Helsingin Sanomissa kirjoitetaan huhuista. Vanhassa Ruotsissa tapettiin paljon ihmisiä noitavainoissa. Oli levinnyt huhu noitien lähitulevaisuudessa tekemästä noitavainosta. Lynkkauksia tehtiin suuria määriä.
Huhujen määrä sitten vähentyi, kun uudet tiedonvälitys kehittyi ja ihmiset liikkuivat nopeammin. Ensin tulivat laivat. Sitten tuli rautatie, lennätin, puhelin. Lopulta, pitkän kehityksen ääripiste: Internet.
Nykyään sitten tietoa on. Mutta, tieto on kovin kaoottista. Hesarin kolumnistin idea on, että olemme palanneet huhuyhteiskuntaan. Huhuja aiheuttaa tiedon puute. Näin kävi vanhoina aikoina. Mutta, sitä aiheuttaa myös liika tieto (josta suuri osa ei varsinaisesti ole tietoa):
” Esimerkkejä nettitotuuden huhuolemuksesta on loputtomasti. Air Francen lentoturman jälkeen keskustelupalstat ovat täyttyneet "asiantuntijoista", "lentokapteeneista" ja teknisestä saivartelusta. Maallikon on ollut mahdotonta tietää, mitkä heidän kommenteistaan olivat asiallisia, mitkä eivät. Tilannetta on kärjistänyt vielä se, että virallisetkin "tiedot" asiasta ovat lähinnä arvailuja, jotka ovat kietoutuneet netissä pyöriviin huhuihin.”
” Ennen ihmiset kuuntelivat huhuja ja toistelivat uskomuksia voidakseen edes jollain tavalla hallita arvaamatonta elämäänsä. Kertoivatko luonnon enteet hyvästä vai huonosta sadosta? Toiko kaukaa tullut kauppamies "varmoja tietoja" vihollisen sotavarusteluista?”
” Turvallisuuteen kiedotulla modernilla ihmisellä näyttää olevan aikojen alkuhämäristä periytyvä, usein yliampuva tarve kartoittaa elämän uhkakuvat. Onko oltava huolissaan lentämisestä, talouskriisistä, ilmastonmuutoksesta, taudeista tai vaikka punkeista?”
Uskon, että juuri noin asia on. Internet ruokkii kaikenlaista spekulaatioita. Verkossa esitetyt ”teoriat” saavat usein ansaitsematonta arvoa. Arvauksesta tulee nopeasti totuus, kun riittävän moni toistaa sen ja levinneisyys on riittävä.
maanantai 22. kesäkuuta 2009
torstai 18. kesäkuuta 2009
Hyvinkää-Lohja tie, nollatoleranssi ja suomalainen kovuus
Ajan silloin tällöin Hyvinkää-Lohja tietä. Se on nopeusrajoitusviidakko. Suurin sallittu nopeus vaihtuu neljänkymmenen kilometrin matkalla varmasti 50 kertaa: 100km/h, sitten 80km/h, josta palataan takaisin 100km/h ja kierros alkaa alusta.
Tiellä on muutaman kilometrin välein nopeusvalvontatutkia. Usein tutkat on asetettu kohtaan, jossa nopeusrajoitus on juuri muuttunut.
On aikamoinen stressinaiheuttaja seurata nopeusmittaria jatkuvien muutosten alla. En ole saanut sakkoa tuolta tieltä, mutta epäilemättä sellainen pian tulee. En usko, että tämä virheettömyyden kauteni jatkuu kovin kauan. Lukemattomat kerrat olen tehnyt äkkijarrutuksia, kun olen yht’ äkkiä muistanut, että nopeusrajoitushan pieneni juuri ja nyt on kamera tulossa vastaan. Monesti olen myös tehnyt äkkijarrutuksia varmuuden vuoksi, sillä en ole muistanut aivan varmasti juuri sillä kohtaa olevaa rajoitusta. Olen vähentänyt nopeuden 60 km/h, vaikka rajoitus on ollut 100 km/h. Torvet ovat takanani soineet. Kerran ajoin tuon koko 40 kilometrin pätkän 60 km/h, vaikka suuren osan ajasta rajoitus on 100 km/h.
Joka kerta tien ajettuani olen elänyt pelossa, josko postista kilahtaa rangaistus.
Asiaa ei auta liikenneministeriön vaalima kova linja: nollatoleranssi.
Minä en pysty takaamaan, että pystyisin kovista yrityksistäni huolimatta ajamaan Hyvinkää-Lohja tien niin virheettömästi, että ei koskaan lipsahtaisi hetkeksi 80km/h (tai 100km/h), kun rajoitus sattuu olemaan on 60km/h (tai 80km/h). Tiedän jo nyt, että jossain vaiheessa ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa minua tullaan rankaisemaan 1000 euron sakolla tästä rikkomuksesta. Ei auta, vaikka tarkoitukseni on noudattaa kaikkia mahdollisia sääntöjä. Virhe tulee jossain vaiheessa.
Miksi Suomi on niin kova maa?
Eikö tarkoitus ole ihmisten elämän suojeleminen tekemällä tiellä liikkuminen turvallisemmaksi? Minä en näe, miten tuollainen inhimillisistä virheistä rankaiseminen auttaa ihmisiä. Tahalliset ja piittaamattomuudesta aiheutuvat toimet ansaitsevat rangaistuksen, mutta tavallisen hyvää tarkoittavan ihmisen rankaiseminen kovalla kädellä ja ankarasti ei sovi minun ymmärrykseeni.
Suomi on kova maa. Kovuudessa on se huono puoli, että kovuuteen aina joku vastaa kovuudella. ”Laitetaan kova kovaa vastaan” on sanonta, jota kuulee usein. Me näemme tuloksia tuollaisesta kouluampujissa, perheidensä surmaajissa ja kidnappaajissa.
Joku myös taipuu kovuuden edessä ja tekee itsemurhan. Itse väitän, että suomalaisten korkeat itsemurhaluvut ovat seurausta kovasta ja piittaamattomasta suhtautumistavasta.
Itse olen oppinut elämään tuon kovuuden ja piittaamattomuuden kanssa. En vastaa kovaan kovalla, vaan sivuutan sen.
Mistä tämä suomalainen kovuus johtuu ja missä on empatia ja inhimillisyys? Missä on sydämen sivistys?
Tiellä on muutaman kilometrin välein nopeusvalvontatutkia. Usein tutkat on asetettu kohtaan, jossa nopeusrajoitus on juuri muuttunut.
On aikamoinen stressinaiheuttaja seurata nopeusmittaria jatkuvien muutosten alla. En ole saanut sakkoa tuolta tieltä, mutta epäilemättä sellainen pian tulee. En usko, että tämä virheettömyyden kauteni jatkuu kovin kauan. Lukemattomat kerrat olen tehnyt äkkijarrutuksia, kun olen yht’ äkkiä muistanut, että nopeusrajoitushan pieneni juuri ja nyt on kamera tulossa vastaan. Monesti olen myös tehnyt äkkijarrutuksia varmuuden vuoksi, sillä en ole muistanut aivan varmasti juuri sillä kohtaa olevaa rajoitusta. Olen vähentänyt nopeuden 60 km/h, vaikka rajoitus on ollut 100 km/h. Torvet ovat takanani soineet. Kerran ajoin tuon koko 40 kilometrin pätkän 60 km/h, vaikka suuren osan ajasta rajoitus on 100 km/h.
Joka kerta tien ajettuani olen elänyt pelossa, josko postista kilahtaa rangaistus.
Asiaa ei auta liikenneministeriön vaalima kova linja: nollatoleranssi.
Minä en pysty takaamaan, että pystyisin kovista yrityksistäni huolimatta ajamaan Hyvinkää-Lohja tien niin virheettömästi, että ei koskaan lipsahtaisi hetkeksi 80km/h (tai 100km/h), kun rajoitus sattuu olemaan on 60km/h (tai 80km/h). Tiedän jo nyt, että jossain vaiheessa ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa minua tullaan rankaisemaan 1000 euron sakolla tästä rikkomuksesta. Ei auta, vaikka tarkoitukseni on noudattaa kaikkia mahdollisia sääntöjä. Virhe tulee jossain vaiheessa.
Miksi Suomi on niin kova maa?
Eikö tarkoitus ole ihmisten elämän suojeleminen tekemällä tiellä liikkuminen turvallisemmaksi? Minä en näe, miten tuollainen inhimillisistä virheistä rankaiseminen auttaa ihmisiä. Tahalliset ja piittaamattomuudesta aiheutuvat toimet ansaitsevat rangaistuksen, mutta tavallisen hyvää tarkoittavan ihmisen rankaiseminen kovalla kädellä ja ankarasti ei sovi minun ymmärrykseeni.
Suomi on kova maa. Kovuudessa on se huono puoli, että kovuuteen aina joku vastaa kovuudella. ”Laitetaan kova kovaa vastaan” on sanonta, jota kuulee usein. Me näemme tuloksia tuollaisesta kouluampujissa, perheidensä surmaajissa ja kidnappaajissa.
Joku myös taipuu kovuuden edessä ja tekee itsemurhan. Itse väitän, että suomalaisten korkeat itsemurhaluvut ovat seurausta kovasta ja piittaamattomasta suhtautumistavasta.
Itse olen oppinut elämään tuon kovuuden ja piittaamattomuuden kanssa. En vastaa kovaan kovalla, vaan sivuutan sen.
Mistä tämä suomalainen kovuus johtuu ja missä on empatia ja inhimillisyys? Missä on sydämen sivistys?
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Pääministeri valehtelee eduskunnan edessä
Pääministeri jää kiinni valehtelemisesta eduskunnan edessä ja juhanuksen viettoon mennään kriisissä.
Kuulostaako tutulta?
Näin tapahtui kuusi vuotta sitten, kun Jäätteenmäki erotettiin.
Silloin kysymyksessä oli lähinnä typerä virhe. Jäätteenmäellä ei ollut mitään tarvetta valehdella, mutta hän sotkeutui omaan näppäryyteensä ja juristeriaan.
Nyt on sama tilanne. Vanhanen jäi kiinni valehtelusta. Asia oli lähinnä typerä.
Keskusta ei ole tehnyt mitään laitonta. On täysin laillista puolueelle ottaa vastaan vaaliavustuksia. Näin ovat tehneet niin SDP, kuin kokoomuskin.
Keskusta ei ole myöskään aikaisemmin sanonut mitään vuoden 2007 avustuksista.
Ihmetyttää, miksi nimenomaan keskustalle annetuista avustuksista tehdään tämmöinen kohu. En ole mikään keskusta-fani, mutta miksi SDP ja kokoomus saavat samassa asiassa ja samanlaisessa tilanteessa olla täysin rauhassa?
Kuulostaako tutulta?
Näin tapahtui kuusi vuotta sitten, kun Jäätteenmäki erotettiin.
Silloin kysymyksessä oli lähinnä typerä virhe. Jäätteenmäellä ei ollut mitään tarvetta valehdella, mutta hän sotkeutui omaan näppäryyteensä ja juristeriaan.
Nyt on sama tilanne. Vanhanen jäi kiinni valehtelusta. Asia oli lähinnä typerä.
Keskusta ei ole tehnyt mitään laitonta. On täysin laillista puolueelle ottaa vastaan vaaliavustuksia. Näin ovat tehneet niin SDP, kuin kokoomuskin.
Keskusta ei ole myöskään aikaisemmin sanonut mitään vuoden 2007 avustuksista.
Ihmetyttää, miksi nimenomaan keskustalle annetuista avustuksista tehdään tämmöinen kohu. En ole mikään keskusta-fani, mutta miksi SDP ja kokoomus saavat samassa asiassa ja samanlaisessa tilanteessa olla täysin rauhassa?
tiistai 9. kesäkuuta 2009
Eräs Korhonen
Johanna Korhonen sai pestin Lapin Kansa lehden päätöimittajaksi. Alma media irtisanoi sopimuksen luottamuspulan takia. Nyt Korhonen sai pakit käräjäoikeudelta, joka oli sitä mieltä, että toimittusjohtajalle saa antaa potkut luottamuspulan takia.
Yrityselämässä on ollut satavuotinen perinne se, että omistaja voi antaa toimitusjohtajalle potkut, kun luottamusta ei enää ole. Tämä asia liittyy omistusoikeuden melkein pyhään perustaan. Omistajan pitää voida hallita omaa omaisuuttaan haluamallaan tavalla.
Ketään ei voi pakottaa luottamaan toiseen ihmiseen. Tämä oli käräjäoikeiden kanta.
Johanna Korhosen aatemaailmassa hänelle olisi pitänyt varmistaa toimitusjohtajatasoinen suojatyöpaikka siinäkin tilanteessa, että häneen ei luoteta. Hän olisi halunnut viedä omistajilta oikeuden hallita omaisuuttaan.
Näyttää siltä, että Suomessa on vielä edes hieman oikeudenmukaisuutta, kun tällainen päätös on syntynyt.
Yrityselämässä on ollut satavuotinen perinne se, että omistaja voi antaa toimitusjohtajalle potkut, kun luottamusta ei enää ole. Tämä asia liittyy omistusoikeuden melkein pyhään perustaan. Omistajan pitää voida hallita omaa omaisuuttaan haluamallaan tavalla.
Ketään ei voi pakottaa luottamaan toiseen ihmiseen. Tämä oli käräjäoikeiden kanta.
Johanna Korhosen aatemaailmassa hänelle olisi pitänyt varmistaa toimitusjohtajatasoinen suojatyöpaikka siinäkin tilanteessa, että häneen ei luoteta. Hän olisi halunnut viedä omistajilta oikeuden hallita omaisuuttaan.
Näyttää siltä, että Suomessa on vielä edes hieman oikeudenmukaisuutta, kun tällainen päätös on syntynyt.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Vaalit
Vasemmisto ja SDP olivat megaluokan häviäjiä eurovaaleissa.
On hämmästyttävää, että talouskriisi ja kapitalismin epäonnistuminen eivät ole saaneet vasemmistoa liikkeelle. Tämä johtuu varmaan siitä, että vasen laita on keskittynyt lähinnä haukkumiseen. Jos he olisivat olleet ajoissa liikkeellä rakentavalla tavalla edistämässä asioita, ja vaikka etukäteen estämässä kriisiä, olisi kannatusta voinut tulla.
Jotenkin tulee mieleen, että SDP ja vasemmisto ovat jotain historian jäänteitä. Nyt on uusi aika ja tarvitaan uusia kujeita.
SDP sai 17% äänistä, vihreät 12% ja persut 10%. Ei tarvita kovin monen prosentin lisäystä persu/vihreät akselille ja SDP:lle lisäpudostusta, kun ollaan tilanteessa, jossa SDP ei enää ole kolmen joukossa. Iso kehitys.
On hämmästyttävää, että talouskriisi ja kapitalismin epäonnistuminen eivät ole saaneet vasemmistoa liikkeelle. Tämä johtuu varmaan siitä, että vasen laita on keskittynyt lähinnä haukkumiseen. Jos he olisivat olleet ajoissa liikkeellä rakentavalla tavalla edistämässä asioita, ja vaikka etukäteen estämässä kriisiä, olisi kannatusta voinut tulla.
Jotenkin tulee mieleen, että SDP ja vasemmisto ovat jotain historian jäänteitä. Nyt on uusi aika ja tarvitaan uusia kujeita.
SDP sai 17% äänistä, vihreät 12% ja persut 10%. Ei tarvita kovin monen prosentin lisäystä persu/vihreät akselille ja SDP:lle lisäpudostusta, kun ollaan tilanteessa, jossa SDP ei enää ole kolmen joukossa. Iso kehitys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)