Ilmastokeskustelussa usein peräänkuulutetaan asiantuntemusta. Skeptisesti ilmastonmuutokseen suhtautuvat usein tyrmätään sillä perusteella, että heillä ei ole asiantuntemusta.
Hyvä niin. Uskon itsekin, että pitää olla edes jotain alan koulutuspohjaa, jotta pystyy ilmaston kompleksisia järjestelmiä kunnolla ymmärtämään.
Hetken voisi tarkastella sitä asiantuntemusta, jolla Suomen ilmastopolitiikkaa johdetaan. Oras Tynkkynen on valtioneuvoston ilmastoasioiden neuvonantaja. Hän on nyt 32 vuotiaana saanut valmiiksi gradunsa Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselta. Oraksen tutkimus on selvittänyt lihavien representaatiota TV sarjoissa.
http://tutkielmat.uta.fi/pdf/gradu04003.pdf
Varmaan ihan hyvä gradututkielmä Tynkkyseltä. Mutta, mikä tekee Tynkkysestä ilmastoasiantuntijan?
Samaan aikaan Oras on myös valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija. Olen ehkä ymmärtänyt asian väärin, mutta mielestäni tämän tapaisessa roolissa toimivalta henkilöltä odotetaan vankkaa asioiden osaamista, jotta hän pystyisi tarjoamaan poliittisille päätöksentekijöille oikeata ja neutraalia tietoa. Nythän ollaan tekemässä merkittäviä ilmastopoliittisia päätöksiä. Mielelläni ajattelisin, että nämä kauaskantoiset päätökset tehdään parhaan mahdollisen tiedon ja osaamisen pohjalta.
Olen muutamaan kertaan yrittänyt kuunnella, mitä Oras Tynkkysellä on sanottavana ilmastonmuutoksesta. Olen kuullut kolme kommenttia:
- Ilmastonmuutos on tosi asia, koska asian takana on 1500 tutkijan konsensus.
- Climategate on merkityksetöntä, koska se perustuu vain "out of context" viestien tulkintaan.
- Ilmastoskeptikoita ei kannata kuunnella, koska heillä ei ole tarvittavaa asiantuntemusta.
Toivotaan, että valtioneuvostolla on muitakin neuvonantajia. Minä en luottaisi tärkeissä päätöksissä tällaiseen "asiantuntijaan".
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
tiistai 9. helmikuuta 2010
Resonoivien kelojen paradoksi selvisi
Resonoivien kelojen paradoksi selvisi minulle tänään.
Periaatteet:
- Ei voi olla kyse sähkömagneettisesta aallosta, koska silloinhan hukataan energiaa.Huono hyötysuhde.
- Magneettikentän generointi ei kuluta energiaa. Jos laitan kelan tyhjään avaruuteen, voin laittaa siitä vaikka mitä virtoja, mutta magneettikenttä ei tee työtä (sähkömagneettinen aalto sen sijaan kuluttaisi energiaa).
- Primäärikelassa on iso virta (koska se on viritetty). Suuri virta tarkoittaa suurta magneettikenttää.
- Se osa magneettikentästä, joka kiertää toisen kelan kautta, saa aikaan isomman energiasiirron (koska vuo on isompi).
- Se osa magneettikentästä, joka ei mene kelan kautta ei tee työtä, joten energiaa ei kulu. Tästä johtuu hyvä hyötysuhde, vaikka keskinäisinduktanssi onkin pieni.
On sinänsä mielenkiintoista, miten joskus vanhat keksinnöt heräävät henkiin pitkien aikojen jälkeen. Tesla keksi langattoman energiansiirron sata vuotta sitten, mutta vasta nyt sitä aletaan käyttää.
Sama koskee sähköautoja. Sähköautot olivat vallitsevia sata vuotta sitten. Niitä oli Amerikan pikkukaupungit täynnä. Sitten tuli paremmat tiet, halpa öljy – ja Henry Ford.
Periaatteet:
- Ei voi olla kyse sähkömagneettisesta aallosta, koska silloinhan hukataan energiaa.Huono hyötysuhde.
- Magneettikentän generointi ei kuluta energiaa. Jos laitan kelan tyhjään avaruuteen, voin laittaa siitä vaikka mitä virtoja, mutta magneettikenttä ei tee työtä (sähkömagneettinen aalto sen sijaan kuluttaisi energiaa).
- Primäärikelassa on iso virta (koska se on viritetty). Suuri virta tarkoittaa suurta magneettikenttää.
- Se osa magneettikentästä, joka kiertää toisen kelan kautta, saa aikaan isomman energiasiirron (koska vuo on isompi).
- Se osa magneettikentästä, joka ei mene kelan kautta ei tee työtä, joten energiaa ei kulu. Tästä johtuu hyvä hyötysuhde, vaikka keskinäisinduktanssi onkin pieni.
On sinänsä mielenkiintoista, miten joskus vanhat keksinnöt heräävät henkiin pitkien aikojen jälkeen. Tesla keksi langattoman energiansiirron sata vuotta sitten, mutta vasta nyt sitä aletaan käyttää.
Sama koskee sähköautoja. Sähköautot olivat vallitsevia sata vuotta sitten. Niitä oli Amerikan pikkukaupungit täynnä. Sitten tuli paremmat tiet, halpa öljy – ja Henry Ford.
maanantai 8. helmikuuta 2010
Langaton tehon siirto
Tutkimuksissani sähkömagnetiikan alueella törnäsin Nikola Teslaan ja hänen ideaansa sadan vuoden takaa. Kyse on sähkömagnettisesta tehonsiirrosta hyödyntäen resonoivia induktansseja.
Nyt sadan vuoden jälkeen Teslan aikanaan jopa patentoima keskintö on kokenut renessanssin. Intel on kehittämässä tekniikka siten, että kannettavat tietokoneet ja kännykät voitaisiin ladata helposti ilman johtoja.
Ajatus on, että lähettävä kela viritetään sarjakapasitansslla johonkin taajuuteen. Vastaanottopäässä on samaten kela, jossa on LC visitys samaan taajuuteen. Juuri nyt asiaa kehittää esimerkiksi Intel:
http://en.wikipedia.org/wiki/Wireless_Resonant_Energy_Link
Keskinäisinduktanssi on pieni, koska tyypillisesti nämä kelat ovat niin kaukana toisistaan, että vain pieni osa kelan magneettivuosta menee toisen kelan kautta. Normaalitilanteessa sähkömagneettisella induktiolla tehoa ei siis siirry. Ei ainakaan niin, että kannettavaa tietokonetta voisi ladata.
Tämä kaikki on selvää kauraa. Muuntajan toisiosta ei tule tehoa, jos keskinäisinduktanssi on pieni.
Mutta, kaikki muuttuu erilaiseksi, kun molemmat kelat viritetään sarjakondensaattoreilla tiettyyn taajuuteen. Jostain kumman syystä tehoa rupeaa silloin siirtymään. Vielä hämmästyttävämpää on se, että tehoa siirtyy sitä enemmän, mitä pienempi keskinäisinduktanssi (tai ”coupling”) on. Perusinsinöörin mielestä pitäisi mennä toisin päin.
Jotain outoa tuossa tapahtuu, mutta en ymmärrä mitä.
Joka tapauksessa, näyttää siltä, että tulevaisuudessa päästään eroon kännyköiden, kameroiden ja läppäreiden latausjohdoista. Lentokentillä, ravintoloissa, kahviloissa, toimistoissa ja kotona laitteiden akut latautuvat itsekseen.
Ohessa laskelmat. Jos joku pystyy selittämään, mikä on tämän paradoksin selitys, olisin enemmän kuin kiitollinen.
Nyt sadan vuoden jälkeen Teslan aikanaan jopa patentoima keskintö on kokenut renessanssin. Intel on kehittämässä tekniikka siten, että kannettavat tietokoneet ja kännykät voitaisiin ladata helposti ilman johtoja.
Ajatus on, että lähettävä kela viritetään sarjakapasitansslla johonkin taajuuteen. Vastaanottopäässä on samaten kela, jossa on LC visitys samaan taajuuteen. Juuri nyt asiaa kehittää esimerkiksi Intel:
http://en.wikipedia.org/wiki/Wireless_Resonant_Energy_Link
Keskinäisinduktanssi on pieni, koska tyypillisesti nämä kelat ovat niin kaukana toisistaan, että vain pieni osa kelan magneettivuosta menee toisen kelan kautta. Normaalitilanteessa sähkömagneettisella induktiolla tehoa ei siis siirry. Ei ainakaan niin, että kannettavaa tietokonetta voisi ladata.
Tämä kaikki on selvää kauraa. Muuntajan toisiosta ei tule tehoa, jos keskinäisinduktanssi on pieni.
Mutta, kaikki muuttuu erilaiseksi, kun molemmat kelat viritetään sarjakondensaattoreilla tiettyyn taajuuteen. Jostain kumman syystä tehoa rupeaa silloin siirtymään. Vielä hämmästyttävämpää on se, että tehoa siirtyy sitä enemmän, mitä pienempi keskinäisinduktanssi (tai ”coupling”) on. Perusinsinöörin mielestä pitäisi mennä toisin päin.
Jotain outoa tuossa tapahtuu, mutta en ymmärrä mitä.
Joka tapauksessa, näyttää siltä, että tulevaisuudessa päästään eroon kännyköiden, kameroiden ja läppäreiden latausjohdoista. Lentokentillä, ravintoloissa, kahviloissa, toimistoissa ja kotona laitteiden akut latautuvat itsekseen.
Ohessa laskelmat. Jos joku pystyy selittämään, mikä on tämän paradoksin selitys, olisin enemmän kuin kiitollinen.
tiistai 2. helmikuuta 2010
Eläketase
Uutisissa on paljon puhetta eläkeiän nostosta.
Ihmisiä halutaan pitää kolme vuotta pidempään työelämässä. Muuten ei saada näitä lama-aikana otettuja velkoja maksettua. Siitä perimmältään on kysymys. Syömävelan maksusta.
Teen hieman laskelmia ottamalla tilastokeskuksen väestötiedot pohjaksi:
http://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#Vaestonmuutokset
Johtopäätöksiä.
Olen 49 vuotias. Todennäköisyys, että olen elossa eläkeiän alkaessa tämän uuden järjestelmän mukaan on 61%. Vanhassa järjestelmässä todennäköisyys eläkkeellepääsyyn oli 73%.
Tilastollinen odotusarvo eläkevuosilleni on 13 vuotta.
Tämän hetken arvio eläkkeeni määrästä on 2300 euroa kuukaudessa. Siten, odotusarvo saatavasta elaketulosta on noin 300 000 euroa, kun verot huomioidaan.
Karkea arvio maksamistani eläkemaksuista on 420 000 euroa. Olen ollut säännöllisesti töissä 27 vuotta ilman yhtään katkosta. Kyse on nykyarvoon diskontatusta arvosta.
Olen siis rahoittanut Suomen eläkejärjestelmää noin 120 000 euroa enemmän, kuin olisin sieltä saamassa.
Nyt valtio aikoo lyhentää odotettavissa olevaa eläkeaikaa kolme vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että edellämainittu eläketaseeni heikkenee 86 000 euroa. Tämän verran lakimuutos siis siirtää rahaa minulta valtiolle käytettäväksi valtion maksutaseen paikkaamiseen.
Yksinkertaistettu eläketase on siis:
Maksetut eläkemaksut: 420 000 euroa.
Odotusarvo eläketulolle: 214 000 euroa.
-----------------------------------------------
Eläkemaksujen tase: 206 000 euroa.
Johtopäätös on siis: nykyarvoon diskontattuna eläkkeensaaja saa noin puolet maksamistaan eläkemaksuista takaisin eläkkeen muodossa. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin tapauksiin sellaisenaan, mutta toiminee jonkinlaisena osviittana.
Tämä on itse asiassa mielialaa kohottava laskelma. Luulin, että takaisin tulisi paljon pienempi osa.
Seuraavaksi täytyy selvittää, mihin se toinen puolisko katoaa.
Ihmisiä halutaan pitää kolme vuotta pidempään työelämässä. Muuten ei saada näitä lama-aikana otettuja velkoja maksettua. Siitä perimmältään on kysymys. Syömävelan maksusta.
Teen hieman laskelmia ottamalla tilastokeskuksen väestötiedot pohjaksi:
http://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_vaesto.html#Vaestonmuutokset
Johtopäätöksiä.
Olen 49 vuotias. Todennäköisyys, että olen elossa eläkeiän alkaessa tämän uuden järjestelmän mukaan on 61%. Vanhassa järjestelmässä todennäköisyys eläkkeellepääsyyn oli 73%.
Tilastollinen odotusarvo eläkevuosilleni on 13 vuotta.
Tämän hetken arvio eläkkeeni määrästä on 2300 euroa kuukaudessa. Siten, odotusarvo saatavasta elaketulosta on noin 300 000 euroa, kun verot huomioidaan.
Karkea arvio maksamistani eläkemaksuista on 420 000 euroa. Olen ollut säännöllisesti töissä 27 vuotta ilman yhtään katkosta. Kyse on nykyarvoon diskontatusta arvosta.
Olen siis rahoittanut Suomen eläkejärjestelmää noin 120 000 euroa enemmän, kuin olisin sieltä saamassa.
Nyt valtio aikoo lyhentää odotettavissa olevaa eläkeaikaa kolme vuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että edellämainittu eläketaseeni heikkenee 86 000 euroa. Tämän verran lakimuutos siis siirtää rahaa minulta valtiolle käytettäväksi valtion maksutaseen paikkaamiseen.
Yksinkertaistettu eläketase on siis:
Maksetut eläkemaksut: 420 000 euroa.
Odotusarvo eläketulolle: 214 000 euroa.
-----------------------------------------------
Eläkemaksujen tase: 206 000 euroa.
Johtopäätös on siis: nykyarvoon diskontattuna eläkkeensaaja saa noin puolet maksamistaan eläkemaksuista takaisin eläkkeen muodossa. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin tapauksiin sellaisenaan, mutta toiminee jonkinlaisena osviittana.
Tämä on itse asiassa mielialaa kohottava laskelma. Luulin, että takaisin tulisi paljon pienempi osa.
Seuraavaksi täytyy selvittää, mihin se toinen puolisko katoaa.
tiistai 19. tammikuuta 2010
Hazard
Lehdissä on ollut paljon juttuja Kaarina Hazardista. Itse asiassa miiltä jutuilta ei ole voinut välttyä.
Luin siis kohuartikkelin.
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2010011310917932_k9.shtml
Kyllä. Voi sen ymmärtää mediakritiikkinä. Teknisesti artikkelin voi purkaa osiinsa näin:
Kohta 1 - Esitellään Tony Halme:
”Mies oli huumeisiin ja laittomiin aseisiin uponnut sekakäyttäjä, joka oli saanut pysyvän aivovamman. Iso ukko, joka surkeana ja säälittävänä katkokäveli ja sammalsi viimeiset elinvuotensa, jotka päättyivät lehtitietojen mukaan oman käden kautta.”
Kohta 2 - Ihmetellään, miksi media on tällaisesta henkilöstä tehnyt sankarin
”Miten julkisuus tähän suhtautui? Ihaillen. Iltapäivälehdet kiirehtivät julkaisemaan väräjävällä äänellä muisteloita miehestä, ja hyvä ettei kättä lippaan vedetty. ”
Kohta 3 – ilmaistaan kirjoittajan (Hazard) henkilökohtainen mielipide siitä, miksi Tony Halmeesta ei saisi sanoa mitään positiivista
” Mies oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin ja hyvin sopi sinne muiden viihdetaiteilijoiden sekaan. Ei mutta sehän oli unohdetun kansan ääni! Paskat se mikään ääni ollut. Itse asiassa Halme teki kansanedustajana hallaa äänestäjilleen: kun tuommoinen niskamakkara siellä orpona istui, kaikki voivat osoittaa häntä ja sanoa että kattokaa, on täällä niillä toisillakin edustus, ei vain meillä keskipullealla väestöllä, vaikka se oli silkka valhe. Halme oli etninen maskotti; merkki, ei mies.”
Kohta 4 – kritisoidaan mediaa siitä, että Halmeesta yritettiin väkisin repiä vääräntyyppisiä otsikoita
”Kun Halme näytettiin punnitsemassa mandariineja lähikaupassa, ei kuvalla ollut tarkoitus esittää sitä, miten mainio mies hänestä onkaan lutviutunut, vaan alleviivata katastrofia, joksi tämän mullin ja elukan elämä onkaan päässyt menemään. Arkeen kesyyntyminen ei ollut sinnikkään taistelun uuras, hieno lopputulos, vaan kuohittu mahtisonni.”
Kohta 5 – todetaan, että media sai, mitä oli hakemassa eli isot ja näyttävät otsikot
”Meni oikealla hetkellä. Ymmärsi mennä. Kuten Elvis oksennukseensa tai Marilyn lääkkeisiin. Tahdomme loppuun dramaattisen käänteen, emme kiusallista hiipumista, joka on kaikkien osa. Ja tämän testosteronilla, anabolisilla steroideilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla itsensä mieheksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty."
Tuossa on siis purettu artikkeli osiinsa. Ymmärrän, logiikan.
Sitten se mediakritiikin kritiikki omalta osaltani.
En minä ainakaan nähnyt Tony Halmeesta tehtävän jotain sankarimyyttiä. Päinvastoin, kaikki ongelmat kyllä kerrottiin tarkkaan. Eikä niissä kuolinkertomuksissa tietysti vainajaa haukuttu. Olisiko pitänyt? Ja Timo Soini sanoi muutaman kauniin sanan ystävästään. Eikö olisi saanut?
Olen kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tuon artikkelin kielenkäyttö on pöyristyttävää. Ymmärrän hyvin, että se on koettu erittäin loukkaavana varsinkin, kun ihminen on kuollut traagisesti pari päivää aikaisemmin. Olen kuvitellut, että on olemassa jokin käyttäytymiskoodi, jonka mukaan vainajaa ei ainakaan ihan heti lyödä kovimman mukaan. Näköjään ei ole.
Luulin myös, että on olemassa jotain universaaleja inhimillisiä arvoja. Kuten vaikka se, että ihmisarvo se on elämässään epäonnistuneellakin. Olin väärässä.
Minun mielestäni tämä artikkeli kertoo paljon tästä ajasta. En vain valitettavasti osaa vielä sanoa, mitä tarkkaan ottaen. Aika masentavaa suoraan sanoen.
Luin siis kohuartikkelin.
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2010011310917932_k9.shtml
Kyllä. Voi sen ymmärtää mediakritiikkinä. Teknisesti artikkelin voi purkaa osiinsa näin:
Kohta 1 - Esitellään Tony Halme:
”Mies oli huumeisiin ja laittomiin aseisiin uponnut sekakäyttäjä, joka oli saanut pysyvän aivovamman. Iso ukko, joka surkeana ja säälittävänä katkokäveli ja sammalsi viimeiset elinvuotensa, jotka päättyivät lehtitietojen mukaan oman käden kautta.”
Kohta 2 - Ihmetellään, miksi media on tällaisesta henkilöstä tehnyt sankarin
”Miten julkisuus tähän suhtautui? Ihaillen. Iltapäivälehdet kiirehtivät julkaisemaan väräjävällä äänellä muisteloita miehestä, ja hyvä ettei kättä lippaan vedetty. ”
Kohta 3 – ilmaistaan kirjoittajan (Hazard) henkilökohtainen mielipide siitä, miksi Tony Halmeesta ei saisi sanoa mitään positiivista
” Mies oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin ja hyvin sopi sinne muiden viihdetaiteilijoiden sekaan. Ei mutta sehän oli unohdetun kansan ääni! Paskat se mikään ääni ollut. Itse asiassa Halme teki kansanedustajana hallaa äänestäjilleen: kun tuommoinen niskamakkara siellä orpona istui, kaikki voivat osoittaa häntä ja sanoa että kattokaa, on täällä niillä toisillakin edustus, ei vain meillä keskipullealla väestöllä, vaikka se oli silkka valhe. Halme oli etninen maskotti; merkki, ei mies.”
Kohta 4 – kritisoidaan mediaa siitä, että Halmeesta yritettiin väkisin repiä vääräntyyppisiä otsikoita
”Kun Halme näytettiin punnitsemassa mandariineja lähikaupassa, ei kuvalla ollut tarkoitus esittää sitä, miten mainio mies hänestä onkaan lutviutunut, vaan alleviivata katastrofia, joksi tämän mullin ja elukan elämä onkaan päässyt menemään. Arkeen kesyyntyminen ei ollut sinnikkään taistelun uuras, hieno lopputulos, vaan kuohittu mahtisonni.”
Kohta 5 – todetaan, että media sai, mitä oli hakemassa eli isot ja näyttävät otsikot
”Meni oikealla hetkellä. Ymmärsi mennä. Kuten Elvis oksennukseensa tai Marilyn lääkkeisiin. Tahdomme loppuun dramaattisen käänteen, emme kiusallista hiipumista, joka on kaikkien osa. Ja tämän testosteronilla, anabolisilla steroideilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla itsensä mieheksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty."
Tuossa on siis purettu artikkeli osiinsa. Ymmärrän, logiikan.
Sitten se mediakritiikin kritiikki omalta osaltani.
En minä ainakaan nähnyt Tony Halmeesta tehtävän jotain sankarimyyttiä. Päinvastoin, kaikki ongelmat kyllä kerrottiin tarkkaan. Eikä niissä kuolinkertomuksissa tietysti vainajaa haukuttu. Olisiko pitänyt? Ja Timo Soini sanoi muutaman kauniin sanan ystävästään. Eikö olisi saanut?
Olen kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tuon artikkelin kielenkäyttö on pöyristyttävää. Ymmärrän hyvin, että se on koettu erittäin loukkaavana varsinkin, kun ihminen on kuollut traagisesti pari päivää aikaisemmin. Olen kuvitellut, että on olemassa jokin käyttäytymiskoodi, jonka mukaan vainajaa ei ainakaan ihan heti lyödä kovimman mukaan. Näköjään ei ole.
Luulin myös, että on olemassa jotain universaaleja inhimillisiä arvoja. Kuten vaikka se, että ihmisarvo se on elämässään epäonnistuneellakin. Olin väärässä.
Minun mielestäni tämä artikkeli kertoo paljon tästä ajasta. En vain valitettavasti osaa vielä sanoa, mitä tarkkaan ottaen. Aika masentavaa suoraan sanoen.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Piano, Satie, Joplin
Erik Satie
Ostin pianon. Se on kolmas piano, jonka olen elämäni aikana ostanut. Muistan, miten minulla 15 vuotiaana oli yksi haave yli kaiken. Sanoin itselleni, että toivon minulla jonain päivänä olevan asunto ja siellä asunnossa piano, jota voisin soittaa. Kovin paljoa enempää odotuksia minulla ei elämältä ollut. Aikaisemmin ostamani pianot eivät valitettavasti ole olleet minulla käytettävissä, joten tuli uuden oston aika.
Päivä on mennyt opetellessa soittamaan niitä kappaleita, joita 10 vuotta sitten osasin soittaa. Jotkut kappaleet, kuten Maple Leaf Rag, tuntuvat siltä, kuin niitä ei olisi ikinä soittanut. Kymmenen vuotta sitten osasin sen alusta loppuun, mutta nyt tuntuu, kuin en olisi sen nuotteja koskaan nähnytkään.
Maailma on ehtinyt muuttua paljon siitä, kun olen viimeksi soitellut. nykyään nimittäin Youtube toimii erinomaisena apuna soittamiseen. Käytännössä mistä tahansa kappaleesta löytyy lukuisia versioita. On mielenkiintoista vertailla niitä ja erotella erilaisia nyansseja ja tulkintoja. Otetaan vaikka Scott Joplinin Maple Leaf Rag. Siitä, millä tempolla ragtimea pitää soittaa, on monia käsityksiä. Alkuperäisissä nuoteissa Joplin erityisesti varoittaa soittamasta liian nopeasti. Silti moni innostuu nostamaan tempoa.
Tässä alkuperäinen versio Joplinin itsensä soittamana (pianorullista purettu):
http://www.youtube.com/watch?v=reI43yUCaUI
Joku on kuvitellut, että mitä nopeampi, sen parempi (väärä kuvitelma):
http://www.youtube.com/watch?v=_bFwDkh3sW0
Improvisoitu tuplapianoversio:
http://www.youtube.com/watch?v=RISjp-d38-0&feature=related
Uusi harjoitteluprojektini on Erik Satie Gnossiennes:
http://www.youtube.com/watch?v=WIVp05sEPhE
Tuossa kappaleessa on jotain todella erikoista. Se liittyy luultavasti erikoisiin sointuharmonioihin, joiden kaltaisia on ole nähnyt/kuullut missään.
Toinen versio samasta:
http://www.youtube.com/watch?v=PLFVGwGQcB0&feature=related
Ostin pianon. Se on kolmas piano, jonka olen elämäni aikana ostanut. Muistan, miten minulla 15 vuotiaana oli yksi haave yli kaiken. Sanoin itselleni, että toivon minulla jonain päivänä olevan asunto ja siellä asunnossa piano, jota voisin soittaa. Kovin paljoa enempää odotuksia minulla ei elämältä ollut. Aikaisemmin ostamani pianot eivät valitettavasti ole olleet minulla käytettävissä, joten tuli uuden oston aika.
Päivä on mennyt opetellessa soittamaan niitä kappaleita, joita 10 vuotta sitten osasin soittaa. Jotkut kappaleet, kuten Maple Leaf Rag, tuntuvat siltä, kuin niitä ei olisi ikinä soittanut. Kymmenen vuotta sitten osasin sen alusta loppuun, mutta nyt tuntuu, kuin en olisi sen nuotteja koskaan nähnytkään.
Maailma on ehtinyt muuttua paljon siitä, kun olen viimeksi soitellut. nykyään nimittäin Youtube toimii erinomaisena apuna soittamiseen. Käytännössä mistä tahansa kappaleesta löytyy lukuisia versioita. On mielenkiintoista vertailla niitä ja erotella erilaisia nyansseja ja tulkintoja. Otetaan vaikka Scott Joplinin Maple Leaf Rag. Siitä, millä tempolla ragtimea pitää soittaa, on monia käsityksiä. Alkuperäisissä nuoteissa Joplin erityisesti varoittaa soittamasta liian nopeasti. Silti moni innostuu nostamaan tempoa.
Tässä alkuperäinen versio Joplinin itsensä soittamana (pianorullista purettu):
http://www.youtube.com/watch?v=reI43yUCaUI
Joku on kuvitellut, että mitä nopeampi, sen parempi (väärä kuvitelma):
http://www.youtube.com/watch?v=_bFwDkh3sW0
Improvisoitu tuplapianoversio:
http://www.youtube.com/watch?v=RISjp-d38-0&feature=related
Uusi harjoitteluprojektini on Erik Satie Gnossiennes:
http://www.youtube.com/watch?v=WIVp05sEPhE
Tuossa kappaleessa on jotain todella erikoista. Se liittyy luultavasti erikoisiin sointuharmonioihin, joiden kaltaisia on ole nähnyt/kuullut missään.
Toinen versio samasta:
http://www.youtube.com/watch?v=PLFVGwGQcB0&feature=related
lauantai 2. tammikuuta 2010
CO2 vaikutus ilmakehään ja lämpenemiseen
Rupesin tutkimaan tarkemmin hiilidioksidin oletettua vaikutusta ilmakehään ja lämpötilaan.
Oli hämmästyttävää havaita seuraavat asiat:
A) CO2 absorboi infrapunasäteilyä vain kahdella kapealla kaistalla (15 mikrometrin alueella). Mitä tuo CO2 absorptiospektrin kapeus tarkoittaa käytännössä? Jos vaikka olettaa, että infrapunasäteilyn spektri on jakautunut mustan kappaleen säteilyn lailla, silloin vain erittäin pieni osa infrapunasäteilystä blokkautuu CO2 kaasuun. Kun katson noita absorptiokäyriä, niin karkeasti voi arvioida, että 5% infrapunasäteilystä ylipäätään osuu noille taajuuskaistoille. Siten, kasvihuoneilmiö koskisi vain 5% osuutta lähtevästä lämpösäteilystä.
B) Vain pieni osa maasta lähtevästä säteilystä on infrapunasäteilyn muodossa (arviolta noin 5%).
C) Silloin, kun lämpö karkaa maasta infrapunasäteilyn muodossa, se absorboituu hiilidioksidiin (tai johonkin muuhun) 10 metrin matkalla. Jos hiilidioksidin määrä kaksinkertaistuisi, tämä matka puolittuisi viiteen metriin. Toisin sanoen: oli hiilidioksidia paljon tai vähän, infrapunasäteily kyllä absorboituu siihen. Vain ilmakehän tunkeutumispituus vaihtelee.
Nuo seikat (CO2 absorptiospektri, infrapunan osuus maapallon lämpösäteilystä) ovat helposti todennettavissa olevaa fysiikkaa.
Mikäli nuo suhteellisen yksinkertaiset ja todennettavissa olevat väitteet pitäisivät paikkansa, olisi koko CO2 kasvihuoneteoria kumottu.
Hämmästyttävintä oli, että en löytänyt internetin mahtavasta tietotulvasta yhtään paperia, tutkimusta tai muuta dokumentaatiota, jossa noihin yllämainittuihin asioihin olisi kunnnolla otettu kantaa. On kuitenkin kyse aika perustavaa laatua olevasta asiasta, joten olisi luullut asian olevan kiinnostava.
Oli hämmästyttävää havaita seuraavat asiat:
A) CO2 absorboi infrapunasäteilyä vain kahdella kapealla kaistalla (15 mikrometrin alueella). Mitä tuo CO2 absorptiospektrin kapeus tarkoittaa käytännössä? Jos vaikka olettaa, että infrapunasäteilyn spektri on jakautunut mustan kappaleen säteilyn lailla, silloin vain erittäin pieni osa infrapunasäteilystä blokkautuu CO2 kaasuun. Kun katson noita absorptiokäyriä, niin karkeasti voi arvioida, että 5% infrapunasäteilystä ylipäätään osuu noille taajuuskaistoille. Siten, kasvihuoneilmiö koskisi vain 5% osuutta lähtevästä lämpösäteilystä.
B) Vain pieni osa maasta lähtevästä säteilystä on infrapunasäteilyn muodossa (arviolta noin 5%).
C) Silloin, kun lämpö karkaa maasta infrapunasäteilyn muodossa, se absorboituu hiilidioksidiin (tai johonkin muuhun) 10 metrin matkalla. Jos hiilidioksidin määrä kaksinkertaistuisi, tämä matka puolittuisi viiteen metriin. Toisin sanoen: oli hiilidioksidia paljon tai vähän, infrapunasäteily kyllä absorboituu siihen. Vain ilmakehän tunkeutumispituus vaihtelee.
Nuo seikat (CO2 absorptiospektri, infrapunan osuus maapallon lämpösäteilystä) ovat helposti todennettavissa olevaa fysiikkaa.
Mikäli nuo suhteellisen yksinkertaiset ja todennettavissa olevat väitteet pitäisivät paikkansa, olisi koko CO2 kasvihuoneteoria kumottu.
Hämmästyttävintä oli, että en löytänyt internetin mahtavasta tietotulvasta yhtään paperia, tutkimusta tai muuta dokumentaatiota, jossa noihin yllämainittuihin asioihin olisi kunnnolla otettu kantaa. On kuitenkin kyse aika perustavaa laatua olevasta asiasta, joten olisi luullut asian olevan kiinnostava.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)