Bail out, Default

Eilisessä A-Studiossa kysyttiin suomalaisilta poliitikoilta ajankohtaisista termeistä.

Kohteena olivat Paula Risikko, Rosa Meriläinen, Sampo Terho, Hannu Takkula, Panu Laturi ja Mikael Jungner.

Sampo Terhoa (PS) lukuun ottamatta yhdelläkään näistä suomalaisista huippupoliitikoista ei ollut mitään käsitystä, mitä seuraavat termit tarkoittavat:

- Bail out
- Default

Nyt kyllä oikeasti pelottaa Suomen puolesta. Miten ihmeessä nämä poliitikot ovat voineet välttyä näiden äärimmäisen perustavaa laatua olevien termien oppimiselta? Nämä ovat olleet asioita, jotka ovat olleet joka päivä medioiden pääkirjoituksissa viimeisen vuoden ja koskevat ammattipoliitikon toiminnan ydintä.

Pelottavaa.

Valtiovarainministereiden kokemus ja tausta, vertailua

Suomen uusi valtiovarainministeri on Jutta Urpilainen. Hänen koulutuksensa on kasvatustieteen maisteri. Hän suoritti tutkintonsa vuonna 2002, jonka jälkeen hän toimi luokanopettajana yhden vuoden.
 

Valtiovarainministerimme on siis kasvatustieteen maisteri, joka on toiminut yhden lukuvuoden luokanopettajana.
 

Katsotaan, minkälaisella kokemus- ja koulutustaustalla muiden maiden talouksia johdetaan.
 

Yhdysvaltojen valtionvarainministeri on Timothy Geitner. Hän tutkintonsa koskee hallintotieteitä ja Aasiaa. Hän valmistui 17 vuotta sitten. Hän työskenteli Kissingerin konsulttiyhtiössä kolme ensimmäistä vuotta tehden töitä kansainvälisille suurasiakkaille. Sen jälkeen hän työskenteli 13 vuotta erilaisissa tehtävissä Yhdysvaltojen hallinnossa, kansanvälisessä valuuttarahastossa ja keskuspankissa.
 

Ranskan talousministeri on Christine Lagarde. Hän on toiminut kilpailu- ja työoikeuksiin erikoistuneena juristina 15 vuotta. Sen jälkeen hän toimi EU oikeuteen erikoistuneena lakimiehenä.
 

Paljon parjatussa Kreikassa talousministeri on Evangelos Venizelos. Hän suoritti oikeustieteen perustutkinnnon Kreikassa ja väitteli tohtoriksi Pariisissa. Hän on toiminut professorina erikoistuen perustuslakeihin. Hän on kirjoittanut useita kirjoja. Ennen valtionvarainministeriksi tuloaan, hän on toiminut ministerinä useasta (kulttuuri, kehitys, liikenne, media).
 

Saksan valtionvarainministeri on Wolfgang Schäuble. Hän on oikeus- ja taloustieteen tohtori. Hän työskenteli ensin saksan verohallinnossa joitakin vuosia. Sen jälkeen hän toimi kuusi vuotta juristina. Sen, ennen poliittisen uran aloitttamista, jälkeen hän toimi kuusi vuotta erilaisissa hallinnon tehtävissä mm. Helmut Kohlin nimittämänä.
 

Urpilaisen uudessa työssä hänen neuvotteluosapuolina ja yhteistyökumppaneina ovat sellaiset henkilöt, kuten Schäuble, Venizelos ja Lagarde. Kasvatustieteen maisteri ja yhden lukuvuoden opettajakokemus eivät ole kovin hyvin valmistaneet tähän.
 

Ongelmallista tässä on se, että Urpilainen joutuu tekemään Suomen kannalta kohtalokkaita päätöksiä. Euroopan vakausjärjestelmän instrumentit ovat niin vaikeita kokonaisuuksia ja kansainvälisen talouden kiemurat sellaisia, että niihin liittyviin haasteiden hoitamiseen olisi luullut Suomesta löytyvän kokeneemman henkilön.
 

Miksi Suomessa ei arvosteta kokemusta?

Climate Change hypothesis: Evidence does not Support the Claim

In the world today there is tremendous amount of activity around the subject matter called anthropogenic global warming (AGW). It is claimed, that the human created increase of CO2 in the atmosphere has caused, and will increasingly cause increases in temperatures. UN sponsored Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC) was awarded a Nobel prize in making AGW known within the political circles and in the worldwide community. Significant amount of economical resources are invested and, increasingly so, will be invested in the future to try to reduce the CO2 emissions with an aim to control the temperature change of the future.

Up until November 2009 I took the claims of man-made global warming as granted. All the media was reporting about it convincingly with one major claim: thousands of top notch scientists support AGW, so it must be true. Up until the end of last year I believed all the media reporting.

The credibility of mainstream media suffered greatly in November 2009, when the email archives of leading climate scientists were made public. The emails of Phil Jones, the guru of climate science science, disclosed a disturbing underworld in which truth was not the objective of science. The emails, on the contrary, portrayed a world in which the end justifies the means. It looked like, that Dr. Jones, Mann and their associated had manipulated climate data in order to make their case: to show, that increased CO₂ in athmosphere in deed increases the temperature of planet earth in a dramatic way.

I was confused and so were many other. Thus, I wanted to find it out by myself, what lies behind the AGW claim. I wanted to see the proof, that the CO2 emissions of mankind in deed produce significant increases in global temperatures.

In my humble search of information and proof of AGW I got quite surprised. There was no proof at sight. Not even a smoking gun. I also found out, that there are a lot of very reputable scientists, who do not agree with the AGW hypothesis at all. Some say, that they do not know – that the science is not settled yet. Yet the politicians, meteorological institutions, UN sponsored IPCC organization, Al Gore and many others were unanimously and ferociouosly stating, that that there is a concensus among scientists about the AGW and that drastic economical actions are justified to keep our planet habitable. Threats of sea level rises, cities becoming hellholes during summers, people dying by the millions. Significant threats to mankind have been manifested by the advocates of the political elite and AGW advocates. I saw a large gap in the information coming from the likes of MIT Scientist Richard Litzen, athmopsheric scientist John Christy as compared to the world political leaders. I smelled, that something shady was going on and wanted to find out the facts behind all this.

Even more alarming to me was, that there appears to be no physical theory, which would actually explain the mechanism of the AGW hypothesis, when it comes to the warming effect of man-made CO2 emissions. Yet, the basic physics is something, that a graduate physics student can easily grasp. There is nothing very complicated there – nothing at a level of complexity, that phycical sciences are up today. String theory, theory of relativity, modern cosmology. These are disciplines of science, in which lifetime is not enough to capture them fully. Greenhouse effect physics is about applying the basic laws of thermodynamics and radiation physics. Almost elementary in the basic principles – yet, no serious effort is available to properly digest it.

 

Traditional definition of Greenhouse effect (GE) goes followingly:

Earth absorbs sublight 168 W/m². Using Stefan-Boltzmann law for black body radiation, we get that the temperature of Earth should be -18 °C, given there would be no atmosphere. Since the actual temperature on the surface of Earth is 33 °C more, it is concluded that the difference is caused by the Greenhouse effect.

The mechanism of GE, which is assumed to explain this 33 °C difference, is claimed to be the following:

• Sun radiates at higher ultraviolet frequencies, which largely penetrate atmosphere. The photons of the solar radiation frequencies cannot activate the molecules in the atmosphere, thus 70% of the radiation is absorbed by Earth.
  
• Earth then radiates the absorbed heat according to Stefan-Boltzmann law for blackbody. As the temperature is lower, than on the surface of the Sun, Earth radiates mainly on infrared spectrum.
  
• Atmosphere contains molecules, whose vibrational energy states are at the bands of infrared radiation. Thus, the radiative heat is blocked by athmospheric CO₂, H₂O, NO₂ molecules. Thus, photons of Earth's infrared radiation are converted to kinetic energy of the diatomic molecules of atmosphere, thus increasing the temperature the earlier mentioned 33 degrees.
  

 

Figure 1, Greenhouse Principle

 

This basic theory of GE was invented by Joseph Fourier in 1824. The physics was more conclusively analyzed by Svante Arrhenius in 1896. He concluded a logarithmic relation between the temperature increase and CO₂ concentration. Doubling CO₂ would mean a constant temperature increase 5-6 °C. In his later years he reduced this estimation to a level of 1.6 °C.

Arrhenius work was long forgotten. Only until in the later part of 1900 century did his results get more attention. This was two reasons: firstly infrared spectroscopy was developed so, that the CO₂ and H₂O absorption spectra could be analyzed in more detail. Secondly: the world had become aware of the increasing CO₂ emissions due to the use of fossil fuels. The Mauna Loa observatory started measuring athospheric CO₂ concentrations in 1958. And, a trend became clear. The picture below became the icon of the changing world.

 

Figure 2, Mauna Loa CO2 measurements

 

Another landmark in the global warming discussion was the IPCC publication on 2001, where a "hockey stick" emerged. It showed and alarming rate of increase of temperature in the world – claimed to be due to man-made CO₂ emissions.

Figure 3, Hockey Stick (IPCC 2001)
 

 

By the early 2000's politicians world-wide subscribed to the idea of AGW hypothesis. No respectable politician questioned any aspect of the AGW. It was not necessary. Not at least after Al Gore had published his movie Inconvenient Truth. The science was settled and our generation was up to a task to save the world. The CO₂ concentration curve had to be made bend downwards no matter the cost.

 

Intergovernmental Panel on Climate Change (IPCC) was established by United Nations and World Meteorological Organization more, than 20 years ago. IPCC is a well respected organization. It says it uses the expertise of 2500 top scientists of the world to provide reports and advice to politicians on climate change.

IPCC defines the scientific bases of the AGW by referring to Callendar (1938) and Plass (1956).

Callendar developed Arrhenius work further by defining, and solving, a set of equations that calculated CO₂ impact on the temperature of atmosphere. However, his model was too primitive as it only included the radiative heat transfer and completely ignored the convective component. This was quickly recognized at a time and his work did not get much attention.

Plass developed the models one step further, by including the convective heat transfer component.

IPCC is supposed to represent the consensus of 2500 top scientists of the world. Yet, the core of their AGW claim is based on the work done by two scientists 70 and 50 years ago. And, the scientific community seems to agree, that these models do not accurately describe the mechanisms as to how CO₂ will heat the atmosphere.Yet, there is no work going on in the world to model the basic physics by means of which CO₂ heats the atmosphere. All this looks very weak to me. It would be about time for somebody to establish a more solid basis on the physics of AGW. World deserves better science to support the important decisions ahead.

 

To me the AGW hypothesis is still on it's early days, and far from "science settled". I can certainly subscribe to the general idea of greenhouse theory. Atmosphere acts like a radiation valve. Simply said: ultaviolet radiation penetrates the atmosphere and gets absorbed by Earth, which in turn radiates in infrared frequencies back. Infrared radiation gets blocked by the greenhouse gases. The more there is CO₂, the more the air heats.

While the greenhouse effect is a simple and neat theory, the devil is in the details – as always.

 

Central question in AGW hypothesis is the absorption capacity of CO₂.Typical AGW proponent claims, that most of the outgoing infrared radiation gets absorbed by athmospheric CO₂. This is not the case. The absorption spectrum of CO₂ is extremely narrow. In order to prove or disprove the AGW hypothesis, it would be necessary to have more detailed understanding of CO₂ absorption spectrum. Due to the physical limits in the sensitivity of infrared detectors available today, it is not even possible to estimate the rates at which certain infrared radiation actually gets absorbed by CO₂ molecules. However, even the information today seems to suggest, that the spectra is very narrow as can be seen from the Hitran pictures below:

 

Figure 4, CO2 Absorption Spectra

 

 

Looking at the above absorption characteristics of CO₂ one could estimate that only a very small proportion of the Earth's infrared radiation actually gets blocked by CO₂. My guesstimate is 0.01%. Even if it were 100 times more (1%) CO₂ greenhouse effect would be negligible, nullifying the AGW hypothesis.

Other notable uncertainties in the AGW hypothesis are the following.

• Effect of clouds: the current climate models cannot take into account the effect of clouds. IPCC admits this openly. Most climate scientists agree at the same time, that climate modeling has little value without understanding the feedback effect of clouds. According to Lidzen, clouds can have provide a negative feedback loop. The more atmosphere heats, the more there is water vapour, and clouds. Thus, heating could be reduced by this mechanism.
  
• IPCC assumes a positive feedback in it's climate models. This is necessary to justify AGW claim, as CO₂ alone can only attribute to an increase of 1 C . IPCC uses some fairly vague arguments based on which they conclude the feedback to be positive thereby increasing the temperature by 4 C. IPCC states this without any scientific basis.
  
• IPCC assumes extremely simplistic models of heat transfer at the Earth-atmosphere interface. Without justification it is said, that the major heat transfer component is radiation. As evidenced by Gerlin, there is a complex interplay of radiative, conductive and convective heats transfers taking place. It is questionable, whether IPCC's simplistic model actually models the real behaviour of athmosphere at all.
  
• Climate scientists of today are putting major emphasis and effort into developing large-scale system models. Their target is to create an accurate representation of world's climate: different atmospheric layers, sea, different geographies, ice, clouds, storms into a one model, which is expected to model the behaviour of climate 100 years from today. This is, of course, impossible. Athmosphere and the entire globe is such a complicated dynamical system, that a long-range forecasting of it is not feasible. Poincare proved already hundred years ago, that complex dynamical systems possess chaotic behaviour. Even a rounding error on the initial values of the model can mean, that the trajectories go to opposite directions creating two completely different solutions.
  
• Temperature measurements on earth surface are unreliable. Large part of the of the measurement spots are in urban areas. This is particularly problematic, since many measurement stations are in areas around which the populations have grown rapidly during the last 100 years. Dense populations, buildings and other infrastructure generate heat, which is then shown by the thermometers as increased temperature. Additionally, in many parts of the world the measurement stations in remote areas have been dismantled. This leads to cherry picking of data in which the urban measurement stations get represented more, than their share would be statistically.
  
• Earth temperature measurements do not properly measure the heat content of earth. There is, for example, very little measurement of sea water temperatures. Not having the sea water heat content properly included in the models make the simulation models useless.
  
• The effect of the variation of solar irradiation has not been considered at all in the current climate models. This means, that the models have little value as the the solar irradiation changes have big impact on the climate.
  
• The statistical analysis of real weather station data, using modern time series methods indicates that there is no statistically significant temperature rise so far.
  

 

Thus, there is a lot of evidence showing that the AGW hypothesis is not scientifically justified. Neither is there a scientific consensus about it, contrary to what the politicians are indicating.

 

With this I am not saying, that AGW would not be true. As MIT Climate Professor says: evidence does not support the claim. Nothing more, nothing less.

Saksa luopuun ydinvoimasta, mitä tilalle?

Eilen Merkelin hallitus päätti asteittain ja suhteellisen nopeasti luopua ydinvoimasta.

Asiaa on käsitelty mediassa, mutta perinteiseen tyyliin kukaan ei ole esittänyt laskelmia tai muutenkaan käsitellyt asiaa analyyttisesti. Koska laskelmia ei ole, tehdään ne tässä.

Saksan vuotuinen sähkönkulutus on 603 Terawattituntia (TWh). Saksa tuottaa ydinvoimalla 25% sähköenergiastaan ydinvoimaloilla, joka vastaa 151 TWh energiamäärää.


Nykyään suurimmat tuulivoimalat ovat kolmen megawatin (MW) suuruusluokassa. Tässä analyysissä oletetaan, että kymmenen vuoden päästä suurimmat tuuliturpiinit ovat 6 MW kokoisia.

Kokemuksen mukaan tuulivoimalan nimellisestä tehokapasiteetista parhaimmillaan saadaan vuositasolla irti 20%. Näin laskien yksi 6 MW tuulivoimala tuottaa 11 GWh energiaa vuodessa.

Lasketaan sitten, montako tuollaisia supertuuliturpiinia tarvittaisiin Saksan ydinvoimaloiden korvaamiseen. Niitä tarvittaisiin 14 000 kappaletta.

Nykyaikainen huipputurpiini kooltaan 3 MW on esitetty tässä:
http://nozebra.ipapercms.dk/Vestas/Communication/Productbrochure/V11230MW/V11230MWOffshoreUK/

Esimerkkinä otetaan Teksasissa rakennettu tuulivoimala-alue, joka muuta vuosi sitten oli maailman suurin:
http://www.sparksdata.co.uk/refocus/redesign/showdoc.asp?docid=55707949&accnum=1


Tästä esimerkistä voidaan laskea, että yksi tuuliturpiini vie keskimäärin 1.5 neliökilometriä tilaa.

Jos Saksan ydinvoimalat korvattaisiin yksinomaan tuulivoimalla (hypoteettinen esimerkki), silloin tuulivoimaloita varten pitäisi varata 21 000 neliökilometriä maata tai merialuetta. Jos tämä olisi neliönmuotoinen alue, sivujen pituudet olisivat 145 kilometriä.

Tässä oli siis lukuja tuulivoimaan liittyen, jotka antavat viitteitä suuruusluokista.

Saksa on tunnetusti edelläkävijä uusiutuvien energialähteiden hyväksikäytössä. Vuonna 2010 jo 17% sähköenergiasta tuotettiin vaihtoehtoisilla energiatuotantomuodoilla. Tämä vastaa 100 TWh energiamäärää. Tästä 70 TWh tuotanto on rakennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Minusta näiden lukujen valossa voidaan todeta seuraavaa:
- On aivan realistista olettaa, että Saksa pystyisi tuottamaan ydinvoimaloiden energian uusiutuvilla energialähteillä. Tarve on 150 TWh, kun viimeisen kymmenen vuoden aikana on saatu aikaan 70 TWh ja huomioon pitää ottaa myös se, että tekniikka kehittyy jatkuvasti.
- Saksalla on hyvät mahdollisuudet tuottaa tuuli- ja aurinkoenergiaa. Ainakin melkoisen paljon paremmat, kuin Suomella. Tuuliolosuhteet pohjois-Saksan merialueilla ovat hyvät.
- Asian järkevyys on eri asia, josta en ole varma. Edellämainittujen tuulivoimaloiden hankinta ja rakentaminen voisi maksaa suuruusluokkana noin 140 miljardia euroa. Tuulivoima nykymuodossaan on kaikkea muuta, kuin haitatonta. Kustannukset ovat korkeat. Massiivisten tuulivoimaloiden valmistaminen itsessään tuottaa suuret määrät hiilidioksisia ilmastoon. Tuulivoima yksinään ei riitä, vaan tarvitaan säätövoimaa yhä enemmän. Ongelmia siis on, mutta on kyllä mahdollisuuksien rajoissa, että Merkelin suunnitelman voisi toteutta.

Soinin strategia

Viime kerralla tässä blogissa esitin veikkauksen, että Soinille löytyi pakoreitti hallitukseen. SDP ja Kokoomus olivat julkaisseet kevätkihlansa, jossa tulevaisuuden avustuksille vaaditaan pitävät vakuudet. Pinnalta katsoen tämä kuulosti hyvältä ja järkevältä ajatukselta. On ironiaa, että kyseessä oli Soinin itsensä esittämä ajatus vuoden takaa: Soinin sarkastinen heitto koskien Rhodoksen antamista vakuudeksi.
Uskoin, että tämä vakuuksien vaatiminen olisi ollut erinomainen tapa Soinille tehdä suuri julistus ja todeta, että näillä ehdoilla Zorbakset ja Manuelot voidaan hoitaa ilman, että Suomen kansallisvarallisuus siirretään eteläisempiin maihin.

Olin väärässä. Itse asiassa ei olisi voinut olla pahemmin väärässä. Meni muutama päivä ja Soini tuli ulos kolmen ein sanomalla. Ei Portugalille, ei väliaikaiselle vakuusrahastolle ja ei pysyvälle tukimekanismille.

Olin äimän käkenä. En voinut ymmärtää silloin, enkä ymmärrä vieläkään miksi Soini oli niin jyrkkänä.

On esitetty, että Soini ei uskaltanut viedä kokematonta porukkaansa hallitusvastuuseen. On siinä varmasti sitäkin, mutta luulen painavimpien syiden olevan muualla. Toukokuun aikana on julkisuuteen tullut uutta tietoa Kreikasta. Nyt näyttää siltä, että sinne ollaan lapioimassa lisää rahaa: paljon enemmän, kuin on suunniteltu. Kreikka ei ole täyttänyt eikä tule täyttämään niitä ehtoja, joita sille asetettiin ehdoksi vuosi sitten. On syntynyt syöksykierre. Rahoituksen ehtona on ollut talouden kuristaminen. Talouden kuristaminen vähentää taloudellista toimeliaisuutta yhteiskunnassa. Seurauksena on verotulojen lasku. Tämä aiheuttaa syvemmän vajeen. Rahoitusta tarvitaan lisää. Syöksykierre pahenee. Lopputuloksena on velkäjärjestely, jossa osa lainoista annetaan anteeksi. Kreikka ehkä eroaa Eurosta.

Samanlainen syöksykierre on suurella todennäköisyydellä edessä myös Portugalissa. Irlannissa ei ehkä niinkään, johtuen hieman erilaisesta kriisin luonteesta.

Voi olla niin, että sisäpiirissä tiedetään huomattavasti enemmän näistä Kreikka-Portiugali asioista. Voi olla tiedossa, että uusia pahalta näyttäviä päätöksiä tulee kesän ja syksyn aikana hallituksen pöydälle. Soini saattoi ajatella, että Portugalin siivoaminen pois ei auta, sillä hallituksessa hän joutuisi yhä uudelleen samanlaisiin tilanteisiin. Ottaen huomioon vaalilupaukset ja kannattajakuntansa hän on saattanut ymmärtää, että on ylipäätään mahdotonta olla hallituksessa tällaisena aikana.

Perussuomalaisista saadaan mielenkiintoinen analogia keskustaan. Soini on johdonmukaisesti ollut näitä tukipaketteja vastustamassa. Jo vuonna 2004 hän piti eduskunnassa puheita, joissa hän varoitti siitä, että Kreikka selkeästi rikkoo vakaussopimusta ja ehdotti toimenpiteitä asioiden korjaamiseksi. Mitään ei tehty ja kriisi pääsi syliin. Toimiin ruvettiin vasta, kun oli liian myöhäistä ja sittenkin liian hitaasti. Lörähti löysät housuun. Jos Soini tässä tilanteessa lähtisi mukaan kriisin siivoamiseen, hän joutuisi likaamaan kätensä siihen sontaan, jonka muut ovat luoneet ja ryvettyisi itsekin. Tässä luultavasti on se perussyy Soinin kolmen ein politiikkaan.

Mikä se analogia Keskustaan on? Se on siinä, että Keskustapuolue kärsi suuren vaalitappion lähinnä siksi, että oli siivoamassa näitä Euron kriisejä. Ironista on se, että nimenomaan Keskusta oli aikanaan kovin Euron vastustaja. Santeri Alkion seuraajat lähtivät sitten korjaamaan Euron valuvikoja ja kärsivät itse eniten, vaikka alunperin olivat varoittaneet juuri niistä riskeistä, jotka sitten toteutuivat. Perussuomalaiset eivät halunneet tehdä samaa virhettä.

Tässä se siis on se Soinin strategia.

Kokoomus, SDP, Portugali, Perussuomalaiset

On ollut mielenkiintoista seurata Portugalinäytelmää.

SDP voitti merkittävästi ääniä vaaleissa vaatimalla sijoittajavastuuta Portugali tukeen ja sen jälkeen tuleviin muihin vastaaviin paketteihin.
Alkuperäinen tahtotila sekä SDP:llä, että Kokoomuksella oli antaa rahat ja takaukset Portugalille, kuten aiemmin oli sovittu.

Siksi oli odotettavissa pidemmän kaavan mukainen tanssiesitys, jolla tilanne saadaan näyttämään siltä, ikään kuin SDP saisi omia vaatimuksiaan läpi.
Musiikki on päättynyt. Tanssi on loppunut. Demareille löytyi ulospääsytie vaikeasta tilanteesta. Kokoomus ja SDP muodostavat uuden hallituksen rungon.
Näillä uusilla sopimuselementeillä ei ole mitään käytännön merkitystä.
- Suomi tulee nyt edellyttämään, että Portugalin lainapaperien haltijoille esitetään vaatimus, että he eivät myisi papereitaan. Tämä on tyhjä kirjain. Aikataulu on niin kireä, että tällaista sopimusruljanssia on mahdoton toteuttaa kuukaudessa. Lumetta.
- Suomi vaatii, että Portugali myy omaisuuttaan. Tämäkin on tyhjä vaatimus, sillä tällainen ehto on jo sopimuksissa. Portugalin tulisi myydä omaisuuttaan vaatimattomalla 5 miljardin euron arvosta. Kreikalla oli vastaava velvoite, eikä se ole toteuttanut sitä. Lisämyyntivelvotteita ei tulla asettamaan myös Portugaliin. Sanahelinää.
- Uusiin takausjärjestelmiin tulllaan Suomen puolesta vaatimaan takaukset. Suomi on tällaisia vaatinut ennenkin, Irlannin tapauksessa. Silloin tuli pakit. Miksi se jatkossa onnistuisi? Todellisuudessa tällä maininnalla ei tule olemaan mitään vaikutusta käytännön toimintaan. Suomi tulee saamaan pakit ja rahahana pysyy auki. Suomihan ei halua olla se ”hankala tyyppi”, joka laittaa hanttiin tällaisissa asioissa.

Eilen esitetyt lisäehdot Portugali tukiin liittyen ovat siis täysin merkityksettömiä itse asian kannalta. Portugali tuki tullaan antamaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ilman muutoksia. Oli hauskaa seurata Kimmo Sasia eilisessä A-Studiossa. Hän meni jopa sanomaan tämän asian ääneen. Sitä ei tietysti olisi saanut tehdä, sillä kyseessä on herkkä asia. Sasi ei kuitenkaan voitonhuumassaan malttanut olla toteamatta, että Kokoomus ei joutunut antamaan periksi yhdessäkään asiassa. Harkitsematon ele yleensä niin harkitsevalta henkilöltä.

Kaikessa tuossa ei ole mitään ihmeellistä. Näin sopi odottaa tapahtuvan. Kosmeettisia lupauksia, kasvojenpesua ja muuta sellaista. Se, mikä tässä tilanteessa on kuitenkin mielenkiintoista on Perussuomalaisten tilanne. Nyt media on jo yhdestä suusta kertomassa, että Perussuomalaisilla ei ole mitään asiaa hallitukseen. Esittäisin veikkauksen, että tästä asiasta ei ole sanottu viimeistä sanaa. Nimittäin, eilen esitellyssä ratkaisussa on muutama elementti, jotka avaavat tietä Perussuomalaisille. Tärkein sellainen on se, että tulevaisuuden järjestelyissä Suomi tulisi vaatimaan pitäviä vakuuksia. Täytyy muistaa Soinin slogan vuoden takaa Rhodoksen ottamisesta vakuudeksi. Hänet naurettiin silloin suohon, typerine vaatimuksineen vastavakuuksista. Nyt sitä samaa ollaan ehdottamassa niin sanottujen vanhojen puolueiden taholta.

Tilanne on nyt sellainen, että nämä vastavakuudet tarjoavat Soinille pakoreitin. Pelin askelmerkit ovat seuraavat:
A) Portugali paketti hoidetaan alta pois ilman Soinia ja perussuomalaisia. Soini pääsee sanomaan, että sanojen takana on pysytty. Äänestäjien tahdon mukaan mennään.
B) Hallitusohjelmasta poistuu Portugali-asia, koska se on jo ”hoidettu”.
C) Perussuomalaisten kanssa voidaan neuvotella jokin uusi kosmeettinen lisäehto.
D) Tulevaisuuden järjestelyihin (väliaikainen ja pysyvä mekanismi) Soini voi lähteä mukaan, koska hän pääsee vetoamaan vastavakuuksiin. Jos jokaiselle lainalle jatkossa väitetään saatavan pitävät vakuudet, silloinhan järjestelyn riskitaso pienenee merkittävästi. Silloin Soini pääsee sanomaan, että kansallisvarallisuutta ja suomalaisten eläkevaroja ei ollakaan jakamassa vastikkeettomasti. Nimi paperiin ja menoksi. Hallitus muodostetaan Kokoomuksen, SDP:n ja Perussuomalaisten kesken.

Tämä on siis veikkaukseni touko-kesäkuun teatteriesityksestä.

Nokia, uudet tuulet

Kuuntelin eilen Nokia Elopin puhetta A-studiossa. Hän on vakuuttava esiintyjä, jolla nyt näytti olevan selkeät ajatukset ja suunnitelmat jatkosta. Näyttää siltä, että hän odotti, kunnes oli todellista ja painavaa sanottavaa ja sanoi sen sitten, kerralla – once and for all.

Elopin sanomasta jä paljon positiivista mieleen.

Kallasvuon aikaiset hyvissä ajoin ennakkoon tehdyt tuotejulkistukset jätetään pois. Jatkossa uudet tuotteet julkaistaan vasta sitten, kun niiden markkinoilletulo on hyvin lähellä ja varma. On turha antaa lupausta, joka sitten ehkä ei pidäkään.

Elop sanoi, että on mahdollista, että uusi Microsoft kännykkä tulee markkinoille jo Q4 aikana. Nämä kaksi asiaa yhdessä tarkoittavat sitä, että Nokian tuotekehityshanke Microsoft kännykästä on ollut jo pitkään täydessä käynnissä ja että sisäinen tavoite myynnin aloittamiselle on tänä vuonna, ehkä jopa Q3.

Accenture ulkoistus on tärkeä osa kokonaisuutta. Aiemmin (http://havaitsija.blogspot.com/2011/02/nokia.html) laskin, että Nokialla on 10 000 henkilöä tekemässä ohjelmistoja Symbianille ja Meegolle. Tämä(kin) organisaatio on ollut tehoton ja huonosti johdettu. Eiliset julkistukset tarkoittavat sitä, että suuresta osasta tätä läskiä päästään eroon. Nokia irtisanoo 4000 ja siirtää 3000 Accenturelle. Jäljelle jää 3000 henkilön ydin, joka todennäköisesti on enemmän, kuin riittävästi.

Elop puhui tuotekehitysorganisaation järkeistämisestä. Jäljellejäävät resurssit organisoidaan järkevämmin, keskitetymmin. Monet nokialaiset ovat kertoneet, että yhtiön tuotekehitys on hyvin hajallaan ympäri maailmaa. Tästä aiheutuu turhaa tehottomuutta. Nyt organisaatioita keskitetään. Tulee erikoistuneita osaamisyksiköitä. Oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Nokian strategian ydin on lähteä haastamaan nykyiset ekosysteemit: Apple ja Google. Menemällä Googlen kelkkaan Nokia olisi Elopin mukaan lähtenyt rautatoimittajaksi eikä olisi löytänyt tapoja erottautua joukosta. Microsoft-Nokia kombinaatiolla haastetaan molemmat. Ei sovi unohtaa sitä, että Microsoft on maailman ykkönen ohjelmistotoimittajana. Se löytyy joka pöydältä ja joka läppäristä. Se on lähes jokaisen yrityksen työntekijöiden tärkein työkalu. Uskoisin, että muskeleita ja vääntöä löytyy. Sitä tarvitaan, sillä jatkossa ei enää ole kännykkämarkkinaa. On myytävä kännykkä ja palvelut kokonaisuutena. Erottautuminen tulee sieltä ja Nokia-Microsoft rakenteella pyritään ottamaan ykköspaikka tässä uudessa markkinassa.

Toimittaja yritti hiillostaa Elopia aikatauluilla. Kysyttiin, onko kiire sihen tai tähän. Elop joka kerta korosti sitä, että kiire ei ole päällimmäisenä. Tärkeintä on tehdä oikeita ja pitkällä tähtäimellä kestäviä ratkaisuja. Juuri näin. Kallasvuon aikana tähtäin on ollut liian lähellä, menty kvartteri kerrallaan. Nokialla on tähän varaa. Kassa pullottaa rahaa ja toiminta on edelleen hyvin kannattavaa. Tämä etu pitää käyttää hyväksi.

Mieleen jäi Elopin kommentti, josta itsekin olen täysin samaa mieltä. Hän sanoi, että mobiilimarkkina on aiemminkin kokenut suuria yht’äkkisiä muutoksia. Muistetaan vaikka 2000-luvun puoliväli, jolloin muotiin tulivat superohuet läppäpuhelimet. Nokia ei tähän lähtenyt ja media ehti jo tuomita Nokian konkurssiin. Muistetaan sekin, että Apple oli kuolemankielissä 2000-luvun alussa, kunnes se sai jalansijaa iPod laitteillaan, joista ajan myötä jalostui iPhone. Mobiilimarkkinassa tulee jatkossakin isoja hyppäyksiä. Nokia yrittää nyt asemoitua niin, että se pääsee iskemään jossain seuraavassa isossa hyppäyksessä.

Nokian strategiassa on myös toinen merkittävä ero suhteessa moneen kilpailijaan. Nokialla löytyy tuotteita joka segmenttiin, jokaiseen hintaluokkaan. Applella on vain yksi tuote kerrallaan. Nokian laaja tuotetarjonta yhdistettynä edelleen vahvaan brandiin antaa varmuutta siitä, että markkina ei häivy alta. Unohtaa ei sovi sitäkään, että Nokia pääsee toteuttamaan tätä uutta strategiaansa merkittävästi pienemmillä kiinteillä kustannuksilla. Turhaa läskiä kuoritaan pois kovalla kädellä.

Elop näyttää myös edustavan uutta johtamisen kulttuuria Nokiassa. Kun vertaa Elopin esiintymistä Kallasvuon vastaaviin, ei voi kuin ihmetellä, että Kallasvuolle ei annettu aiemmin potkuja. Nokian tapaisen yrityksen johtajan pitää osata puhua ja kommunikoida selkeästi. Pitää olla visiota ja kyky strategioiden kiteyttämiseen ymmärrettävästi. Pitää uskoa omaan asiaansa. Mitään näistä kriteereistä kamreeri-Kallasvuo ei täyttänyt, mutta Elopilla on hyvää yritystä.

Annan siis Nokialle osta suosituksen.