tiistai 19. tammikuuta 2010

Hazard

Lehdissä on ollut paljon juttuja Kaarina Hazardista. Itse asiassa miiltä jutuilta ei ole voinut välttyä.

Luin siis kohuartikkelin.

http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2010011310917932_k9.shtml

Kyllä. Voi sen ymmärtää mediakritiikkinä. Teknisesti artikkelin voi purkaa osiinsa näin:

Kohta 1 - Esitellään Tony Halme:
”Mies oli huumeisiin ja laittomiin aseisiin uponnut sekakäyttäjä, joka oli saanut pysyvän aivovamman. Iso ukko, joka surkeana ja säälittävänä katkokäveli ja sammalsi viimeiset elinvuotensa, jotka päättyivät lehtitietojen mukaan oman käden kautta.”

Kohta 2 - Ihmetellään, miksi media on tällaisesta henkilöstä tehnyt sankarin
”Miten julkisuus tähän suhtautui? Ihaillen. Iltapäivälehdet kiirehtivät julkaisemaan väräjävällä äänellä muisteloita miehestä, ja hyvä ettei kättä lippaan vedetty. ”

Kohta 3 – ilmaistaan kirjoittajan (Hazard) henkilökohtainen mielipide siitä, miksi Tony Halmeesta ei saisi sanoa mitään positiivista
” Mies oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin ja hyvin sopi sinne muiden viihdetaiteilijoiden sekaan. Ei mutta sehän oli unohdetun kansan ääni! Paskat se mikään ääni ollut. Itse asiassa Halme teki kansanedustajana hallaa äänestäjilleen: kun tuommoinen niskamakkara siellä orpona istui, kaikki voivat osoittaa häntä ja sanoa että kattokaa, on täällä niillä toisillakin edustus, ei vain meillä keskipullealla väestöllä, vaikka se oli silkka valhe. Halme oli etninen maskotti; merkki, ei mies.”

Kohta 4 – kritisoidaan mediaa siitä, että Halmeesta yritettiin väkisin repiä vääräntyyppisiä otsikoita
”Kun Halme näytettiin punnitsemassa mandariineja lähikaupassa, ei kuvalla ollut tarkoitus esittää sitä, miten mainio mies hänestä onkaan lutviutunut, vaan alleviivata katastrofia, joksi tämän mullin ja elukan elämä onkaan päässyt menemään. Arkeen kesyyntyminen ei ollut sinnikkään taistelun uuras, hieno lopputulos, vaan kuohittu mahtisonni.”

Kohta 5 – todetaan, että media sai, mitä oli hakemassa eli isot ja näyttävät otsikot
”Meni oikealla hetkellä. Ymmärsi mennä. Kuten Elvis oksennukseensa tai Marilyn lääkkeisiin. Tahdomme loppuun dramaattisen käänteen, emme kiusallista hiipumista, joka on kaikkien osa. Ja tämän testosteronilla, anabolisilla steroideilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla itsensä mieheksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty."


Tuossa on siis purettu artikkeli osiinsa. Ymmärrän, logiikan.

Sitten se mediakritiikin kritiikki omalta osaltani.

En minä ainakaan nähnyt Tony Halmeesta tehtävän jotain sankarimyyttiä. Päinvastoin, kaikki ongelmat kyllä kerrottiin tarkkaan. Eikä niissä kuolinkertomuksissa tietysti vainajaa haukuttu. Olisiko pitänyt? Ja Timo Soini sanoi muutaman kauniin sanan ystävästään. Eikö olisi saanut?

Olen kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tuon artikkelin kielenkäyttö on pöyristyttävää. Ymmärrän hyvin, että se on koettu erittäin loukkaavana varsinkin, kun ihminen on kuollut traagisesti pari päivää aikaisemmin. Olen kuvitellut, että on olemassa jokin käyttäytymiskoodi, jonka mukaan vainajaa ei ainakaan ihan heti lyödä kovimman mukaan. Näköjään ei ole.

Luulin myös, että on olemassa jotain universaaleja inhimillisiä arvoja. Kuten vaikka se, että ihmisarvo se on elämässään epäonnistuneellakin. Olin väärässä.

Minun mielestäni tämä artikkeli kertoo paljon tästä ajasta. En vain valitettavasti osaa vielä sanoa, mitä tarkkaan ottaen. Aika masentavaa suoraan sanoen.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Piano, Satie, Joplin

Erik Satie

Ostin pianon. Se on kolmas piano, jonka olen elämäni aikana ostanut. Muistan, miten minulla 15 vuotiaana oli yksi haave yli kaiken. Sanoin itselleni, että toivon minulla jonain päivänä olevan asunto ja siellä asunnossa piano, jota voisin soittaa. Kovin paljoa enempää odotuksia minulla ei elämältä ollut. Aikaisemmin ostamani pianot eivät valitettavasti ole olleet minulla käytettävissä, joten tuli uuden oston aika.

Päivä on mennyt opetellessa soittamaan niitä kappaleita, joita 10 vuotta sitten osasin soittaa. Jotkut kappaleet, kuten Maple Leaf Rag, tuntuvat siltä, kuin niitä ei olisi ikinä soittanut. Kymmenen vuotta sitten osasin sen alusta loppuun, mutta nyt tuntuu, kuin en olisi sen nuotteja koskaan nähnytkään.

Maailma on ehtinyt muuttua paljon siitä, kun olen viimeksi soitellut. nykyään nimittäin Youtube toimii erinomaisena apuna soittamiseen. Käytännössä mistä tahansa kappaleesta löytyy lukuisia versioita. On mielenkiintoista vertailla niitä ja erotella erilaisia nyansseja ja tulkintoja. Otetaan vaikka Scott Joplinin Maple Leaf Rag. Siitä, millä tempolla ragtimea pitää soittaa, on monia käsityksiä. Alkuperäisissä nuoteissa Joplin erityisesti varoittaa soittamasta liian nopeasti. Silti moni innostuu nostamaan tempoa.

Tässä alkuperäinen versio Joplinin itsensä soittamana (pianorullista purettu):
http://www.youtube.com/watch?v=reI43yUCaUI

Joku on kuvitellut, että mitä nopeampi, sen parempi (väärä kuvitelma):
http://www.youtube.com/watch?v=_bFwDkh3sW0

Improvisoitu tuplapianoversio:
http://www.youtube.com/watch?v=RISjp-d38-0&feature=related


Uusi harjoitteluprojektini on Erik Satie Gnossiennes:

http://www.youtube.com/watch?v=WIVp05sEPhE

Tuossa kappaleessa on jotain todella erikoista. Se liittyy luultavasti erikoisiin sointuharmonioihin, joiden kaltaisia on ole nähnyt/kuullut missään.

Toinen versio samasta:
http://www.youtube.com/watch?v=PLFVGwGQcB0&feature=related

lauantai 2. tammikuuta 2010

CO2 vaikutus ilmakehään ja lämpenemiseen

Rupesin tutkimaan tarkemmin hiilidioksidin oletettua vaikutusta ilmakehään ja lämpötilaan.

Oli hämmästyttävää havaita seuraavat asiat:

A) CO2 absorboi infrapunasäteilyä vain kahdella kapealla kaistalla (15 mikrometrin alueella). Mitä tuo CO2 absorptiospektrin kapeus tarkoittaa käytännössä? Jos vaikka olettaa, että infrapunasäteilyn spektri on jakautunut mustan kappaleen säteilyn lailla, silloin vain erittäin pieni osa infrapunasäteilystä blokkautuu CO2 kaasuun. Kun katson noita absorptiokäyriä, niin karkeasti voi arvioida, että 5% infrapunasäteilystä ylipäätään osuu noille taajuuskaistoille. Siten, kasvihuoneilmiö koskisi vain 5% osuutta lähtevästä lämpösäteilystä.

B) Vain pieni osa maasta lähtevästä säteilystä on infrapunasäteilyn muodossa (arviolta noin 5%).

C) Silloin, kun lämpö karkaa maasta infrapunasäteilyn muodossa, se absorboituu hiilidioksidiin (tai johonkin muuhun) 10 metrin matkalla. Jos hiilidioksidin määrä kaksinkertaistuisi, tämä matka puolittuisi viiteen metriin. Toisin sanoen: oli hiilidioksidia paljon tai vähän, infrapunasäteily kyllä absorboituu siihen. Vain ilmakehän tunkeutumispituus vaihtelee.

Nuo seikat (CO2 absorptiospektri, infrapunan osuus maapallon lämpösäteilystä) ovat helposti todennettavissa olevaa fysiikkaa.

Mikäli nuo suhteellisen yksinkertaiset ja todennettavissa olevat väitteet pitäisivät paikkansa, olisi koko CO2 kasvihuoneteoria kumottu.

Hämmästyttävintä oli, että en löytänyt internetin mahtavasta tietotulvasta yhtään paperia, tutkimusta tai muuta dokumentaatiota, jossa noihin yllämainittuihin asioihin olisi kunnnolla otettu kantaa. On kuitenkin kyse aika perustavaa laatua olevasta asiasta, joten olisi luullut asian olevan kiinnostava.

tiistai 29. joulukuuta 2009

Musiikkia

Viikon sairauden aikana ei voinut tehdä muuta, kuin olla makuulla ja katsella televisiota – tai youtubea. On hämmästyttävää, kuinka paljon musiikkimateriaalia on tarjolla nykyään Internetissä. Laitoin seikkailuni aikana linkit muistiin. Ohessa.

Chopinin Nocturn Opus 9 nro 1 on kappale, joka aina saa minut aina kokemaan kylmiä väristyksiä. Tämä sävellys kertoo minulle siitä, että maailmassa vielä on kauneutta ja puhtautta ja, että sitä kannattaa etsiä. Silloin, kuin soitin pianoa joka päivä, pystyin soittamaan tämän alusta loppuun. Nykyään se tuntuu vaikealta uskoa, niin vaikealta vaikuttavat nuotit.
http://www.youtube.com/watch?v=cFhaBEtmHeU

Johnny Cashin Boy Named Sue on kappale, johon ei väsy koskaan. Se kertoo miehestä, jonka nimeksi isänsä antoi Sue. Mies kärsi nimestään koko ikänsä ja lopulta päätti kostaa vääryyden isälleen. Lopulta hän hän löysi (”Dirty mangy dog, that named me Sue”) ja olisi voinut tappaa hänet. Isä kuitenkin sai mahdollisuuden kertoa tarinansa ja miehen mieli muuttui (”I called him a pa and he called me a son, and I came up with a different point of view”). Johtopäätös oli: ”The world is rough and if a man’s gonna make it, he’s gotta be tough”. Voi, miten hienon elämänopetuksen Johnny Cash antoi laulussaan. Se on niin totta. Maailma on paha ja vain vahvat pärjäävät.
http://www.youtube.com/watch?v=M89c3hWx3RQ

Dr. Johnin Iko Iko on New Orleans tyyliä parhaimmillaan. Minua on usein kiinnostanut länsimaisen populaarimusiikin ”genetiikka”. Ragtime syntyi eurooppalaisen klassisen musiikin ja afrikkalaisen rytmisemmän musiikin fuusiona. Sekoitetaan keittoon blues ja saadaan jazz. Näistä elementeistä syntyi sitten nykyään kuultava rytmimusiikki.
http://www.youtube.com/watch?v=JESFMO1Hl4M

Kenny Rogersin the Gamblerin sanat kannattaa kuunnella tarkkaan. Liike-elämän koukeroissa kannattaa opetella pelin säännöt, ennen kuin alkaa pelata. Ei myöskään kannata alkaa laskea voittoja tai tappioita, ennen kuin peli on pelattu loppuun. Viisautta on tietää, milloin luovuttaa suosiolla ja milloin iskeä koko arsenaalilla. Paljon syvällistä viisautta sisältyy tähän lauluun.
http://www.youtube.com/watch?v=kn481KcjvMo

Scott Joplinin Entertainer on Ragtime ajan merkkipaalu. En koskaan väsy kuuntelemaan sitä, kuten en väsy Maple Leaf Ragiinkaan. Nämäkin osasin ennen soittaa, jota asiaa nyt suuresti ihmettelen.
http://www.youtube.com/watch?v=fPmruHc4S9Q
http://www.youtube.com/watch?v=6Jgk9tYN5XY&feature=related

Johnny Cashin One piece at a time kertoo Cadillac autotehtaan työntekijästä, joka päättää rakentaa Caddyn autotallissaan. Hän vie joka päivä yhden osan lunchboxissaan kotiinsa. Tosin, vaihdelaatikon kanssa täytyy hieman taiteilla. Olen usein käyttänyt tätä esimerkkinä, kun isoja projekteja on laitettu liikkeelle. Oli projekti kuinka suuri tahansa, se pitää kuitenkin tehdä ”one piece at a time”.
http://www.youtube.com/watch?v=sIuo0KIqD_E&feature=related

Chuck Berryn Johnny B Goode on yksinkertaisesti vain hyvä ja nerokas.
http://www.youtube.com/watch?v=2gv62KbSBQM

Chopinin Nocturne Opus 9 nro 2 menee lähes samalle tasolle saman opuksen ensimmäisen kanssa.
http://www.youtube.com/watch?v=YGRO05WcNDk&feature=related

Eric Claptonin Cocaine on esimerkki ajasta, jolloin rockmuusikot osasivat tehdä muutakin kuin vääntää volyyminapit tappiin - 1970 luvulla he vielä osasivat soittaa. Claptonin kitarasoolot eivät ole saaneet voittajaansa 30 vuodessa.
http://www.youtube.com/watch?v=qYS732zyYfU&feature=PlayList&p=40115BD1BD48BF15&index=0&playnext=1


Bob Marleyn No Woman No Cry on rentoutusta parhaimmillaan. Ihailen Marleyn rentoa tyyliä.
http://www.youtube.com/watch?v=AKUO5FiE-IQ

Bob Dylanin Maggies Farm kuulin ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten. Silloin olin varma, että Dylan viittaa Margaret Thatcheriin. Nyt selvisi, että olikin kyse aivan muusta.
http://www.youtube.com/watch?v=Rj1mMWdq4o8

Johnny Cashin Don’t take your guns to town kappaleesta löytyi hieno esitys Youtubesta.
http://www.youtube.com/watch?v=raXKeQ5qFwo&feature=related

Johnny Cash esittää kappaleen San Quentin paikassa nimeltään San Quentinin vankila.
http://www.youtube.com/watch?v=1zgja26eNeY&feature=related

Beatlesin Back to USSR on Beatlesien paras kappale.
http://www.youtube.com/watch?v=PxyISsA0Oh0

Jerry Reedin esitys kappaleesta Six days on the road on paras mahdollinen versio.

City of New Orleans saa aina kyyneleet silmiini. En tiedä, mikä siinä niin vetoaa. Tämä Jerry Reedin versio.
http://www.youtube.com/watch?v=OfxoM6trtZE&feature=related

Long way to Tipperary on aina ollut suosikkini. Sittemmin kävin monta kertaa paikan päällä toteamassa: ei sinne ollutkaan niin pitkä matka.
http://www.youtube.com/watch?v=fyzHjug4Lic&feature=related

maanantai 28. joulukuuta 2009

Epidemian syntymisestä

Sikainfluenssaa sairastavana kiinnostuin siitä, että koska ja miten taudista tulee epidemia. Tein yksinkertaisen mallin asiasta seuraavilla oletuksilla:

  • Taudin tarttumisaika on 7 päivää
  • Kunakin päivänä sairastunut tartuttaa keskimäärin k ihmistä
  • Populaation koko on yksi miljardi (P)
  • Alkutilanteessa infektion saaneita on 100 kpl
  • Kerran sairastunut saa immuniteetin


 

Tästä tulee aika yksinkertainen differenssiyhtälöpari (I = infektoituneiden ihmisten määrä, P = populaatio):


 

I(t+1) = k(1-I(t)/P(t)) – I(t-7) + I(t)

P(t+1) = P(t) – k(1-I(t)/P(t))


 

Laitan nämä differenssiyhtälön Exceliin. Sieltä tulee seuraavia tuloksia eri k arvoilla:
 

k = 0,2
 
 

Tuosta selviää se, että jos yksi ihminen tartuttaa yhteensä 1,4 ihmistä tartuntansa aikana, epidemiaa ei synny.
 

Etsitään seuraavaksi semmoinen k arvo, jolla merkittävä osa populaatiosta sairastuu. Käy ilmi, että parametrille k on olemassa kynnysarvo, jonka ylityttyä syntyy epidemia.
 

k = 0,45 tuosta miljardin populaatiosta vain erittäin pieni osa (0.01%) sairastuu.

k = 0,48, sairastuuedelleen kovin vähän, 0.3%

k = 0,49, sairastuneita on 4%

k= 0,495, sairastuneita on 22%

k = 0,50 sairastuneita on 53%

k = 0,51 ollaan jo lähes koko populaatiossa (79%)


 

Jotain kummallista tapahtuu k:n arvoilla välillä 0.49-0.50. Jostain syystä tuolla kapealla välillä epidemia räjähtää käsistä.
 

Tässä on käyrä silloin, kun k = 0,50:

 

Tuosta seuraa hämmästyttävä johtopäätös. Jotta syntyisi epidemia, pitää yhden ihmisen sairastumisaikana tartuttaa 3,5 muuta ihmistä. Jos pysytään hiukankin tuon arvon alla, epidemia jää syntymättä.

Toinen mielenkiintoinen havainto on se, että epidemia on eräänlainen epäsymmetrinen pulssi. Mikäli kynnysehdot täyttyvät, epidemia saavuttaa huippunsa noin kahdessa kuukaudessa. Huipun saavuttamisen jälkeen epidemia häviää nopeasti.


 

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Sikainfluenssa

Joulunpyhinä minuun iski sikainfluenssa.
Minulla on sanottavaa kaikille niille, jotka harkitsevat H1N1 rokotteen ottamista. Menkää heti ottamaan piikki, kun se on mahdollista. Kyseisen sairauden kokeneena voin kertoa, että sikainfluenssa on aivan erilainen verrattuna kaikkiin muihin influenssiin. Se on kivulias, oireet ovat jopa pelottavia ja toipuminen kestää paljon kauemin, kuin kuvittelet. Se voi myös tappaa.

Internetistä löytyi kiitettävästi tietoa sikainfluenssan oireista ja viiruksen taustoista. Ne terveyspalveluiden päivystäjät, joilta asiasta pyhinä kyselivät eivät minusta olleet kovin asiantuntevia. Eniten olisin kaivannut kuvausta siitä, miten tyypillisesti sairaus etenee. Jotta minun kokemuksestani voisi olla jollekulle muulle apua, dokumentoin oman tapaukseni tähän:
- Epämääräisiä oireita alkoi esiintyä lauantaina 19.12. Eräänlaista epämukavuuden tunnetta. Se on varmaan paras tapa kuvata asia. Väsymystä ja ruokahalun puutetta.

- Maanantaina 20.12 tiesin jo, että flunssa oli tulossa. Työteho oli kovin matala.

- Tiistaina nousi kuume, joka nousi korkeimmillaan tasolle 37.7. Lisäksi esiintyi edellämainittua ”epämukavuuden tunnetta”.

- Koko sairauden ajan kuumetaso heilahteli kovasti. Erikoista oli, että se oli korkeimmillaan öisin. Keskiviikkoyönä se oli tasolle 38.2. Torstaina iltapäivällä kuume laski normaaliksi noustakseen taas tasolle 38.1 seuraavana yönä.

- Torstaiyönä kuvaan tuli kovat kivut. Nämä esiintyivät kurkussa ja jossain henkitorven tienoilla. Ne olivat niin kovia, että edes raskas Burana lääkitys (kaksi 20 kappaleen pakettia sairauden aikana) ei auttanut. Kipujen takia ei saanut öisin nukuttua.

- Perjantaiaamuna alkoi kova yskä. Sitä voi kuvata sanalla ”hinkuyskä”. Yskiminen tulee syvältä, lähes vatsasta asti ja jatkuu kerrallaan aina minuutteja. Jokaisen tällaisen kohtauksen jälkeen hiki virtasi ja uupumus oli suuri.

- Tätä kirjoittaessa, maanantaina (sairauden 8. päivä), kuume on hävinnyt ja jäljelle on jäänyt kova yskä ja kurkkukipu.


Minulle tämä influenssa on ollu tyystin erilainen, kuin mikään muu koskaan aikaisemmin.

Siis, jos haluatte kokea tuon ylläolevan mukaisen sairauden, suosittelen rokotteen jättämistä väliin.

Eräs yksityiskohta liittyy sairaalapalveluiden toimintaan. Soitin lukuisia kertoja sikainfluenssapäivystykseen saadakseni ohjeita asiassa. Sain heiltä hyvät perustiedot mm. siitä, mihin mennä sitten, jos oireet menevät hengenvaarallisiksi. Sen ne tiesivät ja ohjeistus sellaisten asioiden suhteen oli hyvää ja asiallista.

Mielenkiintoista oli se, miten vahva tahtotila näillä terveysasiantuntijoila oli huolehtia siitä, että minä en menisi joulunpyhinä kuormittamaan terveydenhoitojärjestelmää. Kipuni olivat kovat ja olo oli ajoin lähes sietämätön. Heidän ohjeensa oli, että vasta sitten, mikäli minulle tulisi vaarallisentuntuista hengenahdistusta, olisi oikea aika mennä sairaalapäivystykseen. Kriteeri siis oli se, että tilanne pitäisi päästää ensin vaaralliseksi (siis, jos hengitys menisi lähes mahdottomaksi), jotta asian hoitamiseen kannattaisi käyttää yhtään resursseja.

Tästä tuli mieleen eräs aikaisempi tapaus, jossa oli noudatettu tätä samaa ohjetta:

http://havaitsija.blogspot.com/2009/11/on-toimittu-taysin-ohjeiden-mukaisesti.html

lauantai 12. joulukuuta 2009

Irrotettu asiayhteydestään, Out of context

Nyt on kulunut pari viikkoa siitä, kun Englannissa sijaitsevasta East Anglian yliopiston ilmastotutkijoiden salaiset tiedostot vuodettiin julkisuuteen.

Paljastuneista sähköposteista, dokumenteista ja ohjelmakoodeista näkyy selvästi, että Briffan ja Jonesin tutkimustulokset ovat olleet väärennöksiä. Tuloksia on tarkoituksellisesti manipuloitu näyttämään dramaattista lämpötilan nousua, vaikka datat eivät väitettä tue.

Jones on jättänyt tutkimuslaitoksen johtajan virkansa toistaiseksi. Hän ja Briffa ovat selityksen velkaa. Se selitys on, että vuodettu materiaali on irrotettu asiayhteydestään. Tätä "out of context" puolustusta hoetaan yhä uudelleen. Helsingin sanomat ja monet muut lehdet ovat ottaneet tämän argumentaation kiitollisuudella vastaan ja toistavat sitä kritiikittömästi.

Steve McIntyre otti haasteen vastaan ja teki seikkaperäisen selvityksen siitä, mikä näiden viestien asiayhteys on:

http://climateaudit.org/2009/12/10/ipcc-and-the-trick/


 

Vanha sanonta menee näin: varo, mitä toivot, sillä voi käydä niin että saat sen. Näiden ilmastotutkijoiden ei kannattaisi käyttää kovin paljon tuote "out of context" puolustusta, sillä kuva muuttuu entistä karmivammaksi, kun vuodetut tiedostot pistetään asiayhteyteensä.

McIntyre on purkanut IPCC:n Tansanian kokoukseen (1999) liittyvät sähköpostit ja muun materiaalin kronologiseen listaan. Kokouksen alla valmisteltiin seuraavaa ilmastoraporttia ja oli päätetty, että siinä esitetään 1000 vuoden lämpötilakäyrä. Tutkijat valmistelivat tätä käyrää, mutta keskusteluissa paljastuu, että käyrässä ei ole nousevaa häntää. Sähköposteja virtaa edes takaisin ja tutkijat ovat huolissaan siitä, että datat eivät luo sitä dramaattista vaikutelmaa, jota ollaan hakemassa. Lopulta tutkijat päättävät manipuloida tuloksia siten, että kuuluisa jääkiekkomaila ilmestyy kuviin. Ja, tämä kaikki näkyy kirjeenvaihdolla selkeällä englanninkielellä.

Siinä sitä kontekstia löytyy. Suomessa näitä asioita noteeraa suomalainen MEP, Korhola:

http://eijariitta.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/12/konteksti-vain-pahentaa-cru-skandaalia/