Viikon sairauden aikana ei voinut tehdä muuta, kuin olla makuulla ja katsella televisiota – tai youtubea. On hämmästyttävää, kuinka paljon musiikkimateriaalia on tarjolla nykyään Internetissä. Laitoin seikkailuni aikana linkit muistiin. Ohessa.
Chopinin Nocturn Opus 9 nro 1 on kappale, joka aina saa minut aina kokemaan kylmiä väristyksiä. Tämä sävellys kertoo minulle siitä, että maailmassa vielä on kauneutta ja puhtautta ja, että sitä kannattaa etsiä. Silloin, kuin soitin pianoa joka päivä, pystyin soittamaan tämän alusta loppuun. Nykyään se tuntuu vaikealta uskoa, niin vaikealta vaikuttavat nuotit.
http://www.youtube.com/watch?v=cFhaBEtmHeU
Johnny Cashin Boy Named Sue on kappale, johon ei väsy koskaan. Se kertoo miehestä, jonka nimeksi isänsä antoi Sue. Mies kärsi nimestään koko ikänsä ja lopulta päätti kostaa vääryyden isälleen. Lopulta hän hän löysi (”Dirty mangy dog, that named me Sue”) ja olisi voinut tappaa hänet. Isä kuitenkin sai mahdollisuuden kertoa tarinansa ja miehen mieli muuttui (”I called him a pa and he called me a son, and I came up with a different point of view”). Johtopäätös oli: ”The world is rough and if a man’s gonna make it, he’s gotta be tough”. Voi, miten hienon elämänopetuksen Johnny Cash antoi laulussaan. Se on niin totta. Maailma on paha ja vain vahvat pärjäävät.
http://www.youtube.com/watch?v=M89c3hWx3RQ
Dr. Johnin Iko Iko on New Orleans tyyliä parhaimmillaan. Minua on usein kiinnostanut länsimaisen populaarimusiikin ”genetiikka”. Ragtime syntyi eurooppalaisen klassisen musiikin ja afrikkalaisen rytmisemmän musiikin fuusiona. Sekoitetaan keittoon blues ja saadaan jazz. Näistä elementeistä syntyi sitten nykyään kuultava rytmimusiikki.
http://www.youtube.com/watch?v=JESFMO1Hl4M
Kenny Rogersin the Gamblerin sanat kannattaa kuunnella tarkkaan. Liike-elämän koukeroissa kannattaa opetella pelin säännöt, ennen kuin alkaa pelata. Ei myöskään kannata alkaa laskea voittoja tai tappioita, ennen kuin peli on pelattu loppuun. Viisautta on tietää, milloin luovuttaa suosiolla ja milloin iskeä koko arsenaalilla. Paljon syvällistä viisautta sisältyy tähän lauluun.
http://www.youtube.com/watch?v=kn481KcjvMo
Scott Joplinin Entertainer on Ragtime ajan merkkipaalu. En koskaan väsy kuuntelemaan sitä, kuten en väsy Maple Leaf Ragiinkaan. Nämäkin osasin ennen soittaa, jota asiaa nyt suuresti ihmettelen.
http://www.youtube.com/watch?v=fPmruHc4S9Q
http://www.youtube.com/watch?v=6Jgk9tYN5XY&feature=related
Johnny Cashin One piece at a time kertoo Cadillac autotehtaan työntekijästä, joka päättää rakentaa Caddyn autotallissaan. Hän vie joka päivä yhden osan lunchboxissaan kotiinsa. Tosin, vaihdelaatikon kanssa täytyy hieman taiteilla. Olen usein käyttänyt tätä esimerkkinä, kun isoja projekteja on laitettu liikkeelle. Oli projekti kuinka suuri tahansa, se pitää kuitenkin tehdä ”one piece at a time”.
http://www.youtube.com/watch?v=sIuo0KIqD_E&feature=related
Chuck Berryn Johnny B Goode on yksinkertaisesti vain hyvä ja nerokas.
http://www.youtube.com/watch?v=2gv62KbSBQM
Chopinin Nocturne Opus 9 nro 2 menee lähes samalle tasolle saman opuksen ensimmäisen kanssa.
http://www.youtube.com/watch?v=YGRO05WcNDk&feature=related
Eric Claptonin Cocaine on esimerkki ajasta, jolloin rockmuusikot osasivat tehdä muutakin kuin vääntää volyyminapit tappiin - 1970 luvulla he vielä osasivat soittaa. Claptonin kitarasoolot eivät ole saaneet voittajaansa 30 vuodessa.
http://www.youtube.com/watch?v=qYS732zyYfU&feature=PlayList&p=40115BD1BD48BF15&index=0&playnext=1
Bob Marleyn No Woman No Cry on rentoutusta parhaimmillaan. Ihailen Marleyn rentoa tyyliä.
http://www.youtube.com/watch?v=AKUO5FiE-IQ
Bob Dylanin Maggies Farm kuulin ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten. Silloin olin varma, että Dylan viittaa Margaret Thatcheriin. Nyt selvisi, että olikin kyse aivan muusta.
http://www.youtube.com/watch?v=Rj1mMWdq4o8
Johnny Cashin Don’t take your guns to town kappaleesta löytyi hieno esitys Youtubesta.
http://www.youtube.com/watch?v=raXKeQ5qFwo&feature=related
Johnny Cash esittää kappaleen San Quentin paikassa nimeltään San Quentinin vankila.
http://www.youtube.com/watch?v=1zgja26eNeY&feature=related
Beatlesin Back to USSR on Beatlesien paras kappale.
http://www.youtube.com/watch?v=PxyISsA0Oh0
Jerry Reedin esitys kappaleesta Six days on the road on paras mahdollinen versio.
City of New Orleans saa aina kyyneleet silmiini. En tiedä, mikä siinä niin vetoaa. Tämä Jerry Reedin versio.
http://www.youtube.com/watch?v=OfxoM6trtZE&feature=related
Long way to Tipperary on aina ollut suosikkini. Sittemmin kävin monta kertaa paikan päällä toteamassa: ei sinne ollutkaan niin pitkä matka.
http://www.youtube.com/watch?v=fyzHjug4Lic&feature=related
tiistai 29. joulukuuta 2009
maanantai 28. joulukuuta 2009
Epidemian syntymisestä
Sikainfluenssaa sairastavana kiinnostuin siitä, että koska ja miten taudista tulee epidemia. Tein yksinkertaisen mallin asiasta seuraavilla oletuksilla:
- Taudin tarttumisaika on 7 päivää
- Kunakin päivänä sairastunut tartuttaa keskimäärin k ihmistä
- Populaation koko on yksi miljardi (P)
- Alkutilanteessa infektion saaneita on 100 kpl
- Kerran sairastunut saa immuniteetin
Tästä tulee aika yksinkertainen differenssiyhtälöpari (I = infektoituneiden ihmisten määrä, P = populaatio):
I(t+1) = k(1-I(t)/P(t)) – I(t-7) + I(t)
P(t+1) = P(t) – k(1-I(t)/P(t))
Laitan nämä differenssiyhtälön Exceliin. Sieltä tulee seuraavia tuloksia eri k arvoilla:
k = 0,2
Tuosta selviää se, että jos yksi ihminen tartuttaa yhteensä 1,4 ihmistä tartuntansa aikana, epidemiaa ei synny.
Etsitään seuraavaksi semmoinen k arvo, jolla merkittävä osa populaatiosta sairastuu. Käy ilmi, että parametrille k on olemassa kynnysarvo, jonka ylityttyä syntyy epidemia.
k = 0,45 tuosta miljardin populaatiosta vain erittäin pieni osa (0.01%) sairastuu.
k = 0,48, sairastuuedelleen kovin vähän, 0.3%
k = 0,49, sairastuneita on 4%
k= 0,495, sairastuneita on 22%
k = 0,50 sairastuneita on 53%
k = 0,51 ollaan jo lähes koko populaatiossa (79%)
Jotain kummallista tapahtuu k:n arvoilla välillä 0.49-0.50. Jostain syystä tuolla kapealla välillä epidemia räjähtää käsistä.
Tässä on käyrä silloin, kun k = 0,50:
Tuosta seuraa hämmästyttävä johtopäätös. Jotta syntyisi epidemia, pitää yhden ihmisen sairastumisaikana tartuttaa 3,5 muuta ihmistä. Jos pysytään hiukankin tuon arvon alla, epidemia jää syntymättä.
Toinen mielenkiintoinen havainto on se, että epidemia on eräänlainen epäsymmetrinen pulssi. Mikäli kynnysehdot täyttyvät, epidemia saavuttaa huippunsa noin kahdessa kuukaudessa. Huipun saavuttamisen jälkeen epidemia häviää nopeasti.
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
Sikainfluenssa
Joulunpyhinä minuun iski sikainfluenssa.
Minulla on sanottavaa kaikille niille, jotka harkitsevat H1N1 rokotteen ottamista. Menkää heti ottamaan piikki, kun se on mahdollista. Kyseisen sairauden kokeneena voin kertoa, että sikainfluenssa on aivan erilainen verrattuna kaikkiin muihin influenssiin. Se on kivulias, oireet ovat jopa pelottavia ja toipuminen kestää paljon kauemin, kuin kuvittelet. Se voi myös tappaa.
Internetistä löytyi kiitettävästi tietoa sikainfluenssan oireista ja viiruksen taustoista. Ne terveyspalveluiden päivystäjät, joilta asiasta pyhinä kyselivät eivät minusta olleet kovin asiantuntevia. Eniten olisin kaivannut kuvausta siitä, miten tyypillisesti sairaus etenee. Jotta minun kokemuksestani voisi olla jollekulle muulle apua, dokumentoin oman tapaukseni tähän:
- Epämääräisiä oireita alkoi esiintyä lauantaina 19.12. Eräänlaista epämukavuuden tunnetta. Se on varmaan paras tapa kuvata asia. Väsymystä ja ruokahalun puutetta.
- Maanantaina 20.12 tiesin jo, että flunssa oli tulossa. Työteho oli kovin matala.
- Tiistaina nousi kuume, joka nousi korkeimmillaan tasolle 37.7. Lisäksi esiintyi edellämainittua ”epämukavuuden tunnetta”.
- Koko sairauden ajan kuumetaso heilahteli kovasti. Erikoista oli, että se oli korkeimmillaan öisin. Keskiviikkoyönä se oli tasolle 38.2. Torstaina iltapäivällä kuume laski normaaliksi noustakseen taas tasolle 38.1 seuraavana yönä.
- Torstaiyönä kuvaan tuli kovat kivut. Nämä esiintyivät kurkussa ja jossain henkitorven tienoilla. Ne olivat niin kovia, että edes raskas Burana lääkitys (kaksi 20 kappaleen pakettia sairauden aikana) ei auttanut. Kipujen takia ei saanut öisin nukuttua.
- Perjantaiaamuna alkoi kova yskä. Sitä voi kuvata sanalla ”hinkuyskä”. Yskiminen tulee syvältä, lähes vatsasta asti ja jatkuu kerrallaan aina minuutteja. Jokaisen tällaisen kohtauksen jälkeen hiki virtasi ja uupumus oli suuri.
- Tätä kirjoittaessa, maanantaina (sairauden 8. päivä), kuume on hävinnyt ja jäljelle on jäänyt kova yskä ja kurkkukipu.
Minulle tämä influenssa on ollu tyystin erilainen, kuin mikään muu koskaan aikaisemmin.
Siis, jos haluatte kokea tuon ylläolevan mukaisen sairauden, suosittelen rokotteen jättämistä väliin.
Eräs yksityiskohta liittyy sairaalapalveluiden toimintaan. Soitin lukuisia kertoja sikainfluenssapäivystykseen saadakseni ohjeita asiassa. Sain heiltä hyvät perustiedot mm. siitä, mihin mennä sitten, jos oireet menevät hengenvaarallisiksi. Sen ne tiesivät ja ohjeistus sellaisten asioiden suhteen oli hyvää ja asiallista.
Mielenkiintoista oli se, miten vahva tahtotila näillä terveysasiantuntijoila oli huolehtia siitä, että minä en menisi joulunpyhinä kuormittamaan terveydenhoitojärjestelmää. Kipuni olivat kovat ja olo oli ajoin lähes sietämätön. Heidän ohjeensa oli, että vasta sitten, mikäli minulle tulisi vaarallisentuntuista hengenahdistusta, olisi oikea aika mennä sairaalapäivystykseen. Kriteeri siis oli se, että tilanne pitäisi päästää ensin vaaralliseksi (siis, jos hengitys menisi lähes mahdottomaksi), jotta asian hoitamiseen kannattaisi käyttää yhtään resursseja.
Tästä tuli mieleen eräs aikaisempi tapaus, jossa oli noudatettu tätä samaa ohjetta:
http://havaitsija.blogspot.com/2009/11/on-toimittu-taysin-ohjeiden-mukaisesti.html
Minulla on sanottavaa kaikille niille, jotka harkitsevat H1N1 rokotteen ottamista. Menkää heti ottamaan piikki, kun se on mahdollista. Kyseisen sairauden kokeneena voin kertoa, että sikainfluenssa on aivan erilainen verrattuna kaikkiin muihin influenssiin. Se on kivulias, oireet ovat jopa pelottavia ja toipuminen kestää paljon kauemin, kuin kuvittelet. Se voi myös tappaa.
Internetistä löytyi kiitettävästi tietoa sikainfluenssan oireista ja viiruksen taustoista. Ne terveyspalveluiden päivystäjät, joilta asiasta pyhinä kyselivät eivät minusta olleet kovin asiantuntevia. Eniten olisin kaivannut kuvausta siitä, miten tyypillisesti sairaus etenee. Jotta minun kokemuksestani voisi olla jollekulle muulle apua, dokumentoin oman tapaukseni tähän:
- Epämääräisiä oireita alkoi esiintyä lauantaina 19.12. Eräänlaista epämukavuuden tunnetta. Se on varmaan paras tapa kuvata asia. Väsymystä ja ruokahalun puutetta.
- Maanantaina 20.12 tiesin jo, että flunssa oli tulossa. Työteho oli kovin matala.
- Tiistaina nousi kuume, joka nousi korkeimmillaan tasolle 37.7. Lisäksi esiintyi edellämainittua ”epämukavuuden tunnetta”.
- Koko sairauden ajan kuumetaso heilahteli kovasti. Erikoista oli, että se oli korkeimmillaan öisin. Keskiviikkoyönä se oli tasolle 38.2. Torstaina iltapäivällä kuume laski normaaliksi noustakseen taas tasolle 38.1 seuraavana yönä.
- Torstaiyönä kuvaan tuli kovat kivut. Nämä esiintyivät kurkussa ja jossain henkitorven tienoilla. Ne olivat niin kovia, että edes raskas Burana lääkitys (kaksi 20 kappaleen pakettia sairauden aikana) ei auttanut. Kipujen takia ei saanut öisin nukuttua.
- Perjantaiaamuna alkoi kova yskä. Sitä voi kuvata sanalla ”hinkuyskä”. Yskiminen tulee syvältä, lähes vatsasta asti ja jatkuu kerrallaan aina minuutteja. Jokaisen tällaisen kohtauksen jälkeen hiki virtasi ja uupumus oli suuri.
- Tätä kirjoittaessa, maanantaina (sairauden 8. päivä), kuume on hävinnyt ja jäljelle on jäänyt kova yskä ja kurkkukipu.
Minulle tämä influenssa on ollu tyystin erilainen, kuin mikään muu koskaan aikaisemmin.
Siis, jos haluatte kokea tuon ylläolevan mukaisen sairauden, suosittelen rokotteen jättämistä väliin.
Eräs yksityiskohta liittyy sairaalapalveluiden toimintaan. Soitin lukuisia kertoja sikainfluenssapäivystykseen saadakseni ohjeita asiassa. Sain heiltä hyvät perustiedot mm. siitä, mihin mennä sitten, jos oireet menevät hengenvaarallisiksi. Sen ne tiesivät ja ohjeistus sellaisten asioiden suhteen oli hyvää ja asiallista.
Mielenkiintoista oli se, miten vahva tahtotila näillä terveysasiantuntijoila oli huolehtia siitä, että minä en menisi joulunpyhinä kuormittamaan terveydenhoitojärjestelmää. Kipuni olivat kovat ja olo oli ajoin lähes sietämätön. Heidän ohjeensa oli, että vasta sitten, mikäli minulle tulisi vaarallisentuntuista hengenahdistusta, olisi oikea aika mennä sairaalapäivystykseen. Kriteeri siis oli se, että tilanne pitäisi päästää ensin vaaralliseksi (siis, jos hengitys menisi lähes mahdottomaksi), jotta asian hoitamiseen kannattaisi käyttää yhtään resursseja.
Tästä tuli mieleen eräs aikaisempi tapaus, jossa oli noudatettu tätä samaa ohjetta:
http://havaitsija.blogspot.com/2009/11/on-toimittu-taysin-ohjeiden-mukaisesti.html
lauantai 12. joulukuuta 2009
Irrotettu asiayhteydestään, Out of context
Nyt on kulunut pari viikkoa siitä, kun Englannissa sijaitsevasta East Anglian yliopiston ilmastotutkijoiden salaiset tiedostot vuodettiin julkisuuteen.
Paljastuneista sähköposteista, dokumenteista ja ohjelmakoodeista näkyy selvästi, että Briffan ja Jonesin tutkimustulokset ovat olleet väärennöksiä. Tuloksia on tarkoituksellisesti manipuloitu näyttämään dramaattista lämpötilan nousua, vaikka datat eivät väitettä tue.
Jones on jättänyt tutkimuslaitoksen johtajan virkansa toistaiseksi. Hän ja Briffa ovat selityksen velkaa. Se selitys on, että vuodettu materiaali on irrotettu asiayhteydestään. Tätä "out of context" puolustusta hoetaan yhä uudelleen. Helsingin sanomat ja monet muut lehdet ovat ottaneet tämän argumentaation kiitollisuudella vastaan ja toistavat sitä kritiikittömästi.
Steve McIntyre otti haasteen vastaan ja teki seikkaperäisen selvityksen siitä, mikä näiden viestien asiayhteys on:
http://climateaudit.org/2009/12/10/ipcc-and-the-trick/
Vanha sanonta menee näin: varo, mitä toivot, sillä voi käydä niin että saat sen. Näiden ilmastotutkijoiden ei kannattaisi käyttää kovin paljon tuote "out of context" puolustusta, sillä kuva muuttuu entistä karmivammaksi, kun vuodetut tiedostot pistetään asiayhteyteensä.
McIntyre on purkanut IPCC:n Tansanian kokoukseen (1999) liittyvät sähköpostit ja muun materiaalin kronologiseen listaan. Kokouksen alla valmisteltiin seuraavaa ilmastoraporttia ja oli päätetty, että siinä esitetään 1000 vuoden lämpötilakäyrä. Tutkijat valmistelivat tätä käyrää, mutta keskusteluissa paljastuu, että käyrässä ei ole nousevaa häntää. Sähköposteja virtaa edes takaisin ja tutkijat ovat huolissaan siitä, että datat eivät luo sitä dramaattista vaikutelmaa, jota ollaan hakemassa. Lopulta tutkijat päättävät manipuloida tuloksia siten, että kuuluisa jääkiekkomaila ilmestyy kuviin. Ja, tämä kaikki näkyy kirjeenvaihdolla selkeällä englanninkielellä.
Siinä sitä kontekstia löytyy. Suomessa näitä asioita noteeraa suomalainen MEP, Korhola:
http://eijariitta.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/12/konteksti-vain-pahentaa-cru-skandaalia/
Moskovan juna
Kävin Moskovassa. Junalla.
Vaikka nyt eletään jo melkein 2010 lukua, historia on mielessä tällä matkalla. Moskovan juna nimittäin on peili, josta näkee paljon asioita suomalaisuudesta ja suomen historiasta.
Sieluuni ovat painuneet lähtemättömästi 70-luvun loputtomalta tuntuneet uutiset Ahti Karjalaisen kauppavaltuuskunnan matkoista Moskovaan. Televisiokamerat olivat asemalla saattamassa valtuuskuntaa matkaan. Ja, tietysti heidät otettiin samassa paikassa vastaan ja uutiset olivat usein hyviä. Karjalaisella, Nokian Kairamolla, Koneen Herlininillä tai Wärtsilällä oli aina kerrottavaa suurista tilauksista.
Eräänlaisella ironialla muistelen niitä lukemattomia 70-luvun uutislähetyksiä, joissa toisteltiin sen ajan poliittista liturgiaa. Kun Kekkonen oli käynyt Moskovassa (hän meni sinne yleensä junalla), viestimet aina ”uutisoivat” tapaamisen ”kommunikeasta”, jossa vakuutettiin kaiken olevan hienosti Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa. Kaava oli aina sama. Joka kerta täysin sama tarina.
Viisikymmentäluvulta on peräisin suomalaisen yritteliäisyyden ikoni: viimeinen sotakorvausjuna. Pystyn palauttamaan mieleeni kuvia erilaisista tilanteista, jossa suomalaisten tunnollista sotakorvausten maksamista on valaistu kuvalla Moskovan junasta.
Moskovan matkani aikana oli Suomen itsenäisyyspäivä. Istuessani junan ravintolavaunussa, otin vodkalasillisen Suomen itsenäisyydelle ja niille miehille ja naisille, joiden ansiota se oli. Samalla mieleeni tuli kuva Paasikivesta, joka ennen talvisotaa kävi useita kertoja Moskovassa neuvottelemassa. Samoja raiteita Juho-kustikin kulki 70 vuotta sitten. Mielikuvistustani kurnuuttaa suunnattomasti ajatus Paasikivestä ja hänen neuvonantajistaan Moskovan junan hytissä pitämässä neuvonpitoa. Antaisin vaikka toisen käteni siitä, että saisin nauhoituksen herrojen keskustelujen sisällöstä. Mitka mahtoivat olla tunnelmat, kun he marraskuussa 1939 istuivat junahytissään pohtimassa Moskovan neuvotteluja samalla seuraten Viipurin metsäisen maaston maisemia? Kekkonen moitti näitä herroja 60-luvun lopulla ja antoi ymmärtää, että Neuvotoliitto oli tosissaan sovitteluyrityksissään, mutta Suomen neuvottelijat olivat liian tiukkoja. Oliko Paasikivellä epävarma olo? Pohtiko hän virheen mahdollisuutta? Pelkäsikö ja arvasiko hän Neuvostoliiton seuraavan siirron? Vai, oliko hän itsevarma ja voiton huumassa?
Toinen dramaattinen tapahtuma, joka on minuun tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, on Kyösti Kallion kuolema. Se liittyy löyhästi Moskovan junaan. Kallio oli talvisodan syttyessä presidenttinä, mutta hän oli vakavasti sairas. Tätä ei kuitenkaan kerrottu julkisuuteen (samaa toimintamallia sovellettiin Kekkosen tapauksessa muutama kymmenen vuotta myöhemmin). Kallion sijasta rauhanneuvottelut ja Moskovan junamatkailut joutui hoitamaan Paasikivi ja Ryti. Sanotaan, että Suomen tinkimättömyys sopimusneuvotteluissa johtui sairaasta Kalliosta. Mitä olisikaan ollut lopputulos, jos Mannerheim ja Ryti olisivat jo silloin olleet puikoissa? Kallio erosi presidentin virastaan heti, kun Moskovan rauha oli solmittu. Hän oli lähti junalla Helsingin rautatieasemalta kohti Nivalaa viettämään ansaittuja eläkepäiviään, kun sydänkohtaus iski ja hän kuoli Mannerheimin käsivarsille. Se oli suurta draamaa. High drama, to say the least.
Paluumatkalla pohdin Moskovan junan merkitystä Suomen nykyiselle taloudelliselle menestykselle. Suomen menestyksellinen nousu 90-luvun lamasta oli paljolti Nokian menestyksen ansiota. Harva tietää sitä, että Nokian nykymenestyksestä saadaan kiittää Neuvostoliittoa. Aika odottamaton vaite, eikö niin? Se on kuitenkin totta. Olen nimittäin kuullut useammaltakin Nokian konkarilta sen, että yhtiön 80-luvun kassavirta oli puhtaasti Neuvostoliiton varassa. Clearing kaupan ja Suomen kauppapolitiikan avulla Nokia sai aikaiseksi erittäin suuret tuotot. Vain ja ainoastaan näiden tuottojen ja avulla Nokialla oli ne muskelit, jotka sitten 90-luvun alussa mahdollistivat Ollilan uuden globaalin langattoman strategian. Tällä eriskummallisella tavalla me suomalaiset saamme siis kiittää tätä kovin parjattua Neuvostoliittoa menestyksestämme.
поездом до Москвы путешествие в историю.
Vaikka nyt eletään jo melkein 2010 lukua, historia on mielessä tällä matkalla. Moskovan juna nimittäin on peili, josta näkee paljon asioita suomalaisuudesta ja suomen historiasta.
Sieluuni ovat painuneet lähtemättömästi 70-luvun loputtomalta tuntuneet uutiset Ahti Karjalaisen kauppavaltuuskunnan matkoista Moskovaan. Televisiokamerat olivat asemalla saattamassa valtuuskuntaa matkaan. Ja, tietysti heidät otettiin samassa paikassa vastaan ja uutiset olivat usein hyviä. Karjalaisella, Nokian Kairamolla, Koneen Herlininillä tai Wärtsilällä oli aina kerrottavaa suurista tilauksista.
Eräänlaisella ironialla muistelen niitä lukemattomia 70-luvun uutislähetyksiä, joissa toisteltiin sen ajan poliittista liturgiaa. Kun Kekkonen oli käynyt Moskovassa (hän meni sinne yleensä junalla), viestimet aina ”uutisoivat” tapaamisen ”kommunikeasta”, jossa vakuutettiin kaiken olevan hienosti Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa. Kaava oli aina sama. Joka kerta täysin sama tarina.
Viisikymmentäluvulta on peräisin suomalaisen yritteliäisyyden ikoni: viimeinen sotakorvausjuna. Pystyn palauttamaan mieleeni kuvia erilaisista tilanteista, jossa suomalaisten tunnollista sotakorvausten maksamista on valaistu kuvalla Moskovan junasta.
Moskovan matkani aikana oli Suomen itsenäisyyspäivä. Istuessani junan ravintolavaunussa, otin vodkalasillisen Suomen itsenäisyydelle ja niille miehille ja naisille, joiden ansiota se oli. Samalla mieleeni tuli kuva Paasikivesta, joka ennen talvisotaa kävi useita kertoja Moskovassa neuvottelemassa. Samoja raiteita Juho-kustikin kulki 70 vuotta sitten. Mielikuvistustani kurnuuttaa suunnattomasti ajatus Paasikivestä ja hänen neuvonantajistaan Moskovan junan hytissä pitämässä neuvonpitoa. Antaisin vaikka toisen käteni siitä, että saisin nauhoituksen herrojen keskustelujen sisällöstä. Mitka mahtoivat olla tunnelmat, kun he marraskuussa 1939 istuivat junahytissään pohtimassa Moskovan neuvotteluja samalla seuraten Viipurin metsäisen maaston maisemia? Kekkonen moitti näitä herroja 60-luvun lopulla ja antoi ymmärtää, että Neuvotoliitto oli tosissaan sovitteluyrityksissään, mutta Suomen neuvottelijat olivat liian tiukkoja. Oliko Paasikivellä epävarma olo? Pohtiko hän virheen mahdollisuutta? Pelkäsikö ja arvasiko hän Neuvostoliiton seuraavan siirron? Vai, oliko hän itsevarma ja voiton huumassa?
Toinen dramaattinen tapahtuma, joka on minuun tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, on Kyösti Kallion kuolema. Se liittyy löyhästi Moskovan junaan. Kallio oli talvisodan syttyessä presidenttinä, mutta hän oli vakavasti sairas. Tätä ei kuitenkaan kerrottu julkisuuteen (samaa toimintamallia sovellettiin Kekkosen tapauksessa muutama kymmenen vuotta myöhemmin). Kallion sijasta rauhanneuvottelut ja Moskovan junamatkailut joutui hoitamaan Paasikivi ja Ryti. Sanotaan, että Suomen tinkimättömyys sopimusneuvotteluissa johtui sairaasta Kalliosta. Mitä olisikaan ollut lopputulos, jos Mannerheim ja Ryti olisivat jo silloin olleet puikoissa? Kallio erosi presidentin virastaan heti, kun Moskovan rauha oli solmittu. Hän oli lähti junalla Helsingin rautatieasemalta kohti Nivalaa viettämään ansaittuja eläkepäiviään, kun sydänkohtaus iski ja hän kuoli Mannerheimin käsivarsille. Se oli suurta draamaa. High drama, to say the least.
Paluumatkalla pohdin Moskovan junan merkitystä Suomen nykyiselle taloudelliselle menestykselle. Suomen menestyksellinen nousu 90-luvun lamasta oli paljolti Nokian menestyksen ansiota. Harva tietää sitä, että Nokian nykymenestyksestä saadaan kiittää Neuvostoliittoa. Aika odottamaton vaite, eikö niin? Se on kuitenkin totta. Olen nimittäin kuullut useammaltakin Nokian konkarilta sen, että yhtiön 80-luvun kassavirta oli puhtaasti Neuvostoliiton varassa. Clearing kaupan ja Suomen kauppapolitiikan avulla Nokia sai aikaiseksi erittäin suuret tuotot. Vain ja ainoastaan näiden tuottojen ja avulla Nokialla oli ne muskelit, jotka sitten 90-luvun alussa mahdollistivat Ollilan uuden globaalin langattoman strategian. Tällä eriskummallisella tavalla me suomalaiset saamme siis kiittää tätä kovin parjattua Neuvostoliittoa menestyksestämme.
поездом до Москвы путешествие в историю.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)