maanantai 30. toukokuuta 2011

Saksa luopuun ydinvoimasta, mitä tilalle?

Eilen Merkelin hallitus päätti asteittain ja suhteellisen nopeasti luopua ydinvoimasta.

Asiaa on käsitelty mediassa, mutta perinteiseen tyyliin kukaan ei ole esittänyt laskelmia tai muutenkaan käsitellyt asiaa analyyttisesti. Koska laskelmia ei ole, tehdään ne tässä.

Saksan vuotuinen sähkönkulutus on 603 Terawattituntia (TWh). Saksa tuottaa ydinvoimalla 25% sähköenergiastaan ydinvoimaloilla, joka vastaa 151 TWh energiamäärää.


Nykyään suurimmat tuulivoimalat ovat kolmen megawatin (MW) suuruusluokassa. Tässä analyysissä oletetaan, että kymmenen vuoden päästä suurimmat tuuliturpiinit ovat 6 MW kokoisia.

Kokemuksen mukaan tuulivoimalan nimellisestä tehokapasiteetista parhaimmillaan saadaan vuositasolla irti 20%. Näin laskien yksi 6 MW tuulivoimala tuottaa 11 GWh energiaa vuodessa.

Lasketaan sitten, montako tuollaisia supertuuliturpiinia tarvittaisiin Saksan ydinvoimaloiden korvaamiseen. Niitä tarvittaisiin 14 000 kappaletta.

Nykyaikainen huipputurpiini kooltaan 3 MW on esitetty tässä:
http://nozebra.ipapercms.dk/Vestas/Communication/Productbrochure/V11230MW/V11230MWOffshoreUK/

Esimerkkinä otetaan Teksasissa rakennettu tuulivoimala-alue, joka muuta vuosi sitten oli maailman suurin:
http://www.sparksdata.co.uk/refocus/redesign/showdoc.asp?docid=55707949&accnum=1


Tästä esimerkistä voidaan laskea, että yksi tuuliturpiini vie keskimäärin 1.5 neliökilometriä tilaa.

Jos Saksan ydinvoimalat korvattaisiin yksinomaan tuulivoimalla (hypoteettinen esimerkki), silloin tuulivoimaloita varten pitäisi varata 21 000 neliökilometriä maata tai merialuetta. Jos tämä olisi neliönmuotoinen alue, sivujen pituudet olisivat 145 kilometriä.

Tässä oli siis lukuja tuulivoimaan liittyen, jotka antavat viitteitä suuruusluokista.

Saksa on tunnetusti edelläkävijä uusiutuvien energialähteiden hyväksikäytössä. Vuonna 2010 jo 17% sähköenergiasta tuotettiin vaihtoehtoisilla energiatuotantomuodoilla. Tämä vastaa 100 TWh energiamäärää. Tästä 70 TWh tuotanto on rakennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Minusta näiden lukujen valossa voidaan todeta seuraavaa:
- On aivan realistista olettaa, että Saksa pystyisi tuottamaan ydinvoimaloiden energian uusiutuvilla energialähteillä. Tarve on 150 TWh, kun viimeisen kymmenen vuoden aikana on saatu aikaan 70 TWh ja huomioon pitää ottaa myös se, että tekniikka kehittyy jatkuvasti.
- Saksalla on hyvät mahdollisuudet tuottaa tuuli- ja aurinkoenergiaa. Ainakin melkoisen paljon paremmat, kuin Suomella. Tuuliolosuhteet pohjois-Saksan merialueilla ovat hyvät.
- Asian järkevyys on eri asia, josta en ole varma. Edellämainittujen tuulivoimaloiden hankinta ja rakentaminen voisi maksaa suuruusluokkana noin 140 miljardia euroa. Tuulivoima nykymuodossaan on kaikkea muuta, kuin haitatonta. Kustannukset ovat korkeat. Massiivisten tuulivoimaloiden valmistaminen itsessään tuottaa suuret määrät hiilidioksisia ilmastoon. Tuulivoima yksinään ei riitä, vaan tarvitaan säätövoimaa yhä enemmän. Ongelmia siis on, mutta on kyllä mahdollisuuksien rajoissa, että Merkelin suunnitelman voisi toteutta.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Soinin strategia

Viime kerralla tässä blogissa esitin veikkauksen, että Soinille löytyi pakoreitti hallitukseen. SDP ja Kokoomus olivat julkaisseet kevätkihlansa, jossa tulevaisuuden avustuksille vaaditaan pitävät vakuudet. Pinnalta katsoen tämä kuulosti hyvältä ja järkevältä ajatukselta. On ironiaa, että kyseessä oli Soinin itsensä esittämä ajatus vuoden takaa: Soinin sarkastinen heitto koskien Rhodoksen antamista vakuudeksi.
Uskoin, että tämä vakuuksien vaatiminen olisi ollut erinomainen tapa Soinille tehdä suuri julistus ja todeta, että näillä ehdoilla Zorbakset ja Manuelot voidaan hoitaa ilman, että Suomen kansallisvarallisuus siirretään eteläisempiin maihin.

Olin väärässä. Itse asiassa ei olisi voinut olla pahemmin väärässä. Meni muutama päivä ja Soini tuli ulos kolmen ein sanomalla. Ei Portugalille, ei väliaikaiselle vakuusrahastolle ja ei pysyvälle tukimekanismille.

Olin äimän käkenä. En voinut ymmärtää silloin, enkä ymmärrä vieläkään miksi Soini oli niin jyrkkänä.

On esitetty, että Soini ei uskaltanut viedä kokematonta porukkaansa hallitusvastuuseen. On siinä varmasti sitäkin, mutta luulen painavimpien syiden olevan muualla. Toukokuun aikana on julkisuuteen tullut uutta tietoa Kreikasta. Nyt näyttää siltä, että sinne ollaan lapioimassa lisää rahaa: paljon enemmän, kuin on suunniteltu. Kreikka ei ole täyttänyt eikä tule täyttämään niitä ehtoja, joita sille asetettiin ehdoksi vuosi sitten. On syntynyt syöksykierre. Rahoituksen ehtona on ollut talouden kuristaminen. Talouden kuristaminen vähentää taloudellista toimeliaisuutta yhteiskunnassa. Seurauksena on verotulojen lasku. Tämä aiheuttaa syvemmän vajeen. Rahoitusta tarvitaan lisää. Syöksykierre pahenee. Lopputuloksena on velkäjärjestely, jossa osa lainoista annetaan anteeksi. Kreikka ehkä eroaa Eurosta.

Samanlainen syöksykierre on suurella todennäköisyydellä edessä myös Portugalissa. Irlannissa ei ehkä niinkään, johtuen hieman erilaisesta kriisin luonteesta.

Voi olla niin, että sisäpiirissä tiedetään huomattavasti enemmän näistä Kreikka-Portiugali asioista. Voi olla tiedossa, että uusia pahalta näyttäviä päätöksiä tulee kesän ja syksyn aikana hallituksen pöydälle. Soini saattoi ajatella, että Portugalin siivoaminen pois ei auta, sillä hallituksessa hän joutuisi yhä uudelleen samanlaisiin tilanteisiin. Ottaen huomioon vaalilupaukset ja kannattajakuntansa hän on saattanut ymmärtää, että on ylipäätään mahdotonta olla hallituksessa tällaisena aikana.

Perussuomalaisista saadaan mielenkiintoinen analogia keskustaan. Soini on johdonmukaisesti ollut näitä tukipaketteja vastustamassa. Jo vuonna 2004 hän piti eduskunnassa puheita, joissa hän varoitti siitä, että Kreikka selkeästi rikkoo vakaussopimusta ja ehdotti toimenpiteitä asioiden korjaamiseksi. Mitään ei tehty ja kriisi pääsi syliin. Toimiin ruvettiin vasta, kun oli liian myöhäistä ja sittenkin liian hitaasti. Lörähti löysät housuun. Jos Soini tässä tilanteessa lähtisi mukaan kriisin siivoamiseen, hän joutuisi likaamaan kätensä siihen sontaan, jonka muut ovat luoneet ja ryvettyisi itsekin. Tässä luultavasti on se perussyy Soinin kolmen ein politiikkaan.

Mikä se analogia Keskustaan on? Se on siinä, että Keskustapuolue kärsi suuren vaalitappion lähinnä siksi, että oli siivoamassa näitä Euron kriisejä. Ironista on se, että nimenomaan Keskusta oli aikanaan kovin Euron vastustaja. Santeri Alkion seuraajat lähtivät sitten korjaamaan Euron valuvikoja ja kärsivät itse eniten, vaikka alunperin olivat varoittaneet juuri niistä riskeistä, jotka sitten toteutuivat. Perussuomalaiset eivät halunneet tehdä samaa virhettä.

Tässä se siis on se Soinin strategia.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Kokoomus, SDP, Portugali, Perussuomalaiset

On ollut mielenkiintoista seurata Portugalinäytelmää.

SDP voitti merkittävästi ääniä vaaleissa vaatimalla sijoittajavastuuta Portugali tukeen ja sen jälkeen tuleviin muihin vastaaviin paketteihin.
Alkuperäinen tahtotila sekä SDP:llä, että Kokoomuksella oli antaa rahat ja takaukset Portugalille, kuten aiemmin oli sovittu.

Siksi oli odotettavissa pidemmän kaavan mukainen tanssiesitys, jolla tilanne saadaan näyttämään siltä, ikään kuin SDP saisi omia vaatimuksiaan läpi.
Musiikki on päättynyt. Tanssi on loppunut. Demareille löytyi ulospääsytie vaikeasta tilanteesta. Kokoomus ja SDP muodostavat uuden hallituksen rungon.
Näillä uusilla sopimuselementeillä ei ole mitään käytännön merkitystä.
- Suomi tulee nyt edellyttämään, että Portugalin lainapaperien haltijoille esitetään vaatimus, että he eivät myisi papereitaan. Tämä on tyhjä kirjain. Aikataulu on niin kireä, että tällaista sopimusruljanssia on mahdoton toteuttaa kuukaudessa. Lumetta.
- Suomi vaatii, että Portugali myy omaisuuttaan. Tämäkin on tyhjä vaatimus, sillä tällainen ehto on jo sopimuksissa. Portugalin tulisi myydä omaisuuttaan vaatimattomalla 5 miljardin euron arvosta. Kreikalla oli vastaava velvoite, eikä se ole toteuttanut sitä. Lisämyyntivelvotteita ei tulla asettamaan myös Portugaliin. Sanahelinää.
- Uusiin takausjärjestelmiin tulllaan Suomen puolesta vaatimaan takaukset. Suomi on tällaisia vaatinut ennenkin, Irlannin tapauksessa. Silloin tuli pakit. Miksi se jatkossa onnistuisi? Todellisuudessa tällä maininnalla ei tule olemaan mitään vaikutusta käytännön toimintaan. Suomi tulee saamaan pakit ja rahahana pysyy auki. Suomihan ei halua olla se ”hankala tyyppi”, joka laittaa hanttiin tällaisissa asioissa.

Eilen esitetyt lisäehdot Portugali tukiin liittyen ovat siis täysin merkityksettömiä itse asian kannalta. Portugali tuki tullaan antamaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ilman muutoksia. Oli hauskaa seurata Kimmo Sasia eilisessä A-Studiossa. Hän meni jopa sanomaan tämän asian ääneen. Sitä ei tietysti olisi saanut tehdä, sillä kyseessä on herkkä asia. Sasi ei kuitenkaan voitonhuumassaan malttanut olla toteamatta, että Kokoomus ei joutunut antamaan periksi yhdessäkään asiassa. Harkitsematon ele yleensä niin harkitsevalta henkilöltä.

Kaikessa tuossa ei ole mitään ihmeellistä. Näin sopi odottaa tapahtuvan. Kosmeettisia lupauksia, kasvojenpesua ja muuta sellaista. Se, mikä tässä tilanteessa on kuitenkin mielenkiintoista on Perussuomalaisten tilanne. Nyt media on jo yhdestä suusta kertomassa, että Perussuomalaisilla ei ole mitään asiaa hallitukseen. Esittäisin veikkauksen, että tästä asiasta ei ole sanottu viimeistä sanaa. Nimittäin, eilen esitellyssä ratkaisussa on muutama elementti, jotka avaavat tietä Perussuomalaisille. Tärkein sellainen on se, että tulevaisuuden järjestelyissä Suomi tulisi vaatimaan pitäviä vakuuksia. Täytyy muistaa Soinin slogan vuoden takaa Rhodoksen ottamisesta vakuudeksi. Hänet naurettiin silloin suohon, typerine vaatimuksineen vastavakuuksista. Nyt sitä samaa ollaan ehdottamassa niin sanottujen vanhojen puolueiden taholta.

Tilanne on nyt sellainen, että nämä vastavakuudet tarjoavat Soinille pakoreitin. Pelin askelmerkit ovat seuraavat:
A) Portugali paketti hoidetaan alta pois ilman Soinia ja perussuomalaisia. Soini pääsee sanomaan, että sanojen takana on pysytty. Äänestäjien tahdon mukaan mennään.
B) Hallitusohjelmasta poistuu Portugali-asia, koska se on jo ”hoidettu”.
C) Perussuomalaisten kanssa voidaan neuvotella jokin uusi kosmeettinen lisäehto.
D) Tulevaisuuden järjestelyihin (väliaikainen ja pysyvä mekanismi) Soini voi lähteä mukaan, koska hän pääsee vetoamaan vastavakuuksiin. Jos jokaiselle lainalle jatkossa väitetään saatavan pitävät vakuudet, silloinhan järjestelyn riskitaso pienenee merkittävästi. Silloin Soini pääsee sanomaan, että kansallisvarallisuutta ja suomalaisten eläkevaroja ei ollakaan jakamassa vastikkeettomasti. Nimi paperiin ja menoksi. Hallitus muodostetaan Kokoomuksen, SDP:n ja Perussuomalaisten kesken.

Tämä on siis veikkaukseni touko-kesäkuun teatteriesityksestä.