Hazard

Lehdissä on ollut paljon juttuja Kaarina Hazardista. Itse asiassa miiltä jutuilta ei ole voinut välttyä.

Luin siis kohuartikkelin.

http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2010011310917932_k9.shtml

Kyllä. Voi sen ymmärtää mediakritiikkinä. Teknisesti artikkelin voi purkaa osiinsa näin:

Kohta 1 - Esitellään Tony Halme:
”Mies oli huumeisiin ja laittomiin aseisiin uponnut sekakäyttäjä, joka oli saanut pysyvän aivovamman. Iso ukko, joka surkeana ja säälittävänä katkokäveli ja sammalsi viimeiset elinvuotensa, jotka päättyivät lehtitietojen mukaan oman käden kautta.”

Kohta 2 - Ihmetellään, miksi media on tällaisesta henkilöstä tehnyt sankarin
”Miten julkisuus tähän suhtautui? Ihaillen. Iltapäivälehdet kiirehtivät julkaisemaan väräjävällä äänellä muisteloita miehestä, ja hyvä ettei kättä lippaan vedetty. ”

Kohta 3 – ilmaistaan kirjoittajan (Hazard) henkilökohtainen mielipide siitä, miksi Tony Halmeesta ei saisi sanoa mitään positiivista
” Mies oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin ja hyvin sopi sinne muiden viihdetaiteilijoiden sekaan. Ei mutta sehän oli unohdetun kansan ääni! Paskat se mikään ääni ollut. Itse asiassa Halme teki kansanedustajana hallaa äänestäjilleen: kun tuommoinen niskamakkara siellä orpona istui, kaikki voivat osoittaa häntä ja sanoa että kattokaa, on täällä niillä toisillakin edustus, ei vain meillä keskipullealla väestöllä, vaikka se oli silkka valhe. Halme oli etninen maskotti; merkki, ei mies.”

Kohta 4 – kritisoidaan mediaa siitä, että Halmeesta yritettiin väkisin repiä vääräntyyppisiä otsikoita
”Kun Halme näytettiin punnitsemassa mandariineja lähikaupassa, ei kuvalla ollut tarkoitus esittää sitä, miten mainio mies hänestä onkaan lutviutunut, vaan alleviivata katastrofia, joksi tämän mullin ja elukan elämä onkaan päässyt menemään. Arkeen kesyyntyminen ei ollut sinnikkään taistelun uuras, hieno lopputulos, vaan kuohittu mahtisonni.”

Kohta 5 – todetaan, että media sai, mitä oli hakemassa eli isot ja näyttävät otsikot
”Meni oikealla hetkellä. Ymmärsi mennä. Kuten Elvis oksennukseensa tai Marilyn lääkkeisiin. Tahdomme loppuun dramaattisen käänteen, emme kiusallista hiipumista, joka on kaikkien osa. Ja tämän testosteronilla, anabolisilla steroideilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla itsensä mieheksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty."


Tuossa on siis purettu artikkeli osiinsa. Ymmärrän, logiikan.

Sitten se mediakritiikin kritiikki omalta osaltani.

En minä ainakaan nähnyt Tony Halmeesta tehtävän jotain sankarimyyttiä. Päinvastoin, kaikki ongelmat kyllä kerrottiin tarkkaan. Eikä niissä kuolinkertomuksissa tietysti vainajaa haukuttu. Olisiko pitänyt? Ja Timo Soini sanoi muutaman kauniin sanan ystävästään. Eikö olisi saanut?

Olen kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tuon artikkelin kielenkäyttö on pöyristyttävää. Ymmärrän hyvin, että se on koettu erittäin loukkaavana varsinkin, kun ihminen on kuollut traagisesti pari päivää aikaisemmin. Olen kuvitellut, että on olemassa jokin käyttäytymiskoodi, jonka mukaan vainajaa ei ainakaan ihan heti lyödä kovimman mukaan. Näköjään ei ole.

Luulin myös, että on olemassa jotain universaaleja inhimillisiä arvoja. Kuten vaikka se, että ihmisarvo se on elämässään epäonnistuneellakin. Olin väärässä.

Minun mielestäni tämä artikkeli kertoo paljon tästä ajasta. En vain valitettavasti osaa vielä sanoa, mitä tarkkaan ottaen. Aika masentavaa suoraan sanoen.