Sattuma

Sanotaan, että elämä on sattumaa. Monet maailman tapahtumat ovat jäkikäteen katsottuna erittäin epätodennäköisiä. Esimerkki päivän lehdestä: ensin syttyi ensimmäinen maailmansota, joka romahdutti Venäjän. Tämän seurauksena saksalaiset auttoivat suomen valkoisia voittoon. Saksalaista kuningasta huudatetaan. Ilman Saksan sen jälkeen tapahtunutta romahtamista Suomesta olisi tullut Saksalle alisteinen vasallivaltio. Näin ainakin Hentilä väittää Hesarissa.

On monen sattuman summa, että Suomi on semmoinen, kuin se nyt on.

Mutta, mitä tuo sattuma on? Teoriani on, että kaikki maailman tilat ovat seurausta äärimmäisen suuresta sattumasta. Maailmankaikkeus on puu:


tila -+--->vaihtoehto1 ---> tila2
!
+--->vaihtoehto2---> tila2

.
.
.

+--->vaihtoehtoN---> tilaN


Yksittäistä asiaa tarkasteltaessa on suuri määrä vaihtoehtoja, miten tilanteet voivat edetä. Kullakin vaihtoehdolla on pieni todennäköisyys. Siten mikä tahansa lopputila on äärimmäisen epätodennäköinen, mutta silti päädymme johonkin niistä. Aina.

Ei siis ole ihmettelemistä siinä, että olemme epätodennäisessä tilassa.

Tämä on sattumaa koskevan blogiartikkelisarjan ensimmäinen osa. Seuraava osa käsittelee teoriaa siitä, miten tapahtuma-avaruuspuun haarat kuitenkin konvergoituvat muutamaan harvaan oksaan. Kakkosartikkelissa siis tullaan näkemään, miten näennäinen ristiriita epätodennäköisten maailman tilojen suhteen ratkaistaan.