Tilastollinen analyysi lauseesta: viidennes (PS) puolueen kannattajista tienaa vuodessa keskivertosuomalaista enemmän

Kaksi lainausta päivän Hesarista:

”…viidennes (perussuomalaiset) puolueen kannattajista tienaa vuodessa keskivertosuomalaista enemmän.”

”… Yleisesti puolueen kannattajat vastaavat tulotasoltaan keskivertosuomalaista, vaikka ovatkin hiukan keskimääräistä matalammin koulutettuja.”

Jo peruskoulumatematiikalla voi sanoa, että tuo ensimmäinen lause tietysti tarkoittaa sitä, että perussuomalaisten ansiotaso on reilusti alempi, kuin keskimääräisen suomalaisen.

Puretaan tämä auki. Oletetaan, että keskimääräinen palkansaaja saa bruttona 1500 euroa kuukaudessa ja että keskipoikkeama (standard deviation) on 1000 euroa. Jakauma näyttää tältä:

http://www.wolframalpha.com/input/?i=normal+distribution%2C+mean%3D1500%2C+sd%3D1000

Hesarin mukaan joka viides perussuomalainen ansaitsee enemmän, kuin keskimääräinen suomalainen. Tämä lause tarkoittaa sitä, että perussuomalaisten ansiotulon 20% yläkvartiili osuu kohdalle 1500. Oletetaan lisäksi, että perussuomalaisten ansiotulojen keskipoikkeama on pienempi, kuin aiemmin esitetty 1000 euroa, sanotaan vaikka 700 euroa. Tämä on perusteltua siksi, että keskimääräinen ansiotulo on joka tapauksessa pienempi ja silloin on luonnollista, että standardipoikkeamakin on pienempi.

Sovitetaan jakauma niin, että 20% yläkvartiili osuu 1500 euron kohdalle. Jakauma näyttää tältä:

http://www.wolframalpha.com/input/?i=normal+distribution%2C+mean%3D900%2C+sd%3D700

Tästä saadaan, että perussuomalaisen keskimääräinen ansiotulo on 900 euroa, kun keskimääräisen suomalaisen ansiotulo on 1500 euroa. Perussuomalaiset ovat siis merkittävästi heikommin toimeentulevia, näillä oletuksilla.

On tietysti selvää, että tulokset vaihtelevat paljonkin riippuen siitä, minkälaiset standardipoikkeaman arvot valitaan. Se ei kuitenkaan muuta sitä seikkaa, että Hesarin tilastoväittämä on karkeasti virheellinen. Kaikissa tapauksissa ensimmäisesta lainatusta lauseesta seuraa se, että perussuomalainen ansaitsee vähemmän, kuin suomalainen keskimäärin.

Suosittelisin, että Hesari tilastollisia väitteitä esittäessään pyytäisi lausuntoa asiasta joltain lukion pitkän matematiikan suorittaneelta.

Outoja ilmiöitä

Päivän Hesarissa oli kerrassaan outo uutinen.

Vanajan avovankilasta karkasi naisvanki, joka oli vuonna 2008 tappanut miehen vesurilla.

Hän oli saanut 10 vuoden rangaistuksen. Rangaistuksessa oli otettu lieventävänä asianhaarana huomioon se, että hän oli ensikertalainen. Tämä ensikertalaisuus oli syynä siihen, että hänen olisi tarvinnut suorittaa tuomiostaan vain puolet - viisi vuotta.

Ohessa kuvaus tämän vangin vuonna 1998 suorittamasta paloittelumurhasta:
"...tappajat kiduttivat teräaseilla ja alistivat erilaisilla sadistisilla teoilla uhriaan sekä lopuksi tukehduttivat tämän peittämällä hänen kasvonsa ilmastointiteipillä. Uhri oli alun perin vapaaehtoisesti lähtenyt joukon matkaan. Uhrin ruumista silvottiin ja sille tehtiin 'saatananpalvontariittejää. Pitkitetyn surmatyön lopuksi uhri paloiteltiin sahalla. Elg ja Tervashonka veivät lopuksi ruumiinosat roskalaatikoihin."

Suomalaisen käytännön mukaan tämä vuonna 1998 tehty poikkeuksellisen raaka ja sadistinen paloittelumurha ei vaikuttanut ensikertalaisuuden määrittelyyn kymmenen vuotta myöhemmin. Seuraavan raa'an hengenriistämisen suoritettuaan hänet arvioitiin ensikertalaiseksi, koska edellisen raa'an rikoksen jälkeen hän oli ehtinyt olla vapaalla jalalla enemmän, kuin kolme vuotta.

Lopuksi todetaan, että "poliisi ei aio aktiivisesti etsiä etsintäkuulutettua". Tähän lisätään: tämä taposta tuomitun henkilön ei tule saamaan mitään ragaistusta karkaamisestaan. Hänen tuomionsa vain pidennetään yhtä monta päivää, kuin hän ehti olla karkuteillä.

Olenko minä ainoa henkilö Suomessa, joka pitää tätä outona? Vankilasta karkaamista ei rangaista mitenkään. Paloittelumurhaaja katsotaan ensikertalaiseksi tapettuaan vesurilla miehen. Karannutta ei etsitä mitenkään.

Bail out, Default

Eilisessä A-Studiossa kysyttiin suomalaisilta poliitikoilta ajankohtaisista termeistä.

Kohteena olivat Paula Risikko, Rosa Meriläinen, Sampo Terho, Hannu Takkula, Panu Laturi ja Mikael Jungner.

Sampo Terhoa (PS) lukuun ottamatta yhdelläkään näistä suomalaisista huippupoliitikoista ei ollut mitään käsitystä, mitä seuraavat termit tarkoittavat:

- Bail out
- Default

Nyt kyllä oikeasti pelottaa Suomen puolesta. Miten ihmeessä nämä poliitikot ovat voineet välttyä näiden äärimmäisen perustavaa laatua olevien termien oppimiselta? Nämä ovat olleet asioita, jotka ovat olleet joka päivä medioiden pääkirjoituksissa viimeisen vuoden ja koskevat ammattipoliitikon toiminnan ydintä.

Pelottavaa.

Valtiovarainministereiden kokemus ja tausta, vertailua

Suomen uusi valtiovarainministeri on Jutta Urpilainen. Hänen koulutuksensa on kasvatustieteen maisteri. Hän suoritti tutkintonsa vuonna 2002, jonka jälkeen hän toimi luokanopettajana yhden vuoden.
 

Valtiovarainministerimme on siis kasvatustieteen maisteri, joka on toiminut yhden lukuvuoden luokanopettajana.
 

Katsotaan, minkälaisella kokemus- ja koulutustaustalla muiden maiden talouksia johdetaan.
 

Yhdysvaltojen valtionvarainministeri on Timothy Geitner. Hän tutkintonsa koskee hallintotieteitä ja Aasiaa. Hän valmistui 17 vuotta sitten. Hän työskenteli Kissingerin konsulttiyhtiössä kolme ensimmäistä vuotta tehden töitä kansainvälisille suurasiakkaille. Sen jälkeen hän työskenteli 13 vuotta erilaisissa tehtävissä Yhdysvaltojen hallinnossa, kansanvälisessä valuuttarahastossa ja keskuspankissa.
 

Ranskan talousministeri on Christine Lagarde. Hän on toiminut kilpailu- ja työoikeuksiin erikoistuneena juristina 15 vuotta. Sen jälkeen hän toimi EU oikeuteen erikoistuneena lakimiehenä.
 

Paljon parjatussa Kreikassa talousministeri on Evangelos Venizelos. Hän suoritti oikeustieteen perustutkinnnon Kreikassa ja väitteli tohtoriksi Pariisissa. Hän on toiminut professorina erikoistuen perustuslakeihin. Hän on kirjoittanut useita kirjoja. Ennen valtionvarainministeriksi tuloaan, hän on toiminut ministerinä useasta (kulttuuri, kehitys, liikenne, media).
 

Saksan valtionvarainministeri on Wolfgang Schäuble. Hän on oikeus- ja taloustieteen tohtori. Hän työskenteli ensin saksan verohallinnossa joitakin vuosia. Sen jälkeen hän toimi kuusi vuotta juristina. Sen, ennen poliittisen uran aloitttamista, jälkeen hän toimi kuusi vuotta erilaisissa hallinnon tehtävissä mm. Helmut Kohlin nimittämänä.
 

Urpilaisen uudessa työssä hänen neuvotteluosapuolina ja yhteistyökumppaneina ovat sellaiset henkilöt, kuten Schäuble, Venizelos ja Lagarde. Kasvatustieteen maisteri ja yhden lukuvuoden opettajakokemus eivät ole kovin hyvin valmistaneet tähän.
 

Ongelmallista tässä on se, että Urpilainen joutuu tekemään Suomen kannalta kohtalokkaita päätöksiä. Euroopan vakausjärjestelmän instrumentit ovat niin vaikeita kokonaisuuksia ja kansainvälisen talouden kiemurat sellaisia, että niihin liittyviin haasteiden hoitamiseen olisi luullut Suomesta löytyvän kokeneemman henkilön.
 

Miksi Suomessa ei arvosteta kokemusta?

Climate Change hypothesis: Evidence does not Support the Claim

In the world today there is tremendous amount of activity around the subject matter called anthropogenic global warming (AGW). It is claimed, that the human created increase of CO2 in the atmosphere has caused, and will increasingly cause increases in temperatures. UN sponsored Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC) was awarded a Nobel prize in making AGW known within the political circles and in the worldwide community. Significant amount of economical resources are invested and, increasingly so, will be invested in the future to try to reduce the CO2 emissions with an aim to control the temperature change of the future.

Up until November 2009 I took the claims of man-made global warming as granted. All the media was reporting about it convincingly with one major claim: thousands of top notch scientists support AGW, so it must be true. Up until the end of last year I believed all the media reporting.

The credibility of mainstream media suffered greatly in November 2009, when the email archives of leading climate scientists were made public. The emails of Phil Jones, the guru of climate science science, disclosed a disturbing underworld in which truth was not the objective of science. The emails, on the contrary, portrayed a world in which the end justifies the means. It looked like, that Dr. Jones, Mann and their associated had manipulated climate data in order to make their case: to show, that increased CO₂ in athmosphere in deed increases the temperature of planet earth in a dramatic way.

I was confused and so were many other. Thus, I wanted to find it out by myself, what lies behind the AGW claim. I wanted to see the proof, that the CO2 emissions of mankind in deed produce significant increases in global temperatures.

In my humble search of information and proof of AGW I got quite surprised. There was no proof at sight. Not even a smoking gun. I also found out, that there are a lot of very reputable scientists, who do not agree with the AGW hypothesis at all. Some say, that they do not know – that the science is not settled yet. Yet the politicians, meteorological institutions, UN sponsored IPCC organization, Al Gore and many others were unanimously and ferociouosly stating, that that there is a concensus among scientists about the AGW and that drastic economical actions are justified to keep our planet habitable. Threats of sea level rises, cities becoming hellholes during summers, people dying by the millions. Significant threats to mankind have been manifested by the advocates of the political elite and AGW advocates. I saw a large gap in the information coming from the likes of MIT Scientist Richard Litzen, athmopsheric scientist John Christy as compared to the world political leaders. I smelled, that something shady was going on and wanted to find out the facts behind all this.

Even more alarming to me was, that there appears to be no physical theory, which would actually explain the mechanism of the AGW hypothesis, when it comes to the warming effect of man-made CO2 emissions. Yet, the basic physics is something, that a graduate physics student can easily grasp. There is nothing very complicated there – nothing at a level of complexity, that phycical sciences are up today. String theory, theory of relativity, modern cosmology. These are disciplines of science, in which lifetime is not enough to capture them fully. Greenhouse effect physics is about applying the basic laws of thermodynamics and radiation physics. Almost elementary in the basic principles – yet, no serious effort is available to properly digest it.

 

Traditional definition of Greenhouse effect (GE) goes followingly:

Earth absorbs sublight 168 W/m². Using Stefan-Boltzmann law for black body radiation, we get that the temperature of Earth should be -18 °C, given there would be no atmosphere. Since the actual temperature on the surface of Earth is 33 °C more, it is concluded that the difference is caused by the Greenhouse effect.

The mechanism of GE, which is assumed to explain this 33 °C difference, is claimed to be the following:

• Sun radiates at higher ultraviolet frequencies, which largely penetrate atmosphere. The photons of the solar radiation frequencies cannot activate the molecules in the atmosphere, thus 70% of the radiation is absorbed by Earth.
  
• Earth then radiates the absorbed heat according to Stefan-Boltzmann law for blackbody. As the temperature is lower, than on the surface of the Sun, Earth radiates mainly on infrared spectrum.
  
• Atmosphere contains molecules, whose vibrational energy states are at the bands of infrared radiation. Thus, the radiative heat is blocked by athmospheric CO₂, H₂O, NO₂ molecules. Thus, photons of Earth's infrared radiation are converted to kinetic energy of the diatomic molecules of atmosphere, thus increasing the temperature the earlier mentioned 33 degrees.
  

 

Figure 1, Greenhouse Principle

 

This basic theory of GE was invented by Joseph Fourier in 1824. The physics was more conclusively analyzed by Svante Arrhenius in 1896. He concluded a logarithmic relation between the temperature increase and CO₂ concentration. Doubling CO₂ would mean a constant temperature increase 5-6 °C. In his later years he reduced this estimation to a level of 1.6 °C.

Arrhenius work was long forgotten. Only until in the later part of 1900 century did his results get more attention. This was two reasons: firstly infrared spectroscopy was developed so, that the CO₂ and H₂O absorption spectra could be analyzed in more detail. Secondly: the world had become aware of the increasing CO₂ emissions due to the use of fossil fuels. The Mauna Loa observatory started measuring athospheric CO₂ concentrations in 1958. And, a trend became clear. The picture below became the icon of the changing world.

 

Figure 2, Mauna Loa CO2 measurements

 

Another landmark in the global warming discussion was the IPCC publication on 2001, where a "hockey stick" emerged. It showed and alarming rate of increase of temperature in the world – claimed to be due to man-made CO₂ emissions.

Figure 3, Hockey Stick (IPCC 2001)
 

 

By the early 2000's politicians world-wide subscribed to the idea of AGW hypothesis. No respectable politician questioned any aspect of the AGW. It was not necessary. Not at least after Al Gore had published his movie Inconvenient Truth. The science was settled and our generation was up to a task to save the world. The CO₂ concentration curve had to be made bend downwards no matter the cost.

 

Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC) was established by United Nations and World Meteorological Organization more, than 20 years ago. IPCC is a well respected organization. It says it uses the expertise of 2500 top scientists of the world to provide reports and advice to politicians on climate change.

IPCC defines the scientific bases of the AGW by referring to Callendar (1938) and Plass (1956).

Callendar developed Arrhenius work further by defining, and solving, a set of equations that calculated CO₂ impact on the temperature of atmosphere. However, his model was too primitive as it only included the radiative heat transfer and completely ignored the convective component. This was quickly recognized at a time and his work did not get much attention.

Plass developed the models one step further, by including the convective heat transfer component.

IPCC is supposed to represent the consensus of 2500 top scientists of the world. Yet, the core of their AGW claim is based on the work done by two scientists 70 and 50 years ago. And, the scientific community seems to agree, that these models do not accurately describe the mechanisms as to how CO₂ will heat the atmosphere.Yet, there is no work going on in the world to model the basic physics by means of which CO₂ heats the atmosphere. All this looks very weak to me. It would be about time for somebody to establish a more solid basis on the physics of AGW. World deserves better science to support the important decisions ahead.

 

To me the AGW hypothesis is still on it's early days, and far from "science settled". I can certainly subscribe to the general idea of greenhouse theory. Atmosphere acts like a radiation valve. Simply said: ultaviolet radiation penetrates the atmosphere and gets absorbed by Earth, which in turn radiates in infrared frequencies back. Infrared radiation gets blocked by the greenhouse gases. The more there is CO₂, the more the air heats.

While the greenhouse effect is a simple and neat theory, the devil is in the details – as always.

 

Central question in AGW hypothesis is the absorption capacity of CO₂.Typical AGW proponent claims, that most of the outgoing infrared radiation gets absorbed by athmospheric CO₂. This is not the case. The absorption spectrum of CO₂ is extremely narrow. In order to prove or disprove the AGW hypothesis, it would be necessary to have more detailed understanding of CO₂ absorption spectrum. Due to the physical limits in the sensitivity of infrared detectors available today, it is not even possible to estimate the rates at which certain infrared radiation actually gets absorbed by CO₂ molecules. However, even the information today seems to suggest, that the spectra is very narrow as can be seen from the Hitran pictures below:

 

Figure 4, CO2 Absorption Spectra

 

 

Looking at the above absorption characteristics of CO₂ one could estimate that only a very small proportion of the Earth's infrared radiation actually gets blocked by CO₂. My guesstimate is 0.01%. Even if it were 100 times more (1%) CO₂ greenhouse effect would be negligible, nullifying the AGW hypothesis.

Other notable uncertainties in the AGW hypothesis are the following.

• Effect of clouds: the current climate models cannot take into account the effect of clouds. IPCC admits this openly. Most climate scientists agree at the same time, that climate modeling has little value without understanding the feedback effect of clouds. According to Lidzen, clouds can have provide a negative feedback loop. The more atmosphere heats, the more there is water vapour, and clouds. Thus, heating could be reduced by this mechanism.
  
• IPCC assumes a positive feedback in it's climate models. This is necessary to justify AGW claim, as CO₂ alone can only attribute to an increase of 1 C . IPCC uses some fairly vague arguments based on which they conclude the feedback to be positive thereby increasing the temperature by 4 C. IPCC states this without any scientific basis.
  
• IPCC assumes extremely simplistic models of heat transfer at the Earth-atmosphere interface. Without justification it is said, that the major heat transfer component is radiation. As evidenced by Gerlin, there is a complex interplay of radiative, conductive and convective heats transfers taking place. It is questionable, whether IPCC's simplistic model actually models the real behaviour of athmosphere at all.
  
• Climate scientists of today are putting major emphasis and effort into developing large-scale system models. Their target is to create an accurate representation of world's climate: different atmospheric layers, sea, different geographies, ice, clouds, storms into a one model, which is expected to model the behaviour of climate 100 years from today. This is, of course, impossible. Athmosphere and the entire globe is such a complicated dynamical system, that a long-range forecasting of it is not feasible. Poincare proved already hundred years ago, that complex dynamical systems possess chaotic behaviour. Even a rounding error on the initial values of the model can mean, that the trajectories go to opposite directions creating two completely different solutions.
  
• Temperature measurements on earth surface are unreliable. Large part of the of the measurement spots are in urban areas. This is particularly problematic, since many measurement stations are in areas around which the populations have grown rapidly during the last 100 years. Dense populations, buildings and other infrastructure generate heat, which is then shown by the thermometers as increased temperature. Additionally, in many parts of the world the measurement stations in remote areas have been dismantled. This leads to cherry picking of data in which the urban measurement stations get represented more, than their share would be statistically.
  
• Earth temperature measurements do not properly measure the heat content of earth. There is, for example, very little measurement of sea water temperatures. Not having the sea water heat content properly included in the models make the simulation models useless.
  
• The effect of the variation of solar irradiation has not been considered at all in the current climate models. This means, that the models have little value as the the solar irradiation changes have big impact on the climate.
  
• The statistical analysis of real weather station data, using modern time series methods indicates that there is no statistically significant temperature rise so far.
  

 

Thus, there is a lot of evidence showing that the AGW hypothesis is not scientifically justified. Neither is there a scientific consensus about it, contrary to what the politicians are indicating.

 

With this I am not saying, that AGW would not be true. As MIT Climate Professor says: evidence does not support the claim. Nothing more, nothing less.

Saksa luopuun ydinvoimasta, mitä tilalle?

Eilen Merkelin hallitus päätti asteittain ja suhteellisen nopeasti luopua ydinvoimasta.

Asiaa on käsitelty mediassa, mutta perinteiseen tyyliin kukaan ei ole esittänyt laskelmia tai muutenkaan käsitellyt asiaa analyyttisesti. Koska laskelmia ei ole, tehdään ne tässä.

Saksan vuotuinen sähkönkulutus on 603 Terawattituntia (TWh). Saksa tuottaa ydinvoimalla 25% sähköenergiastaan ydinvoimaloilla, joka vastaa 151 TWh energiamäärää.


Nykyään suurimmat tuulivoimalat ovat kolmen megawatin (MW) suuruusluokassa. Tässä analyysissä oletetaan, että kymmenen vuoden päästä suurimmat tuuliturpiinit ovat 6 MW kokoisia.

Kokemuksen mukaan tuulivoimalan nimellisestä tehokapasiteetista parhaimmillaan saadaan vuositasolla irti 20%. Näin laskien yksi 6 MW tuulivoimala tuottaa 11 GWh energiaa vuodessa.

Lasketaan sitten, montako tuollaisia supertuuliturpiinia tarvittaisiin Saksan ydinvoimaloiden korvaamiseen. Niitä tarvittaisiin 14 000 kappaletta.

Nykyaikainen huipputurpiini kooltaan 3 MW on esitetty tässä:
http://nozebra.ipapercms.dk/Vestas/Communication/Productbrochure/V11230MW/V11230MWOffshoreUK/

Esimerkkinä otetaan Teksasissa rakennettu tuulivoimala-alue, joka muuta vuosi sitten oli maailman suurin:
http://www.sparksdata.co.uk/refocus/redesign/showdoc.asp?docid=55707949&accnum=1


Tästä esimerkistä voidaan laskea, että yksi tuuliturpiini vie keskimäärin 1.5 neliökilometriä tilaa.

Jos Saksan ydinvoimalat korvattaisiin yksinomaan tuulivoimalla (hypoteettinen esimerkki), silloin tuulivoimaloita varten pitäisi varata 21 000 neliökilometriä maata tai merialuetta. Jos tämä olisi neliönmuotoinen alue, sivujen pituudet olisivat 145 kilometriä.

Tässä oli siis lukuja tuulivoimaan liittyen, jotka antavat viitteitä suuruusluokista.

Saksa on tunnetusti edelläkävijä uusiutuvien energialähteiden hyväksikäytössä. Vuonna 2010 jo 17% sähköenergiasta tuotettiin vaihtoehtoisilla energiatuotantomuodoilla. Tämä vastaa 100 TWh energiamäärää. Tästä 70 TWh tuotanto on rakennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Minusta näiden lukujen valossa voidaan todeta seuraavaa:
- On aivan realistista olettaa, että Saksa pystyisi tuottamaan ydinvoimaloiden energian uusiutuvilla energialähteillä. Tarve on 150 TWh, kun viimeisen kymmenen vuoden aikana on saatu aikaan 70 TWh ja huomioon pitää ottaa myös se, että tekniikka kehittyy jatkuvasti.
- Saksalla on hyvät mahdollisuudet tuottaa tuuli- ja aurinkoenergiaa. Ainakin melkoisen paljon paremmat, kuin Suomella. Tuuliolosuhteet pohjois-Saksan merialueilla ovat hyvät.
- Asian järkevyys on eri asia, josta en ole varma. Edellämainittujen tuulivoimaloiden hankinta ja rakentaminen voisi maksaa suuruusluokkana noin 140 miljardia euroa. Tuulivoima nykymuodossaan on kaikkea muuta, kuin haitatonta. Kustannukset ovat korkeat. Massiivisten tuulivoimaloiden valmistaminen itsessään tuottaa suuret määrät hiilidioksisia ilmastoon. Tuulivoima yksinään ei riitä, vaan tarvitaan säätövoimaa yhä enemmän. Ongelmia siis on, mutta on kyllä mahdollisuuksien rajoissa, että Merkelin suunnitelman voisi toteutta.

Soinin strategia

Viime kerralla tässä blogissa esitin veikkauksen, että Soinille löytyi pakoreitti hallitukseen. SDP ja Kokoomus olivat julkaisseet kevätkihlansa, jossa tulevaisuuden avustuksille vaaditaan pitävät vakuudet. Pinnalta katsoen tämä kuulosti hyvältä ja järkevältä ajatukselta. On ironiaa, että kyseessä oli Soinin itsensä esittämä ajatus vuoden takaa: Soinin sarkastinen heitto koskien Rhodoksen antamista vakuudeksi.
Uskoin, että tämä vakuuksien vaatiminen olisi ollut erinomainen tapa Soinille tehdä suuri julistus ja todeta, että näillä ehdoilla Zorbakset ja Manuelot voidaan hoitaa ilman, että Suomen kansallisvarallisuus siirretään eteläisempiin maihin.

Olin väärässä. Itse asiassa ei olisi voinut olla pahemmin väärässä. Meni muutama päivä ja Soini tuli ulos kolmen ein sanomalla. Ei Portugalille, ei väliaikaiselle vakuusrahastolle ja ei pysyvälle tukimekanismille.

Olin äimän käkenä. En voinut ymmärtää silloin, enkä ymmärrä vieläkään miksi Soini oli niin jyrkkänä.

On esitetty, että Soini ei uskaltanut viedä kokematonta porukkaansa hallitusvastuuseen. On siinä varmasti sitäkin, mutta luulen painavimpien syiden olevan muualla. Toukokuun aikana on julkisuuteen tullut uutta tietoa Kreikasta. Nyt näyttää siltä, että sinne ollaan lapioimassa lisää rahaa: paljon enemmän, kuin on suunniteltu. Kreikka ei ole täyttänyt eikä tule täyttämään niitä ehtoja, joita sille asetettiin ehdoksi vuosi sitten. On syntynyt syöksykierre. Rahoituksen ehtona on ollut talouden kuristaminen. Talouden kuristaminen vähentää taloudellista toimeliaisuutta yhteiskunnassa. Seurauksena on verotulojen lasku. Tämä aiheuttaa syvemmän vajeen. Rahoitusta tarvitaan lisää. Syöksykierre pahenee. Lopputuloksena on velkäjärjestely, jossa osa lainoista annetaan anteeksi. Kreikka ehkä eroaa Eurosta.

Samanlainen syöksykierre on suurella todennäköisyydellä edessä myös Portugalissa. Irlannissa ei ehkä niinkään, johtuen hieman erilaisesta kriisin luonteesta.

Voi olla niin, että sisäpiirissä tiedetään huomattavasti enemmän näistä Kreikka-Portiugali asioista. Voi olla tiedossa, että uusia pahalta näyttäviä päätöksiä tulee kesän ja syksyn aikana hallituksen pöydälle. Soini saattoi ajatella, että Portugalin siivoaminen pois ei auta, sillä hallituksessa hän joutuisi yhä uudelleen samanlaisiin tilanteisiin. Ottaen huomioon vaalilupaukset ja kannattajakuntansa hän on saattanut ymmärtää, että on ylipäätään mahdotonta olla hallituksessa tällaisena aikana.

Perussuomalaisista saadaan mielenkiintoinen analogia keskustaan. Soini on johdonmukaisesti ollut näitä tukipaketteja vastustamassa. Jo vuonna 2004 hän piti eduskunnassa puheita, joissa hän varoitti siitä, että Kreikka selkeästi rikkoo vakaussopimusta ja ehdotti toimenpiteitä asioiden korjaamiseksi. Mitään ei tehty ja kriisi pääsi syliin. Toimiin ruvettiin vasta, kun oli liian myöhäistä ja sittenkin liian hitaasti. Lörähti löysät housuun. Jos Soini tässä tilanteessa lähtisi mukaan kriisin siivoamiseen, hän joutuisi likaamaan kätensä siihen sontaan, jonka muut ovat luoneet ja ryvettyisi itsekin. Tässä luultavasti on se perussyy Soinin kolmen ein politiikkaan.

Mikä se analogia Keskustaan on? Se on siinä, että Keskustapuolue kärsi suuren vaalitappion lähinnä siksi, että oli siivoamassa näitä Euron kriisejä. Ironista on se, että nimenomaan Keskusta oli aikanaan kovin Euron vastustaja. Santeri Alkion seuraajat lähtivät sitten korjaamaan Euron valuvikoja ja kärsivät itse eniten, vaikka alunperin olivat varoittaneet juuri niistä riskeistä, jotka sitten toteutuivat. Perussuomalaiset eivät halunneet tehdä samaa virhettä.

Tässä se siis on se Soinin strategia.

Kokoomus, SDP, Portugali, Perussuomalaiset

On ollut mielenkiintoista seurata Portugalinäytelmää.

SDP voitti merkittävästi ääniä vaaleissa vaatimalla sijoittajavastuuta Portugali tukeen ja sen jälkeen tuleviin muihin vastaaviin paketteihin.
Alkuperäinen tahtotila sekä SDP:llä, että Kokoomuksella oli antaa rahat ja takaukset Portugalille, kuten aiemmin oli sovittu.

Siksi oli odotettavissa pidemmän kaavan mukainen tanssiesitys, jolla tilanne saadaan näyttämään siltä, ikään kuin SDP saisi omia vaatimuksiaan läpi.
Musiikki on päättynyt. Tanssi on loppunut. Demareille löytyi ulospääsytie vaikeasta tilanteesta. Kokoomus ja SDP muodostavat uuden hallituksen rungon.
Näillä uusilla sopimuselementeillä ei ole mitään käytännön merkitystä.
- Suomi tulee nyt edellyttämään, että Portugalin lainapaperien haltijoille esitetään vaatimus, että he eivät myisi papereitaan. Tämä on tyhjä kirjain. Aikataulu on niin kireä, että tällaista sopimusruljanssia on mahdoton toteuttaa kuukaudessa. Lumetta.
- Suomi vaatii, että Portugali myy omaisuuttaan. Tämäkin on tyhjä vaatimus, sillä tällainen ehto on jo sopimuksissa. Portugalin tulisi myydä omaisuuttaan vaatimattomalla 5 miljardin euron arvosta. Kreikalla oli vastaava velvoite, eikä se ole toteuttanut sitä. Lisämyyntivelvotteita ei tulla asettamaan myös Portugaliin. Sanahelinää.
- Uusiin takausjärjestelmiin tulllaan Suomen puolesta vaatimaan takaukset. Suomi on tällaisia vaatinut ennenkin, Irlannin tapauksessa. Silloin tuli pakit. Miksi se jatkossa onnistuisi? Todellisuudessa tällä maininnalla ei tule olemaan mitään vaikutusta käytännön toimintaan. Suomi tulee saamaan pakit ja rahahana pysyy auki. Suomihan ei halua olla se ”hankala tyyppi”, joka laittaa hanttiin tällaisissa asioissa.

Eilen esitetyt lisäehdot Portugali tukiin liittyen ovat siis täysin merkityksettömiä itse asian kannalta. Portugali tuki tullaan antamaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ilman muutoksia. Oli hauskaa seurata Kimmo Sasia eilisessä A-Studiossa. Hän meni jopa sanomaan tämän asian ääneen. Sitä ei tietysti olisi saanut tehdä, sillä kyseessä on herkkä asia. Sasi ei kuitenkaan voitonhuumassaan malttanut olla toteamatta, että Kokoomus ei joutunut antamaan periksi yhdessäkään asiassa. Harkitsematon ele yleensä niin harkitsevalta henkilöltä.

Kaikessa tuossa ei ole mitään ihmeellistä. Näin sopi odottaa tapahtuvan. Kosmeettisia lupauksia, kasvojenpesua ja muuta sellaista. Se, mikä tässä tilanteessa on kuitenkin mielenkiintoista on Perussuomalaisten tilanne. Nyt media on jo yhdestä suusta kertomassa, että Perussuomalaisilla ei ole mitään asiaa hallitukseen. Esittäisin veikkauksen, että tästä asiasta ei ole sanottu viimeistä sanaa. Nimittäin, eilen esitellyssä ratkaisussa on muutama elementti, jotka avaavat tietä Perussuomalaisille. Tärkein sellainen on se, että tulevaisuuden järjestelyissä Suomi tulisi vaatimaan pitäviä vakuuksia. Täytyy muistaa Soinin slogan vuoden takaa Rhodoksen ottamisesta vakuudeksi. Hänet naurettiin silloin suohon, typerine vaatimuksineen vastavakuuksista. Nyt sitä samaa ollaan ehdottamassa niin sanottujen vanhojen puolueiden taholta.

Tilanne on nyt sellainen, että nämä vastavakuudet tarjoavat Soinille pakoreitin. Pelin askelmerkit ovat seuraavat:
A) Portugali paketti hoidetaan alta pois ilman Soinia ja perussuomalaisia. Soini pääsee sanomaan, että sanojen takana on pysytty. Äänestäjien tahdon mukaan mennään.
B) Hallitusohjelmasta poistuu Portugali-asia, koska se on jo ”hoidettu”.
C) Perussuomalaisten kanssa voidaan neuvotella jokin uusi kosmeettinen lisäehto.
D) Tulevaisuuden järjestelyihin (väliaikainen ja pysyvä mekanismi) Soini voi lähteä mukaan, koska hän pääsee vetoamaan vastavakuuksiin. Jos jokaiselle lainalle jatkossa väitetään saatavan pitävät vakuudet, silloinhan järjestelyn riskitaso pienenee merkittävästi. Silloin Soini pääsee sanomaan, että kansallisvarallisuutta ja suomalaisten eläkevaroja ei ollakaan jakamassa vastikkeettomasti. Nimi paperiin ja menoksi. Hallitus muodostetaan Kokoomuksen, SDP:n ja Perussuomalaisten kesken.

Tämä on siis veikkaukseni touko-kesäkuun teatteriesityksestä.

Nokia, uudet tuulet

Kuuntelin eilen Nokia Elopin puhetta A-studiossa. Hän on vakuuttava esiintyjä, jolla nyt näytti olevan selkeät ajatukset ja suunnitelmat jatkosta. Näyttää siltä, että hän odotti, kunnes oli todellista ja painavaa sanottavaa ja sanoi sen sitten, kerralla – once and for all.

Elopin sanomasta jä paljon positiivista mieleen.

Kallasvuon aikaiset hyvissä ajoin ennakkoon tehdyt tuotejulkistukset jätetään pois. Jatkossa uudet tuotteet julkaistaan vasta sitten, kun niiden markkinoilletulo on hyvin lähellä ja varma. On turha antaa lupausta, joka sitten ehkä ei pidäkään.

Elop sanoi, että on mahdollista, että uusi Microsoft kännykkä tulee markkinoille jo Q4 aikana. Nämä kaksi asiaa yhdessä tarkoittavat sitä, että Nokian tuotekehityshanke Microsoft kännykästä on ollut jo pitkään täydessä käynnissä ja että sisäinen tavoite myynnin aloittamiselle on tänä vuonna, ehkä jopa Q3.

Accenture ulkoistus on tärkeä osa kokonaisuutta. Aiemmin (http://havaitsija.blogspot.com/2011/02/nokia.html) laskin, että Nokialla on 10 000 henkilöä tekemässä ohjelmistoja Symbianille ja Meegolle. Tämä(kin) organisaatio on ollut tehoton ja huonosti johdettu. Eiliset julkistukset tarkoittavat sitä, että suuresta osasta tätä läskiä päästään eroon. Nokia irtisanoo 4000 ja siirtää 3000 Accenturelle. Jäljelle jää 3000 henkilön ydin, joka todennäköisesti on enemmän, kuin riittävästi.

Elop puhui tuotekehitysorganisaation järkeistämisestä. Jäljellejäävät resurssit organisoidaan järkevämmin, keskitetymmin. Monet nokialaiset ovat kertoneet, että yhtiön tuotekehitys on hyvin hajallaan ympäri maailmaa. Tästä aiheutuu turhaa tehottomuutta. Nyt organisaatioita keskitetään. Tulee erikoistuneita osaamisyksiköitä. Oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Nokian strategian ydin on lähteä haastamaan nykyiset ekosysteemit: Apple ja Google. Menemällä Googlen kelkkaan Nokia olisi Elopin mukaan lähtenyt rautatoimittajaksi eikä olisi löytänyt tapoja erottautua joukosta. Microsoft-Nokia kombinaatiolla haastetaan molemmat. Ei sovi unohtaa sitä, että Microsoft on maailman ykkönen ohjelmistotoimittajana. Se löytyy joka pöydältä ja joka läppäristä. Se on lähes jokaisen yrityksen työntekijöiden tärkein työkalu. Uskoisin, että muskeleita ja vääntöä löytyy. Sitä tarvitaan, sillä jatkossa ei enää ole kännykkämarkkinaa. On myytävä kännykkä ja palvelut kokonaisuutena. Erottautuminen tulee sieltä ja Nokia-Microsoft rakenteella pyritään ottamaan ykköspaikka tässä uudessa markkinassa.

Toimittaja yritti hiillostaa Elopia aikatauluilla. Kysyttiin, onko kiire sihen tai tähän. Elop joka kerta korosti sitä, että kiire ei ole päällimmäisenä. Tärkeintä on tehdä oikeita ja pitkällä tähtäimellä kestäviä ratkaisuja. Juuri näin. Kallasvuon aikana tähtäin on ollut liian lähellä, menty kvartteri kerrallaan. Nokialla on tähän varaa. Kassa pullottaa rahaa ja toiminta on edelleen hyvin kannattavaa. Tämä etu pitää käyttää hyväksi.

Mieleen jäi Elopin kommentti, josta itsekin olen täysin samaa mieltä. Hän sanoi, että mobiilimarkkina on aiemminkin kokenut suuria yht’äkkisiä muutoksia. Muistetaan vaikka 2000-luvun puoliväli, jolloin muotiin tulivat superohuet läppäpuhelimet. Nokia ei tähän lähtenyt ja media ehti jo tuomita Nokian konkurssiin. Muistetaan sekin, että Apple oli kuolemankielissä 2000-luvun alussa, kunnes se sai jalansijaa iPod laitteillaan, joista ajan myötä jalostui iPhone. Mobiilimarkkinassa tulee jatkossakin isoja hyppäyksiä. Nokia yrittää nyt asemoitua niin, että se pääsee iskemään jossain seuraavassa isossa hyppäyksessä.

Nokian strategiassa on myös toinen merkittävä ero suhteessa moneen kilpailijaan. Nokialla löytyy tuotteita joka segmenttiin, jokaiseen hintaluokkaan. Applella on vain yksi tuote kerrallaan. Nokian laaja tuotetarjonta yhdistettynä edelleen vahvaan brandiin antaa varmuutta siitä, että markkina ei häivy alta. Unohtaa ei sovi sitäkään, että Nokia pääsee toteuttamaan tätä uutta strategiaansa merkittävästi pienemmillä kiinteillä kustannuksilla. Turhaa läskiä kuoritaan pois kovalla kädellä.

Elop näyttää myös edustavan uutta johtamisen kulttuuria Nokiassa. Kun vertaa Elopin esiintymistä Kallasvuon vastaaviin, ei voi kuin ihmetellä, että Kallasvuolle ei annettu aiemmin potkuja. Nokian tapaisen yrityksen johtajan pitää osata puhua ja kommunikoida selkeästi. Pitää olla visiota ja kyky strategioiden kiteyttämiseen ymmärrettävästi. Pitää uskoa omaan asiaansa. Mitään näistä kriteereistä kamreeri-Kallasvuo ei täyttänyt, mutta Elopilla on hyvää yritystä.

Annan siis Nokialle osta suosituksen.

Koalitiot

Olipa viihdettä eilen. Vaalituloksia sai jännittää. Draamaa. Jytky tuli.

Tarkemman analyysin paikka on myöhemmin. Oli kuitenkin hyvä tehdä Excel laskelma erilaisista mahdollisista enemmistökoalitioista. Laskin siis kaikki puoluekombinaatiot ja erittelin erikseen ne, jotka antoivat paikkamääräksi yli 100.

Kiviniemi sanoi eilen selvääkin selvemmin, että keskusta ei ole hallituksessa. Jätetään ne kombinaatiot pois, jossa Keskusta olisi mukana. Näin jäljelle jää seuraavat:

A) Kokoomus, SDP, Perussuomalaiset: 62.8%
B) Kokoomus, SDP ja kaksi kolmesta (Vihreät, RKP, KD), niukasti yli 50%.
C) Kokoomus, SDP ja Vasemmistoliitto: 50.3%.
D) Kokoomus, Perussuomalaiset ja ainakin yksi kolmesta (Vihreät, RKP, KD), niukasti yli 50%.
E) SDP, Perussuomalaiset, Vasemmistoliitto ja ainakin yksi kolmesta (Vihreät, RKP, KD), niukasti yli 50%.

On vain yksi koalitiokombinaatio, jossa on turvamarginaalia 50% rajan päällä. Sen on Kokoomuksen, SDP:n ja Perussuomalaisten liitto. Kaikissa muissa koalitioissa joudutaan ottamaan vaa’ankieliasemaan joku pieni puolue.

Näinollen, Katainen tulee aloittamaan tunnustelut näiden kolmen suurimman puolueen keskinäisenä neuvotteluna.

Euroopan finanssikriisi

Suomessa eletään nyt mielenkiintoisia aikoja. Euron kriisissä on syntynyt selkeitä poliittisia rintamalinjoja. Katainen on varauksettomasti rahan jakamisen puolella. Kiviniemikin on samaa mieltä, mutta kertoo tarkan kantansa vasta vaalien jälkeen. Soini saa polttoainetta kampanjaansa euron sotkuista ja Portugalin vararikko tietysti sataa perussuomalaisten laariin.

Vuosi sitten ihmettelin kovasti, miksi suuria riskejä ottaneita sijoittajia ei oteta mukaan talkoisiin (2). Esitin jopa kirjallisia kysymyksiä aiheesta Kataiselle ja Tuomiojalle (3). Tuomioja vastasi (17.5.2010), että he olivat kysyneet samoja asioita hallitukselta saamatta vastauksia. Tällä hän perusteli sen, että olivat silloin äänestäneet Kataisen ehdotuksia vastaan. Tässä mielessä ymmärrän Urpilaisen tiukat lausunnot asiasta vaalitenteissä. SDP on tosiaan ollut johdonmukainen kriisin kaikissa käänteissä. Sijoittajien vastuuta on perätty alusta asti.

Sen sijaan Katainen on kääntänyt takkia monta kertaa. Vuosi sitten tähän aikaan hän oli kovasti sitä mieltä, että sijoittajien vastuuta ei mitenkään ole mahdollista ottaa huomioon. Hän sanoi myös, että antamalla rahaa Kreikalle nyt, vältetään dominoefekti. Otetaan niskalenkki markkinoista antamalla suuret määrät rahaa Kreikalle. Sanoipa hän myös, että rahan luovuttaminen Kreikalle on myös hyvä liiketoimi, saadaan korkotuottoja. Katainen ajoi voimallisesti stressitestien tekemistä pankeille.

Kaikki Kataisen lausunnot ovat osoittautuneet vääriksi. Ei tietysti olisi tarvinnut olla ekonomi, että sen oli osannut ennustaa. Moni osasi (tosin ekonomeista vain vähemmistö):
- Kreikka näyttää menevän vararikkoon joka tapauksessa.
- Kreikalle annetulla tuella ei ollut estävää vaikutusta muiden maiden kriisiytymiselle (Irlanti, Portugal).
- Nyt myös kokoomus on herännyt siihen ajatukseen, että myös sijoittajien pitää osallistua talkoisiin.
- Stressitestit osoittautuivat varsin heikosti tehdyiksi. Irlannin pankit pääsivät testeistä läpi hienosti. Niiden konkurssitila paljastui kuukausi menestyksellisten stressitestien jälkeen.

Ei siis kovin hyvin mennyt Kataiselta tämän kriisin hoito.

Oli pakko paneutua näihin vakausrahasto- ja muihin asioihin. Paras dokumentti siihen on valtiovaranministeriön sivulta löytyvä selvitys (4). Se sisältää seuraavia aihealueita:

A) Asetetaan jäsenvaltioille tavoitteita 2012 budjetointiin (alijäämä alle 3% BKT:stä ym.).

B) Käynnistetään rakenteellisia muutoksia. Nämä on kuvattu hyvin ylimalkaisesti, kuten ”tehdään työnteosta houkuttelevampaa”, tasapainotetaan turvallisuus ja joustavuus” tai ”uudistetaan eläkejärjestelmiä”.

C) On sovittu tehtävän muutoksia vakaussopimukseen (ERVV) siten, että tosiasialliseksi lainanantokyvyksi tulee 440 miljardia euroa. Tämä on tarkoitus saada valmiiksi kesäkuun loppuun 2011 mennessä. Tämän luettuani olen kyllä sitä mieltä, että Kiviniemi on käytännössä valehdellut.

D) Euro Plus sopimus on tullut voimaan. Tämä on se paljon puhuttu valvontamekanismi, jolla ”pellossa elävät maat” saataisiin pistettyä kuriin. Lainaus on Kokoomuksen vaalimainoksesta ja Kataisen suusta. Tässä osioissa on paljon hyvää tarkoittavia lausekkeita siitä, että minkälaista on hyvä talouspolitiikka. Siinä myös edellytetään, että jäsenmaiden poliittinen johto esittää kullekin budjettikaudelle konkreettisia tavoitteita ja valvoo niiden toteuttamista. Huomattavaa on, että tämä osuus (toisin, kuin Katainen ja Rehn ovat väittäneet) ei aseta mitään sanktioita tai tiukempia sääntöjä sille, mitä tehdään jos jokin maa jatkaa entiseen malliin. Minusta tämä näyttää tyhjältä (tosin hyvää tarkoittavalta) paperilta, jolla ei tule olemaan mitään vaikutusta kansallisiin päätöksentekoprosesseihin.

E) On päätetty perustaa vakausrahasto, EVM. Se näyttää olevan itsenäinen juridinen yksikkö, jolla on oma hallinto. Sen hallintoneuvoston muodostavat jäsenmaiden valtiovarainministerit. Rahaston tosiasiallinen lainanantokyky on 500 miljardia euroa. Se pääomitetaan 700 miljardilla eurolla. Tästä 80 miljardia suoritetaan käteisenä jäsenvaltioiden toimesta. Jäsenmaat antavat takauksia 620 miljardilla ja EVM lainaa rahat markkinoilta. Katainen ja Kiviniemi ovat väittäneet, että EVM luo järjestelmän, jolla sijoittajat joutuvat kantamaan osan riskiä siinä tilanteessa, että maa ajautuu vaikeuksiin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa (sivu 31). EVM:n säännöt lähinnä asettavat erilaisia tahtotiloja siitä, että olisi hyvä saada velkojat mukaan talkoisiin. Siinä ei kuitenkaan ole mitään velvoitteita tai mitään konkreettista ehtoa asian suhteen.

F) Suomen osuus EVM:stä on 1.8%. Euroina se on 12.6 miljardia. Osuus on laskettu suoraan EKP pääomaosuudesta. Se taas lasketaan jonkinlaisella kaavalla bruttokansantuotteesta väkiluvusta.

Johtopäätökset edelläolevasta:
- Pääministeri Kiviniemi on asiallisesti ottaen valehdellut. Suomen vastuut ovat 12.6 miljardia ja asiasta on sovittu mustaa valkoisella.
- Katainen ja Kiviniemi ovat antaneet väärää tietoa siitä, että EVM sisältäisi velvoitteita sijoittajavastuun toteuttamisesta. Näin ei ole.
- Kataisen ja Rehnin lausunnot siitä, että Euro Plus sopimus sisältäisi mekanismeja jäsenvaltion ”ruotuun laittamiseen” eivät pidä paikkaansa. Lähinnä on kyse yleisen tason tahdonilmaisuista, joilla ei ole merkitystä kun tilanne on päällä.






(1) ****
(2) http://havaitsija.blogspot.com/2010/05/kreikasta-edelleen.html
(3) http://havaitsija.blogspot.com/2010/05/kysymyksia-kataisella-ja-tuomiojalle.html
(4) http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20110330EUnvak/2011-03-25_Eurooppa-neuvoston_paeaetelmaet_FI.pdf

Libya ja lumet

Kuukausi sitten poliittinen eliitti oli sitä mieltä, että Gaddafin lähtö on pikemminkin päivien, kuin viikkojen kysymys. Ulkoministeri Stubb monen muun tavoin oli siitä aivan varma. Rohkenin olla dokumentoidusti (1) eri mieltä ja ennustin, että Gaddafilla riittää tahtoa ja resursseja taistella. Jälleen kerran länsimaiden sotainen liittouma lähti liikkeelle heikolla suunnittelulla ja on ajautumassa pitkittyvään pattitilanteeseen.

On ollut mielenkiintoista nähdä Obaman toiminta Libyan kriisissä. Hän on selvästi ottanut etäisyyttä asiaan ja alun osallistuminenkin oli kovin vastahakoista. Bushin virheistä on otettu opiksi. Hyvä niin.

Oma veikkaukseni on, että Gaddafi on vallassa vielä silloin, kun lumet seuraavan kerran satavat Suomessa – ja en nyt tarkoita mitään takatalvea.

(1) http://havaitsija.blogspot.com/2011/03/libya-2.html

Libya #2

Kuten aiemmin ennakoin, Gaddafi ei anna periksi - eikä tule antamaan.

Mielenkiintoista viime päivien tapahtumissa on se, että Gaddafin joukot ovat selvästi saaneet ilmaa siipiensä alle. Länsimaissa oli ennustettu, että armeija jättää Gaddafin ja että on vain päivien kysymys, koska hänen hallintonsa murenee. Näin ei käynyt. Stubb ja hänen kaltaisensa olivat väärässä.

Tätä asiaa kannattaa ajatella tavallisen sotilaan, kenraalin tai Gaddafin keskushallinnossa työskentelevän kannalta. Tällaisissa tilanteissa ihminen katsoo omaa etuaan. Jokainen Gaddafin hallinnossa pohtii sitä, kuka voittaa. Heidän eloonjäämisensä voi olla kiinni siitä, osaavatko he veikata oikeaa hevosta voittajaksi. Gaddafin armeija näyttää ainakin jollain tavalla olevan toimintakykyinen, ja on jopa halukas iskemään kovaakin kapinallisia vastaan. Tästä syystä moni varmasti nyt päättää veikata Gaddafia ja jää hänen rinnalleen. Ei siksi, että hän kannattaisi Gaddafin politiikkaa tai hallintoa, vaan siksi, että hän uskoo siten toimivansa oman etunsa mukaisesti.

Tällä kaikella on nyt se vaikutus, että rintamalinjat alkavat vakiintua. Syntyy sota, sen varsinaisessa ja klassisessa mielessä. Sodassa on kaksi selkeää osapuolta ja määritelty taistelukenttä.

Gaddafi on selvästi lukenut Sun Zsu:n ohjeet. Sun Zsu, strategian ja sodänkäynnin mestari, sanoi että armeija pitää naulata nurkkaan. Joukot pitää ryhmittää siten, että ei ole mitään pakotietä. Voi vain taistella itsensä ulos tilanteesta. Tämän hän on nyt tehnyt.

Näyttää siltä, että tässä pelissä on nähty vasta alkusiirrot. Oma veikkaukseni on, että tämä konflikti ei katoa nopeasti. Se tulee vaivaamaan meitä vielä pitkään.

Mielenkiintoinen vertaus tuli esiin koskien Gaddafin Sait poikaa. Hän on länsimaistunut, opiskellut parhaissa yliopistoissa Euroopassa ja asunut pitkiä aikoja Englannissa ja Sveitsissä. Koulutettu, kielitaitoinen ja ilmeisen älykäs. Silti hän on isänsä rinnalla, taistelemassa henkensä edestä. Miksi?

Tilanne muistuttaa Kummisetä elokuvaa. Gaddafi on pahista pahin, mafiapomo Vito Corleone ja Sait on hänen poikansa Michael, joka ei halua olla missään tekemisissä isänsä edustaman vanhan maailman kanssa. Hän on nähnyt valon ja paremman elämän pilkahduksen. Hän ei aio vajota samaan alhoon, kuin isänsä. Toisin kuitenkin käy. Veren velvoittamana Michael joutuu mukaan toimintaan ja tekee ensimmäisen kylmäverisen murhansa. Michaelin elämän kurssi kääntyy ja hänestä itsestään tulee mafiapomo, kovempi sellainen kuin isänsä. Jopa menestyneempi.

Tiura

Nyt on uutisoitu, että kokoomuksen Marja Tiura on vapautettu lahjussyytteistä.

Syyttäjä oli todennut, että esitetyn rikoksen tunnusmerkistö ei täyttynyt.

Mistä olikaan kysymys? Helsingin Sanomista lainaan seuraavaa Tiuran teoista:

"Poliisitutkinnan mukaan Nova Group tarjosi Tiuralle lähes 22 000 euron edestä etuja."

"Nova Group kustansi Tiuran muun muassa Savonlinnan oopperajuhlille ja Pori Jazziin sekä maksoi lentolipun Thaimaasta Suomeen, vaalimainoksia, valokuvauksia ja huonekaluja."

"Tiura kertoo saaneensa Nova Groupilta etuisuuksia kansanedustajana eikä Anna Tapion säätiön edustajana."

"Martti Huhtamäki ja Arto Merisalo kävivät keskenään hyvin alustavia keskusteluja rakennushankkeesta, mutta ne eivät johtaneet mihinkään."

Mitä tästä voi päätellä?

Tämän tiedon perusteella Marja Tiura (omien sanojensa mukaan) on vastaanottanut vastikkeettomia etuja kansanedustajan roolissa 22 000 euron arvosta. Hänen mielestään on hyväksyttävää vastaanottaa merkittäviä etuja kansanedustajan roolissa.

Syyttäjä on vapauttanut Tiuran syytteistä siksi, että Merisalon projekti Anna-Tapion koulussa ei edennyt alkua pidemmälle. Kun projekti ei alkukeskusteluista huolimatta edennyt, ei voinut syyttäjän mukaan väittää lahjonnasta olevan kysymys.

Tästä voi päätellä seuraavaa koskien suomalaista oikeuskäytäntöä:
- Kansanedustaja voi ottaa vastaan vapaasti merkittäviäkin lahjoja ja etuuksia ilman pelkoa seuraamuksista. Lahjaveroa ei tarvitse suurestakaan lahjoituksesta maksaa tavallisen kansalaisen tavoin.
- Lahjonnan yritys ei (kansanedustajan ollessa kyseessä) ole rangaistavaa. Vain sellainen lahjonta, joka johtaa konkreettiseen lahjojan saamaan hyötyyn, voidaan rangaista.

Soini, pressiklubi, kehässä

Katsoin mielenkiinnolla Pressiklubin. Sinne oli kutsuttu Timo Soini hiillostettavaksi vahnaan kunnon nyrkkeilykehätunnelmaan. Vastaknekkaajina olivat Ruben Stiller, Ervasti ja ylioppilaslehden päätoimittaja.

Ervasti tuli kehään ja aloitti näyttävällä iskusarjalla. Hänen mielestään perussuomalaisten juuri julkaistu ohjelma oli paluu vanhaan 50-luvun Suomeen, sinivalkoiseen sellaiseen - tai jotain siihen tyyliin. Tarkoitus oli esittää Soini naurettavassa valossa. Hänestä oli tarkoitus tehdä hölmö, joka haaveilee jotain vanhaa ideaalia: utopiaa, jota ei ole koskaan ollut olemassa. Impivaaralaisuutta. Mikä voisikaan olla kauheampaa sivistyneille Helsingin city-vihreille, joita toimittajien enemmistö Matti Apusen mielestä edustaa.

Mitä Soini vastasi tähän? Hän sanoi, että arvot ovat perussuomalaisille tärkeitä. Tähän hän jatkoi sanomalla, että jotkin arvot ovat jopa tuhansia vuosia vanhoja.

Tällä käännöllä Soini esitti varsinaisen judotempun. Sen sijaan, että hän olisi lähtenyt väittelemään Ervastin kanssa siitä, mitä heidän ohjelmassa on sanottu tai ei ole sanottu, hän käänsi asetelman päälaelleen. Hän teki Ervastista naurunalaisen, vetoamalla tuhansia vuosia vanhoihin arvoihin. Koko länsimainen perintömme on peräisin antiikin Kreikasta ja kauempaakin. Demokratia ja muut ylevät aatteet lähtivät sieltä. Soini korotti itsensä tällä hauskalla, mutta erittäin älykkäällä vedolla Ervastin yläpuolelle ja keräsi täydet pisteet. Kellot soivat ja ensimmäinen erä meni tuomaripisteillä Soinille.

Hieman myöhemmin Ervasti yritti koukuttaa Soinia uudelleen. Hän sanoi perusuomalaisten ohjelman olevan kokoelma siitä, mitä ei tehdä. Ei, ei, ei. Tämä oli Ervastin väitteen mukaan Soinin puolueohjelman sisältö.

Mitä Soini sanoi: sen sijaan, että oli lähtenyt väittelemään asiasta, hän totesi pitkän listan kyllä asioita ohjelmasta. Kyllä työllisyydelle. Kyllä yrittämiselle. Kyllä. Kyllä. Jälleen kerran Ervasti lyötiin kanveesiin. Soinin erä.

Meni jonkin aikaa ja ohjelmassa esiintynyt ylioppilaslehden älykköä esittävä ja varmaan itsensä niinsanottuun intelligentsiaan lukeva päätoimittaja otti Soinin hampaisiinsa. Hän oli poiminut perussuomalaisten ohjelmasta kohdan, jossa arvosteltiin nykyistä taiteen ja tieteen tukemista. Ohjelman mukaan ns. tekotaiteelle ja postmodernille roskalle ei tarvitse jakaa rahaa, koska ne saavat sitä muutenkin – jos kerran ovat niin kovin suosittuja, että tuvat täyttyvät. Ylioppilaslehden älykkönä esiintyvä nainen löysi tästä Soinin heikon kohdan. Hän vertasi perussuomalaisia Neuvostoliittoon ja viittasi keskusjohtoiseen taiteen ohjaamiseen ja kyseenalaisti asian. Kysymys kuului: miten Soini kumppaneineen päättäisi, mikä on on hyväksyttävää taidetta ja mikä ei. Tämä isku osui Soinia ohimoon. Roiskahtiko kanveesille pisara verta, en ole aivan varma. Soini kuitenkin horjiu pahasti.

Soini kokosi voimansa, nousi ylös ja hetken päästä tuli kovaakin kovempi vasen koukku. Hän vastasi, että nykyään tällaiset taidepäätökset tekee Stefan Wallin. Tämä oli nerokas veto. Hän veti ylioppilaslehden älyköltä maton alta tehokkaasti. On kiistaton tosiasia, että taideapurahojen päätöksistä ja muista vastaavista resurssien allokoinneista vastaan nykyään Stefan Wallin. Vertailukohta tuli selväksi: joka tapauksessa joku päättää rahoituksen jakamisen prioriteeteista. Nyt se on Stefan Wallin ja jatkossa joku muu, ehkä perussuomalainen ministeri. Erä Soinille.

Ervasti oli tässä kohtaa päättänyt lähteä laittamaan Soinille ansaa. Hän esitti, josko Tom of Finland suomalaisena homoikonina voisi osua siihen saumaan, jota perussuomalaiset voisivat tukea. Tarkoituksena oli tietenkin houkutella Soini sanomaan jotain harkitsematonta homoista, tai jostain muusta herkästä asiasta, josta sitten saisi suuria uutisia. Mitä teki Soini? Hän ei lähtenyt keskustelemaan kysytystä asiasta (eihän kysymys ollut vakavasti otettavakaan). Sen sijaan hän toi esiin Veltto Virtasen perussuomalaisten taide-edustajana. Pakko antaa tunnustus: mestarillinen tilanteen kääntö. Mikä tahansa vastaus itse asiaan olisi vienyt hänet pahasti suohon. Sen sijaan, että hän olisi uponnut Ervastin ansaan, hän käänsi tilanteen edukseen ottamalla esiin Veltto Virtasen. Erä Soinille.

Ervasti hiipui jo kanveesissa, mutta päätti kuitenkin kuivata veret suupielestään ja tehdä vielä yhden yrityksen. Perussuomalaisten ohjelmassa puhutaan ilmeisesti paljon suomalaisuudesta ja Kalevalasta. Ervasti oli selvästi viettänyt useampi unettomia öitä miettimällä sopivaa ”punch line” argumenttia Soinia vastaan. Hän keräsi viimeiset kuvitellun nerokkuudensa rippeet lattialta ja kysyi: ”Voisitko Timo kertoa jonkun lainauksen Kalevalasta, kun se kerran on teitä niin sydäntä lähellä". Hyvin vedetty vasen koukku, josta pisteet Ervastille. Soini oli kuitenkin valmistautunut tähän peliin. Hän ei lähtenyt lainailemaan Kalevalaa (joka olisi ollut äärimmäisen typerää), vaan sanoi Kalevalassa viehättävän erityisesti se, miten Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon. Jokainen suomalainen on lukenut Kalevalansa koulussa ja tästä suohon laulamisesta on jäänyt kiinteä muistijälki. Stiller sopivasti totesi, mihin tämä muistijälki johtaa. Tilanteessa on symboliikkaa. Soini on laulamassa isoja puoleita suohon oikein urakalla. Jo tämä isku horjutti pahasti Ervastin tasapainoa, mutta Soini jatkoi iskusarjaansa. Hän sanoi, että toinen hyvä vertailukohta Kalevalassa on Sampo. Jotkut olivat kuulemma kuvitelleet, että sellainen yltäkylläisyyden lähde olisi EU. Soini totesi sitten, että EU:sta ei Sammoksi ole. Hörönauru perään.

Erä Soinille. Ervasti nojaa köysiin ja hoippuu jo tajuttomuuden partaalla. Lopussa häneltä tuli vielä muutama voimaton iskuyritys maahanmuuttoteemasta, mutta puolitajuttomana hän ei enää edes nähnyt vastustajaa ja huitoi lähinnä katsomon puolelle. Ylioppilaslehden älykkö oli tippunut köysien ulkopuolelle jo aikaa sitten.

Uskokaa jo toimittajat. Ette te pärjää Soinille. Muhammed Alista aikanaan sanottiin, että 10 sentin päästä hänen nyrkkinsä tappaa häränkin. Soini hallitsee tämän alan niin hyvin, että vanhoilla keinoilla te ette tule saamaan häntä kiikkiin. Uskokaa jo ja keksikää jotain muuta.

Vaikka Soini voitti tämän kisan täysin ylivoimaisesti, on kuitenkin pakko antaa tunnustus Ervastille ja Stillerille (ei kuitenkaan sille ylioppilaslehden intelligentsiaa edustavalle älykölle). He olivat valmistautuneet kisaan hyvin. Heillä oli kaikki tarvittavat arsenaalit käytettävissään ja kaikki edellytykset onnistumiseen. Se, että he epäonnistuivat ei johtunut heidän taidoistaan. Joitain kisoja ei vain voi voittaa. Tämä oli yksi niistä.

Gaddafi

Gaddafin tiistainen puhe oli kammottavuudessaan vertaansa vailla. Libyan television näytti ensin tuntikausia kuvaa Gaddafin kannattajista. He heiluttivat nyrkkejään ja kokovihreitä lippujaan johtajansa puolesta. Tätä esitystä jatkui transsinomaisesti tuntikausia. Lupauksena oli, että suuri johtaja puhuu pian. Niin tapahtuikin.
Johtaja ilmestyi puhumaan. Ja hän puhui pitkään. Välillä näytettiin hurraavia väkijoukkoja, tosin vain muutamia kymmeniä ihmisiä kerrallaan.

On vaikeata löytää sanoja kuvaamaan Gaddafin puhetta. Mielenosoittajat olivat rottia, jotka luvattiin liiskata katuun. Kuolema olisi seurauksena huumeita vetävälle kiihoittajajoukolle. Gaddafi itse lupasi käydä taistelua viimeiseen mieheen. Hän lupasi kuolla marttyyrikuoleman omassa maassaan ja seuraavansa taistelussa isoisänsä esimerkkiä, joka ilmeisesti oli aikanaan ollut taistelemassa Libyan itsenäisyydestä italialaisia vastaan.

Puhe pidettiin keskellä raunioita. Nämä rauniot olivat ilmeisesti jäänteet pommituksesta, jonka amerikkalaiset tekivät 1980 luvun lopussa, jolloin tavoitteena oli Gaddafin murhaaminen. Pitämällä puheen näissä raunioissa Gaddafi halusi luoda mahtipontiset symboliset kehykset esiintymiselleen. Yritys epäonnistui.

Gaddafia katsoessa piirtyy monta tarinaa. Puhui mies, joka on tottunut saamaan kaikki tahtonsa läpi 27 vuotiaasta alkaen. Puhui mies, joka on tottunut käyttämään voimaa tavoitteidensa saavuttamiseen. Puhui mies, jonka edessä tästä on alistuttu ja jonka pienintäkin vaatimusta on toteltu ilman, että perusteluja on kysytty.

Näemme nyt viimeisen näytöksen eräästä näytelmästä. On selvää, että Gaddafi ei tule antamaan periksi. Ei millään. Hän tulee toimimaan uhkauksensa mukaisesti ja tulee taistelemaan viimeiseen mieheen. Tällä kertaa viimeiset miehet ovat Gaddafi ja pieni klaani hänen ympärillään. Libyan tapauksessa tämä tarkoittaa pitkittynyttä taistelua. Kysymys ei ole siitä, kaatuuko Gaddafi. Kysymys on siitä, kauanko siihen menee ja paljonko ihmishenkiä tässä kuolinkouristuksessa menetetään. Kysymys on myös siitä, kuinka paljon Gaddafi ehtii viedä mukanaan. Kuinka paljon infrastruktuuria hän ehtii tuhota ennen lähtöään?

On olemassa absoluuttista pahuutta. Tiistaina näimme välähdyksen sellaisesta pahuudesta, joka yleensä verhotaan sovinnaisuuden, näennäisen liberaalisuuden ja muun sellaisen kaapuun.

Lipponen

Lauantaina 12.2.1011 Paavo Lipponen sanoi Yleisradion ykkösaamun lähetyksessä seuraavaa:
- Hän ei ole keskustellut Yhdysvaltojen suurlähetystön edustajien kanssa Halosen Putinin vierailusta.
- Hän on tarkistanut kalentereistaan aikataulunsa kyseisenä 17.12.2004 päivänä. Avustajan, sihteerin ja hänen omien merkintöjensä mukaan hän on ollut sinä päivänä matkalla Brysselissä tapaamisissa.

Lipposelta jäi kuitenkin huomioimatta, että tieto hänen olinpaikastaan kyseisenä päivänä voi olla muissakin arkistoissa. Kävi ilmi, että kyseisenä päivänä hän olikin eduskunnassa johtamassa puhetta. Tämä käy ilmi eduskunnan kyseisen päivän istunnon pöytäkirjasta, joka on alla olevassa linkissä:

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_142_2004_ke_p_5.shtml

Lipponen siis valehteli televisiolähetyksessä.

Myöhemmin hän korjasikin lausuntoaan ja nyt hän sanookin olleensa Yhdysvaltojen suurlähetystöön yhteydessä Putinin ja Halosen tapaamiseen liittyvistä asioista. Kertoiko joku hänelle, että hänen voidaan todistettavasti väittää olleen Suomessa kyseisenä päivänä?

Minusta tämä koko tapahtumaketju on outo. Oudointa siinä ei ole Lipposen valehtelu ja siitä kiinnijääminen. Kummallisinta on se, että ylipäätään on tarve valehdella tällaisessa asiassa. Moni diplomatian asiantuntija on sanonut, ja olen siitä samaa mieltä, että verkottuminen ja laaje keskustelu erilaisten tahojen kanssa on oikeastaan edellytys hyvälle diplomatialle. Lipposen toiminnassa ei siis sinänsä ollut mitään erityisen paheksuttavaa.

Koko tilanne menee itse asiassa epäilyttävään valoon siksi, että Lipposella oli niin suuri tarve peitellä tekemisiään. Onko taustalla jokin muu seikka, joka aiheutti tarpeen salata Lipposen yhteydenpito amerikkalaisiin?

Jonkun verran ihmetyttää sekin, että media ei tuo Lipposen valehtelua esiin. Montaa muuta poliitikkoa olisi vedetty kölin alta tällaisesta.

Nokia

Olen ollut kanssa aika ihmeissäni Nokian Microsofta julkistuksesta. Pettynytkin.

Odottelin perjantailta jotain uutta strategiaa tai muuten räjähtävää, joka loisi uskoa yritykseen. Sen sijaan, että olisi kerrottu jotain uutta linjausta, niin kerrottiinkin että tehdään yhteistyötä Microsoftin kanssa. Sekö on Nokian strategian ydin? Microsoft?

Hämmästyttää sekin, että Elop on nyt haukkunut pystyyn Nokian työntekijät, Meegon, Symbianin, QT:n, johdon - kaiken mahdollisen. Tuon roskan kanssa Elopin nyt pitäisi pitää venettä pari vuotta pystyssä, kunnes kaikki ongelmat ratkaiseva Microsoft tulee ja niiden uskomattoman upea "ekosysteemi" pelastaa Nokian.

Miksi ihmeessä ei voinut vaikka edes segmentoida markkinaa? Olisi vaikka sanonut, että Symbian on halpismallien käyttis ja Microsoft älypyhelimien?

Mitä ihmettä Nokiaan kohta jää suoraviivaisen laitevalmistuksen jälkeen? Mitä siellä osataan? Ei ainakaan softaa? Ei ole osattu tehdä kuluttajia kiinnostavia puhelimiakaan. Ei osata markkinoida. Hardisosaaminenkin on myyty pois vuosia sitten. Mikä itse asiassa on Nokian ydinosaaminen?

Koko asia vaikuttaa typerältä. Ymmärrän kyllä, että Ollila, Kallasvuo ja muu johto on ollut täysin pihalla softan tekemisestä, kuluttajien tarpeista, älypuhelimista, ja palveluista ja että heidän virheitään tässä nyt yritetään korjata. Ymmärrän myös sen, että yritys on ollut pahasti tuuliajolla ja sekaisin viimeisten vuosien aikana. Mutta ei kai Nokian nykyhallitus voi niin täydellisesti pihalla olla, että tällaiseen typeryyteen voi lähteä mukaan? Onhan siinä maine pelissä.

Tämän takia olen päätynyt ajattelemaan, että tässä täytyy olla jokin suurempi kuvio taustalla. Voisiko olla niin, että:
A) Microsoft kännykkä on jo pitkällä ja se lanseerataan maanantaina Barcelonassa (Elopin perjantainen sessio, kun sattui juuri messujen alle). Ehkä koko kuviota on valmisteltu salassa paljon pidempään, kuin on annettu ymmärtää. Elophan nimenomaan rekrytoitiin Microsoftilta.
B) Nokia-Microsoft sopimuksessa on jotain sellaista, joka tuo Nokialle jotain todellista arvoa. Onhan Nokialla kauppatavarana ollut esim. Navteq kartat, joista ne maksoivat 4 miljardia euroa. Toivottavasti sitä ei annettu ilmaiseksi Microsoftille. Microsofthan saa Navteqin avulla merkittävää kilpailuetua Googlea vastaan Bing ja muille palveluilleen. Toinen kauppatavara on markkinapositio. Kai Microsoftin pitäisi jotain maksaa siitä, että pääsee jakelemaan softaansa markkinajohtajan kelkkaan (nyt niiden markkinaosuus on 2%, Nokialla yli 30%).


Mikäköhän siinä muuten on, että Nokia ei noilla käsittämättömän isoilla resursseilla ole saanut oikeastaan mitään aikaan? Iphone on ollut markkinoilla neljä vuotta, Ipad, on ollut tiedossa pitkään, Androidin menestys on hyvin tiedossa. Silti ei ole kymmenillä tuhansilla softakehittäjillä saatu mitään konkreettista aikaan. Ja, nyt on sitten heitetty pyyhe kehään ja todettu, että ei noilla resursseilla saada jatkossakaan mitään aikaan. Miten ihmeessä tämä voi olla mahdollista?

Mikä ihme näissä mobiilikäyttiksissä ja käyttöliittymissä on noin vaikeaa? Minkä ihmeen takia esim. Microsoftin (tai vaikka Androidin) porttaaminen Nokian puhelimiin voi kestää vuosikausia (Elop puhui jostain parin vuoden siirtymäajasta)?

Miten ihmeessä voi olla noin vaikeaa suunnitella uudenlainen käynnykän käyttöliittymä (vaikka Applelta kopioiden)? Sehän on kuitenkin vain käyttöliittymä. Näitähän on tehty maailman sivu. Kokemusta on.

Edellämainitusta huolimatta jään toiveikkaana odottelemaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.