Soinin strategia

Viime kerralla tässä blogissa esitin veikkauksen, että Soinille löytyi pakoreitti hallitukseen. SDP ja Kokoomus olivat julkaisseet kevätkihlansa, jossa tulevaisuuden avustuksille vaaditaan pitävät vakuudet. Pinnalta katsoen tämä kuulosti hyvältä ja järkevältä ajatukselta. On ironiaa, että kyseessä oli Soinin itsensä esittämä ajatus vuoden takaa: Soinin sarkastinen heitto koskien Rhodoksen antamista vakuudeksi.
Uskoin, että tämä vakuuksien vaatiminen olisi ollut erinomainen tapa Soinille tehdä suuri julistus ja todeta, että näillä ehdoilla Zorbakset ja Manuelot voidaan hoitaa ilman, että Suomen kansallisvarallisuus siirretään eteläisempiin maihin.

Olin väärässä. Itse asiassa ei olisi voinut olla pahemmin väärässä. Meni muutama päivä ja Soini tuli ulos kolmen ein sanomalla. Ei Portugalille, ei väliaikaiselle vakuusrahastolle ja ei pysyvälle tukimekanismille.

Olin äimän käkenä. En voinut ymmärtää silloin, enkä ymmärrä vieläkään miksi Soini oli niin jyrkkänä.

On esitetty, että Soini ei uskaltanut viedä kokematonta porukkaansa hallitusvastuuseen. On siinä varmasti sitäkin, mutta luulen painavimpien syiden olevan muualla. Toukokuun aikana on julkisuuteen tullut uutta tietoa Kreikasta. Nyt näyttää siltä, että sinne ollaan lapioimassa lisää rahaa: paljon enemmän, kuin on suunniteltu. Kreikka ei ole täyttänyt eikä tule täyttämään niitä ehtoja, joita sille asetettiin ehdoksi vuosi sitten. On syntynyt syöksykierre. Rahoituksen ehtona on ollut talouden kuristaminen. Talouden kuristaminen vähentää taloudellista toimeliaisuutta yhteiskunnassa. Seurauksena on verotulojen lasku. Tämä aiheuttaa syvemmän vajeen. Rahoitusta tarvitaan lisää. Syöksykierre pahenee. Lopputuloksena on velkäjärjestely, jossa osa lainoista annetaan anteeksi. Kreikka ehkä eroaa Eurosta.

Samanlainen syöksykierre on suurella todennäköisyydellä edessä myös Portugalissa. Irlannissa ei ehkä niinkään, johtuen hieman erilaisesta kriisin luonteesta.

Voi olla niin, että sisäpiirissä tiedetään huomattavasti enemmän näistä Kreikka-Portiugali asioista. Voi olla tiedossa, että uusia pahalta näyttäviä päätöksiä tulee kesän ja syksyn aikana hallituksen pöydälle. Soini saattoi ajatella, että Portugalin siivoaminen pois ei auta, sillä hallituksessa hän joutuisi yhä uudelleen samanlaisiin tilanteisiin. Ottaen huomioon vaalilupaukset ja kannattajakuntansa hän on saattanut ymmärtää, että on ylipäätään mahdotonta olla hallituksessa tällaisena aikana.

Perussuomalaisista saadaan mielenkiintoinen analogia keskustaan. Soini on johdonmukaisesti ollut näitä tukipaketteja vastustamassa. Jo vuonna 2004 hän piti eduskunnassa puheita, joissa hän varoitti siitä, että Kreikka selkeästi rikkoo vakaussopimusta ja ehdotti toimenpiteitä asioiden korjaamiseksi. Mitään ei tehty ja kriisi pääsi syliin. Toimiin ruvettiin vasta, kun oli liian myöhäistä ja sittenkin liian hitaasti. Lörähti löysät housuun. Jos Soini tässä tilanteessa lähtisi mukaan kriisin siivoamiseen, hän joutuisi likaamaan kätensä siihen sontaan, jonka muut ovat luoneet ja ryvettyisi itsekin. Tässä luultavasti on se perussyy Soinin kolmen ein politiikkaan.

Mikä se analogia Keskustaan on? Se on siinä, että Keskustapuolue kärsi suuren vaalitappion lähinnä siksi, että oli siivoamassa näitä Euron kriisejä. Ironista on se, että nimenomaan Keskusta oli aikanaan kovin Euron vastustaja. Santeri Alkion seuraajat lähtivät sitten korjaamaan Euron valuvikoja ja kärsivät itse eniten, vaikka alunperin olivat varoittaneet juuri niistä riskeistä, jotka sitten toteutuivat. Perussuomalaiset eivät halunneet tehdä samaa virhettä.

Tässä se siis on se Soinin strategia.