Gaddafi

Gaddafin tiistainen puhe oli kammottavuudessaan vertaansa vailla. Libyan television näytti ensin tuntikausia kuvaa Gaddafin kannattajista. He heiluttivat nyrkkejään ja kokovihreitä lippujaan johtajansa puolesta. Tätä esitystä jatkui transsinomaisesti tuntikausia. Lupauksena oli, että suuri johtaja puhuu pian. Niin tapahtuikin.
Johtaja ilmestyi puhumaan. Ja hän puhui pitkään. Välillä näytettiin hurraavia väkijoukkoja, tosin vain muutamia kymmeniä ihmisiä kerrallaan.

On vaikeata löytää sanoja kuvaamaan Gaddafin puhetta. Mielenosoittajat olivat rottia, jotka luvattiin liiskata katuun. Kuolema olisi seurauksena huumeita vetävälle kiihoittajajoukolle. Gaddafi itse lupasi käydä taistelua viimeiseen mieheen. Hän lupasi kuolla marttyyrikuoleman omassa maassaan ja seuraavansa taistelussa isoisänsä esimerkkiä, joka ilmeisesti oli aikanaan ollut taistelemassa Libyan itsenäisyydestä italialaisia vastaan.

Puhe pidettiin keskellä raunioita. Nämä rauniot olivat ilmeisesti jäänteet pommituksesta, jonka amerikkalaiset tekivät 1980 luvun lopussa, jolloin tavoitteena oli Gaddafin murhaaminen. Pitämällä puheen näissä raunioissa Gaddafi halusi luoda mahtipontiset symboliset kehykset esiintymiselleen. Yritys epäonnistui.

Gaddafia katsoessa piirtyy monta tarinaa. Puhui mies, joka on tottunut saamaan kaikki tahtonsa läpi 27 vuotiaasta alkaen. Puhui mies, joka on tottunut käyttämään voimaa tavoitteidensa saavuttamiseen. Puhui mies, jonka edessä tästä on alistuttu ja jonka pienintäkin vaatimusta on toteltu ilman, että perusteluja on kysytty.

Näemme nyt viimeisen näytöksen eräästä näytelmästä. On selvää, että Gaddafi ei tule antamaan periksi. Ei millään. Hän tulee toimimaan uhkauksensa mukaisesti ja tulee taistelemaan viimeiseen mieheen. Tällä kertaa viimeiset miehet ovat Gaddafi ja pieni klaani hänen ympärillään. Libyan tapauksessa tämä tarkoittaa pitkittynyttä taistelua. Kysymys ei ole siitä, kaatuuko Gaddafi. Kysymys on siitä, kauanko siihen menee ja paljonko ihmishenkiä tässä kuolinkouristuksessa menetetään. Kysymys on myös siitä, kuinka paljon Gaddafi ehtii viedä mukanaan. Kuinka paljon infrastruktuuria hän ehtii tuhota ennen lähtöään?

On olemassa absoluuttista pahuutta. Tiistaina näimme välähdyksen sellaisesta pahuudesta, joka yleensä verhotaan sovinnaisuuden, näennäisen liberaalisuuden ja muun sellaisen kaapuun.