Median ykkösaihe on ollut Nokia ja toimitusjohtajan vaihto siellä. Lehdet ovat nostaneet kaikenlaista sirpaletietoa esiin. Uuden toimitusjohtajan karkkimaku oli yksi niistä. Jääkiekosta on puhuttu ja siitä, pysyykö yhtiö suomalaisena. Kallasvuon erorahat ovat tietysti olleet kiinnostuksen kohteena. Uutta toimitusjohtajaa on epäilty tuuliviiriksi siksi, että hän on vaihtanut työpaikkaa usein.
Minulla oli epäilys siitä, että median antama kuva ei ehkä kuvaa todellisuutta kovinkaan hyvin. Siksi katsoin Youtubesta, mitä itse asiassa tapahtui Nokian tiedotustilaisuudessa:
http://www.youtube.com/watch?v=uBjSVvrv1dA
Epäilykseni osoittautuivat todeksi. Median raportoinnilla ei ollut oikeastaan mitään tekemistä tiedodustilaisuudessa esiin tulleen informaation kanssa. Ohessa oma raporttini asiasta.
Stephen Elop piti tiedotustilaisuudessa vakuuttavan esityksen siitä, mikä on se liiketoimintaympäristö, jossa Nokia toimii. Esimerkkien valossa hän uskottavasti kuvasi sen, että on tapahtumassa suuri muutos ja siihen vastaaminen on Nokian suuri haaste. Esityksestä välittyi määrätietoisuus, hyvä asiaosaaminen ja innostuneisuus. Sanalla sanoen: syntyi vaikutelma, että kyseessä on innostava johtaja, joka osaa näyttää yhtiölle uuden vision ja viedä Nokian uusille urille.
Lehdistö on arvellut, josko Kallasvuo sai potkut vai erosiko hän itse. Median mukaan asia ei tullut selväksi. Tiedotustilaisuuden katsoneena voi sanoa, että asia tuli kristallinkirkkaasti selväksi. Ollila sanoi: ”this change was initiated by the board”. Minusta tuota ei sen selvemmin voi sanoa. Kallasvuo sai potkut.
Toinen median väärin raportoima asia liittyy Jormna Ollilan positioon hallituksen puheenjohtajana. Tiedotustilaisuudessa hän sanoi asiat selvästi: hänestä tuli hallituksen puheenjohtaja vuonna 2006 ja silloin oli sovittu viiden vuoden kaudesta. Ollila kertoi, että viimeisen vuoden aikana hän on useaan kertaan todennut, että ”aika on täysi”. Ollila siis on halunnut päättää kautensa Nokian hallituksessa. Muiden hallituksen jäsenten ja pääomistajien aloitteesta on kuitenkin sovittu, että Ollila jatkaa vielä jonkin aikaa, jotta uusi toimitusjohtaja pääsee hyvin alkuun. Tämäkin asia todettiin erittäin selvälää englanninkielellä, eikä asiassa olisi pitänyt olla mitään epäselvää.
Kun katson tiedotustilaisuuden nauhoitusta ja vertaan sitä lehtien raportteihin, en tiedä mitä ajatella. On vaikea uskoa, että toimittajat ovat olleet paikalla samassa tilaisuudessa, kun katsoo asiasta tehtyjä juttuja.
perjantai 10. syyskuuta 2010
torstai 9. syyskuuta 2010
Energiansäästölamput
Suomen vihreän puolueen eräs saavutus on nopea siirtyminen energiansäästölamppuihin. EU tasolla on määritelty suuntaviivat, jonka mukaan useissa maissa on jo kielletty hehkulamput. Näköpiirissä on, että kielto laajenee vähitellen koko EU alueelle. Vihreät ovat perustelleet tätä sen kautta saatavilla massiivisilla energiansäästöillä. He saivat koko poliitikkokentään mukaansa, vasemmalta oikealle.
Kaunis ajatus.
Luin asiasta tehdyn tutkimuksen:
http://www.ncp.fi/julkaisut/sahkoinenjulkaisu/Kontturi%20&%20%C3%85lander.pdf
Tämän perusteella voi tehdä seuraavassa esitetyt johtopäätökset.
Tyypillisen valaisimen aiheuttama sähkölasku vuodessa on 24 euroa, kun käytetään hehkulamppua. Energiansäätölampulla vuosikustannus on 4.4 euroa. Laskennallista säästöä on siis 20 euroa. Tähän asti kaikki hyvin.
Ongelmaksi kuitenkin tulee energiansäästölamppujen tehoton tapa tuottaa valoa. Reilusti yli puolet energinsäästölampun kuluttamasta nimellistehosta on loistehoa. Pätöteho on se, joka tuottaa valoa tai lämpöä. Loisteho vain kuormittaa verkon infrastruktuuria.
Viitatun tutkimuksen mukaan loistehon vuotuinen suora kustannusvaikutus sähköyhtiölle on 44 euroa menetettynä myyntitulona. Tämän lisäksi sähköyhtiö joutuu investoimaan laitteistoihin, joilla poistetaan energiansäästölamppujen yliaaltoja. Sähköyhtiöt jouotuvat myös investoimaan merkittäviä määriä kompensointikondensaattoreihin, poistaakseen loistehon verkosta. Tämä hinta tulee siirtymään kuluttajien sähkölaskuihin.
Johtopäätös edellisestä on: on kokonaistaloudellisesti edullisempa käyttää hehkulamppuja.
Tässä laskelmassa ei edes oteta huomioon sitä seikkaa, että hehkulampun tuottama lämpö on pois huoneistojen lämmitysenergin kustannuksista. Huomiotta jää myös se, että energiansäästölamppujen sisältämä elohopea aiheuttaa lisäkustannuksia kuljetuksiin ja kierrätykseen.
Ei ihan heti tule mielen huonommin harkittua ja toteutettua poliittista uudistusta, kun tämä viherliikkeen voimallisesti ajama uudistus.
Kaunis ajatus.
Luin asiasta tehdyn tutkimuksen:
http://www.ncp.fi/julkaisut/sahkoinenjulkaisu/Kontturi%20&%20%C3%85lander.pdf
Tämän perusteella voi tehdä seuraavassa esitetyt johtopäätökset.
Tyypillisen valaisimen aiheuttama sähkölasku vuodessa on 24 euroa, kun käytetään hehkulamppua. Energiansäätölampulla vuosikustannus on 4.4 euroa. Laskennallista säästöä on siis 20 euroa. Tähän asti kaikki hyvin.
Ongelmaksi kuitenkin tulee energiansäästölamppujen tehoton tapa tuottaa valoa. Reilusti yli puolet energinsäästölampun kuluttamasta nimellistehosta on loistehoa. Pätöteho on se, joka tuottaa valoa tai lämpöä. Loisteho vain kuormittaa verkon infrastruktuuria.
Viitatun tutkimuksen mukaan loistehon vuotuinen suora kustannusvaikutus sähköyhtiölle on 44 euroa menetettynä myyntitulona. Tämän lisäksi sähköyhtiö joutuu investoimaan laitteistoihin, joilla poistetaan energiansäästölamppujen yliaaltoja. Sähköyhtiöt jouotuvat myös investoimaan merkittäviä määriä kompensointikondensaattoreihin, poistaakseen loistehon verkosta. Tämä hinta tulee siirtymään kuluttajien sähkölaskuihin.
Johtopäätös edellisestä on: on kokonaistaloudellisesti edullisempa käyttää hehkulamppuja.
Tässä laskelmassa ei edes oteta huomioon sitä seikkaa, että hehkulampun tuottama lämpö on pois huoneistojen lämmitysenergin kustannuksista. Huomiotta jää myös se, että energiansäästölamppujen sisältämä elohopea aiheuttaa lisäkustannuksia kuljetuksiin ja kierrätykseen.
Ei ihan heti tule mielen huonommin harkittua ja toteutettua poliittista uudistusta, kun tämä viherliikkeen voimallisesti ajama uudistus.
tiistai 31. elokuuta 2010
Maahanmuuttokeskustelu ja median eliitti
Jokunen päivä lehdet uutisoivat väärinkäytöksistä, joihin somalialaiset maahanmuuttajat ovat syyllistyneet. Maahan tullaan väärennetyillä asiakirjoilla, perhaanyhdistämisiä haetaan ilman mitään sukulaisuusuhdetta.
En nyt halua puuttua siihen, mitä väärinkäytöksiä on tai ei ole tapahtunut. Kiinnitän huomiota median reaktioihin. Useassa valtamediaa edustavassa on asiaa raportoitu perussuomalaisten suosion kasvun kannalta. Ohessa poimintoja.
Miska Rantanen Helsingin Sanomissa valittelee 31.8: ”Ja taas sataa perussuomalaisten laariin.”
http://www.hs.fi/verkkolehti/kotimaa/20100831/artikkeli/Soini+pysytellyt+hiljaa/1135259762618
Yleisradion toimitus oli 30.8 tehnyt samansisältöisen jutun. Toimittaja oli sitä mieltä, että somalien väärinkäytöksistä raportointi sataa perussuomalaisten laariin.
Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko raportoi somalien väärinkäytösepäilyistä. Jutun punainen lanka paljastuu päätöskappaleesta: ”Paljastuksen" myötä Suomen poliittisen kentän maahanmuuttokriittinen pää sai lisää vettä myllyyn ensi kevään eduskuntavaaleja ajatellen. Perussuomalaiset ja Muutos 2011 kiittävät.”
Tästä suhteellisen edustavasta otoksesta käy ilmi se ilmapiiri, jossa Suomen media- ja poliittinen eliitti hengittää. Näiden juttujen sisältö on kovin hapanta. Niiden rivien välissä on viesti, jonka mukaan tällaisisista väärinkäytöksistä ei saisi kirjoittaa, koska sellainen hyödyttää perussuomalaisia.
Suomen media- ja poliittinen eliitti pelkää perussuomalaisia, kuin ruttoa. Heidän kauhuskenaariossaan perussuomalaiset saavat eduskuntavaaleissa 15 paikkaa ja heidät on pakko ottaa mukaan keskusteluihin. Tätä pelkoa median eliitti ei osaa peittää, vaan näyttää sen avoimesti. Väitän, että näin suhtautumalla Helsingin Sanomien, Yleisradion ja muiden eliittitoimitusten demaritoimittajat itse asiassa tekevät eniten hallaa omalle aatteelleen. Uskon, että tuollainen vähättelevät suhtautuminen tulee olemaan se tekijä, joka kaikkein eniten sataa perussuomalaisten laariin.
Teen ennustuksen: perussuomalaiset tulevat saamaan 11% kannatuksen seuraavissa vaaleissa ja ohittavat reilusti vihreät. RKP tulee jäämään reilusti alle puoleen perussuomalaisten kannatuksesta.
En nyt halua puuttua siihen, mitä väärinkäytöksiä on tai ei ole tapahtunut. Kiinnitän huomiota median reaktioihin. Useassa valtamediaa edustavassa on asiaa raportoitu perussuomalaisten suosion kasvun kannalta. Ohessa poimintoja.
Miska Rantanen Helsingin Sanomissa valittelee 31.8: ”Ja taas sataa perussuomalaisten laariin.”
http://www.hs.fi/verkkolehti/kotimaa/20100831/artikkeli/Soini+pysytellyt+hiljaa/1135259762618
Yleisradion toimitus oli 30.8 tehnyt samansisältöisen jutun. Toimittaja oli sitä mieltä, että somalien väärinkäytöksistä raportointi sataa perussuomalaisten laariin.
Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko raportoi somalien väärinkäytösepäilyistä. Jutun punainen lanka paljastuu päätöskappaleesta: ”Paljastuksen" myötä Suomen poliittisen kentän maahanmuuttokriittinen pää sai lisää vettä myllyyn ensi kevään eduskuntavaaleja ajatellen. Perussuomalaiset ja Muutos 2011 kiittävät.”
Tästä suhteellisen edustavasta otoksesta käy ilmi se ilmapiiri, jossa Suomen media- ja poliittinen eliitti hengittää. Näiden juttujen sisältö on kovin hapanta. Niiden rivien välissä on viesti, jonka mukaan tällaisisista väärinkäytöksistä ei saisi kirjoittaa, koska sellainen hyödyttää perussuomalaisia.
Suomen media- ja poliittinen eliitti pelkää perussuomalaisia, kuin ruttoa. Heidän kauhuskenaariossaan perussuomalaiset saavat eduskuntavaaleissa 15 paikkaa ja heidät on pakko ottaa mukaan keskusteluihin. Tätä pelkoa median eliitti ei osaa peittää, vaan näyttää sen avoimesti. Väitän, että näin suhtautumalla Helsingin Sanomien, Yleisradion ja muiden eliittitoimitusten demaritoimittajat itse asiassa tekevät eniten hallaa omalle aatteelleen. Uskon, että tuollainen vähättelevät suhtautuminen tulee olemaan se tekijä, joka kaikkein eniten sataa perussuomalaisten laariin.
Teen ennustuksen: perussuomalaiset tulevat saamaan 11% kannatuksen seuraavissa vaaleissa ja ohittavat reilusti vihreät. RKP tulee jäämään reilusti alle puoleen perussuomalaisten kannatuksesta.
maanantai 30. elokuuta 2010
Maalämpö ja Helsinki
Olen jonkinverran hämmästellyt Helsingin energian nuivaa suhtautumista maalämpöön. He eivät halua, että kerrostaloyhtiöt ja omakotitalot rakentavat maalämpöpumppuja. Lehdissä ja asiantutijoiden toimesta tämä on tulkittu energiayhtiön ahneudeksi. Maalämmön käyttö vähentää kaukolämmön kulutusta ja Helsingin energian liikevaihtoa. Väite on väärä.
Kuten aina, energia-asiat ovat monitahoisia ja toimittajilla ei riitä intoa tai taitoa penkoa asioita pintaa syvemmältä. Nimittäin, asian tarkempi analyysi paljastaa, että maalämmön käyttö Helsingin talojen lämmitykseen voi itse asiassa kasvattaa kaupungin kokonaisenergiankulutusta. Mistä tämä paradoksi tulee?
Kyse on sähkön- ja lämmöntuotannon yhteiskäytön luomasta tehokkuusedusta. Lämpövoimalaitoksen hyötysuhde on korkeintaan noin 30%. Tämä on yksinkertaista fysiikkaa, lämpövoimakoneen hyötysuhteelle on maksimi, jota ei voi ylittää. Sähkön- ja lämmön yhteistuotannon etuna on lauhdelämmön hyödyntäminen kaukolämpönä. Koska tämä lauhdelämpö voidaan hyödyntää lämmöntuotannossa, yhdistetyn tuotannon hyötysuhde saadaan lähelle 90% tasoa.
Helsingissä 90% lämmityksestä tapahtuu yhdistettynä tuotantona. Toisin, kuin kellokas pääministerimme sanoo, Helsinki on energiankäytön malliopppilas ja edellä kaikkia muita.
Jos maalämpöpumput yleistyvät, se tarkoittaa A) kaukolämmön tarpeen vähenemistä ja B) sähköntuotannon tarpeen kasvua. Tämä muuttaa näiden tuotantojen keskinäistä suhdetta ja johtaa siihen, että suuri osa lauhdelämmöstä muuttuu tarpeettomaksi. Seurauksena on Helsingin energiatuotannon kokonaishyötysuhteen aleneminen. Lopputuloksena on energiankäytön lisääntyminen, eikä aleneminen. Maalämpöpumput Helsingissä ovat kansantalouden ja CO2 päästöjen rajoittamisen kannalta haitallisia.
Kuten aina, energia-asiat ovat monitahoisia ja toimittajilla ei riitä intoa tai taitoa penkoa asioita pintaa syvemmältä. Nimittäin, asian tarkempi analyysi paljastaa, että maalämmön käyttö Helsingin talojen lämmitykseen voi itse asiassa kasvattaa kaupungin kokonaisenergiankulutusta. Mistä tämä paradoksi tulee?
Kyse on sähkön- ja lämmöntuotannon yhteiskäytön luomasta tehokkuusedusta. Lämpövoimalaitoksen hyötysuhde on korkeintaan noin 30%. Tämä on yksinkertaista fysiikkaa, lämpövoimakoneen hyötysuhteelle on maksimi, jota ei voi ylittää. Sähkön- ja lämmön yhteistuotannon etuna on lauhdelämmön hyödyntäminen kaukolämpönä. Koska tämä lauhdelämpö voidaan hyödyntää lämmöntuotannossa, yhdistetyn tuotannon hyötysuhde saadaan lähelle 90% tasoa.
Helsingissä 90% lämmityksestä tapahtuu yhdistettynä tuotantona. Toisin, kuin kellokas pääministerimme sanoo, Helsinki on energiankäytön malliopppilas ja edellä kaikkia muita.
Jos maalämpöpumput yleistyvät, se tarkoittaa A) kaukolämmön tarpeen vähenemistä ja B) sähköntuotannon tarpeen kasvua. Tämä muuttaa näiden tuotantojen keskinäistä suhdetta ja johtaa siihen, että suuri osa lauhdelämmöstä muuttuu tarpeettomaksi. Seurauksena on Helsingin energiatuotannon kokonaishyötysuhteen aleneminen. Lopputuloksena on energiankäytön lisääntyminen, eikä aleneminen. Maalämpöpumput Helsingissä ovat kansantalouden ja CO2 päästöjen rajoittamisen kannalta haitallisia.
tiistai 24. elokuuta 2010
Sikainfluenssa ja narkolepsia
Eilisissä uutisissa kuulimme, että lääkäreitä syytetään lepsuilusta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja ministeri sanoivat, että lastenlääkärien puutteellisen ammattitaidon takia (suora lainaus ministeri Risikolta YLE 21.30 uutisista) narkolepsian yhteyttä sikainfluessarokotteeseen ei havaittu niin nopeasti, kuin olisi ollut mahdollista.
Olisin ajatellut, että pääuutinen koskee Pandemrix rokotteiden antamisen keskeyttämistä. Se oli kerrottu, mutta hyvin nopeasti siirryttiin kertomaan lääkäreiden ammattitaidon puutteesta tässä asiassa. Ministeri oli saatu kommentoimaan asiaa.
Näitä narkolepsia tapauksia on joulukuun jälkeen löytynyt 15 kappaletta. Tämä tarkoittaa 1.8 tapausta kuukaudessa. Wikipedian mukaan normaali esiintyminen on tapausta vuodessa 6 vuodessa, siis 0.5 tapausta kuukaudessa.
Ajatellaan tätä tilastoa lääkäreiden kannalta. Ottaen huomioon lääkäreiden kokonaislukumäärän, suurin osa lääkäreistä ei ole saanut tarkasteltavana aikana vastaanotolleen yhtään narkolepsiatapausta. Kaiken todennäköisyyden mukaan 15 lääkäriä, jotka sijaitsevat ympäri maata, ovat kukin saaneet yhden tapauksen. Voidaan todeta, että yksikään yksittäinen lääkäri ei mitenkään ole voinut tehdä sellaista perusteltua johtopäätöstä, että narkolepsiaa esiintyy enemmän, kuin pitäisi.
Olisiko yksittäinen lääkäri voinut nähdä korrelaation sikainfluenssarokotteen saaneen lapsen ja narkolepsiatapauksen esiintymisen välillä? Minusta sekin on tilastollisesti kovin vaikeaa. THL:n sivujen mukaan rokotteita on annettu puolelle väestöstä. Ottaen huomioon näytteenottojen pienen määrän, ei tällaista päättelyä olisi voinut tehdä – ei ainakaan yksittäinen lääkäri, tai yksittäinen sairaanhoitopiiri.
Sen sijaan, voi hyvällä syyllä kysyä, miksi Suomessa ei ole keskitettyä tietojärjestelmää, johon kaikki potilastiedot kerättäisiin. Jos olisi yksi tietokanta, johon tämän pienen maan sairaustiedot kerääntyisivät, olisi ollut mahdollista saada nopeasti tietoa narkolepsian poikkeuksellisen suuresta esiintymistaajuudesta rokotuksen aloitusten jälkeen.
Tosin, edes keskitetty maanlaajuinen seuranta ei olisi ollut aukotonta, johtuen näytteiden pienestä määrästä. Otetaan aluksi vaatimukseksi se, että jo kolmen kuukauden (maaliskuussa) seurannan jälkeen olisi pitänyt havaita kohonnut narkolepsiatapausten määrä. Lasketaan sitten, että mitä tilastollista merkittävyyttä kolmen kuukauden tilasto olisi voinut antaa.
Kolmen kuukauden aikana esiintyy 5.4 tapausta. Oletetaan, että lapsia edustava populaatio-osuus on 20% väestöstä. Silloin narkolepsiaa on esiintynyt koko kyseessä olevassa populaatiossa puoli promillen sadasosaa. Mikä on tämän näytteenoton luottamusväli? Se on 0.2 promillea. Siis, 5.4 tapausta kolmessa kuukaudessa mahtuu erittäin suurella marginaalilla 95% luottamusvälin sisään. Näinollen, edes keskitetty maanlaajuinen tapausten seuranta ei olisi kolmen kuukauden aikana pystynyt paljastamaan narkolepsia ongelmaa.
Tästä seuraa johtopäätös: itse asiassa on päästy aika nopeasti ongelman juurille. Lääkärit ovat olleet hyvin tilanteen hermolla ja ovat pystyneet varoittamaan asiasta ajoissa.
Minusta nuo tilastot ovat selvää kauraa kenelle tahansa, joka tietää jotain tilastomatematiikasta. Siihen ei tarvita, kuin lukion lyhyen matematiikan tiedot. On vaikea uskoa, etteikö Risikon organisaatiossa tai terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa osattaisi tilastomatematiikkaa.
Kaikki tämä saa minut ajattelemaan asiaa toiselta kannalta. Miksi oli niin tärkeää tuoda tämä epäily lääkäreiden toiminnasta esiin juuri samana hetkenä, kun ilmoitettiin rokotusten lopettamisesta? Ottaen huomioon edellämainittujen tilastojen todistusvoiman, herää melko perusteltu epäilys siitä, että huomio haluttiin kääntää pois jostain ikävästä asiasta.
Minusta olennaiset kysymykset ovat:
- Vastaavia tapauksia ei ole esiintynyt muualla, kuin Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa käytetään erilaista rokotteen tehosteainetta, kuin useimmissa muissa maissa. Kuka päätti tämän tehosteen lisäämisestä ja, miten sen vaikutukset on tutkittu? Onko tutkittu sen ja Pandemrixin yhteisvaikutusta?
- Oliko koko kansaa koskevan rokotusohjelman aloittaminen alunperinkään perusteltua? Jälkiviisaus on tietysti helppoa, mutta nykyisen tiedon valossa voidaan todeta, että tauti ei ollut erityisen vaarallinen.
- Onko itse asiassa 15 tapausta (joulukuusta heinäkuuhun) vielä tilastollisesti merkittävä tapausten määrä? Minun tilastomatematiikan kaavojeni mukaan ei ole ja tämä narkolepsia asia ei itse asiassa olisi saanut olla peruste rokotusten lopettamiseen. Onko todellinen syy jossain muualla?
Olisin ajatellut, että pääuutinen koskee Pandemrix rokotteiden antamisen keskeyttämistä. Se oli kerrottu, mutta hyvin nopeasti siirryttiin kertomaan lääkäreiden ammattitaidon puutteesta tässä asiassa. Ministeri oli saatu kommentoimaan asiaa.
Näitä narkolepsia tapauksia on joulukuun jälkeen löytynyt 15 kappaletta. Tämä tarkoittaa 1.8 tapausta kuukaudessa. Wikipedian mukaan normaali esiintyminen on tapausta vuodessa 6 vuodessa, siis 0.5 tapausta kuukaudessa.
Ajatellaan tätä tilastoa lääkäreiden kannalta. Ottaen huomioon lääkäreiden kokonaislukumäärän, suurin osa lääkäreistä ei ole saanut tarkasteltavana aikana vastaanotolleen yhtään narkolepsiatapausta. Kaiken todennäköisyyden mukaan 15 lääkäriä, jotka sijaitsevat ympäri maata, ovat kukin saaneet yhden tapauksen. Voidaan todeta, että yksikään yksittäinen lääkäri ei mitenkään ole voinut tehdä sellaista perusteltua johtopäätöstä, että narkolepsiaa esiintyy enemmän, kuin pitäisi.
Olisiko yksittäinen lääkäri voinut nähdä korrelaation sikainfluenssarokotteen saaneen lapsen ja narkolepsiatapauksen esiintymisen välillä? Minusta sekin on tilastollisesti kovin vaikeaa. THL:n sivujen mukaan rokotteita on annettu puolelle väestöstä. Ottaen huomioon näytteenottojen pienen määrän, ei tällaista päättelyä olisi voinut tehdä – ei ainakaan yksittäinen lääkäri, tai yksittäinen sairaanhoitopiiri.
Sen sijaan, voi hyvällä syyllä kysyä, miksi Suomessa ei ole keskitettyä tietojärjestelmää, johon kaikki potilastiedot kerättäisiin. Jos olisi yksi tietokanta, johon tämän pienen maan sairaustiedot kerääntyisivät, olisi ollut mahdollista saada nopeasti tietoa narkolepsian poikkeuksellisen suuresta esiintymistaajuudesta rokotuksen aloitusten jälkeen.
Tosin, edes keskitetty maanlaajuinen seuranta ei olisi ollut aukotonta, johtuen näytteiden pienestä määrästä. Otetaan aluksi vaatimukseksi se, että jo kolmen kuukauden (maaliskuussa) seurannan jälkeen olisi pitänyt havaita kohonnut narkolepsiatapausten määrä. Lasketaan sitten, että mitä tilastollista merkittävyyttä kolmen kuukauden tilasto olisi voinut antaa.
Kolmen kuukauden aikana esiintyy 5.4 tapausta. Oletetaan, että lapsia edustava populaatio-osuus on 20% väestöstä. Silloin narkolepsiaa on esiintynyt koko kyseessä olevassa populaatiossa puoli promillen sadasosaa. Mikä on tämän näytteenoton luottamusväli? Se on 0.2 promillea. Siis, 5.4 tapausta kolmessa kuukaudessa mahtuu erittäin suurella marginaalilla 95% luottamusvälin sisään. Näinollen, edes keskitetty maanlaajuinen tapausten seuranta ei olisi kolmen kuukauden aikana pystynyt paljastamaan narkolepsia ongelmaa.
Tästä seuraa johtopäätös: itse asiassa on päästy aika nopeasti ongelman juurille. Lääkärit ovat olleet hyvin tilanteen hermolla ja ovat pystyneet varoittamaan asiasta ajoissa.
Minusta nuo tilastot ovat selvää kauraa kenelle tahansa, joka tietää jotain tilastomatematiikasta. Siihen ei tarvita, kuin lukion lyhyen matematiikan tiedot. On vaikea uskoa, etteikö Risikon organisaatiossa tai terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa osattaisi tilastomatematiikkaa.
Kaikki tämä saa minut ajattelemaan asiaa toiselta kannalta. Miksi oli niin tärkeää tuoda tämä epäily lääkäreiden toiminnasta esiin juuri samana hetkenä, kun ilmoitettiin rokotusten lopettamisesta? Ottaen huomioon edellämainittujen tilastojen todistusvoiman, herää melko perusteltu epäilys siitä, että huomio haluttiin kääntää pois jostain ikävästä asiasta.
Minusta olennaiset kysymykset ovat:
- Vastaavia tapauksia ei ole esiintynyt muualla, kuin Suomessa ja Ruotsissa. Suomessa käytetään erilaista rokotteen tehosteainetta, kuin useimmissa muissa maissa. Kuka päätti tämän tehosteen lisäämisestä ja, miten sen vaikutukset on tutkittu? Onko tutkittu sen ja Pandemrixin yhteisvaikutusta?
- Oliko koko kansaa koskevan rokotusohjelman aloittaminen alunperinkään perusteltua? Jälkiviisaus on tietysti helppoa, mutta nykyisen tiedon valossa voidaan todeta, että tauti ei ollut erityisen vaarallinen.
- Onko itse asiassa 15 tapausta (joulukuusta heinäkuuhun) vielä tilastollisesti merkittävä tapausten määrä? Minun tilastomatematiikan kaavojeni mukaan ei ole ja tämä narkolepsia asia ei itse asiassa olisi saanut olla peruste rokotusten lopettamiseen. Onko todellinen syy jossain muualla?
maanantai 23. elokuuta 2010
Diplomatiaa
Jyrki Katainen ja Alexander Stubb ovat harrastaneet diplomatiaa He ovat pitäneet puheita, joissa on tuotu esiin Venäjän heikkouksia ja osin turhamaisuutta. Heidän julkisesti lausumansa mielipide on, että Venäjä on valtio, joka leikkii suurvaltaa, vaikka oikeasti on Hollannin kokoinen pikkumaa.
Olen ollut yrityselämässä 25 vuotta. En varmaan ole sinä aikana paljoa oppinut. Mutta, muutama jäi mieleen.
Opetus numero yksi: mitä ikinä teen tai sanon, sillä pitää olla jokin perimmäistä tavoitettani ajava tarkoitus. Työhön käytetty aika on rahaa ja sitä ei kannata tuhlata muuhun, kuin sellaiseen josta on hyötyä – pitkällä tai lyhyellä tähtäimellä.
Opetus numero kaksi: asiakkaita, yhteistyökumppaneita on aina kohdeltava arvostavasti. Jos en pidä asiakkaan jostain ominaisuudesta, pidän mölyt mahassani. Harvemmin tulee kauppaa sellaiselle myyjälle, joka haukkuu kauppakumppanin ennen neuvotteluja.
Opetus numero kolme: harkitse ja suunnittele tulevat toimenpiteesi. Pohdi, mitä vaikutuksia tekemäsi toimenpiteet aiheuttavat. Pahimmat virheet syntyvät suunnittelemattomista hetken mielijohteessa tehdyistä tempauksista. Näitä tulee tehtyä vähemmän, mikäli olet suunnitellut toimintasi tarkemmin.
Opetus numero neljä: ”get your facts right stupid”. Katainen ja Stubb olisivat voineet tarkistaa faktat ennen puheitaan. OECD raportin mukaan Venäjän talous on maailman kuudenneksi suurin, samaa kokoa Saksan kanssa, mikäli kaikki seikat huomioidaan. Erityisen pahalta tämä asia näyttää Kataisen osalta. Taloudesta vastaavan ministerin pitäisi osata numerot. Venäjä on Suomen rajanaapuri ja vaikuttaa olennaiselta osalta Suomen talouden kehitykseen.
Mielestäni Kataisen ja Stubbin esitys oli hyvä esimerkki alkeellisista virheistä, joihin kokenut poliitikko tai valtiomies ei voisi sortua. Tätä kaksikkoa katsoessani tulee mieleen kaksi innokasta pikkupoikaa.
Tyhmyys ja kokemattomuus yhdistettynä ahkeruuteen on paha yhdistelmä.
Olen ollut yrityselämässä 25 vuotta. En varmaan ole sinä aikana paljoa oppinut. Mutta, muutama jäi mieleen.
Opetus numero yksi: mitä ikinä teen tai sanon, sillä pitää olla jokin perimmäistä tavoitettani ajava tarkoitus. Työhön käytetty aika on rahaa ja sitä ei kannata tuhlata muuhun, kuin sellaiseen josta on hyötyä – pitkällä tai lyhyellä tähtäimellä.
Opetus numero kaksi: asiakkaita, yhteistyökumppaneita on aina kohdeltava arvostavasti. Jos en pidä asiakkaan jostain ominaisuudesta, pidän mölyt mahassani. Harvemmin tulee kauppaa sellaiselle myyjälle, joka haukkuu kauppakumppanin ennen neuvotteluja.
Opetus numero kolme: harkitse ja suunnittele tulevat toimenpiteesi. Pohdi, mitä vaikutuksia tekemäsi toimenpiteet aiheuttavat. Pahimmat virheet syntyvät suunnittelemattomista hetken mielijohteessa tehdyistä tempauksista. Näitä tulee tehtyä vähemmän, mikäli olet suunnitellut toimintasi tarkemmin.
Opetus numero neljä: ”get your facts right stupid”. Katainen ja Stubb olisivat voineet tarkistaa faktat ennen puheitaan. OECD raportin mukaan Venäjän talous on maailman kuudenneksi suurin, samaa kokoa Saksan kanssa, mikäli kaikki seikat huomioidaan. Erityisen pahalta tämä asia näyttää Kataisen osalta. Taloudesta vastaavan ministerin pitäisi osata numerot. Venäjä on Suomen rajanaapuri ja vaikuttaa olennaiselta osalta Suomen talouden kehitykseen.
Mielestäni Kataisen ja Stubbin esitys oli hyvä esimerkki alkeellisista virheistä, joihin kokenut poliitikko tai valtiomies ei voisi sortua. Tätä kaksikkoa katsoessani tulee mieleen kaksi innokasta pikkupoikaa.
Tyhmyys ja kokemattomuus yhdistettynä ahkeruuteen on paha yhdistelmä.
torstai 15. heinäkuuta 2010
Alkuluvut ja maailman rakenne
Luen lisää tietoa Riemannin hypoteesistä ja alkuluvuista.
Olen aina ollut sitä mieltä, että alkuluvut ovat tavalla tai toisella fysiikan ja matematiikan ydin – perusta. Jo antiikin kreikkalaiset todistivat, että kaikki luonnolliset luvut voidaan lausua alkulukujen tulona. Alkuluvut ovat kanta, josta kaikki luvut voidaan muodostaa.
Alkulukujen tiheys näyttää muistuttavan atomin energiatasoja. Kirjallisuudesta löydän, että isojen atomien energiatasot seuraavat hyvin tarkkaan alkulukujen tiheysfunktiota:
http://seedmagazine.com/content/article/prime_numbers_get_hitched/
Minusta tämä fysikaalisen maailman ja abstraktin matemaattisen lukuteorian yhteys kertoo jotain syvällistä maailman rakenteesta.
Tehdään pieni ajatuskoe. Oletetaan, että elektroni on kaksidimensionaalisessa potentiaalikentässä X-akselilla, jonka voimakkuus on V(x). Silloin aikainvariantti Schrödingerin aaltoyhtälö kirjoitetaan seuraavasti:
Kvanttifysiikasta tiedämme, että energiatasot ovat kvantittuneet. Siis Schrödingerin yhtälössä E voi saada vain tiettyjä diskreettejä arvoja, jotka ovat riippuvaisia potentiaalifunktiosta V(x). Sallitut energiatasot ovat En. Silloin vallitsee seuraava yksikäsitteinen funktionaalinen relaatio:
V(x) => En
Asetetaan En = e0pi
Tässä pi vastaa i:ttä alkulukua. Siis sekvenssi: 1, 2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 23…
Hypoteesini on seuraava: on mahdollista valita potentiaalifunktio V(x) siten, että En = e0pi, missä pi vastaa i:ttä alkulukua. Siis sekvenssi: 1, 2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 23…
Tätä hypoteesiä on yritetty todistaa seuraavassa:
http://streaming.ictp.trieste.it/preprints/P/97/199.pdf
Valitettavasti tuo todistus on hieman keskeneräinen, eivätkä omat taitoni riitä funktion V(x) laskemiseen. Mikäli V(x) osattaisiin laskea suljetussa muodossa, sen rakenteesta todennäköiseti paljastuisi asioita, jotka kertovat paljon maailman rakenteesta. Pythagoras rakensi aikanaan osan maailmakuvaansa lukujen, erityisesti alkulukujen ympärille. Hänen kulttinsa jäsenet palvoivat numeroita lähes uskonnollisesti ja uskoivat niiden sellittävän koko maailman rakenteen. Näyttää siltä, että Pythagoras oli oikeassa.
Olen aina ollut sitä mieltä, että alkuluvut ovat tavalla tai toisella fysiikan ja matematiikan ydin – perusta. Jo antiikin kreikkalaiset todistivat, että kaikki luonnolliset luvut voidaan lausua alkulukujen tulona. Alkuluvut ovat kanta, josta kaikki luvut voidaan muodostaa.
Alkulukujen tiheys näyttää muistuttavan atomin energiatasoja. Kirjallisuudesta löydän, että isojen atomien energiatasot seuraavat hyvin tarkkaan alkulukujen tiheysfunktiota:
http://seedmagazine.com/content/article/prime_numbers_get_hitched/
Minusta tämä fysikaalisen maailman ja abstraktin matemaattisen lukuteorian yhteys kertoo jotain syvällistä maailman rakenteesta.
Tehdään pieni ajatuskoe. Oletetaan, että elektroni on kaksidimensionaalisessa potentiaalikentässä X-akselilla, jonka voimakkuus on V(x). Silloin aikainvariantti Schrödingerin aaltoyhtälö kirjoitetaan seuraavasti:
Kvanttifysiikasta tiedämme, että energiatasot ovat kvantittuneet. Siis Schrödingerin yhtälössä E voi saada vain tiettyjä diskreettejä arvoja, jotka ovat riippuvaisia potentiaalifunktiosta V(x). Sallitut energiatasot ovat En. Silloin vallitsee seuraava yksikäsitteinen funktionaalinen relaatio:
V(x) => En
Asetetaan En = e0pi
Tässä pi vastaa i:ttä alkulukua. Siis sekvenssi: 1, 2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 23…
Hypoteesini on seuraava: on mahdollista valita potentiaalifunktio V(x) siten, että En = e0pi, missä pi vastaa i:ttä alkulukua. Siis sekvenssi: 1, 2, 3, 5, 7, 11, 13, 17, 23…
Tätä hypoteesiä on yritetty todistaa seuraavassa:
http://streaming.ictp.trieste.it/preprints/P/97/199.pdf
Valitettavasti tuo todistus on hieman keskeneräinen, eivätkä omat taitoni riitä funktion V(x) laskemiseen. Mikäli V(x) osattaisiin laskea suljetussa muodossa, sen rakenteesta todennäköiseti paljastuisi asioita, jotka kertovat paljon maailman rakenteesta. Pythagoras rakensi aikanaan osan maailmakuvaansa lukujen, erityisesti alkulukujen ympärille. Hänen kulttinsa jäsenet palvoivat numeroita lähes uskonnollisesti ja uskoivat niiden sellittävän koko maailman rakenteen. Näyttää siltä, että Pythagoras oli oikeassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)