Suomen uusi valtiovarainministeri on Jutta Urpilainen. Hänen koulutuksensa on kasvatustieteen maisteri. Hän suoritti tutkintonsa vuonna 2002, jonka jälkeen hän toimi luokanopettajana yhden vuoden.
Valtiovarainministerimme on siis kasvatustieteen maisteri, joka on toiminut yhden lukuvuoden luokanopettajana.
Katsotaan, minkälaisella kokemus- ja koulutustaustalla muiden maiden talouksia johdetaan.
Yhdysvaltojen valtionvarainministeri on Timothy Geitner. Hän tutkintonsa koskee hallintotieteitä ja Aasiaa. Hän valmistui 17 vuotta sitten. Hän työskenteli Kissingerin konsulttiyhtiössä kolme ensimmäistä vuotta tehden töitä kansainvälisille suurasiakkaille. Sen jälkeen hän työskenteli 13 vuotta erilaisissa tehtävissä Yhdysvaltojen hallinnossa, kansanvälisessä valuuttarahastossa ja keskuspankissa.
Ranskan talousministeri on Christine Lagarde. Hän on toiminut kilpailu- ja työoikeuksiin erikoistuneena juristina 15 vuotta. Sen jälkeen hän toimi EU oikeuteen erikoistuneena lakimiehenä.
Paljon parjatussa Kreikassa talousministeri on Evangelos Venizelos. Hän suoritti oikeustieteen perustutkinnnon Kreikassa ja väitteli tohtoriksi Pariisissa. Hän on toiminut professorina erikoistuen perustuslakeihin. Hän on kirjoittanut useita kirjoja. Ennen valtionvarainministeriksi tuloaan, hän on toiminut ministerinä useasta (kulttuuri, kehitys, liikenne, media).
Saksan valtionvarainministeri on Wolfgang Schäuble. Hän on oikeus- ja taloustieteen tohtori. Hän työskenteli ensin saksan verohallinnossa joitakin vuosia. Sen jälkeen hän toimi kuusi vuotta juristina. Sen, ennen poliittisen uran aloitttamista, jälkeen hän toimi kuusi vuotta erilaisissa hallinnon tehtävissä mm. Helmut Kohlin nimittämänä.
Urpilaisen uudessa työssä hänen neuvotteluosapuolina ja yhteistyökumppaneina ovat sellaiset henkilöt, kuten Schäuble, Venizelos ja Lagarde. Kasvatustieteen maisteri ja yhden lukuvuoden opettajakokemus eivät ole kovin hyvin valmistaneet tähän.
Ongelmallista tässä on se, että Urpilainen joutuu tekemään Suomen kannalta kohtalokkaita päätöksiä. Euroopan vakausjärjestelmän instrumentit ovat niin vaikeita kokonaisuuksia ja kansainvälisen talouden kiemurat sellaisia, että niihin liittyviin haasteiden hoitamiseen olisi luullut Suomesta löytyvän kokeneemman henkilön.
Miksi Suomessa ei arvosteta kokemusta?
1 kommentti:
Tämähän on sitä kuuluisaa demokratiaa, jossa kansa valitsee keskuudestaan kyvykkäimmät yksilöt johtamaan maata.
Tosiasiassa olet tässä(kin) asiassa täysin oikeassa: kriittisellä hetkellä tarvitsisimme todella kokeneen ja monet kolhut nähneen ministerin, jolla olisi kertakaikkiaan näkemystä ja pokkaa hoitaa tätä vaativaa valtionvarainministerin tointa.
Kaikki kunnia Urpilaiselle rohkeasta vedosta, mutta tässä taitaa oikeasti käydä joko niin, että seinä tulee vastaan tai sitten niin, että seuraavat neljä vuotta mennään tiukasti VM:n virkamiesten talutusnuorassa.
Ja toisekseen: kuka olisi voinut SDP:stä hypätä tähän kelkkaan? SAK:n mies ja ylioppilas Heinäluoma on ollut valtionvarainministerinä, mutta hän ilmeisesti pelasi itsensä ulos jo "ensimmäisissä" neuvotteluissa. Ihalainen on myös palkansaaja-leiriä ja koulutukseltaan kirvesmies. Tämän jälkeen ainoaksi oikeaksi vaihtoehdoksi jäi ekonomiksikin kouluttautunut Erkki Tuomioja, mutta jostain syystä hän meni ulkoministeriksi, jossa joidenkin arvioiden mukaan epäonnistui pahasti viime kerralla.
Jokerina tähän olisi voinut lyödä vielä Erkki Liikasen, joka olisi ollut varmasti pätevämpi vaihtoehto kuin Urpilainen.
Lähetä kommentti