Maalämpö ja Helsinki

Olen jonkinverran hämmästellyt Helsingin energian nuivaa suhtautumista maalämpöön. He eivät halua, että kerrostaloyhtiöt ja omakotitalot rakentavat maalämpöpumppuja. Lehdissä ja asiantutijoiden toimesta tämä on tulkittu energiayhtiön ahneudeksi. Maalämmön käyttö vähentää kaukolämmön kulutusta ja Helsingin energian liikevaihtoa. Väite on väärä.

Kuten aina, energia-asiat ovat monitahoisia ja toimittajilla ei riitä intoa tai taitoa penkoa asioita pintaa syvemmältä. Nimittäin, asian tarkempi analyysi paljastaa, että maalämmön käyttö Helsingin talojen lämmitykseen voi itse asiassa kasvattaa kaupungin kokonaisenergiankulutusta. Mistä tämä paradoksi tulee?

Kyse on sähkön- ja lämmöntuotannon yhteiskäytön luomasta tehokkuusedusta. Lämpövoimalaitoksen hyötysuhde on korkeintaan noin 30%. Tämä on yksinkertaista fysiikkaa, lämpövoimakoneen hyötysuhteelle on maksimi, jota ei voi ylittää. Sähkön- ja lämmön yhteistuotannon etuna on lauhdelämmön hyödyntäminen kaukolämpönä. Koska tämä lauhdelämpö voidaan hyödyntää lämmöntuotannossa, yhdistetyn tuotannon hyötysuhde saadaan lähelle 90% tasoa.

Helsingissä 90% lämmityksestä tapahtuu yhdistettynä tuotantona. Toisin, kuin kellokas pääministerimme sanoo, Helsinki on energiankäytön malliopppilas ja edellä kaikkia muita.

Jos maalämpöpumput yleistyvät, se tarkoittaa A) kaukolämmön tarpeen vähenemistä ja B) sähköntuotannon tarpeen kasvua. Tämä muuttaa näiden tuotantojen keskinäistä suhdetta ja johtaa siihen, että suuri osa lauhdelämmöstä muuttuu tarpeettomaksi. Seurauksena on Helsingin energiatuotannon kokonaishyötysuhteen aleneminen. Lopputuloksena on energiankäytön lisääntyminen, eikä aleneminen. Maalämpöpumput Helsingissä ovat kansantalouden ja CO2 päästöjen rajoittamisen kannalta haitallisia.