On käynyt ilmi, että osa irtisanomisuhkauksen antaneista hoitajista ovat määräaikaisessa työsuhteessa. Eikö Tehy voisi ohjeistaa jäseniään edes lain noudattamisesta. Määräaikaista työsopimusta ei voi irtisanoa. Jos jättäytyy pois kesken kauden, syyllistyy sopimusrikkomukseen.
Käsittämätöntä toimintaa.
Toinen ongelma liittyy virkasuhteisiin hoitajiin. Virasta lähtö ja sen uudelleentäyttö ei lain mukaan tehtynä ole mikään ilmoitusasia. Virka pitää lain mukaan aina laittaa avoimeen hakuun. Sitä ei voi mahtikäskyllä korvamerkitä tietylle henkilölle.
Toiseksi: on epäselvää, ovatko hoitajat todellisuudessa irtisanoutuneet. Näkemäni tiedon perusteella he eivät ole irtisanoutuneet, vaan antaneet liitolleen sitoumuksen irtisanoutua. Tästä on vielä matkaa irtisanoutumiseen.
Hoitajat yrittävät näköjään bluffata, koska mahdollisesti tietävät irtisanoutumisiin liittyvät juridiset ongelmat. Työnantajat ovat ymmärtäneet tämän ja haluavat katsoa hoitajien kortit tässä kohtaa. He lähettävät kirjeen jokaiselle irtisanomisuhkauksen tehneelle. Jos ei vastaa kirjeeseen, se tulkitaan irtisanoutumiseksi.
Työnantajan viimeisin veto on taktisesti oikea. Tuolla toimella he saavat selkeyttä siihen tilanteeseen, kuka irtisanoutuu ja kuka ei. Lisäksi, saattaa osoittautua, että osa hoitajista lipeää rintamasta (todennäköistä), jolloin työnantajat saavat PR pisteitä.
keskiviikko 17. lokakuuta 2007
keskiviikko 10. lokakuuta 2007
Hoitajat-työnantaja
Hoitajat-työnantaja asetelmassa vaikuttaa olennaisesti myös kolmas osapuoli: yksityiset hoitoalan palveluntarjoajat.
Sairaalat epäilemättä haluavat työtaistelun aikana ostaa palveluita alan yrityksiltä. Yksityisen puolen hoitajat eivät osallistu taisteluun, vaan ovat allekirjoittaneet sopimuksen.
Jos irtisanoutuneiden hoitajien määrä on pienempi, kuin yksityisen puolen tarjoama kapasiteetti, hoitajat ovat suurissa vaikeuksissa. Silloin työnantaja voisi pitkittää taistelua loputtomasti, ja painostaa hoitajat hyväksymään jonkin säällisen kompromissin. Lähinnä heille annettaisiin vain sen verran, että Tehyn johto säilyttäisi kasvonsa.
Tämä tilanne luo myös erinomaiset edellytykset tehottomuuksien ratkaisuun kunta-hoiva-alalla. Tehostamisen varaa siellä on, asiasta tuskin kukaan on eri mieltä. Tällainen muutostilanne paljastaa ongelmia ja antaa mahdollisuuden jättää väliaikaiseksi sovittuja käytäntöjä pysyviksi.
Sairaalat epäilemättä haluavat työtaistelun aikana ostaa palveluita alan yrityksiltä. Yksityisen puolen hoitajat eivät osallistu taisteluun, vaan ovat allekirjoittaneet sopimuksen.
Jos irtisanoutuneiden hoitajien määrä on pienempi, kuin yksityisen puolen tarjoama kapasiteetti, hoitajat ovat suurissa vaikeuksissa. Silloin työnantaja voisi pitkittää taistelua loputtomasti, ja painostaa hoitajat hyväksymään jonkin säällisen kompromissin. Lähinnä heille annettaisiin vain sen verran, että Tehyn johto säilyttäisi kasvonsa.
Tämä tilanne luo myös erinomaiset edellytykset tehottomuuksien ratkaisuun kunta-hoiva-alalla. Tehostamisen varaa siellä on, asiasta tuskin kukaan on eri mieltä. Tällainen muutostilanne paljastaa ongelmia ja antaa mahdollisuuden jättää väliaikaiseksi sovittuja käytäntöjä pysyviksi.
tiistai 9. lokakuuta 2007
Hoitajat
Elämässä tapahtuu kummallisia asioita. Hoitajat saivat historiallisen suuren palkkatarjouksen. Ensimmäisen kerran valtio osallistuu suoralla rahallisella tuella tietyn ammattiryhmän ansiotason nostoon. Tehyn rinnakkaisjärjestöt, Super ja yksityisen puolen hoitajat, hyväksyvät ratkaisun ja pitävät sitä jopa hyvänä.
Vastauksena tuohon historialliseen palkkatarjoukseen Tehy vastaa historiallisella uhkauksella. Joukkoirtisanoutuminen. Tätäkään ei ole ennen nähty.
Kysymys ei nyt ole palkoista. Tämän ongelmatilanteen on aiheuttanut huonosti hoidettu viestintä. Poliitikot ajoivat itsensä nurkkaan, kun lähtivät mukaan keskusteluun siitä, mikä olisi sopiva taso hoitajien korotuksille. Jos antaa ymmärtää antavansa 500, mutta antaakin 250, siitä seuraa ongelma. Jos olisi anatanut ymmärtää antavansa 200, mutta antaakin 250. Silloin olisi saanut palkaksi paljon kiitollisuutta ja kaikki olisivat olleet tyytyväisiä. Taisi hallituksen ja uusien vaikuttajien kokemattomuus vaikuttaa tämän sotkun syntymiseen.
Tuntuu käsittämättömältä Tehyn vaatimus 25% korotuksesta. Kohtuuttomaltakin.
On pakko kuitenkin kommentoida Tehyn pelistrategiaa. Se vaikuttaa erinomaisen toimivalta. He tosiaan ovat muuttaneet pelin säännöt täydellisesti tuolla joukkoirtisanoutumisuhallaan. Se varmasti saa aikaan liikettä, ehkä pelkoakin, poliittisten päättäjien piirissä. Mikäli Tehy pystyy viemään uhkansa käytäntöön, uskon että he saavat vastapuolen neuvottelupöytään ja saavuttavat jotain tuloksia.
Tehyn toimet ovat peliteorian mukaisia (credible threat).
Tehyn strategiassa heikko kohta on yksittäinen hoitaja. Pitäisi löytyä suurehkö määrä hoitajia, jotka henkilökohtaisella allekirjoituksellaan vahvistavat irtisanovansa työsuhteensa. Tehy luonnollisesti sanoo olevansa täysin näiden hoitajien tukena ja vakuuttavat heidän saavan työpaikkansa takaisin työtaistelun jälkeen. Mutta, voiko yksittäinen hoitaja luottaa siihen?
Tehyn kannalta on olemassa suuri riski siitä, että tilanne kääntyy täysin heitä vastaan. Monenlaista voi tapahtua:
- Kuolemantapauksia tai muita kriisejä sairaaloissa. Tällainen voisi muuttaa yleistä mielipidettä hoitajia vastaan. Tällä hetkellä yleinen mielipide on vielä aika suotuisa hoitajille.
- Työnantaja saattaa käyttää Caesarin "divide et impera" periaatetta. Osittainen joukkoirtisanoutuminen asettaa hoitajaryhmät eriarvoiseen asemaan. Kateutta voi seurata ja rivit voivat rakoilla.
- Hermot voivat pettää, mikäli taistelu pitkittyy. Näin voi käydä, jos irtisanoutuneiden määrä kuitenkin jää pieneksi ja mikäli työnantaja pystyy jotenkin kompensoimaan hoitajapuutteen. Ei sovi aliarvioida sitä, minkälainen henkinen stressi yksittäiselle hoitajalle seuraa kriisin pitkittymisestä. Hän on teknisesti työtön ja taloudellinen kuorma voi olla kestämätön.
Ongelma tämän ratkaisemisessa tulee olemaan myös se, miten pelastetaan tilanteeseen sotkeutuneiden poliitikkojen kasvot. Miten Katainen säilyttäisi uskottavuutensa, mikäli hän nyt antaisikin lisää 150 miljoonaa / vuosi hoitajille? Ei sovi unohtaa, että kaikissa tällaisissa ratkaisuissa, pitäisi pystyä tarjoamaan kaikille osallistujille uskottava peräytymistie. Sellaista ei ole nyt näkyvissä.
Vastauksena tuohon historialliseen palkkatarjoukseen Tehy vastaa historiallisella uhkauksella. Joukkoirtisanoutuminen. Tätäkään ei ole ennen nähty.
Kysymys ei nyt ole palkoista. Tämän ongelmatilanteen on aiheuttanut huonosti hoidettu viestintä. Poliitikot ajoivat itsensä nurkkaan, kun lähtivät mukaan keskusteluun siitä, mikä olisi sopiva taso hoitajien korotuksille. Jos antaa ymmärtää antavansa 500, mutta antaakin 250, siitä seuraa ongelma. Jos olisi anatanut ymmärtää antavansa 200, mutta antaakin 250. Silloin olisi saanut palkaksi paljon kiitollisuutta ja kaikki olisivat olleet tyytyväisiä. Taisi hallituksen ja uusien vaikuttajien kokemattomuus vaikuttaa tämän sotkun syntymiseen.
Tuntuu käsittämättömältä Tehyn vaatimus 25% korotuksesta. Kohtuuttomaltakin.
On pakko kuitenkin kommentoida Tehyn pelistrategiaa. Se vaikuttaa erinomaisen toimivalta. He tosiaan ovat muuttaneet pelin säännöt täydellisesti tuolla joukkoirtisanoutumisuhallaan. Se varmasti saa aikaan liikettä, ehkä pelkoakin, poliittisten päättäjien piirissä. Mikäli Tehy pystyy viemään uhkansa käytäntöön, uskon että he saavat vastapuolen neuvottelupöytään ja saavuttavat jotain tuloksia.
Tehyn toimet ovat peliteorian mukaisia (credible threat).
Tehyn strategiassa heikko kohta on yksittäinen hoitaja. Pitäisi löytyä suurehkö määrä hoitajia, jotka henkilökohtaisella allekirjoituksellaan vahvistavat irtisanovansa työsuhteensa. Tehy luonnollisesti sanoo olevansa täysin näiden hoitajien tukena ja vakuuttavat heidän saavan työpaikkansa takaisin työtaistelun jälkeen. Mutta, voiko yksittäinen hoitaja luottaa siihen?
Tehyn kannalta on olemassa suuri riski siitä, että tilanne kääntyy täysin heitä vastaan. Monenlaista voi tapahtua:
- Kuolemantapauksia tai muita kriisejä sairaaloissa. Tällainen voisi muuttaa yleistä mielipidettä hoitajia vastaan. Tällä hetkellä yleinen mielipide on vielä aika suotuisa hoitajille.
- Työnantaja saattaa käyttää Caesarin "divide et impera" periaatetta. Osittainen joukkoirtisanoutuminen asettaa hoitajaryhmät eriarvoiseen asemaan. Kateutta voi seurata ja rivit voivat rakoilla.
- Hermot voivat pettää, mikäli taistelu pitkittyy. Näin voi käydä, jos irtisanoutuneiden määrä kuitenkin jää pieneksi ja mikäli työnantaja pystyy jotenkin kompensoimaan hoitajapuutteen. Ei sovi aliarvioida sitä, minkälainen henkinen stressi yksittäiselle hoitajalle seuraa kriisin pitkittymisestä. Hän on teknisesti työtön ja taloudellinen kuorma voi olla kestämätön.
Ongelma tämän ratkaisemisessa tulee olemaan myös se, miten pelastetaan tilanteeseen sotkeutuneiden poliitikkojen kasvot. Miten Katainen säilyttäisi uskottavuutensa, mikäli hän nyt antaisikin lisää 150 miljoonaa / vuosi hoitajille? Ei sovi unohtaa, että kaikissa tällaisissa ratkaisuissa, pitäisi pystyä tarjoamaan kaikille osallistujille uskottava peräytymistie. Sellaista ei ole nyt näkyvissä.
Merikaapeli
Eestin energia rakentaa uuden merikaapelin Suomeen. Fingrid osallistuu kustannuksiin.
Järkevää.
Mutta, miksi Fingrid vastusti henkeen ja vereen Venäjältä tulevaa vastaavankokoista kaapelia? Sellaisen tuominen Suomeen olisi kuulemma aiheuttanut miljardi-investoinnit ja siihen ei missään tapauksessa haluttu ryhtyä.
Kyllä, kysymys on retorinen.
Järkevää.
Mutta, miksi Fingrid vastusti henkeen ja vereen Venäjältä tulevaa vastaavankokoista kaapelia? Sellaisen tuominen Suomeen olisi kuulemma aiheuttanut miljardi-investoinnit ja siihen ei missään tapauksessa haluttu ryhtyä.
Kyllä, kysymys on retorinen.
lauantai 22. syyskuuta 2007
Internet aika
Minulla on uusi ADSL liittymä DNA:lta.
Viikon ajan liittymä toimi erittäin hyvin. Nyt ei enää toimi. ADSL modeemin valot näyttävät laitteiden olevan kunnossa. Keskittimestä ei saa IP osoitetta. Vaikuttaa siis selkeästi verkkovialta. Samanlaiset oireet ovat olleet ennenkin.
Muutaman puhelinsoiton jälkeen selviää puhelinnumero, johon asiasta voi soittaa. Numero on maksullinen. Soitto maksaa 0.37 euroa minuutti. Soitan keskukseen ja 20 minuutin odotuksen jälkeen minulle vastataan. Minulle annetaan toinen numero, johon voi soittaa. Tämän tiedon saaminen maksoi minulle 7.4 euroa. Positiivisena seikkana mainittakoon, että taustamusiikki oli hyvää ja rauhoittavaa.
Soitin annettuun vikapäivystysnumeroon. Odotus kesti kauan, arviolta puoli tuntia. Jatkuvasti kuului viesti: "olette edelleen jonossa, odottakaa hetkinen". Lopulta luovutin.
Muistelen niitä aikoja, kun asioiden hoitaminen oli kiinteän puhelimen varassa. Olen sitä mieltä, että puhelimen mykistymisiä tapahtui erittäin harvoin, ja silloin kun niitä tapahtui oli kyseessä suuresta tapahtumasta. Niistähän usein tiedotettiin radiossa.
Mikä tässä Internet ajassa on niin erikoista, että laatutasoa ei saada samalle tasolle, kuin mitä se oli (ja on edelleenkin) perinteisissä puhelimissa? Kännykätkin toimivat nykyään luotettavasti, harvemmin ovat kännykkäverkot missään päiväkausia pimeänä.
Edellämainittu kysymys on lähinnä retorinen, sillä luulen (kuvittelen) tietäväni vastauksen
kysymykseen.
Viikon ajan liittymä toimi erittäin hyvin. Nyt ei enää toimi. ADSL modeemin valot näyttävät laitteiden olevan kunnossa. Keskittimestä ei saa IP osoitetta. Vaikuttaa siis selkeästi verkkovialta. Samanlaiset oireet ovat olleet ennenkin.
Muutaman puhelinsoiton jälkeen selviää puhelinnumero, johon asiasta voi soittaa. Numero on maksullinen. Soitto maksaa 0.37 euroa minuutti. Soitan keskukseen ja 20 minuutin odotuksen jälkeen minulle vastataan. Minulle annetaan toinen numero, johon voi soittaa. Tämän tiedon saaminen maksoi minulle 7.4 euroa. Positiivisena seikkana mainittakoon, että taustamusiikki oli hyvää ja rauhoittavaa.
Soitin annettuun vikapäivystysnumeroon. Odotus kesti kauan, arviolta puoli tuntia. Jatkuvasti kuului viesti: "olette edelleen jonossa, odottakaa hetkinen". Lopulta luovutin.
Muistelen niitä aikoja, kun asioiden hoitaminen oli kiinteän puhelimen varassa. Olen sitä mieltä, että puhelimen mykistymisiä tapahtui erittäin harvoin, ja silloin kun niitä tapahtui oli kyseessä suuresta tapahtumasta. Niistähän usein tiedotettiin radiossa.
Mikä tässä Internet ajassa on niin erikoista, että laatutasoa ei saada samalle tasolle, kuin mitä se oli (ja on edelleenkin) perinteisissä puhelimissa? Kännykätkin toimivat nykyään luotettavasti, harvemmin ovat kännykkäverkot missään päiväkausia pimeänä.
Edellämainittu kysymys on lähinnä retorinen, sillä luulen (kuvittelen) tietäväni vastauksen
kysymykseen.
perjantai 21. syyskuuta 2007
Häkämiehestä vielä
Lupasin, että en palaa Häkämiehen puheeseen enää. Nyt on kuitenkin niin erinomainen artikkeli tämän päivän Hesarissa, että en malta olla viittaamatta. Olen ihmetellyt samaa: miksi Häkämiehen puheen sisällöstä ei ole keskusteltu mitään. On puhuttu vaikka mistä muusta. Miksi? Taitaa olla pelin politiikasta kysymys.
"Reviiririita salli hämärtää itse asian
Puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok) taannoinen puhe kuuluisine toistoineen on antanut aiheen lukemattomiin kommentteihin, joista useimmat eivät ole meitä paljon viisastuttaneet. Kyllästyksen uhallakin tähän kirjataan vielä muutamia reunamerkintöjä.
Kun Häkämies ei näytä onnistuneen provosoimaan keskustelua itse turvallisuuspolitiikasta, täytynee olla kiitollinen, että keskustelua syntyi edes valtuuksien ja reviirien oikeasta jaosta.
Kun palaute ministerin esittämän arvioinnin tarkkuudesta jäi pois, täytynee olla kiitollinen, että sitä annettiin edes hänen käyttämiensä retoristen keinojen sopivuudesta.
Kun ministerillä on hänelle kuuluva paikkansa valtakunnan tärkeimmässä turvallisuuspoliittisessa pöydässä, oliko aihetta väheksyä hänen asemaansa niin kovin tympeällä sanalla kuin "alisteinen"?
Puheessa oli enemmän huomionarvoisia aineksia kuin neljässä tai viidessä edellisen hallituksen aikaisessa yhteensä. Niistä voi olla monta mieltä. Huomiota ei silti uhrattu juuri muulle kuin yhdelle kolmesti toistetulle sanalle.
Kun suuri puolue liittyy hallitukseen ja tuo mukanaan omat ulko- ja turvallisuuspoliittiset painotuksensa, niitä ei voida torjua vain syyttämällä, että ne rikkovat "konsensuksen". Konsensus ei ole mikään ikuisen muuttumattomuuden synonyymi.
Jos konsensus on niin tavattoman arvokas asia kuin monet Häkämiehen arvostelijat väittävät, oliko johdonmukaista tai edes viisasta julistaa sen särkymistä niin kovalla äänellä kuin nyt käytettiin – varsinkin kun aihetta oli niin vähän? Jos ulkopolitiikkaa halutaan todella suojella sisäpolitiikalta, miten olisi koettaa itse säilyttää kohtuus ja maltti?
Häkämiehen puheessa nähtiin russofobiaa, liioiteltua ja perusteetonta Venäjän pelkoa. Puheen herättämälle säikähdykselle ja kiihtymykselle olisi kuitenkin vaikea keksiä muuta järkeenkäypää selitystä kuin samainen Venäjän pelko – tai ainakin halu käyttää sitä poliittisesti hyväksi.
Pieni maa, pitkä raja, suuri ja arvoituksellinen naapuri; ei vain maantiede vaan myös poliitikkojen refleksit ovat varsin pysyviä.
Samaa juurta taisi olla se luonnehdinta, jota on useammassa kuin yhdessä puheenvuorossa käytetty Häkämiehen ja yleensäkin kokoomuksen turvallisuuspoliittisista kannanotoista: ne ovat "rymistelyä". Nähtävästi Suomen turvallisuuspolitiikasta on lupa puhua vain kuiskaten tai mieluummin ei lainkaan.
Oppositioon joutuneiden sosiaalidemokraattien turhautumisen voi ymmärtää, kun melkein kaikki todellisen turvallisuuspoliittisen vaikuttamisen välineet lipesivät vaalien tuloksena heidän käsistään.
Hallituksen uusien jäsenten sanomisiin luulisi kuitenkin kannattavan vastata toisenlaisilla argumenteilla. Pelkät alentuviksi tarkoitetut tuhahdukset eivät oikein riitä.
Alentuva tuhahtelu on varsinkin edellisen ulkoministerin suosima tapa osallistua turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, kuten kuka hyvänsä voi todeta vilkaisemalla hänen verkkosivuaan.
Paitsi Suomen hallituksessa myös muussa maailmassa on tapahtunut muutoksia. Niitä tapahtuu koko ajan lisää.
Suomi on jo toista vuosikymmentä Euroopan unionin jäsen, vaikkei sitä muutamasta viime puheenvuorosta olisi arvannut. Neuvostoliiton paikalla on nykyisin, uskokaa tai älkää, Venäjä. Venäjän ulkopolitiikka ja koko poliittinen järjestelmä ovat rauhattoman väliaikaisuuden tilassa.
Turvallisuuspolitiikka on paljon muun ohessa myös sopeutumista tapahtuneisiin ja tapahtumassa oleviin muutoksiin. Kuva niistä ei selkiinny keskustelematta. Jos se taito on unohtunut, sitä pitäisi harjoitella. Häkämiehen puhe antoi tilaisuuden, mutta tulos ei herätä toiveikkuutta.
PENTTI SADENIEMI"
"Reviiririita salli hämärtää itse asian
Puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok) taannoinen puhe kuuluisine toistoineen on antanut aiheen lukemattomiin kommentteihin, joista useimmat eivät ole meitä paljon viisastuttaneet. Kyllästyksen uhallakin tähän kirjataan vielä muutamia reunamerkintöjä.
Kun Häkämies ei näytä onnistuneen provosoimaan keskustelua itse turvallisuuspolitiikasta, täytynee olla kiitollinen, että keskustelua syntyi edes valtuuksien ja reviirien oikeasta jaosta.
Kun palaute ministerin esittämän arvioinnin tarkkuudesta jäi pois, täytynee olla kiitollinen, että sitä annettiin edes hänen käyttämiensä retoristen keinojen sopivuudesta.
Kun ministerillä on hänelle kuuluva paikkansa valtakunnan tärkeimmässä turvallisuuspoliittisessa pöydässä, oliko aihetta väheksyä hänen asemaansa niin kovin tympeällä sanalla kuin "alisteinen"?
Puheessa oli enemmän huomionarvoisia aineksia kuin neljässä tai viidessä edellisen hallituksen aikaisessa yhteensä. Niistä voi olla monta mieltä. Huomiota ei silti uhrattu juuri muulle kuin yhdelle kolmesti toistetulle sanalle.
Kun suuri puolue liittyy hallitukseen ja tuo mukanaan omat ulko- ja turvallisuuspoliittiset painotuksensa, niitä ei voida torjua vain syyttämällä, että ne rikkovat "konsensuksen". Konsensus ei ole mikään ikuisen muuttumattomuuden synonyymi.
Jos konsensus on niin tavattoman arvokas asia kuin monet Häkämiehen arvostelijat väittävät, oliko johdonmukaista tai edes viisasta julistaa sen särkymistä niin kovalla äänellä kuin nyt käytettiin – varsinkin kun aihetta oli niin vähän? Jos ulkopolitiikkaa halutaan todella suojella sisäpolitiikalta, miten olisi koettaa itse säilyttää kohtuus ja maltti?
Häkämiehen puheessa nähtiin russofobiaa, liioiteltua ja perusteetonta Venäjän pelkoa. Puheen herättämälle säikähdykselle ja kiihtymykselle olisi kuitenkin vaikea keksiä muuta järkeenkäypää selitystä kuin samainen Venäjän pelko – tai ainakin halu käyttää sitä poliittisesti hyväksi.
Pieni maa, pitkä raja, suuri ja arvoituksellinen naapuri; ei vain maantiede vaan myös poliitikkojen refleksit ovat varsin pysyviä.
Samaa juurta taisi olla se luonnehdinta, jota on useammassa kuin yhdessä puheenvuorossa käytetty Häkämiehen ja yleensäkin kokoomuksen turvallisuuspoliittisista kannanotoista: ne ovat "rymistelyä". Nähtävästi Suomen turvallisuuspolitiikasta on lupa puhua vain kuiskaten tai mieluummin ei lainkaan.
Oppositioon joutuneiden sosiaalidemokraattien turhautumisen voi ymmärtää, kun melkein kaikki todellisen turvallisuuspoliittisen vaikuttamisen välineet lipesivät vaalien tuloksena heidän käsistään.
Hallituksen uusien jäsenten sanomisiin luulisi kuitenkin kannattavan vastata toisenlaisilla argumenteilla. Pelkät alentuviksi tarkoitetut tuhahdukset eivät oikein riitä.
Alentuva tuhahtelu on varsinkin edellisen ulkoministerin suosima tapa osallistua turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, kuten kuka hyvänsä voi todeta vilkaisemalla hänen verkkosivuaan.
Paitsi Suomen hallituksessa myös muussa maailmassa on tapahtunut muutoksia. Niitä tapahtuu koko ajan lisää.
Suomi on jo toista vuosikymmentä Euroopan unionin jäsen, vaikkei sitä muutamasta viime puheenvuorosta olisi arvannut. Neuvostoliiton paikalla on nykyisin, uskokaa tai älkää, Venäjä. Venäjän ulkopolitiikka ja koko poliittinen järjestelmä ovat rauhattoman väliaikaisuuden tilassa.
Turvallisuuspolitiikka on paljon muun ohessa myös sopeutumista tapahtuneisiin ja tapahtumassa oleviin muutoksiin. Kuva niistä ei selkiinny keskustelematta. Jos se taito on unohtunut, sitä pitäisi harjoitella. Häkämiehen puhe antoi tilaisuuden, mutta tulos ei herätä toiveikkuutta.
PENTTI SADENIEMI"
tiistai 11. syyskuuta 2007
Häkämies #3
Hesarin kirjoitus päättää Häkämies aiheen erinomaisesti:
Haasteen ja uhan sotkeminen toi turhaa kohua
On yksinkertaista realismia todeta, että maantieteellisestä asemastamme johtuen pienen Suomen ylivoimaisesti tärkein turvallisuuspoliittinen haaste on hoitaa suhteet suureen naapurimaahan siten, että voimme elää sovussa ja hyvässä yhteistyössä, josta kummankin osapuolen talous ja hyvinvointi hyötyvät.
Maailmanhistoria on valitettavasti täynnä esimerkkejä siitä, että eri puolilla maapalloa ovat pienet maat tuon tärkeän haasteen hyvästäkin hoidosta huolimatta joutuneet suuremman naapurinsa valtapoliittisten pyrkimysten jalkoihin.
Sen sijaan on käsittämättömän typerää oppositiopolitiikkaa nostaa tuosta yksinkertaisesta toteamuksesta maatamme vahingoittava kohu sotkemalla sanojen haaste ja uhka merkitys ilmeisen tarkoituksellisesti.
Tuossa kohussa unohtui oppositiopoliitikoilta vastuu tärkeän turvallisuuspoliittisen haasteemme hoitamisesta.
RISTO ANKIO
Haasteen ja uhan sotkeminen toi turhaa kohua
On yksinkertaista realismia todeta, että maantieteellisestä asemastamme johtuen pienen Suomen ylivoimaisesti tärkein turvallisuuspoliittinen haaste on hoitaa suhteet suureen naapurimaahan siten, että voimme elää sovussa ja hyvässä yhteistyössä, josta kummankin osapuolen talous ja hyvinvointi hyötyvät.
Maailmanhistoria on valitettavasti täynnä esimerkkejä siitä, että eri puolilla maapalloa ovat pienet maat tuon tärkeän haasteen hyvästäkin hoidosta huolimatta joutuneet suuremman naapurinsa valtapoliittisten pyrkimysten jalkoihin.
Sen sijaan on käsittämättömän typerää oppositiopolitiikkaa nostaa tuosta yksinkertaisesta toteamuksesta maatamme vahingoittava kohu sotkemalla sanojen haaste ja uhka merkitys ilmeisen tarkoituksellisesti.
Tuossa kohussa unohtui oppositiopoliitikoilta vastuu tärkeän turvallisuuspoliittisen haasteemme hoitamisesta.
RISTO ANKIO
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)