Viikonvaihteen Iltalehdessä on monisivuinen henkilöartikkeli Tanja Karpelasta. Löytyy kuvia kansanedustajasta Kivenlahden rantakallioilla. Vaatteet vaihtuvat kuvasta toiseen, kuin muotinäytöksessä. Läpi käydään lasten flunssat ja Karpelan vatsakivut, jotka aina tulevat esiin, kun tulee stressiä. Voi Tanja parkaa.
Muistan, miten Karpela viime syksynä ilmoitti, että "tästä eteenpäin kerron julkisuuteen vain valiokuntatyöskentelyyni liittyviä asioita". Mutta, tässä monisivuisessa henkilöprofiilissa ei sanallakaan mainittu tämän kansanedustajan työtehtävistä mitään. Karpelalla ei ollut mitään sanottavaa ajankohtaisista kysymyksistä. Olisin luullut, että kansanedustajaa haastatellessa edes pikkuriikkisen verran puhutaan kansanedustajan työstäkin.
torstai 27. maaliskuuta 2008
tiistai 26. helmikuuta 2008
Nettisensurointi
Suomessa on aloitettu nettisensurointi. Hyvästä syystä, sillä lapsipornoa pitää vastustaa.
Valitettavasti suomalaisen poliisin menettelytavat ovat sellaisia, jotka eivät tule koskaan toimimaan.
Poliisi luulee voivansa hallita maailman web sivujen lähes äärettömän kokonaisuuden. He luulevat voivansa listata sivut, joilla on arveluttavaa materiaalia.
Minä voin kertoa poliisille, että internetin "listaaminen" jonkin sivutoimisen poliisin toimesta on urakka, jota ei olisi kannattanut aloittaa. Niin isoa organisaatiota ei olekaan, joka sellaiseen urakkaan kykenee.
Vähitellen Suvi Linden ja hänen johtamansa organisaatio on havainnut tämän saman asian.
Mikä sitten neuvoksi? Minusta tällainen nettisensurointi on toteutettavissa hyödyntämällä verkkoa itseään. WEB 2.0 nojaa siihen, että käyttäjät itse luovan sisällön sivuille. Samaa periaatetta voisi soveltaa tässä.
Suomen hallituksen tavoitteet voisi toteuttaa seuraavasti:
- sensuroidut sivut ovat julkisia
- sensuroidut sivut esitetään ajantasaisessa verkkopalvelussa
- tässä verkkopalvelussa tavalliset kansalaiset voivat kommentoida ja "äänestää"
- kommentoinnin kohteena voi olla A) listalle lisättävä uusi sivu B) sivu, joka on siellä aiheettomasti
- poliisi tekee listan muutokset saamansa palautteen mukaan
- suomalaiset verkko-operaattorit hyödyntävät poliisin antamaa osoitetietokantaa pääsynvalvonnassaan
Suvi Linden: seuraavan kerran, kun käynnistät projekteja, kysy asiantuntijoiden mielipiteitä ennen projektin käynnistystä. Emme odota sinun olevan asintuntija tällä alalla, mutta oletamme sinun hyödyntävän sitä osaamista, mitä tässä maassa on.
Valitettavasti suomalaisen poliisin menettelytavat ovat sellaisia, jotka eivät tule koskaan toimimaan.
Poliisi luulee voivansa hallita maailman web sivujen lähes äärettömän kokonaisuuden. He luulevat voivansa listata sivut, joilla on arveluttavaa materiaalia.
Minä voin kertoa poliisille, että internetin "listaaminen" jonkin sivutoimisen poliisin toimesta on urakka, jota ei olisi kannattanut aloittaa. Niin isoa organisaatiota ei olekaan, joka sellaiseen urakkaan kykenee.
Vähitellen Suvi Linden ja hänen johtamansa organisaatio on havainnut tämän saman asian.
Mikä sitten neuvoksi? Minusta tällainen nettisensurointi on toteutettavissa hyödyntämällä verkkoa itseään. WEB 2.0 nojaa siihen, että käyttäjät itse luovan sisällön sivuille. Samaa periaatetta voisi soveltaa tässä.
Suomen hallituksen tavoitteet voisi toteuttaa seuraavasti:
- sensuroidut sivut ovat julkisia
- sensuroidut sivut esitetään ajantasaisessa verkkopalvelussa
- tässä verkkopalvelussa tavalliset kansalaiset voivat kommentoida ja "äänestää"
- kommentoinnin kohteena voi olla A) listalle lisättävä uusi sivu B) sivu, joka on siellä aiheettomasti
- poliisi tekee listan muutokset saamansa palautteen mukaan
- suomalaiset verkko-operaattorit hyödyntävät poliisin antamaa osoitetietokantaa pääsynvalvonnassaan
Suvi Linden: seuraavan kerran, kun käynnistät projekteja, kysy asiantuntijoiden mielipiteitä ennen projektin käynnistystä. Emme odota sinun olevan asintuntija tällä alalla, mutta oletamme sinun hyödyntävän sitä osaamista, mitä tässä maassa on.
perjantai 18. tammikuuta 2008
Nokia: viestintä on niin vaikeaa, vai onko?
Nokiaa haukutaan Saksan Bochumin tehtaan sulkemispäätöksestä. Saksalainen ministeri on heittänyt Nokian kännykän roskikseen. Joku toinen poliitikko sanoi Nokiaa karavaanikapitalistiksi.
Haukut menevät oikeaan osoitteeseen. Espoolaisyhtiö antaa itsestään ylimielisen ja piittaamattoman kuvan. Olisi luullut, että Nokialta löytyy tiedotuksen ammattilaisia, mutta näin ei ole. Ammattilainen ei sanoisi: ”Nokia voi keskustella, mutta se ei muuta päätöstä”.
Nokian tiedotusjohdon on syytä menne Jouko Karvisen oppiin. Hän on hoitanut Stora Enson irtisanomisesta tiedottamisen esimerkillisellä tavalla. Jouko Karvinen kuunteli aidontuntuisesti vastapuolta. Hän lähti mukaan tasavertaiseenn dialogiin toisen osapuolen kanssa ja perusteli näkemyksensä. Hän laittoi myös itsensä likoon asian puolesta. Väitän, että Stora Enso pystyy viemään läpi hankkeensa kaikista vastuksista huolimatta juuri siksi, että Karvinen hoiti työnsä hyvin.
Tässä olisi Kallasvuolle näytön paikka. Jotenkin en usko, että Kallasvuo kykenee laskeutumaan ihmisten joukkoon ja hoitamaan tätä asiaa.
perjantai 4. tammikuuta 2008
Rekkajonot
Rekkajonoista on taas puhuttu.
Onkohan kukaan laskenut konkreettisesti, miten rekat virtaavat rajan yli. Ohessa laskelma, joka perustuu tämän päivän Helsingin sanomien lukuihin:
Rekkoja vuodessa 1000000
Vaalimaalla niistä menee 500000
Vaalimaalla rekkoja päivässä 2740
Kiireajan (esim. joulu) kuormitus * 3
Vaalimaalla rekkoja päivässä 8219
Rekkoja tunnissa rajanylityspaikalla 342
Rekkoja minuutissa yli 6
Rekan tullaus ym. kestää 10 henkilöminuuttia
Henkilöstöä tarvitaan 57
Nykyisellä määrällä rekkoja menee siis Vaalimaan portista sisään kuusi kappaletta minuutissa. Sen lisäksi menee henkilöautoja 12 kpl. Siis, yhteensä melkein 20 kulkuvälinettä minuutissa. Se on enemmän, kuin Turun moottoritien liikenne Lohjan kohdalla ruuhka-aikaan.
Olisi ihme, jos tuo liikennemäärä ei aiheuttaisi jonoja.
Perimmäinen ongelma tässä asiassa ei ole tullauksen hitaus tai yrokratia, kuten on sanottu. Koko ralli on järjetön. Miksi ihmeessä laivat tulevat ensin Kotkaan tai Hankoon, lasti puretaan rekkaan ja ajetaan Suomen läpi Pietariin? Miksi laivat eivät mene suoraan Pietariin? Miksi laivat eivät mene Hangon junaterminaaliin ja tavaraa viedä siitä junilla Pietariin?
Onkohan kukaan laskenut konkreettisesti, miten rekat virtaavat rajan yli. Ohessa laskelma, joka perustuu tämän päivän Helsingin sanomien lukuihin:
Rekkoja vuodessa 1000000
Vaalimaalla niistä menee 500000
Vaalimaalla rekkoja päivässä 2740
Kiireajan (esim. joulu) kuormitus * 3
Vaalimaalla rekkoja päivässä 8219
Rekkoja tunnissa rajanylityspaikalla 342
Rekkoja minuutissa yli 6
Rekan tullaus ym. kestää 10 henkilöminuuttia
Henkilöstöä tarvitaan 57
Nykyisellä määrällä rekkoja menee siis Vaalimaan portista sisään kuusi kappaletta minuutissa. Sen lisäksi menee henkilöautoja 12 kpl. Siis, yhteensä melkein 20 kulkuvälinettä minuutissa. Se on enemmän, kuin Turun moottoritien liikenne Lohjan kohdalla ruuhka-aikaan.
Olisi ihme, jos tuo liikennemäärä ei aiheuttaisi jonoja.
Perimmäinen ongelma tässä asiassa ei ole tullauksen hitaus tai yrokratia, kuten on sanottu. Koko ralli on järjetön. Miksi ihmeessä laivat tulevat ensin Kotkaan tai Hankoon, lasti puretaan rekkaan ja ajetaan Suomen läpi Pietariin? Miksi laivat eivät mene suoraan Pietariin? Miksi laivat eivät mene Hangon junaterminaaliin ja tavaraa viedä siitä junilla Pietariin?
keskiviikko 19. joulukuuta 2007
Putin
Time lehti valitsi Putinin vuoden henkilöksi. Lehden mukaan valinta ei ole mikään kauneuskilpailu (popularity contest). Time valitsee henkilöitä, jotka ovat saaneet merkittäviä asioita aikaan. Oikein tai väärin. Hyvää tai huonoa.
On erinomaista, että Putinin positiiviset vaikutukset Venäjän kehitykseen tunnustetaan myös. Onkin jo riittävästi kuultu sitä toista puolta, nyt on kolikon toisen puolen aika.
Ohessa lainaukset Time lehden erinomaisen hyvin kirjoitetusta artikkelista:
"It is the largest country on earth; it shares a 2,600-mile (4,200 km) border with China; it has a significant and restive Islamic population; it has the world's largest stockpile of weapons of mass destruction and a lethal nuclear arsenal; it is the world's second largest oil producer after Saudi Arabia; and it is an indispensable player in whatever happens in the Middle East. For all these reasons, if Russia fails, all bets are off for the 21st century. And if Russia succeeds as a nation-state in the family of nations, it will owe much of that success to one man, Vladimir Vladimirovich Putin. "
"When this intense and brooding KGB agent took over as President of Russia in 2000, he found a country on the verge of becoming a failed state. With dauntless persistence, a sharp vision of what Russia should become and a sense that he embodied the spirit of Mother Russia, Putin has put his country back on the map. "
"Putin is not a boy scout. He is not a democrat in any way that the West would define it. He is not a paragon of free speech. He stands, above all, for stability—stability before freedom, stability before choice, stability in a country that has hardly seen it for a hundred years. "
On erinomaista, että Putinin positiiviset vaikutukset Venäjän kehitykseen tunnustetaan myös. Onkin jo riittävästi kuultu sitä toista puolta, nyt on kolikon toisen puolen aika.
Ohessa lainaukset Time lehden erinomaisen hyvin kirjoitetusta artikkelista:
"It is the largest country on earth; it shares a 2,600-mile (4,200 km) border with China; it has a significant and restive Islamic population; it has the world's largest stockpile of weapons of mass destruction and a lethal nuclear arsenal; it is the world's second largest oil producer after Saudi Arabia; and it is an indispensable player in whatever happens in the Middle East. For all these reasons, if Russia fails, all bets are off for the 21st century. And if Russia succeeds as a nation-state in the family of nations, it will owe much of that success to one man, Vladimir Vladimirovich Putin. "
"When this intense and brooding KGB agent took over as President of Russia in 2000, he found a country on the verge of becoming a failed state. With dauntless persistence, a sharp vision of what Russia should become and a sense that he embodied the spirit of Mother Russia, Putin has put his country back on the map. "
"Putin is not a boy scout. He is not a democrat in any way that the West would define it. He is not a paragon of free speech. He stands, above all, for stability—stability before freedom, stability before choice, stability in a country that has hardly seen it for a hundred years. "
Metsäpeli
Pohjoismaisen metsäpelin ainekset ovat nyt selvillä.
Ihmetystä on herättänyt se, miksi kannattavia tehtaita lopetetaan. Stora-Enson Kemijärvi ilmeisen todistettavasti on itsessään kannattava.
UPM, M-Real, SCA ja muutama muu pohjoismainen paperintekijä on ilmoittanut sulkemisista.
On selvästi tehty diili. Isot tekijät ovat sopineet keskenään, että jokainen vähentää kapasiteettia hieman.
Tuollainen yhteistoiminta on luonnollista, sillä niin toimimalla saadaan paperin tarjontaa pienennettyä ja myyntihintaa nostettua. Samalla raaka-aineen kysyntä laskee, ja samalla ostohinta. Marginaalit kasvavat molemmista päistä. Se on kaikkien yhteinen etu ja voittaa ne lyhytaikaiset haitat heikoimpien tehtaiden sulkemisista.
Toinen peliteorian ilmentymä löytyy puutulleista. Venäjä on puutulleillaan luonut tilanteen, jossa kapasiteettia Suomessa vähennettiin. Tämä itsessään toimii Venäjää vastaan, sillä Venäjä ei tietenkään halua, että puut mätänevät Karjalan metsiin.
Venäjän puutullit alkavat tuottaa kuitenkiin muita etuja Venäjälle. Nyt kaikki isot pelaajat ovat ilmoittaneet tehdasprojekteistaan siellä. Venäjän edun mukaista on nyt ensin varmistaa, että riittävän suuri määrä projekteja on sitovasti saatu käyntiin. Kun tämä on peruuttamattomasti selvää, on aika höllentää puutulleja. Tämä on siis ennusteeni, katsotaan miten käy.
Ihmetystä on herättänyt se, miksi kannattavia tehtaita lopetetaan. Stora-Enson Kemijärvi ilmeisen todistettavasti on itsessään kannattava.
UPM, M-Real, SCA ja muutama muu pohjoismainen paperintekijä on ilmoittanut sulkemisista.
On selvästi tehty diili. Isot tekijät ovat sopineet keskenään, että jokainen vähentää kapasiteettia hieman.
Tuollainen yhteistoiminta on luonnollista, sillä niin toimimalla saadaan paperin tarjontaa pienennettyä ja myyntihintaa nostettua. Samalla raaka-aineen kysyntä laskee, ja samalla ostohinta. Marginaalit kasvavat molemmista päistä. Se on kaikkien yhteinen etu ja voittaa ne lyhytaikaiset haitat heikoimpien tehtaiden sulkemisista.
Toinen peliteorian ilmentymä löytyy puutulleista. Venäjä on puutulleillaan luonut tilanteen, jossa kapasiteettia Suomessa vähennettiin. Tämä itsessään toimii Venäjää vastaan, sillä Venäjä ei tietenkään halua, että puut mätänevät Karjalan metsiin.
Venäjän puutullit alkavat tuottaa kuitenkiin muita etuja Venäjälle. Nyt kaikki isot pelaajat ovat ilmoittaneet tehdasprojekteistaan siellä. Venäjän edun mukaista on nyt ensin varmistaa, että riittävän suuri määrä projekteja on sitovasti saatu käyntiin. Kun tämä on peruuttamattomasti selvää, on aika höllentää puutulleja. Tämä on siis ennusteeni, katsotaan miten käy.
keskiviikko 5. joulukuuta 2007
Freakonomics
Tuli vietettyä aikaa lentokentillä. Tavoistani poiketen sorruin ostamaan "lentokenttäkirjallisuutta". Usein lentokenttien kioskeissa myytävät lähinnä amerikkalaiset bestsellerit eivät kiinnosta. Useimmat ovat suoraan sanottuna roskaa.
Nyt ostin Freakonomics-nimisen opuksen. Siinä ekonomisti tutkii asioiden taustoja tavalla, jota ei ole ennen nähty. Mr. Levitt on tämä mies.
On helppo sanoa, että kiinteistönvälittäjät eivät toimi asiakkaan edun mukaisesti. Jokainen epäilee, että kiinteistövälittäjä haluaa vain tehdä kaupat mahdollisimman nopeasti, eikä käytä energiaa myyntihinnan maksimoimiseen. Kuitenkin vasta Levitt osoitti kiistattomasti toteen tämän väitteen.
Todistus oli yksinkertainen. Levitt etsi tilastot tietyillä alueilla tehdyistä kiinteistönvälittäjien kaupoista koskien heidän omia asuntojaan. Näitä verrattiin kaikkiin tehtyihin kauppoihin. Kun massaa oli riittävästi, tilastolliset tekijät tulivat näkyviin. Selvisi, että kiinteistönvälittäjien omien asuntojen myyntiaika oli selvästi pidempi, kuin muiden. Lisäksi hinta oli selvästi korkeampi, kuin kaikkien asuntojen keskimäärin.
Levitt käy usein niinsanottujen yleisten viisauksien kimppuun (conventional wisdom). Yksi sellainen koskee vaalikampanjoiden rahoitusta Amerikassa. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että suurella rahalla voitetaan vaaleja. Itse asiassa, usein sanotaan, että kampanjarahoituksen määrä on yksi ja ainoa vaalimenestystä selittävä tekijä.
Levitt osoitti rahan ja vaalimenestystä koskevan oletetun kausaliteetin vääräksi. Jälkikäteen asia tuntuu äärimmäisen triviaalilta. On nimittäin otettava huomioon se, että rahaa annetaan vain sellaisille ehdokkaille, joilla koetaan olevan menestyksen mahdollisuuksia. Harva haluaa antaa rahaa häntäpään ehdokkaalle. Osoittautui, että vaalimenestystä raha selittää vain 10% osuudella.
Levittin menetelmissä ei ole mitään uutta. Hän ratkaisee ongelmat keräämällä paljon dataa ja murskaamalla lukuja regressio- ja muilla analyyseillä. Ei mitään uutta siis. Levitt jopa kehuskelee sillä, että hän ei ymmärrä matematiikasta paljoakaan. Olennaista on ennakkoluulottomuus. Yhtään riippuvuutta ei saa olettaa otettuna ja toisaalta kausaliteetteja pitää etsiä epätodennäköisistäkin paikoista. Hän löysi riippuvuuden abortin sallimisen (1973) ja rikosten vähenemisen välillä (1990 luku).
Luultavasti eräs syy Levittin tuloksellisuuteen on peräänantamattomuus. Lukuja pitää pyöritellä niin kauan, kunnes tuloksia näkyy. Moni muu väsyy kesken leikin. Ihminen on laiska, yleisesti tunnettujen viisauksien taakse on helppo mennä piiloon.
Teema: se, että kaksi asiaa esiintyy samaan aikaan (korreloivat), ei tarkoita sitä että toinen seuraisi toisesta (kausaliteetti).
Nyt ostin Freakonomics-nimisen opuksen. Siinä ekonomisti tutkii asioiden taustoja tavalla, jota ei ole ennen nähty. Mr. Levitt on tämä mies.
On helppo sanoa, että kiinteistönvälittäjät eivät toimi asiakkaan edun mukaisesti. Jokainen epäilee, että kiinteistövälittäjä haluaa vain tehdä kaupat mahdollisimman nopeasti, eikä käytä energiaa myyntihinnan maksimoimiseen. Kuitenkin vasta Levitt osoitti kiistattomasti toteen tämän väitteen.
Todistus oli yksinkertainen. Levitt etsi tilastot tietyillä alueilla tehdyistä kiinteistönvälittäjien kaupoista koskien heidän omia asuntojaan. Näitä verrattiin kaikkiin tehtyihin kauppoihin. Kun massaa oli riittävästi, tilastolliset tekijät tulivat näkyviin. Selvisi, että kiinteistönvälittäjien omien asuntojen myyntiaika oli selvästi pidempi, kuin muiden. Lisäksi hinta oli selvästi korkeampi, kuin kaikkien asuntojen keskimäärin.
Levitt käy usein niinsanottujen yleisten viisauksien kimppuun (conventional wisdom). Yksi sellainen koskee vaalikampanjoiden rahoitusta Amerikassa. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että suurella rahalla voitetaan vaaleja. Itse asiassa, usein sanotaan, että kampanjarahoituksen määrä on yksi ja ainoa vaalimenestystä selittävä tekijä.
Levitt osoitti rahan ja vaalimenestystä koskevan oletetun kausaliteetin vääräksi. Jälkikäteen asia tuntuu äärimmäisen triviaalilta. On nimittäin otettava huomioon se, että rahaa annetaan vain sellaisille ehdokkaille, joilla koetaan olevan menestyksen mahdollisuuksia. Harva haluaa antaa rahaa häntäpään ehdokkaalle. Osoittautui, että vaalimenestystä raha selittää vain 10% osuudella.
Levittin menetelmissä ei ole mitään uutta. Hän ratkaisee ongelmat keräämällä paljon dataa ja murskaamalla lukuja regressio- ja muilla analyyseillä. Ei mitään uutta siis. Levitt jopa kehuskelee sillä, että hän ei ymmärrä matematiikasta paljoakaan. Olennaista on ennakkoluulottomuus. Yhtään riippuvuutta ei saa olettaa otettuna ja toisaalta kausaliteetteja pitää etsiä epätodennäköisistäkin paikoista. Hän löysi riippuvuuden abortin sallimisen (1973) ja rikosten vähenemisen välillä (1990 luku).
Luultavasti eräs syy Levittin tuloksellisuuteen on peräänantamattomuus. Lukuja pitää pyöritellä niin kauan, kunnes tuloksia näkyy. Moni muu väsyy kesken leikin. Ihminen on laiska, yleisesti tunnettujen viisauksien taakse on helppo mennä piiloon.
Teema: se, että kaksi asiaa esiintyy samaan aikaan (korreloivat), ei tarkoita sitä että toinen seuraisi toisesta (kausaliteetti).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)