Valtioiden velkaantumisesta

Joitain viikkoja sitten esitin kysymyksiä Kataiselle ja Tuomiojalle koskien Kreikalle annettuna luottoja.

Vain toinen vastasi. Tuomioja totesi, että SDP oli kysynyt juuri esittämieni kysymysten kaltaisia asioita välikysymyskeskustelussa. He eivät olleet saaneet vastauksia ja sen takia SDP oli äänestänyt Kreikka tukea vastaan.

Jos Tuomioja puhui totta, hänen puolueensa pisteet minun silmissäni nousivat.

Kreikka fiaskon yhteydessä on ollut paljon keskustelua siitä, maksaako Kreikka lainojaan koskaan takaisin. On epäilty, että Kreikka ei selviä lainoistaan ja nyt siirrettävät massiiviset rahasummat jäävät lainanantajien tappioksi. Selvitin tätä asiaa ja päädyin väitteeseen:

 

    Valtiot eivät yleensäkään koskaan lyhennä velkaansa rahamääräisesti . Valtioiden

    velka "lyhenee" vain GDP:n kasvun kautta.

 

Tutkin eri maiden julkista velkaa. Kun tarkastellaan absoluuttisia euro- tai dollarimääriä, niin valtiot eivät ylipäätään koskaan lyhennä velkojaan. Uudelleenjärjestelyjä toki tehdään: vanha laina maksetaan pois ottamalla uusi ja hetkellisiä poikkeamia on. Mutta: yleispätevä sääntö on: lainan saldo ei pienene.

Valtiot eivät siis yleisesti ottaen koskaan lyhennä velkojaan. Miten semmoinen on mahdollista? Siksi, että olemme eläneet jatkuvan kasvun maailmassa. Silloin, kun valtion GDP kasvaa jatkuvasti, velan määrä suhteessa GDP:hen pienenee, mikäli velkaantuminen on kasvua pienempää.

Taloudellinen kasvu hoitaa velat pois, vaikka euroakaan ei maksettaisi lainoja pois.

Tähän vaikuttaa myös kasvun eksponentiaalinen luonne. Oletetaan, että tietyn maan talous kasvaa 3% ja valtio ei ota uutta velkaa ja, että valtion velkaantuneisuusaste lähtötilanteessa on 100% suhteessa GDP:hen. Silloin valtionvelka kymmenen vuoden päästä on 75%.

Tämä mekanismi on toiminut hyvin – tähän asti. Kasvu on riittänyt hoitamaan valtioiden velat pois.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa varsinkin euroalueen velkaantuneisuus on kasvanut massiivisesti tehtyjen velkaelvytystoimien seurauksena. Samaan aikaan lähes jokaisessa euromaassa on herätty pistämään kuluja kuriin ja budjetteja tasapainoon. Vaikka kustannusten kuriin pistäminen on enemmän, kuin perusteltua, on sillä kuitenkin se haittavaikutus että taloudellinen toimeliaisuus on merkittävässä määrin pienenemässä. Lähitulevaisuudessa ei ole nähtävissä merkittävää GDP kasvua. Valtioiden lainat eivät siis tule "lyhenemään" tämän mekanismin kautta seuraavan viiden vuoden aikana.

Euroopalla on edessä seitsemän laihaa vuotta. Toivotaan, että näiden vuosien aikana kasvaa uusi poliitikkosukupolvi, joka on edellistä taitavampi ja joka kykenee aidosti edistämään kansakuntien etuja.

 

/1/    http://www.bis.org/publ/work300.pdf?noframes=1

Kysymyksiä Kataisella ja Tuomiojalle

Halusin laajentaa ymmärrystäni Kreikan kriisin taustoista. Mielestäni paljon on jätetty asioita kertomatta. Siksi päätin esittää joitain kysymyksiä ministeri Kataiselle ja Erkki Tuomiojalle. Kysymykset ovat ohessa. Toivon, että saan vastauksia ja käsitys tilanteesta paranee.

1. Kreikan velkojat ovat pääosin saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja? Nämä pankit ottivat suuria riskejä ja saivat suuria voittoja Kreikka positioillaan. Miksi näiutä pankkeja ei oteta kantamaan omaa osaansa riskistä? Erilaisia instrumentteja tällaisen ratkaisun tekemiseksi on paljon, joten siitä se ei ole kiinni.

2. Onko mielestänne oikein, että suuria riskejä ottaneet pankit, jotka ovat saaneet suuria tuottoja sijoituksistaan, pelastetaan osin Suomen veronmaksajien rahoilla?

3. Kreikan velkojapankkeja ei ole paljastettu suorista vaatimuksista huolimatta? Miksi näin ei ole tehty?`Olisi vähintään kohtuullista tietää, ketka ovat ne perimmäiset edunsaajat, joiden etua Kreikka paketilla edistetään? Oletteko ottaneet huomioon, että tämän tiedon tarkoituksellinen salaaminen saattaa herättää epäilyksiä toimenpiteiden tarkoitusperistä?

4. Kreikan suurimmat velkojat ovat ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja. Nämä maat myös osallistuvat suurimmilla osuuksilla lainapakettiin. Ranskan ja Saksan kansantalouksien kannata lainajärjestely ei vaikuta suureen kokonaisuuteen. Sen sijaan lainojen maksamatta jättäminen olisi vaikuttanut negatiivisesti. Sen sijaan Suomen kansantalopuden kannalta järjestely on pelkästään negatiivinen. Oletteko ajatellut, että Suomi on otettu mukaan ”maksumiehen rooliin”?

5. Kreikan huono tilanne ja vääristellyt kansantalouden tilinpidon luvut ovat olleet tiedossa jo ainakin kymmenen vuotta. Viittaan tässä esimerkiksi entisen Kreikan suurlähettilään Norrbackin lausumaan. Kun ongelma on ollut tiedossa vuosia, miksi siihen puututaan vasta, kun on jo liian myöhäistä?

6. Tämän nyt tehtävän lainapaketin jälkeen Kreikan valtionvelka kasvaa tasolle 150% GDP:stä. Korkokustannukset kasvavat tasolle 10% GDP:stä. Amerikkalaiset ekonomistit ovat arvioineet, että Kreikan talouden tulisi kasvaa 10% vuodessa, jotta se selviäisi edes lainan koroista. Oletteko samaa mieltä näistä luvuista?

7. Mikä on mielestänne Kreikassa nyt tehtävän säästökuurin vaikutus maan GDP:hen? Näettekö sellaista mahdollisuutta, että massiiviset leikkaukset aiheuttaisivat kysyntäshokin ja sitä kautta maan GDP:n merkittävän laskun? Jos näin kävisi, mikä mielestänne olisi Kreikan kyky maksaa annettujen lainojen korot? Entä, mitä se vaikuttaisi mahdollisuuksiin saada annettuja lainoja joskus takaisinmaksettavaksi?

8. Oletteko pohtinut Kreikan lainojen uudelleenjärjestelyn mahdollisuutta? Oletteko esimerkiksi perehtyneet historiassa aikaisemmin tapahtuneisiin vastaaviin kriiseihin ja niissä noudatettuihin menetelmiin? Viittaan esimerkiksi Argentiinan talouskriisiin vuonna 2001. Entä, miten vertaatte Kreikan ja EU:n tilannetta Venäjän 1998 talouskriisiin? Amerikan menetelmät nykyisessä talouskriisissa 2008-2009: voisiko niissä olla jotain opiksi otettavaa?

9. Oletteko ottanut huomioon sitä mahdollisuutta, että puolen vuoden päästä on samanlainen tilanne edessä Portugalin tai Irlannin kanssa? Kuinka moneen nyt nähtyyn rahoituskierrokseen Suomen pitäisi varautua? Missä tulee se raja, jossa Suomi sanoo ei?

Kreikasta edelleen

Aiemmin totesin, että Kreikan operaatiossa ollaan pelastamassa muutamia eurooppalaisia pankkeja.

Nyt vähitellen rupeaa selviämään tilanteen koko kuva. Nämä Kreikan suurimmat velkojat ovat ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja.

Kreikalle annettava raha menee lyhentämättömänä suoraan Ranskaan ja Saksaan. Esimerkiksi toukokuussa Kreikka saa 8.5 miljardin euron rahasumman, jok käytetään tässä kuussa erääntyvän lainan takaisinmaksuun.

Kreikan kansantalous ei näe nyt keskustelussa olevia kassavirtoja.

Ranskan ja Saksan kansantalouksille tämä järjestely on kassaneutraali. Tällä järjestelyllä heidän liikepankkiensa Kreikka lainat siirretään valtion taseeseen. Siksi on nyt helppo ymmärtää se innokkuus, jolla järjestelyä oltiin ajamassa näissä maissa.

Suomelle, Irlannille ja muutamalle muulle tässä on kysymys todellisesta panostuksesta. Erittäin isosta sellaisesta. Siinä, missä Ranskan ja Saksan kansantaloudet eivät ota kontolleen uusia vastuita, Suomi tekee sen mielellään. Maamme toimii maksumiehenä järjestelyssä, jossa Ranska ja Saksa turvaavat omat etunsa.

Katainen sanoi eilen: rahat tai lama. Jos kyse olisi siitä, niin miksi Englantia, Ruotsia tai Tanskaa ei otettu talkoisiin mukaan?

Mielestäni on erikoista, että pienet maat, kuten Suomi, Irlanti, Portugali ja Luxemburg ovat olleet täysin Ranskan ja Saksan vietävissä tässä asiassa. Näiden maiden johtajia on viety, kuin pässiä narussa. Ehkä näissä maissa on edelleen vallalla ajatus siitä, että pitää päästä sinne EU:n ytimeen. Suomalaiset eläkkeensaajat maksavat tämän pääsylipun jatkuvasti kasvavana eläkeikänä.

Nyt, kun asetelma tuli minulle selväksi, olen valmis tekemään konkreettisen ehdotuksen asian oikeudenmukaisemmaksi ratkaisuksi.

Ensinnäkin, Sixten Korkmania lainaten: lainaamisessa on aina kaksi osapuolta. Leväperäinen lainansaaja ja yhtä leväperäinen lainaaja. Ei ole oikein, että holtittomasti Kreikalle rahaa suoltaneet ranskalaiset ja saksalaiset pankit pääsevät eroon ongelmasta muiden kustannuksella. Sekään ei ole oikein, että Saksa ja Ranska saavat muut kansantaloudet maksumieheksi heidän omassa järjestelyssään.

Siinä on toki totuuden siemen, että Kreikkaa ei kannata päästää selvitystilaan. Sillä voi olla arvaamattomia vaikutuksia johtuen talouksien nykyisenkaltaisesta tiukasta kytkennästä.

Näinollen, ehdotukseni kriisin hoitamiseksi on seuraava:

• Euromaat perustavat roskapankin. Tämä instituutio voi tietysti olla jonkin olemassaolevan organisaation osa.
  
• Tämä roskapankki tekee tarjouksen Kreikan valtion velkakirjoista. Tarjouksen hinta voisi olla vaikka 70% lainapaperin nimellisarvosta.
  
• Pankit pääsevät ongelmasta sellaisin vahingoin, jotka ne pystyvät kantamaan. Samalla ne joutuvat maksamaan siitä riskistä, jonka ottivat lainatessaan suuria määriä rahaa konkurssitilassa olevalle valtiolle.
  
• Roskapankki neuvottelee Kreikan kanssa lainan takaisunmaksun ehdoista. Maksuaikoja pidennetään ja Kreikan talouden tervehdyttämisohjelmasta sovitaan.
  

 

Perimmäinen tausta tapaus Kreikassa

Tänään on ollut paljon uutisia Kreikan massiivisesta lainoituspaketista. Kovasti mietityttää se into, jolla rahaa ollaan sinne työntämässä. Perimmäisiä motiiveja ei kuitenkaan paljasteta, vaan Kataista lainaten todetaan, että huonosti käy, jos ei raha siirry.

Koska perimmäisiä motiiveja ei kunnolla avata, täytyy harrastaa tutkivaa journalismia asian selvittämiseen.

Hyvä arvaus on se, että tässä ei olla pelastamassa Kreikkalaisia. Ei. Ei. Sellaista solidaarisuutta ei tästä maailmasta löydy.

Toinen arvaus on, että ollaan pelastamassa Euroalueen taloutta. Vähän sinne suuntaan, mutta perimmäinen syy on muualla.

Se tavaton innokkuus, jolla rahaa ollaan luovuttamassa Kreikalle piilee niissä rahoittajissa, joilla on isot Kreikka positiot. Asia on lopulta aika yksinkertainen: jos olen pankin X pääjohtaja ja minulla on 50 miljardin euron arvosta Kreikka maariskiä, on silloin tietysti ihan kivaa, jos joku lainoittaa Kreikkaa. Se nimittäin poistaa minulta maariskin.

Kreikalta erääntyy kymmenien miljardien eurojen positio toukokuussa. Ne, jotka pitävät näitä velkakirjoja käsissään ovat varmasti kovin huojentuneita Kataisen puheista.

Ajatellaan hetki rahan virtaa tässä tapauksessa

• Suomi muiden joukossa lainaa 120 miljardia rahoituslaitoksilta. Mukana on varmasti myös pankki X.
  
• Suomi ja muut innokkaat siirtävät rahat Kreikalle.
  
• Kreikka ei defaulttaa, maturiteettinsa saavuttaneet lainat maksetaan pois. Pankki X saa omansa lainansa maksuun.
  
• Pankin X loppuposition riskitaso laskee merkittävästi. Position suojaamisen kustannukset laskevat merkittävästi.
  

Erittäin kannattava operaatio, pankin X kannalta.

 

Jos Suomessa tai muualla olisi kyvykkäitä taloustoimittajia, he olisivat jo selvittäneet, keitä ovat nämä pankit, joilla on isot Kreikka positiot.

 

Kreikka

Mediassa puhutaan näinä päivinä paljon Kreikasta.

Olen lukenut paljon artikkeleja tästä Euroopan sairaasta valtiosta. Lähes kaikki artikkelit ovat olleet kovin pintapuolisia eikä asioiden taustoja ole avattu. Siksi asiat piti selvittää itse. Ohessa mielestäni olennaiset faktat, jotka muodostavat perustan Kreikan tilanteen arvioimiselle.

GDP kasvulukujen valossa Kreikka on ollut 2000 luvulla varsinainen menestystarina. Kasvu on ollut systemaattisesti vauhdikkaampaa, kuin melkein missään muualla ja sitä jatkui vuoteen 2008 saakka.

Nykyisellään Kreikan GDP asukasta kohti on korkea, 30000 dollaria. Sillä pääsee sijalle 25. koko maailman listalla.

Johtuen holtittomasta taloudenhoidosta, Kreikka on kuitenkin velkaantunut pahasti. Valtionvelka on 125% kansantuotteesta ja sillä pääsee EU:ssa ykköspaikalle. Tämä velka on niinsanottua syömävelkaa, eli sillä on rahoitettu alhaita eläkeikiä ja ylisuurta julkista sektoria.

Kreikassa on todistetusti paljon korruptiota. Olen itsekin ollut muutaman kerran päässyt sivusta näkemään esimerkkejä siitä, miten se järjestelmä toimii. Kreikkalainen ei osaa edes hävetä tai isommin piilotella korruptoitunutta toimintaa. On lisäksi todennäköistä, että Kreikan harmaan talouden piilotettu GDP on kohtuullisen suuri. Näinollen, todellinen velkaantumisaste ei ole niin korkea, kuin pinnalta katsoen näyttää.

Kreikan teolliset rakenteet ovat hyvässä kunnossa. Laivanvarustusteollisuus on maailman suurin. Melkein joka viides kauppalaiva seilaa maailman merillä kreikkalaisessa omistuksessa. Turismi tietysti on toinen tukijalka: 17 miljoonaa turistia käy Kreikassa vuosittain. Teollisten työpaikkojen määrä suhteessa kaikkiin työpaikkoihin on maailman toiseksi korkein, vain Etelä Korea menee edelle.

Ottaen huomioon Kreikan teollisuuden hyvän rakenteen ja sen, että finanssikiisin pahin vaihe on ohitettu, uskon Kreikan selviävän. Tämä etenkin siksi, että Katainen, Merkel ja monet muut ovat valmiita kaatamaan omien kansalaistensa eläkerahoja Kreikan tukemiseen. EU:lla ei ole varaa antaa Kreikan joutua suurempiin vaikeuksiin. Vallitsee kauhun tasapaino. Jos Kreikkaa ei rahoiteta, silloin jo annetut lainat menevät defaulttiin ja seuraa suuria menetyksiä. Tukemalla Kreikkaa avokätisesti säilytetään se optio, että kriisistä voitaisiin vielä jotenkin selvitä.

Nyt meneillään olevassa rahoituskierroksessa olisi hyvä tilaisuus vaatia tiukkoja ehtoja Kreikalta. Jotkin hotittomuudet, kuten 53 vuoden eläkeikä, voitaisiin helposti poistaa. Valitettavasti vaikuttaa kuitenkin siltä, että EU:n päätäjiltä ei löydy tarvittavaa rohkeutta ja kovuutta näiden vaikeiden päätösten tekemiseen. Kriisistä tulee monivuotinen, paljon pidempi, kuin mitä sen tarvitsisi olla.

Solar versus wind, Finland

Wind power plants are being built at unprecedented speed. This happens increasingly so also even in Finland as the government is going to heavily subsidize this for of electricity generation. And, Finland is known to be a country with little wind.

It decided to make a simple calculation to compare the viability of solar and wind power generation. Conclusions follow.

In Finland the average production of a windmill is less, than 20% of the nominal power generation capability.

Let us assume, I can install 20 windmills of 3MW nominal power to an area of 1 square kilometer. And, I do it by buying this nice work of Danish engineering:
http://www.vestas.com/en/wind-power-solutions/wind-turbines/3.0-mw.aspx

My electricity generation would then be 105 GWh per annum.

Finnish government will quarantee me 105.30 EUR per MWh (until the end of 2015). Price of electricity in Nordpool (electricity wholesale trading exchange in the Nordic countries) is today 5.3 cents per kWh. this is 53 EUR / MWh. Thus, Finnish tax payers subsidize me for 52.3 EUR per MWh.

Thus, the total subsidy from tax payers of Finland to me is 5.5 million Euro per annum. My total annual revenue is 11.1 million EUR.

I assume maintenance costs are 1 million per annum. Further, my guesstimate is, that the cost of Vestas windmill is 2 million per piece. Thus, my investment pays back in four years and I make 25% gain on my investment. Without government subsidies the investment would not be sensible.

It is obvious, that there will be a flurry of new windmill projects due to this decision by the Finnish government.

Now, let us consider the case of using solar power instead. The solar influx at Helsinki area is 1.2 MWh/m2 per annum. In Lissabon, for example, it would be twice that.

We make the calculation for a solar power plant for the same size as our windmill plant above, 1 square kilometer. Let us assume, the net generation is 80% of the incoming solar flux. My net electricity generation is then 1 TWh per annum, which is 10 times more energy as compared to my wind power plant of equal size.

As of today there are no subsidizes for solar power in Finland. Without subsidizes my revenue from this solar power plant is 53 million per annum.

I do not know much about the prices of solar panels, but google search indicated, that lowest prices could be 1 euro per watt. I guess my one million square meters of solar panel would justify some discounts. Thus, let us use 0.7 EUR per watt as a planning figure.

Then we get, that the the investment costs for such a 1km * 1 km solar power plant would be meagre 100 million EUR. This is, of course, a very high figure, but not so much when considering that I would make 50 million revenues per annum. My return of investment is close to 50% with these assumption.

In fact, I would rather put my money into solar power plant, than building tons of windmills.

How about you?

Turkki raportti

Kävin Turkissa. Monessa maassa olen elämäni aikana käynyt, mutta en Turkissa. Matka oli silmiä avaava kokemus. Kuinka moni on tullut ajatelleeksi, että Turkki on iso talous ja kuuluu varmasti uusien menestyjien kastiin?

Minulla oli tiettyjä etukäteisajatuksia Turkista ennen matkaani. Luulin, että se on alikehittynyt maa, jossa on paljon köyhyyttä ja kurjuutta. Olin väärässä. Turkissa on 75 miljoonaa ihmistä ja sen kansa on nuori – päinvastoin, kuin monien europpalaiten maiden väestöt. Luulen saaneeni hyvän otoksen Turkin tilanteessa, koska vierailin lähes kaikilla tärkeimmillä alueilla matkani aikana.

Turkin GDP on eurooppalaisessa vertailussa matala, 10000 dollaria. Mutta, pitää ottaa huomioon kokonaisuus: palkkatason, verotus ja hinnat. Tällaisella ostovoimakorjauksella pääsin omissa laskelmissani siihen, että keskimääräisellä Mr. Muratilla on asiat hyvin,.

Eräässä tapaamisessa keskustelimme turkkilaisen insinöörin palkkatasosta. Kaikki asiat huomioiden turkkilaisen insinöörin elintaso on parempi, kuin samalla koulutustasolla varustetun suomalaisen. Tämä vertailu on tietysti jossain määrin epäasiallinen, sillä suomalainen insinöörityö on halvinta maailmassa. Suomi on laadukkaan insinöörityön Kiina.

Matkan aikana pohdin Ottomaanien valtakuntaa. Se kiehtoo minua, sillä on juurikaan ole siihen perehtynyt. Vaikka Ottomaanien valtakunta on yksi suurimpia, merkittävimpiä ja pisimpiä ihmiskunnan historiassa ei eurooppalainen historiakirjoitus sitä paljoa noteeraa. Ei ainakaan sillä painotuksella, jonka se ansaitsisi.

Turkkilaiset itse suhtautuvat Ottomaanien aikaan hyvin kiihkottomasti. Heidän historiakirjoituksissa Ottomaanit olivat humaanimpia hallitsijoita, kuin vaikka roomalaiset. He esimerkiksi antoivat paikallisten kulttuurien kehittyä omillaan eivätkä pakottaneet valloitetun alueen väestöä puhumaan omaa kieltään. Todisteet puhuvat minusta sen puolesta, että Ottomaanit eivät olleet aivan niin pahoja, kuin puhutaan.

Nykyisen tietoni perusteella väitän, että Ottomaanien valtakunta voisi olla vieläkin olemassa, jos he olisivat olleet aggressiivisempia. Mikäli he olisivat alistaneet valloitettujen alueiden kansat, olisi ollut helpompi pitää iso valtakunta kasassa.
Ottomaanien kieli oli muuten arabia, tosin omalla vahvalla aksentillaan. Oli hämmästyttävää havaita, että turkin kielen levinneisyys on vasta viimeisen sadan vuoden perua. Vasta Ataturkin mullistusten jälkeen turkin kieli vähitellen laajeni koko maahan.

Suomalaisen on erittäin helppo toimia Turkissa. Tämä johtuu siitä, että jokainen turkkilainen tuntee sympaattisuutta suomalaisia kohtaan. Turkkilaiset kokevat olevansa osa samaa alkukansaa suomalaisten kanssa. Eräs historiallinen hypoteesi sanoo, että Uralin Altailta lähti kauan sitten yksi kansa, joka jakautui kolmeen osaa. Pohjoinen osa meni Suomen alueelle. Keskiosa meni Unkariin ja loput menivät Mustan meren eteläiselle alueelle.

Turkkilaiset olivat niin vakuuttuneita tuosta teoriasta, että aloin itsekin uskoa siihen. Turkin kielen kielioppi ja jotkin intonaatiot ovat hyvin samanlaisia suomen kielen kanssa. Turkissa ei esimerkiksi ole prepositioita, vaan sanat taipuvat samaan tyyliin, kuin suomessa.

Eräässä tilaisuudessa yksi turkkilainen kertoi vitsin: Turkkilaiset ja suomalaiset lähtivät vaeltamaan Uralilta. Matkalla tuli vastaan kyltti, jossa luki ”Eurooppa”. Suomalaiset olivat lukutaitoisia ja lähtivät siihen suuntaan. Turkkilaiset sen sijaan eivät osanneet lukea ja jäivät niille sijoilleen ja ovat siellä vieläkin. Tämän vitsin jälkeen huoneellinen (noin 10) turkkilaisia hörähti nauramaan. Minä en uskaltanut nauraa.

Ankarassa minut vietiin erääseen ravintolaan, joka on korkealla kukkulalla ja josta näkyi koko kaupunki. Isäntäni veivät minut siellä muutaman seinällä roikkuvan ison valokuvan eteen. He kysyivät, havaitsenko niissä jotain tuttua. Ei kestänyt kautaa havaita, että Kekkonenhan se siellä. Hän oli käynyt Turkissa 1972 virallisella vierailulla ja porukka oli illastanut samassa ravintolassa.

Illallisella nautittujen rakien jälkeen jäin pohtimaan, mitä asioita Kekkonen mahtoi aikanaan ajaa Turkin matkallaan. Senaikainen maailma oli niin erilainen, että on vaikea uskoa siitä olevan vain 40 vuotta. Kylmä sota näytti silloin pahimmat puolensa ja Neuvostoliitto oli voimansa tunnossa. Karttaa katsottuani ymmärsin, että Turkki oli erittäin strateginen paikka siihen aikaan. Musta meri, Sevastopol, Lähi-Itä, öljy, Israelin ja palestiinan sodat, ohjukset, kobolttipommit, Apollo lennot, öljykriisi. Näistä kaikista Kekkonen varmaan turkkilaisten kanssa keskusteli.

Turkkilainen liike-elämän kulttuuri vaikuttaa miellyttävältä. Tapaamiset ovat rauhallisia. Ensin juodaan teetä ja jutustellaan kaikista maailman asioista esimerkiksi puoli tuntia. Sen jälkeen seuraa virallinen osuus ja keskustelut. Lopussa suorittava porras lähtee pois ja jäädään johdon kanssa juomaan teetä. Tämä lopussa tapahtuva teen juonti saattaa joskus kestää esimerkiksi kaksi tuntia.

Sanomattakin on selvää, että tämä liike-elämän tapa poikkeaa olennaisesti eurooppalaisesta (ei kuitenkaan aasialaisesta). Monissa euroopan maissa, joista Puola on äärimmäisin esimerkki, mennään aika suoraan asiaan ja, kun asia on hoidettu, lähdetään pois. Minusta tämä teen juonti toteuttaa tärkeän funktion. Kaikki liiketoiminta perimmältään perustuu luottamukseen. Ja, teenjuonti on tapa saada selvyys vastapuolen ominaisuuksista – erityisesti siitä, voiko heidän kanssaan muodostaa pitkäntähtäimen yhteistyösuhdetta. Tärkeää.

Turkki on aina sijainnut strategisesti erittäin tärkeällä alueella. Pohjoisessa on Venäjä, etelässä lähi-idän melskeet ja idässä Iran/Irak ruutitynnyri. Nostan hattua Turkille, sillä he ovat tässä vaikeassa ympäristössä osanneet tasapainoilla erinomaisesti. Heillä ei ole isoja konflikteja mihinkään suuntaan. Kurdit vahvistavat tämänä säännön ja Kypros on sen tason asia, että siitä ei isommin kannata noteerata. Turkkilaiset ovat ystäviä amerikkalaisten kanssa. He tekevät kauppaa täysillä Irakiin, Iraniin ja Lähi-itään. Venäjän kanssa ei tule riitaa edes siitä, että South-Stream putki vedetään heidän kauttaan heikentäen Venäjän strategista positiointia merkittävästi. Hyvä suoritus. Hieman samantasoinen suoritus, kuin Suomen tasapainoilu lännen ja idän välissä kylmän sodan vuosina.

Eräässä yhteydessä tulee esiin kysymys armenialaisista – tai kansanmurhaksi kutsutusta tapahtunmasta.. En ottanut tietenkään sitä itse esiin, mutta eräällä henkilöllä oli tarve kertoa Turkin puoli tarinasta. Itsenäisyyssotien melskeissä kuulemma suuri osa armenialaisista liittyi brittien puolelle ja alkoi sotia Turkkia vastaan. Kuulemma näitä brittiarmeijan sotilaita sitten kaatui, kuin heinää, kun jäivät alakynteen. Tässä asiassa taitaa olla niin kuin yleensäkin aina: niinsanottua totuutta ei ole. On vain osapuolten välisiä tulkintoja tapahtuneista.

Olin tietysti kiinnostunut kuulemaan turkkilaisten omia ajatuksia liittymisestä EU:hun. Ahtisaaren aikanaan tekemälle raportille annetaan Turkissa suuri arvo. Ahtisaaren kanta oli, että Turkki pitäisi ottaa jäseneksi. Perustelu oli: nykyisellään EU on kristittyjen klubi. Ottamalla Turkki jäseneksi saadaan mukaan yksi muslimivaltio, jolloin kanssakäyminen ulkomaailman kanssa helpottuu.

Minusta Ahtisaaren perustelu on mahdollisimman huono. Turkin liittyminen on vaikutuksiltaan suuri ja monitahoinen kysymys. Ahtisaari ottaa päätöksenteon kriteeriksi vain yhden näkökohdan. Vaikka olenkin samaa mieltä tuosta Ahtisaaren väitteestä, on banaalia trivialisoida asia sillä tavalla. Ahtisaari osoitti vastaavaa näköalattomuutta Suomen Natoon liittymisessä. Hänestä Suomen pitäisi liittyä Natoon, koska kaikki muutkin Suomen viiteryhmän maat siellä jo ovat. Se oli yhtä lailla banaali argumentti.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Turkki ei liity EU:hun. Heidän mielestään EU on pettänyt lupauksiaan ja asettaa kohtuuttomia uusia ehtoja. Siksi Turkki itse ei taida enää edes haluta jäsenyyttä. EU:n jäsenmaat ilmeisesti eivät halua suurta Turkkia mukaan. Koska Turkin populaatio on 75 miljoonaa, tulisi siitä toiseksi suurin ryhmä parlamenttiin. Sitä eivät isot jäsenmaat halua.

Hämmästyin Istanbulin kokoa. Se on selvästi suurempi, kuin yksikään eurooppalainen suurkaupunki. Liikenne on sen mukaista. Istanbulissa ei oikeastaan voi liikkua mihinkään ilman, että varaa aikaa kaksi tuntia siirtymiseen. Pahinta on Bosporin salmen ylittäminen. Silloille on kilometrien pituinen jono kaikkina vuorokauden aikoina. Kerran oli jonottamassa pääsyä Aasian puolelta eurooppalaiselle puolelle puolilta öin. Silloinkin odotusaika oli lähes tunti.

Jokainen Istanbulin taksikuski kuvittelee ajavansa rallia. Se on aina yhtä pelottavaa, sillä useimmissa takseissa ei ole turvavöitä.

Istanbul on merkillinen kaupunki sen historiallisten kerrostumien takia. Ensin oli Itä-rooma, Konstantinopoli ja ortodoksisen uskonnon syntysija. Konstantinopoli oli se komponentti, joka piti länsimaisen sivistyksen liekin voimassa alkuperäisen Rooman tuhon jälkeen. Konstantinopolin suuruus näkyy erilaisina merkkeinä Istanbulissa. Eniten olen kuitenkin hämmästynyt sitä, miten täydellisesti ortodoksinen uskonto on kadonnut alueelta. Kaikilla ympäröivillä alueilla uskonto on säilynyt, mutta syntysijoilta se on kadonnut.

Itä-Turkissa on erilaista. Siellä kaupunkien keskustan monumentit ovat usein peräisin seltsukkien ajalta. On ilmeisesti niin, että seltsukit ja sittemmin ottomaanit valloittivat alueita vähitellen Itä Turkista käsin ja vasta viimeiseksi ottivat Istanbulin haltuunsa.

Minusta Turkille leimaa antava piirre on se, että maa ei koskaan ole ollut vieraiden valtojen hallinnassa. Ei ainakaan 2000 vuoteen. Se näkyy turkkilaisissa ihmisissä tietynlaisena itsevarmuutena - positiivisessa mielessä. Tätä voi verrata moneen eurooppalaiseen maahan, vaikka Suomeen, jossa itsenäisyys on vasta tuore asia. Suomessa on totuttu katsomaan ulkopuolella olevaan auktoriteettiin. Suomalaiset ovat myös kovin kiinnostuneita, mitä ulkomaailma suomalaisista ajattelee. Turkkilaisia sellainen ei voisi vähempää kiinnostaa.

Eräässä keskisen Turkin kaupungissa (Kayseri) tulee tilaisuus vierailla kaupunginmuseossa. Siellä on näyttely koskien Ottomaanien valtakunnan kuuluisinta arkkitehtiä. Erikoinen tarina. Sinan oli Ottomaanien armeijassa ja valloitteli paljon eurooppalaisia kaupunkeja. Hän ilmeisesti johti veristä Belgradin piiritystä ja valloitusta. Viidenkymmenen vuoden iässä hän omistautui arkkitehtuurille ja suunnitteli varmasti ainakin sata rakennusta. Moskeijoita, hallintorakennuksia, taloja syntyi liukuhihnalta. Se, mikä tässä on merkittävää on se, että Sinan teki tämän uuden uransa täytettyään 50 vuotta. Ja, tätä uutta uraa jatkui hänen kuolemaansa saakka – 100 vuoden ikään asti. Tähän sisältyy minusta syvällinen opetus meille nykyajan länsimaisille ihmisille.

Uskon, että tulevat vuosikymmenet tulevat muuttamaan Euroopan tasapainoa toiseen suuntaan. Vanha Eurooppa tulee menettämään merkitystään ja uudet nousevat valtiot, kuten Turkki, tulevat olemaan paljon tärkeämmässä roolissa. Turkki tulee epäilemättä hyödyntämään vahvuutensa: kasvava ja nuori populaatio, yritteliäs ja ahkera kansa ja yhtenäinen kulttuuri. Kiinan, Intian ja Brasilian ohella Turkki tulee olemaan voittajien joukossa.