätä vaikka Penttosen ensimmäiseksi laiksi.
Toinen laki voi olla se, että saman asian tekemiseen tarvitaan tuplasti enemmän resursseja (muistia, CPU:ta) aina viiden vuoden välein.
Kolmas laki on, että saman asian tekemiseen tarvitaan tuplasti enemmän porukkaa aina viiden vuoden välein.
Lait 1. ja 2. ovat kompensoituneet CPU:n ja muistin määrällä. Kolmas laki on kompensoitunut sillä, että softatuotteiden markkinat on kasvaneet. Tulosta on tullut sen verran enemmän, että ylimääräinen läski on pystytty kustantamaan.
Mutta, nyt ollaan tilanteessa, että ei enää voida kompensoida huonoa SW disipliiniä pistämällä peliin enemmän CPU:ta, muistia ja henkilöitä. Eräs aikakausi tuli siis tiensä päähän, edessä on paluu vanhaan kunnon 80-lukuun! Se sopii, onhan kaljan hintakin nykyään sama absoluuttisessa rahassa. Tosin: Väyrynen ja Kanerva on hallituksessa :)
No niin, tulipa vuodatettua, mutta tässä purkautui nyt yli 10 vuoden turhautuminen tiettyihin SW maailman juttuihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)