Soini, pressiklubi, kehässä

Katsoin mielenkiinnolla Pressiklubin. Sinne oli kutsuttu Timo Soini hiillostettavaksi vahnaan kunnon nyrkkeilykehätunnelmaan. Vastaknekkaajina olivat Ruben Stiller, Ervasti ja ylioppilaslehden päätoimittaja.

Ervasti tuli kehään ja aloitti näyttävällä iskusarjalla. Hänen mielestään perussuomalaisten juuri julkaistu ohjelma oli paluu vanhaan 50-luvun Suomeen, sinivalkoiseen sellaiseen - tai jotain siihen tyyliin. Tarkoitus oli esittää Soini naurettavassa valossa. Hänestä oli tarkoitus tehdä hölmö, joka haaveilee jotain vanhaa ideaalia: utopiaa, jota ei ole koskaan ollut olemassa. Impivaaralaisuutta. Mikä voisikaan olla kauheampaa sivistyneille Helsingin city-vihreille, joita toimittajien enemmistö Matti Apusen mielestä edustaa.

Mitä Soini vastasi tähän? Hän sanoi, että arvot ovat perussuomalaisille tärkeitä. Tähän hän jatkoi sanomalla, että jotkin arvot ovat jopa tuhansia vuosia vanhoja.

Tällä käännöllä Soini esitti varsinaisen judotempun. Sen sijaan, että hän olisi lähtenyt väittelemään Ervastin kanssa siitä, mitä heidän ohjelmassa on sanottu tai ei ole sanottu, hän käänsi asetelman päälaelleen. Hän teki Ervastista naurunalaisen, vetoamalla tuhansia vuosia vanhoihin arvoihin. Koko länsimainen perintömme on peräisin antiikin Kreikasta ja kauempaakin. Demokratia ja muut ylevät aatteet lähtivät sieltä. Soini korotti itsensä tällä hauskalla, mutta erittäin älykkäällä vedolla Ervastin yläpuolelle ja keräsi täydet pisteet. Kellot soivat ja ensimmäinen erä meni tuomaripisteillä Soinille.

Hieman myöhemmin Ervasti yritti koukuttaa Soinia uudelleen. Hän sanoi perusuomalaisten ohjelman olevan kokoelma siitä, mitä ei tehdä. Ei, ei, ei. Tämä oli Ervastin väitteen mukaan Soinin puolueohjelman sisältö.

Mitä Soini sanoi: sen sijaan, että oli lähtenyt väittelemään asiasta, hän totesi pitkän listan kyllä asioita ohjelmasta. Kyllä työllisyydelle. Kyllä yrittämiselle. Kyllä. Kyllä. Jälleen kerran Ervasti lyötiin kanveesiin. Soinin erä.

Meni jonkin aikaa ja ohjelmassa esiintynyt ylioppilaslehden älykköä esittävä ja varmaan itsensä niinsanottuun intelligentsiaan lukeva päätoimittaja otti Soinin hampaisiinsa. Hän oli poiminut perussuomalaisten ohjelmasta kohdan, jossa arvosteltiin nykyistä taiteen ja tieteen tukemista. Ohjelman mukaan ns. tekotaiteelle ja postmodernille roskalle ei tarvitse jakaa rahaa, koska ne saavat sitä muutenkin – jos kerran ovat niin kovin suosittuja, että tuvat täyttyvät. Ylioppilaslehden älykkönä esiintyvä nainen löysi tästä Soinin heikon kohdan. Hän vertasi perussuomalaisia Neuvostoliittoon ja viittasi keskusjohtoiseen taiteen ohjaamiseen ja kyseenalaisti asian. Kysymys kuului: miten Soini kumppaneineen päättäisi, mikä on on hyväksyttävää taidetta ja mikä ei. Tämä isku osui Soinia ohimoon. Roiskahtiko kanveesille pisara verta, en ole aivan varma. Soini kuitenkin horjiu pahasti.

Soini kokosi voimansa, nousi ylös ja hetken päästä tuli kovaakin kovempi vasen koukku. Hän vastasi, että nykyään tällaiset taidepäätökset tekee Stefan Wallin. Tämä oli nerokas veto. Hän veti ylioppilaslehden älyköltä maton alta tehokkaasti. On kiistaton tosiasia, että taideapurahojen päätöksistä ja muista vastaavista resurssien allokoinneista vastaan nykyään Stefan Wallin. Vertailukohta tuli selväksi: joka tapauksessa joku päättää rahoituksen jakamisen prioriteeteista. Nyt se on Stefan Wallin ja jatkossa joku muu, ehkä perussuomalainen ministeri. Erä Soinille.

Ervasti oli tässä kohtaa päättänyt lähteä laittamaan Soinille ansaa. Hän esitti, josko Tom of Finland suomalaisena homoikonina voisi osua siihen saumaan, jota perussuomalaiset voisivat tukea. Tarkoituksena oli tietenkin houkutella Soini sanomaan jotain harkitsematonta homoista, tai jostain muusta herkästä asiasta, josta sitten saisi suuria uutisia. Mitä teki Soini? Hän ei lähtenyt keskustelemaan kysytystä asiasta (eihän kysymys ollut vakavasti otettavakaan). Sen sijaan hän toi esiin Veltto Virtasen perussuomalaisten taide-edustajana. Pakko antaa tunnustus: mestarillinen tilanteen kääntö. Mikä tahansa vastaus itse asiaan olisi vienyt hänet pahasti suohon. Sen sijaan, että hän olisi uponnut Ervastin ansaan, hän käänsi tilanteen edukseen ottamalla esiin Veltto Virtasen. Erä Soinille.

Ervasti hiipui jo kanveesissa, mutta päätti kuitenkin kuivata veret suupielestään ja tehdä vielä yhden yrityksen. Perussuomalaisten ohjelmassa puhutaan ilmeisesti paljon suomalaisuudesta ja Kalevalasta. Ervasti oli selvästi viettänyt useampi unettomia öitä miettimällä sopivaa ”punch line” argumenttia Soinia vastaan. Hän keräsi viimeiset kuvitellun nerokkuudensa rippeet lattialta ja kysyi: ”Voisitko Timo kertoa jonkun lainauksen Kalevalasta, kun se kerran on teitä niin sydäntä lähellä". Hyvin vedetty vasen koukku, josta pisteet Ervastille. Soini oli kuitenkin valmistautunut tähän peliin. Hän ei lähtenyt lainailemaan Kalevalaa (joka olisi ollut äärimmäisen typerää), vaan sanoi Kalevalassa viehättävän erityisesti se, miten Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon. Jokainen suomalainen on lukenut Kalevalansa koulussa ja tästä suohon laulamisesta on jäänyt kiinteä muistijälki. Stiller sopivasti totesi, mihin tämä muistijälki johtaa. Tilanteessa on symboliikkaa. Soini on laulamassa isoja puoleita suohon oikein urakalla. Jo tämä isku horjutti pahasti Ervastin tasapainoa, mutta Soini jatkoi iskusarjaansa. Hän sanoi, että toinen hyvä vertailukohta Kalevalassa on Sampo. Jotkut olivat kuulemma kuvitelleet, että sellainen yltäkylläisyyden lähde olisi EU. Soini totesi sitten, että EU:sta ei Sammoksi ole. Hörönauru perään.

Erä Soinille. Ervasti nojaa köysiin ja hoippuu jo tajuttomuuden partaalla. Lopussa häneltä tuli vielä muutama voimaton iskuyritys maahanmuuttoteemasta, mutta puolitajuttomana hän ei enää edes nähnyt vastustajaa ja huitoi lähinnä katsomon puolelle. Ylioppilaslehden älykkö oli tippunut köysien ulkopuolelle jo aikaa sitten.

Uskokaa jo toimittajat. Ette te pärjää Soinille. Muhammed Alista aikanaan sanottiin, että 10 sentin päästä hänen nyrkkinsä tappaa häränkin. Soini hallitsee tämän alan niin hyvin, että vanhoilla keinoilla te ette tule saamaan häntä kiikkiin. Uskokaa jo ja keksikää jotain muuta.

Vaikka Soini voitti tämän kisan täysin ylivoimaisesti, on kuitenkin pakko antaa tunnustus Ervastille ja Stillerille (ei kuitenkaan sille ylioppilaslehden intelligentsiaa edustavalle älykölle). He olivat valmistautuneet kisaan hyvin. Heillä oli kaikki tarvittavat arsenaalit käytettävissään ja kaikki edellytykset onnistumiseen. Se, että he epäonnistuivat ei johtunut heidän taidoistaan. Joitain kisoja ei vain voi voittaa. Tämä oli yksi niistä.