Lehdissä on ollut paljon juttuja Kaarina Hazardista. Itse asiassa miiltä jutuilta ei ole voinut välttyä.
Luin siis kohuartikkelin.
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/2010011310917932_k9.shtml
Kyllä. Voi sen ymmärtää mediakritiikkinä. Teknisesti artikkelin voi purkaa osiinsa näin:
Kohta 1 - Esitellään Tony Halme:
”Mies oli huumeisiin ja laittomiin aseisiin uponnut sekakäyttäjä, joka oli saanut pysyvän aivovamman. Iso ukko, joka surkeana ja säälittävänä katkokäveli ja sammalsi viimeiset elinvuotensa, jotka päättyivät lehtitietojen mukaan oman käden kautta.”
Kohta 2 - Ihmetellään, miksi media on tällaisesta henkilöstä tehnyt sankarin
”Miten julkisuus tähän suhtautui? Ihaillen. Iltapäivälehdet kiirehtivät julkaisemaan väräjävällä äänellä muisteloita miehestä, ja hyvä ettei kättä lippaan vedetty. ”
Kohta 3 – ilmaistaan kirjoittajan (Hazard) henkilökohtainen mielipide siitä, miksi Tony Halmeesta ei saisi sanoa mitään positiivista
” Mies oli vitsi, vaaraton möhkäleen muotoinen kotieläin ja hyvin sopi sinne muiden viihdetaiteilijoiden sekaan. Ei mutta sehän oli unohdetun kansan ääni! Paskat se mikään ääni ollut. Itse asiassa Halme teki kansanedustajana hallaa äänestäjilleen: kun tuommoinen niskamakkara siellä orpona istui, kaikki voivat osoittaa häntä ja sanoa että kattokaa, on täällä niillä toisillakin edustus, ei vain meillä keskipullealla väestöllä, vaikka se oli silkka valhe. Halme oli etninen maskotti; merkki, ei mies.”
Kohta 4 – kritisoidaan mediaa siitä, että Halmeesta yritettiin väkisin repiä vääräntyyppisiä otsikoita
”Kun Halme näytettiin punnitsemassa mandariineja lähikaupassa, ei kuvalla ollut tarkoitus esittää sitä, miten mainio mies hänestä onkaan lutviutunut, vaan alleviivata katastrofia, joksi tämän mullin ja elukan elämä onkaan päässyt menemään. Arkeen kesyyntyminen ei ollut sinnikkään taistelun uuras, hieno lopputulos, vaan kuohittu mahtisonni.”
Kohta 5 – todetaan, että media sai, mitä oli hakemassa eli isot ja näyttävät otsikot
”Meni oikealla hetkellä. Ymmärsi mennä. Kuten Elvis oksennukseensa tai Marilyn lääkkeisiin. Tahdomme loppuun dramaattisen käänteen, emme kiusallista hiipumista, joka on kaikkien osa. Ja tämän testosteronilla, anabolisilla steroideilla, eläintaljoilla ja leijonariipuksilla itsensä mieheksi rakentaneen olennon kylmenevän kalmon ääressä salaa ihmettelemme, miksi tämä Matti Nykänenkin täällä vielä heiluu, sehän on jo nähty."
Tuossa on siis purettu artikkeli osiinsa. Ymmärrän, logiikan.
Sitten se mediakritiikin kritiikki omalta osaltani.
En minä ainakaan nähnyt Tony Halmeesta tehtävän jotain sankarimyyttiä. Päinvastoin, kaikki ongelmat kyllä kerrottiin tarkkaan. Eikä niissä kuolinkertomuksissa tietysti vainajaa haukuttu. Olisiko pitänyt? Ja Timo Soini sanoi muutaman kauniin sanan ystävästään. Eikö olisi saanut?
Olen kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että tuon artikkelin kielenkäyttö on pöyristyttävää. Ymmärrän hyvin, että se on koettu erittäin loukkaavana varsinkin, kun ihminen on kuollut traagisesti pari päivää aikaisemmin. Olen kuvitellut, että on olemassa jokin käyttäytymiskoodi, jonka mukaan vainajaa ei ainakaan ihan heti lyödä kovimman mukaan. Näköjään ei ole.
Luulin myös, että on olemassa jotain universaaleja inhimillisiä arvoja. Kuten vaikka se, että ihmisarvo se on elämässään epäonnistuneellakin. Olin väärässä.
Minun mielestäni tämä artikkeli kertoo paljon tästä ajasta. En vain valitettavasti osaa vielä sanoa, mitä tarkkaan ottaen. Aika masentavaa suoraan sanoen.
tiistai 19. tammikuuta 2010
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Piano, Satie, Joplin
Erik Satie
Ostin pianon. Se on kolmas piano, jonka olen elämäni aikana ostanut. Muistan, miten minulla 15 vuotiaana oli yksi haave yli kaiken. Sanoin itselleni, että toivon minulla jonain päivänä olevan asunto ja siellä asunnossa piano, jota voisin soittaa. Kovin paljoa enempää odotuksia minulla ei elämältä ollut. Aikaisemmin ostamani pianot eivät valitettavasti ole olleet minulla käytettävissä, joten tuli uuden oston aika.
Päivä on mennyt opetellessa soittamaan niitä kappaleita, joita 10 vuotta sitten osasin soittaa. Jotkut kappaleet, kuten Maple Leaf Rag, tuntuvat siltä, kuin niitä ei olisi ikinä soittanut. Kymmenen vuotta sitten osasin sen alusta loppuun, mutta nyt tuntuu, kuin en olisi sen nuotteja koskaan nähnytkään.
Maailma on ehtinyt muuttua paljon siitä, kun olen viimeksi soitellut. nykyään nimittäin Youtube toimii erinomaisena apuna soittamiseen. Käytännössä mistä tahansa kappaleesta löytyy lukuisia versioita. On mielenkiintoista vertailla niitä ja erotella erilaisia nyansseja ja tulkintoja. Otetaan vaikka Scott Joplinin Maple Leaf Rag. Siitä, millä tempolla ragtimea pitää soittaa, on monia käsityksiä. Alkuperäisissä nuoteissa Joplin erityisesti varoittaa soittamasta liian nopeasti. Silti moni innostuu nostamaan tempoa.
Tässä alkuperäinen versio Joplinin itsensä soittamana (pianorullista purettu):
http://www.youtube.com/watch?v=reI43yUCaUI
Joku on kuvitellut, että mitä nopeampi, sen parempi (väärä kuvitelma):
http://www.youtube.com/watch?v=_bFwDkh3sW0
Improvisoitu tuplapianoversio:
http://www.youtube.com/watch?v=RISjp-d38-0&feature=related
Uusi harjoitteluprojektini on Erik Satie Gnossiennes:
http://www.youtube.com/watch?v=WIVp05sEPhE
Tuossa kappaleessa on jotain todella erikoista. Se liittyy luultavasti erikoisiin sointuharmonioihin, joiden kaltaisia on ole nähnyt/kuullut missään.
Toinen versio samasta:
http://www.youtube.com/watch?v=PLFVGwGQcB0&feature=related
Ostin pianon. Se on kolmas piano, jonka olen elämäni aikana ostanut. Muistan, miten minulla 15 vuotiaana oli yksi haave yli kaiken. Sanoin itselleni, että toivon minulla jonain päivänä olevan asunto ja siellä asunnossa piano, jota voisin soittaa. Kovin paljoa enempää odotuksia minulla ei elämältä ollut. Aikaisemmin ostamani pianot eivät valitettavasti ole olleet minulla käytettävissä, joten tuli uuden oston aika.
Päivä on mennyt opetellessa soittamaan niitä kappaleita, joita 10 vuotta sitten osasin soittaa. Jotkut kappaleet, kuten Maple Leaf Rag, tuntuvat siltä, kuin niitä ei olisi ikinä soittanut. Kymmenen vuotta sitten osasin sen alusta loppuun, mutta nyt tuntuu, kuin en olisi sen nuotteja koskaan nähnytkään.
Maailma on ehtinyt muuttua paljon siitä, kun olen viimeksi soitellut. nykyään nimittäin Youtube toimii erinomaisena apuna soittamiseen. Käytännössä mistä tahansa kappaleesta löytyy lukuisia versioita. On mielenkiintoista vertailla niitä ja erotella erilaisia nyansseja ja tulkintoja. Otetaan vaikka Scott Joplinin Maple Leaf Rag. Siitä, millä tempolla ragtimea pitää soittaa, on monia käsityksiä. Alkuperäisissä nuoteissa Joplin erityisesti varoittaa soittamasta liian nopeasti. Silti moni innostuu nostamaan tempoa.
Tässä alkuperäinen versio Joplinin itsensä soittamana (pianorullista purettu):
http://www.youtube.com/watch?v=reI43yUCaUI
Joku on kuvitellut, että mitä nopeampi, sen parempi (väärä kuvitelma):
http://www.youtube.com/watch?v=_bFwDkh3sW0
Improvisoitu tuplapianoversio:
http://www.youtube.com/watch?v=RISjp-d38-0&feature=related
Uusi harjoitteluprojektini on Erik Satie Gnossiennes:
http://www.youtube.com/watch?v=WIVp05sEPhE
Tuossa kappaleessa on jotain todella erikoista. Se liittyy luultavasti erikoisiin sointuharmonioihin, joiden kaltaisia on ole nähnyt/kuullut missään.
Toinen versio samasta:
http://www.youtube.com/watch?v=PLFVGwGQcB0&feature=related
lauantai 2. tammikuuta 2010
CO2 vaikutus ilmakehään ja lämpenemiseen
Rupesin tutkimaan tarkemmin hiilidioksidin oletettua vaikutusta ilmakehään ja lämpötilaan.
Oli hämmästyttävää havaita seuraavat asiat:
A) CO2 absorboi infrapunasäteilyä vain kahdella kapealla kaistalla (15 mikrometrin alueella). Mitä tuo CO2 absorptiospektrin kapeus tarkoittaa käytännössä? Jos vaikka olettaa, että infrapunasäteilyn spektri on jakautunut mustan kappaleen säteilyn lailla, silloin vain erittäin pieni osa infrapunasäteilystä blokkautuu CO2 kaasuun. Kun katson noita absorptiokäyriä, niin karkeasti voi arvioida, että 5% infrapunasäteilystä ylipäätään osuu noille taajuuskaistoille. Siten, kasvihuoneilmiö koskisi vain 5% osuutta lähtevästä lämpösäteilystä.
B) Vain pieni osa maasta lähtevästä säteilystä on infrapunasäteilyn muodossa (arviolta noin 5%).
C) Silloin, kun lämpö karkaa maasta infrapunasäteilyn muodossa, se absorboituu hiilidioksidiin (tai johonkin muuhun) 10 metrin matkalla. Jos hiilidioksidin määrä kaksinkertaistuisi, tämä matka puolittuisi viiteen metriin. Toisin sanoen: oli hiilidioksidia paljon tai vähän, infrapunasäteily kyllä absorboituu siihen. Vain ilmakehän tunkeutumispituus vaihtelee.
Nuo seikat (CO2 absorptiospektri, infrapunan osuus maapallon lämpösäteilystä) ovat helposti todennettavissa olevaa fysiikkaa.
Mikäli nuo suhteellisen yksinkertaiset ja todennettavissa olevat väitteet pitäisivät paikkansa, olisi koko CO2 kasvihuoneteoria kumottu.
Hämmästyttävintä oli, että en löytänyt internetin mahtavasta tietotulvasta yhtään paperia, tutkimusta tai muuta dokumentaatiota, jossa noihin yllämainittuihin asioihin olisi kunnnolla otettu kantaa. On kuitenkin kyse aika perustavaa laatua olevasta asiasta, joten olisi luullut asian olevan kiinnostava.
Oli hämmästyttävää havaita seuraavat asiat:
A) CO2 absorboi infrapunasäteilyä vain kahdella kapealla kaistalla (15 mikrometrin alueella). Mitä tuo CO2 absorptiospektrin kapeus tarkoittaa käytännössä? Jos vaikka olettaa, että infrapunasäteilyn spektri on jakautunut mustan kappaleen säteilyn lailla, silloin vain erittäin pieni osa infrapunasäteilystä blokkautuu CO2 kaasuun. Kun katson noita absorptiokäyriä, niin karkeasti voi arvioida, että 5% infrapunasäteilystä ylipäätään osuu noille taajuuskaistoille. Siten, kasvihuoneilmiö koskisi vain 5% osuutta lähtevästä lämpösäteilystä.
B) Vain pieni osa maasta lähtevästä säteilystä on infrapunasäteilyn muodossa (arviolta noin 5%).
C) Silloin, kun lämpö karkaa maasta infrapunasäteilyn muodossa, se absorboituu hiilidioksidiin (tai johonkin muuhun) 10 metrin matkalla. Jos hiilidioksidin määrä kaksinkertaistuisi, tämä matka puolittuisi viiteen metriin. Toisin sanoen: oli hiilidioksidia paljon tai vähän, infrapunasäteily kyllä absorboituu siihen. Vain ilmakehän tunkeutumispituus vaihtelee.
Nuo seikat (CO2 absorptiospektri, infrapunan osuus maapallon lämpösäteilystä) ovat helposti todennettavissa olevaa fysiikkaa.
Mikäli nuo suhteellisen yksinkertaiset ja todennettavissa olevat väitteet pitäisivät paikkansa, olisi koko CO2 kasvihuoneteoria kumottu.
Hämmästyttävintä oli, että en löytänyt internetin mahtavasta tietotulvasta yhtään paperia, tutkimusta tai muuta dokumentaatiota, jossa noihin yllämainittuihin asioihin olisi kunnnolla otettu kantaa. On kuitenkin kyse aika perustavaa laatua olevasta asiasta, joten olisi luullut asian olevan kiinnostava.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)