Hoitajat

Elämässä tapahtuu kummallisia asioita. Hoitajat saivat historiallisen suuren palkkatarjouksen. Ensimmäisen kerran valtio osallistuu suoralla rahallisella tuella tietyn ammattiryhmän ansiotason nostoon. Tehyn rinnakkaisjärjestöt, Super ja yksityisen puolen hoitajat, hyväksyvät ratkaisun ja pitävät sitä jopa hyvänä.

Vastauksena tuohon historialliseen palkkatarjoukseen Tehy vastaa historiallisella uhkauksella. Joukkoirtisanoutuminen. Tätäkään ei ole ennen nähty.

Kysymys ei nyt ole palkoista. Tämän ongelmatilanteen on aiheuttanut huonosti hoidettu viestintä. Poliitikot ajoivat itsensä nurkkaan, kun lähtivät mukaan keskusteluun siitä, mikä olisi sopiva taso hoitajien korotuksille. Jos antaa ymmärtää antavansa 500, mutta antaakin 250, siitä seuraa ongelma. Jos olisi anatanut ymmärtää antavansa 200, mutta antaakin 250. Silloin olisi saanut palkaksi paljon kiitollisuutta ja kaikki olisivat olleet tyytyväisiä. Taisi hallituksen ja uusien vaikuttajien kokemattomuus vaikuttaa tämän sotkun syntymiseen.


Tuntuu käsittämättömältä Tehyn vaatimus 25% korotuksesta. Kohtuuttomaltakin.

On pakko kuitenkin kommentoida Tehyn pelistrategiaa. Se vaikuttaa erinomaisen toimivalta. He tosiaan ovat muuttaneet pelin säännöt täydellisesti tuolla joukkoirtisanoutumisuhallaan. Se varmasti saa aikaan liikettä, ehkä pelkoakin, poliittisten päättäjien piirissä. Mikäli Tehy pystyy viemään uhkansa käytäntöön, uskon että he saavat vastapuolen neuvottelupöytään ja saavuttavat jotain tuloksia.

Tehyn toimet ovat peliteorian mukaisia (credible threat).

Tehyn strategiassa heikko kohta on yksittäinen hoitaja. Pitäisi löytyä suurehkö määrä hoitajia, jotka henkilökohtaisella allekirjoituksellaan vahvistavat irtisanovansa työsuhteensa. Tehy luonnollisesti sanoo olevansa täysin näiden hoitajien tukena ja vakuuttavat heidän saavan työpaikkansa takaisin työtaistelun jälkeen. Mutta, voiko yksittäinen hoitaja luottaa siihen?

Tehyn kannalta on olemassa suuri riski siitä, että tilanne kääntyy täysin heitä vastaan. Monenlaista voi tapahtua:
- Kuolemantapauksia tai muita kriisejä sairaaloissa. Tällainen voisi muuttaa yleistä mielipidettä hoitajia vastaan. Tällä hetkellä yleinen mielipide on vielä aika suotuisa hoitajille.
- Työnantaja saattaa käyttää Caesarin "divide et impera" periaatetta. Osittainen joukkoirtisanoutuminen asettaa hoitajaryhmät eriarvoiseen asemaan. Kateutta voi seurata ja rivit voivat rakoilla.
- Hermot voivat pettää, mikäli taistelu pitkittyy. Näin voi käydä, jos irtisanoutuneiden määrä kuitenkin jää pieneksi ja mikäli työnantaja pystyy jotenkin kompensoimaan hoitajapuutteen. Ei sovi aliarvioida sitä, minkälainen henkinen stressi yksittäiselle hoitajalle seuraa kriisin pitkittymisestä. Hän on teknisesti työtön ja taloudellinen kuorma voi olla kestämätön.

Ongelma tämän ratkaisemisessa tulee olemaan myös se, miten pelastetaan tilanteeseen sotkeutuneiden poliitikkojen kasvot. Miten Katainen säilyttäisi uskottavuutensa, mikäli hän nyt antaisikin lisää 150 miljoonaa / vuosi hoitajille? Ei sovi unohtaa, että kaikissa tällaisissa ratkaisuissa, pitäisi pystyä tarjoamaan kaikille osallistujille uskottava peräytymistie. Sellaista ei ole nyt näkyvissä.