Nash ja luonnon koodi

Luin Tom Siegfriedin kirjan peliteoriasta ja luonnon koodeista. Oli hämmästyttävää havaita, miten olemme aivan uuden ajan kynnyksellä. Vuosikymmenten ajan on ollut kypsymässä erilaisia tieteenhaaroja, jotka nyt yhtyvät. Kaaos ja kompleksisuuden teoria yhdistettynä uusiin talousteorioihin tulee olemaan iso mullistus. Luulen, että monet suuret tieteelliset keksinnöt ovat tuleet vähitellen. Uskon, että suhteellisuusteoria oli "Ilmassa roikkumassa", kunnes Einstein sen sitten läväytti esiin.

Siegfied käsittelee enimmäkseen peliteoriaa ja sitä, miten sillä voidaan mallittaa ja kuvata ihmisten käyttäytymistä.

John Nash kehitti aikanaan matemaattisen peliteorian kulmakiven, tavan laskea tasapainopiste pelille, Nash-tasapaino. Siegfrid ottaa esimerkin eläinmaailmasta. Oletetaan pienehkö lampi ja siinä 100 sorsaa. Kaksi henkilöä menee syöttämään leipäpaloilla sorsia lammelle. Kumpikin eri päähän. Toinen heittää leipäpalan joka kymmenes sekunti, kun toinen syöttää sorsia jatkuvalla syötöllä kerran sekunnissa.

Kyseessä on matemaattisen peliteorian sovellus. Jokaisen sorsan täytyy valita kahdesta strategiasta: joko menen jatkuvalla syötöllä leipää heittävän luokse, tai sen kaverin eteen, jolta leipää tulee harvemmin. Miten sorsa voi optimoida saamiensa leipäpalojen määrän?

Jos sorsa menee paljon leipää heittävän eteen, voi siellä olla kaaos. Ehkä kaikki muutkin sorsat ovat siellä ja suupalaa on vaikea saada? Jos minä olisin sorsa, haluaisin ehkä mennä vähän leipää heittävän eteen, koska lopulta kuitenkin saisin enemmän ruokaa.

Vaikea juttu, jonka matemaattinen peliteoria tekee yksinkertaiseksi. Voidaan laskea, että sorsan optimaalinen sekastrategia on semmoinen, jossa 2/3 kerroista pitäisi olla paljon leipää syöttävän edessä ja 1/3 toisessa päässä. Se on tämän pelin Nash tasapainopiste. Silloin ei ole enää väliä, kumpaan päähän menee – tasapainon ilmentymä.

Yksinkertainen peli. Ei siinä mitään.

Se, mikä tuossa on hämmästyttävää on, että sitä on joku kokeillut sitä käytännössä. Heti, kun sorsat havaitsevat leivänheittäjien heittotaajuudet, ne asettuvat juuri Nash tasapainon edellyttämällä tavalla. Minusta tuossa on jotain melkein pelottavaa, koska sorsat eivät tietääkseni osaa matematiikkaa. Jo tuolla perusteella voisi uskoa, että peliteorian menetelmillä voi olla käyttöä myös ihmisten käyttäytymisen selittämisessä – ja ehkä ennakoimisessa.

Siirrytään sorsista ihmisiin. Peliteorian artikkelit usein aloitetaan vangin dilemman kuvauksella (prisoner's dilemma). Poliisi saa kiinni kaksi rikollista. Kumpaakin kuulustellaan erikseen. Molemmille tarjotaan diiliä: jos petät kaverisi, pääset ilman rangaistusta. Jos pysyt tuppisuuna ja kaverisi pettää, saat 10 vuotta linnaa. Jos sattuisitte molemmat vaikenemaan, silloin pääsisitte vuodella molemmat.

Ei ole helppoa rikollisen elämä tuossa tilanteessa. Parasta olisi pysyä tuppisuuna, mutta voinko luottaa partneriini? Hänellä on selkeä motiivi pettää.

Nash tasapaino tuossa pelissä on se, että molemmat pettävät.

Siegfrid kuvaa vangin dilemman soveltamista oikeaan elämään. Muutetaan vähän pelin termejä. Oletetaan, että ihmisellä on kaksi vaihtoehtoista käyttäytymistä. Minä olen paha tai voin olla hyvä. Pelaajien hyödyt ovat samat, kuin vangin dilemma pelissä. Parasta molemmille olisi olla hyvä, mutta se tilanne ei ole tasapainopiste, koska jompikumpi voi aina pettää (olla paha) ja saada siitä väliaikaista hyötyä hyvän kustannuksella (hyväksikäyttö).

Vangin dilemma pelin toistuvaa versiota on tutkittu paljon. Kun peliä pelataan monta kierrosta, dynamiikka muuttuu erilaiseksi. Toiston lisääminen on tietysti olennaista, mikäli halutaan kuvata oikeaa elämää edes jollain tavoin.

Kokeissa on selvinnyt, että eräs parhaista strategioista on sellainen, jota kuvaan sanalla"rankaisija". Minä olen hyvä, niin kauan kun vastustaja on hyvä. Heti, kun vastustaja on paha (eli käyttää hyväksi hyvyyttäni), minä vastaan olemalla paha. Sen jälkeen olen hyvä ja toivon vastustajan siirtyneen takaisin kaidalle tielle. Pahuutta ei kannata jatkaa, mikäli vastassa on tällainen "rankaisija" ja päästään "rankaisijoiden" kansoittamaan maailmaan.

Minusta tuossa johtopäätöksessä on paljon syvällistä tietoa siitä, miten ihmiset oikeassa maailmassa käyttäytyvät. Jeesus sanoi, että pahaan pitää vastata tekemällä seitsemän kertaa hyvää. Hän oli väärässä.

 

Tätä "elämän peliä" voi palata myös Internetissä. Vastustaja on itse pääpiru Lucifer:

http://www.iterated-prisoners-dilemma.net/

 

Lautakasagate

On ollut mielenkiintoista seurata Vanhasen "lautakasagate" uutisointia.

Nyt on pöly jossain määrin laskeutunut, joten on hyvä aika tehdä välitilinpäätös. Kerrataan tiedossa(ni) olevat faktat:

• YLE TV2 ohjelma ajettiin ulos etuajassa, juuri ennen merkittäviä luottamuslauseäänestyksiä eduskunnassa.
  
• TV2 toimittajat väittivät, että ohjelma olisi ollut ajoitettu juuri tuohon ajankohtaan, mutta näin ei ollutkaan. Alkuperäinen tarkoitus oli lähettää ohjelma joskus paljon myöhemmin.
  
• YLE on sanonut väitteensä perustuvan vain yhden henkilön lausumaan. Mitään kirjallisia tai muita todisteita ei ole tämän yhden henkilön lausunnon lisäksi.
  
• Ohjelmassa annettiin selkeästi ymmärtää, että laudat ovat menneet Vanhasten talotyömaalle.
  
• Matti Vanhanen todisti aika vakuuttavasti, että YLEN:n väittämiä lautoja ei ole talossa käytetty. YLE muutti heti tarinaansa ja sanoi, että he muka eivät olisi missään vaiheessa väittäneet lautojen olleen käytetty Vanhasen taloprojektissa.
  
• Edellisellä viikolla, ennen TV2 ohjelman lähetystä, Vanhasta kohtaan oli menossa ennennäkemätön painostus. Toimittajalauma, joka oli häntä vastassa amerikan matkalta toisi kysymystä: "aiotteko erota". Näistä kysymyksistä tehtiin seuraavan päivän uutinen tyyliin, "Vanhanen ei kerro eroaiomuksistaan".
  
• Nyt Vanhasta kohtaan ei enää esiinny edellämainitun tapaista eroamispainostusta.
  
• TV2 ohjelmassa esitettiin muita aika raskaita ja hyvin perusteltuja syytöksiä Vanhasta ja muuta nuorisosäätiön johdossa toimineita poliitikkoja kohtaan.
  

Minun yhden miehen mediatuomioistuimeni antaa tässä jutussa seuraavan tuomion:

1. YLE TV2 toimittajat ovat toimineet tarkoitushakuisesti. Tavoitteena on ollut pääministerin kaataminen ja uuden hallituksen muodostaminen (jossa ei ole Kepua).
   
2. Lautakasaan liittyvä uutinen on tehty ilman kunnollisia faktoja ja epäammattimaisesti. Yhden (mahdollisesti kostonhaluisen) syvän kurkun lausuma ei riitä. Pitäisi olla muuta asiaa liittyvää aineistoa. Watergate juttuakaan ei kirjoitettu vain yhden todistajan lausunnon perusteella.
   
3. Mitä tahansa oikeutta tässä maailmassa on myös mahdollisuus käyttä väärin. Tässä tapauksessa YLE:n toimittajat ovat käyttäneet väärin lähdesuojaa. Lähdesuoja antaa toimittajalle paljon valtaa. Sen avulla kuka tahansa voidaan leimata rikolliseksi ja laittaa pahaan asemaan. Tällaisen vallan käyttäjän pitäisi tuntea vastuunsa.
   
4. Ohjelman muut osiot olivat täyttä asiaa ja hyvin tehtyjä. Nuorisosäätiössä on paljon perusteltuja väärinkäytösepäilyjä, jotka pitäisi selvittää.
   

 

Musta joutsen

 

Luin pääsiäisenä kirjan Black Swan, Nassim Nicholas Taleb. Opus teki minuun suuren vaikutuksen. Yleensä kirjoitan hyvistä teoksista muistiin muutaman rivin, jotta saan itselleni jäsennettyä tärkeimmät ajatukset. Niin ajattelin tehdä tässäkin tapauksessa. Minulle tuli kuitenkin eteen ongelma. Talebin esittämiä asioita en osaa tiivistää lyhyesti. Tämä johtuu asian luonteesta. Talebin asia ei ole informaatiota, vaan uudenlainen tapa ajatella ja hahmottaa maailmaa. Sellaisen tiivistäminen muutamaksi riviksi tuhoaisi alkuperäisen ajatuksen. Siksi en lähde latistamaan Talebin asiaa, vaan kirjoitan muistiin tärkeimmät asiat esittämällä ensin väitteen ja sitten sille perustelun.

 

"Please do not Platonify it; don't simplify it beyond what's necessary"

 

Länsimaisen ihmisen ajattelua ohjaa tiedostamattomasti historia ja kulttuuri. Platon opetti meille, miten maailmaa voi hahmottaa käsitteiden kautta. On olemassa kissuus käsite, joka kuvaa kaikkien maailman kissojen ominaisuuksia.

Platonin opettama käsitteillä operointi helpottaa asioita. Asioista keskustelu olisi vaikeaa, jos ei voisi abstraktoida asioita ja puhua yleisellä tasolla.

"Platonismin" ongelma Talebin mukaan on kuitenlkin siinä, että se onjaa yksinkertaistamaan asioita. Tänään nähdään analyysejä, jossa nykyinen finanssikriisi johtuu jostain yksittäisestä tekijästä. Muotia on syyttää pankkereiden loputonta ahneutta bonusjärjestelmiä. Tämä on Talebin mukaan virhe. Platonin opettamana asioita yksinkertaistetaan liikaa. Joka kerta, kun jokin suuri kokonaisuus pelkistetään, menetetään jotain olennaista, joka liittyy kyseisen asian hahmottamiseen.

 

 

Me olemme tarinankertojia, jos tarinaa ei ole, me keksimme sellaisen (jälkikäteen)

 

 

Taleb ottaa esimerkin eräästä reportterista, joka oli Pariisissa ennen ja jälkeen toisen maailmansodan. Hän kirjoitti päiväkirjaa koko ajalta. Taleb on analysoinut nuo päiväkirjat siltä kannalta, että miltä tilanne näytti kunakin ajanhetkenä – silloin, kun tilanteet olivat päällä.

 

Perinteinen tarina toisen maailmansodan synnystä on selkeä draaman kaari: vähittäistä jännityksen kasvamista, joukkojen keskittämistä, sunnitelmallista etenemistä kohti vääjäämätöntä konfliktia, konflikti, sota, taistelut, rauha, jälleenrakentaminen. Näin historiakirjoitus kuvaa tapahtumat.

 

Talebin tutkimat Pariisin sotapäiväkirjat antavat kuitenkin aivan toisenlaisen kuvan. Tämän tapahtumien keskiössä olleen toimittajan käsitys kunakin aikana ei ollut ollenkaan niin selvä. Hän ei pystynyt näkemään tai aavistamaan konfliktin syntyä, vaikka hänellä oli hyvät taustatiedot käytettävissään. Vasta jälkeenpäin, kun kaikki tapahtunut oli jo tiedossa, oli helppo rakentaa tarina, johon kaikki yksityiskohdat sopivat.

 

Taleb käyttää tästä termiä "narrative fallacy". Mille tahansa tapahtumalle, vaikka se olisi kuinka epätodennäköinen aikalaisille, voidaan keksiä jälkikäteen looginen tarina, joka selittää sen. Sama tarinankerronta on muuten nyt meneillään finanssikriisin osalta. Ei ole puutetta asiantuntijoista, jotka osaavat selittää kriisin taustat ja syntymekanismit tarkasti ja analyyttisesti. Missä nämä asiantuntijat olivat ennen kriisiä?

 

Talebin syvällinen opetus tuossa on se, että suunnitelmissa on oltava erityisen varovainen erilaisten riippuvuuksien suhteen. On helppoa ja vaarallista sortua ns. "overcausation" loukkuun - keksitään väkisin selityksiä asioille, johdetaan riippuvuuksia, joita ei ole ym.

 

Ennustamisen skandaali

 

On hämmästyttävää, kuinka vähän seurataan erilaisten ennusteiden toteutumista. Erityisesti talouden alalla tehdään jatkuvasti hyvinkin tarkkoja ennusteita monenkin vuoden päähän. Osakkeista annetaan osto-myyntisuosituksia ja niille annetaan tarkkoja tavoitearvoja. On olemassa analyytikkojen ammattikunta, joka ei oikeastaan tee muuta, kuin ennustaa. Erilaiset ekonometrikot ja talousteiteilijät tuottavat suunnattoman määrän tulevaisuuden prognooseja. Näitä luetaan ja niiden tuloksia käytetään laajasti.

Taleb kiinnittää huomiota siihen, kuinka vähän tämän massiivisen ennustemateriaalin osuvuutta on tutkittu. Näiden ennusteiden jälkikäteinen onnistumisanalyysi ei edes ole vaikeaa, sillä useimmat ennusteet ovat julkisesti saatavilla.

On kuitenkin ainakin yksi kunnolla ja systemaattisesti tehty tutkimus, joka käsittelee asiaa. Siinä on otettu tuhansia alallaan arvostettuja talousanalyytikkoja ja kehitetty metriikka ennusteiden toteutumisen arvioimiseen. Lopputulos on se, että tämä ennustajien massa pärjää huonommin, kuin nopanheittäjä.

On outoa, että näitä ennusteita edelleen luetaan, kuin raamattua vaikka tuo ennustamisen skandaali on hyvin tiedossa – tai pitäisi olla. Talebin neuvo onkin heittää ennusteet romukoppaan. Ajantuhlausta.

 

Informaatio on haitallista

 

Taleb kertoo eräästä tutkimuksesta, joka koski vedonvälittäjiä. Vedonvälityksessä on olennaista ennakoida vedonlyöntikertoimet oikein. Perinteinen vedonvälittäjä luottaa näkemyksiinsä ja kokemusperäiseen tietoon. Tutkimuksessa oli alettu syöttää vedonvälittäjiä infromaatiolla, jota oli kerätty systemaattisesti. Hevosista saatiin paljon tilastotietoa, jota ennen ei ollut saatavilla. Tilastotieto oli myös jaoteltu ja analysoitu perusteellisesti. Tavoitteena oli seurata, kuinka paljon vedonvälittäjien ennustustarkkuus (kertoimien oikeellisuus) tarkentuu tämän lisääntyvän informaation myötä.

Tutkimuksessa havaittiin, että vedonlyöjille tarjottu lisäinformaatio lisäsi heidän itseluottamustaan ja sisäistä varmuuttaan huomattavasti. Mutta, ennustustarkkuus ei parantunut. Ei ollenkaan.

Tästä syystä Taleb sanoo lopettaneensa sanomalehtien lukemisen ja TV uutisten katselun kymmeniä vuosia sitten. Hän suosittelee samaa kaikille muille.

 

Haluaisin noudattaa Talebin neuvoa. Ongelma päivänkohtaisissa uutisissa ja siihen liittyvässä informaatiovirrassa on se, että se katsoo yhtä yksityiskohtaa kerrallaan. Ollaan irrallaan kokonaisuudesta. Toimituksissa poimitaan sattumanvaraisesti jokin yleisöä kiinnostava yksityiskohta, josta sitten revitellään otsikoita. Varsinainen asia on yleensä jossain muualla, kuin mistä uutiset kertovat.

 

Kysymys on informaation ja tiedon erosta. Informaatio on bittejä avaruudesta, mutta vain käsittelemällä ja soveltamalla siihen ajatteluprosesseja voidaan siitä saada aikaan tietoa ja ymmärrystä.

 

Valitettavasti en ole osannut ottaa Talebin neuvosta vaarin ja edelleen tuhlaan aikaani uutisten lukemiseen.

 

Ennustaminen on mahdotonta, musta joutsen

 

Edellä oli todistettu, että maailman analyytikkoammattikunta järjestelmällisesti epäonnistuu ennusteissaan. Miksi näin käy? Anayytikkokunnan syyllistäminen olisi liian helppoa.

 

Taleb listaa esimerkkejä maailman taloudessa tapahtuneita isoja muutoksia:

1982 Etelä-Amerikan maiden romahdus. Amerikan pankit menettivät kriisissä enemmän, kuin mitä olivat ehtineet 100:ssa vuodessa ansaita.

1987 osakemarkkinan romahdus ja yhtä nopea nousu.

1990 Neuvostoliiton romahdus.

1998 Venäjän luottokelvottomuuskriisi ja eräiden Aasian maiden ongelmat

2000 Internet huuma ja sitä seurannut romahdus

2008 USA:n asuntokupla ja sitä seurannut romahdus, nykyinen finanssikriisi

 

Yhteistä kaikille näille suurille tapahtumille on se, että oikeastaan kukaan ei osannut ennustaa niitä – eikä varautua niihin.

Talebin kehittämässä viitekehyksessä maailma jakautuu kahteen osaan: mediocristaniin ja extremistaniin.

Mediocristan on maailma, jota säätelee normaalit todennäköisyyden lait. Ollaan Gaussin jakautuman mukaisessa maailmassa, voidaan operoida keskiarvoilla, standardipoikkeamilla ja muilla perinteisen tilastollisten työkalujen avulla.

Osakkeiden portfolioteoria toimii erinomaisesti mediocristanissa. Osakkeille voidaan laskea beta lukuja ja volatiliteetti käsitteenä on olemassa. Salkun hajauttamisella saavutetaan etuja. Osakkeiden päiväkaupalla voi lyhyellä tähtäimellä tehdä rahaa, jos on perillä markkinan senhetkisestä dynamiikasta.

Haaste on kuitenkin siinä, että silloin tällöin tapahtuu suuria asioita, joita kukaan ei osaa ennustaa. Neuvostoliiton romahdus, nykyinen finanssikriisi tai venäjän luottokriisi olivat tapahtumia, jotka söivät monen sijoittajan varat. Nämä suuret, ennustamattomat tapahtumat edustivat muutosta mediocristanista extremistaniin.

Extemistanissa ollaan pienten todennäköisyyksian ja epätasaisten todennäköisyysjakaumien maailmassa. Ollaan myös siirrytty lineaaristen järjestelmien puolelta epälineaarisuuteen, joka tarkoittaa massiivisesti lisääntynyttä kompleksisuutta. Taleb osoittaa, että maailman järjestelmät ovat nykyään niin monimutkaisia, että ennustaminen ei enää onnistu edes teoriassa. Kyse on kaaosteorian sovelluksesta. Pieni muutos dynaamisen järjestelmän alkutilassa aiheuttaa käänteentekevän muutoksen lopputilassa.

Talebilla on termi näille ennustamattomille suurille tapahtumille. Ne ovat mustia joutsenia. Aikanaan kuviteltiin, että kaikkii joutsenet ovat valkoisia. Asiaa pidettiin itsestäänselvänä ja joutsenien valkoisuus kirjattiin koulukirjoihin. Ei tullut mieleenkään väittää olevan muunvärisiä joutsenia – kunnes joku löysi mustan joutsenen Australiasta. Yksi havainto muutti koko senaikaisen käsityksen joutsenista.

 

Pennejä katujyrän alta

 

Suurimman osan ajasta olemme mediocristanissa, jossa asiat ovat suhteellisen selviä. Ajoittain tulee kuitenkin musta joutsen, joka pistää järjestyksen täysin uusiksi. Näitä mustia joutsenia ei pysty ennustamaan, siksi ennustamiseen ei kannata tuhlata aikaa.

Tyypillinen tilanne siirryttäessä mediocristanista extermistaniin (mustan joutsenen tullessa kuvioon) on se, että lyhytaikaista hyötyä tavoitelleet osapuolet menettävät rahansa. Osake- ja valuuttamarkkinoilla on paljon lyhytaikaista kauppaa tekeviä osapuolia. He sijoittavat suuria määriä saadakseen pieniä voittoja. Päiväkauppaa tekevä sijoittaja voi esimerkiksi ostaa Nokia osaketta aamulla 10.20 eurolla ja myydä ne iltapäivällä 10.25 eurolla, jolloin hän saa puoli prosenttia tuottoa. Hän voi toistaa tätä operaatiota ja jos osaa työnsä päiväkauppiaana (moni osaa tämän hyvin) hän tekee tasaista tuottoa.

Eräänä päivänä kuitenkin musta joutsen tulee ja kurssi romahtaa seitsemään euroon yhdessä tunnissa. Silloin päiväkauppias menettää yhdellä kertaa pääomastaan 30%. Yhdessä tunnissa hän menettää kaiken sen, mitä on päiväkaupalla ja kovalla työllä ansainnut vuosien varrella.

Päiväkauppias keräilee pennosia katujyrän edeltä. Useimmiten hän juuri ja juuri ehtii jyrän alta pois ja tekee pientä voittoa. Mutta sen tehdessään hän altistaa itsensä suurimmalle mahdolliselle riskille. Eräänä päivänä musta joutsen tulee ja menee henki.

Tämänhetken finanssikriisissä on kyse juuri pennien keräämisestä katujyrän alta. Moni teki hyviä voittoja arvopaperistetuilla asuntolainoilla ja credit default swapeilla (CDS), kun ajat olivat hyviä. Kukaan ei ottanut huomioon systeemitason riskiä. Se oli musta joutsen. Hyvinä aikoina mediocristanissa kerätyt tuotot hävisivät mustan joutsenen tullessa.

Taleb ei säästele kritiikkiään pankkiireja kohtaan. Hänen mielestään hyvinä aikoina pankkiirit pystyävät hyödyntämään omaa etuaan ottamalla hyviä tuottoja mediocristanissa, mutta samalla altistaen pankkiensa omistajat erittäin suurille piilotetuille riskeille.

 

Negatiivinen empirismi

 

Joutsenien valkoisuus oli aikanaan varma ja itsestäänselvä asia. Yksi havainto muutti koko senaikaisen käsityksen joutsenista. Taleb käyttää paljon aikaa nykyiaikaisen tieteen empirismin kritisoimiseen. Hieman yksinkertaistettuna: jos näen miljoona valkoista joutsenta, se ei todista sitä, etteikö olisi olemassa musta joutsen. Moni menee tässä kohtaa vipuun ja kuvittelee, että mitä enemmän näkee valkoisia joutsenia, sitä todennäköisempää on, että mustia ei ole. Miljoona löydettyä valkoista joutsenta eivät ole mitään sen rinnalla, että löytyy yksi musta.

Talebin mukaan (olen samaa mieltä) nykyisessä tiedemaailmassa keskitytään liikaa etsimään todisteita tehtyjen hypoteesien oikeellisuudesta. Kuvitellaan, että mitä enemmän löydetään hypoteesia tukevia todisteita, sitä varmemmin hypoteesi pitää paikkansa. Tämä ei kuitenkaan ole oikein. Positiivinen empirismi on tullut tiensä päähän, kuten tarina mustasta joutsenesta osoittaa.

Pääsemme lähemmäksi totuutta negatiivisen empirismin kautta. Kannattaa keskittyä etsimään hypoteesin kumoavia todisteita, eikä niitä tukevia. Useimmille tiedemiehille negatiivinen empirismi on kuitenkin vastenmielistä, sillä työtä tehdessään he usein rakastuvat hypoteeseihinsä eivätkä käytä resurssejaan negatiivisten todisteiden etsimiseen.

 

Hiljainen tieto

 

Taleb siteeraa Ciceroa, joka kerran oli vierailemassa jollain Välimeren saarella. Hänelle tuotiin tauluja, joissa kerrottiin tarinoita ihmisistä, jotka olivat ihmeen kaupalla selvinneet myrskystä, kunhan olivat osanneet rukoilla oikeaa jumalaa oikealla tavalla.

Cicero oli kysynyt: missä on taulu niistä, jotka ovat rukoilleet, mutta silti menehtynyeet. Ei tietysti missään.

Vain menestystarinoista kerrotaan. Maailma on täynnä ryysyistä rikkauteen kuvauksia. Moni yrittää ottaa oppia niistä. Talebin mukaan tässä on kuitenkin ongelma. Uskomattomimmat menestykset on usein saatu ottamalla täysin holtittomia riskejä. On oltu vastuuttomia ja laitettu kaikki peliin. Sitten on käynyt hyvä tuuri ja tarinalle hyvä lopetus. Tässä kuitenkin unohdetaan se hiljainen tieto, joka sisältyy niihin tuhansiin samantyyppisiin holtittomiin riskinottajiin, jotka tuhosivat elämänsä tavoitellessaan jotain epätodennäköistä.

Kannattaa siis suhtautua varauksella menestystarinoiden kuvauksiin. Niistä ei välttämättä kannata ottaa oppia.

Etsivä löytää

 

Innovaatioiden maailma on mielenkiintoinen. Taleb kuvaa paljon esimerkkejä siitä, miten monet merkittävät innovaatiot ovat syntyneet. Yhteistä lähes kaikille on se, että:

1. Ei löydetty sitä, mitä alun perin oltiin etsimässä, vaan
   
2. löydettiin jotain muuta
   
3. Ja, kun se "muu" löydettiin, ei ymmärretty sen todellista arvoa tai tulevaa käyttötarkoitusta.
   

 

Tämän opetus on siinä, että "luck favours the prepared". Eli, verkkoja pitää laittaa veteen paljon ja pitää olla alttiina sattumalle. Pidä silmät auki, kun jotain löytyy.

 

Miten hyötyä mustasta joutsenesta

 

Taleb ei halua keskittyä neuvojen antamiseen siitä, miten mustasta joutsenesta voi hyötyä. Omat neuvoni ovat seuraavat:

• Yritä altistua positiivisille mustille joutsenille. Et voi tietää,mistä se tulee, mutta tee toimenpiteitä, joilla hyödyt isoista muutoksista maailmassa.
  
• Varmista selustasi negatiivisen mustan joutsenen osalta. Jokaisessa peraatiossa, mitä teet, ota huomioon massiivisen muutoksen mahdollisuus.
  
• Käytä resurssisi valmistautumiseen. Ole herkkä muutoksille ja heikoille signaaleille. Älä tee (tai ainakaan luota niihin) pitkäntähtäimen tarkkoja suunitelmia.
  

 

Vanhanen ja lautakasa - vai paljon muuta

Toi demareiden pääministerin kaato olisi voinut onnistua erittäin hyvin, jos siitä dokumentista olisi jätetty juuri tuo kohta (lautakasa) kokonaan pois. Tässä on nyt unohtunut kokonaan se karmeus, mitä tuon säätiön takana piilee. Sehän on ihan uskomaton vedätys: samassa neuvottelupäydässä on kepulaisten kesken sovittu Ray avustuksesta, korkotuista (Ara). Sitten on otettu rakennusliikkeet vedätykseen mukaan (ylisuuret tonttien kauppahinnat ja varmaan ylisuuret urakkahinnatkin). Takuuvarmasti noista ylisuurista hinnoista on valunut kepulaisten taskuihin merkittäviä summia. Miksi hintoja sitten muuten olisi vedätetty niin korkeiksi?

Sitten on vielä toi erikoinen tapa, millä ko. säätiö rakennutti. Ei ollut tarjouskilpailuja, vaan pointti oli, että ostettiin "kokonaispalvelu". Ko. "palveluun" sisältyi se, että rakennusyhtiö rakensi talon itse omistamalle tontille. Kun näin toimittiin, vältyttiin tarjousten kipailuttamiselta. Siinä ohjelmassa oli joku juristi toteamassa, että tuossa räikeästi rikottiin lakia hankintojen kilpailuttamisesta.

Rikkana rokassa oli se, että säätiö piti eduskuntaa neukkarinaan. Sieltä varailtiin surutta neukkarit kaikkiin säätiön yhtiökokouksiin, hallituksen kokouksiin ym. ym.

Ja, sitten säätiön hallituksen puheenjohtaja on päättämässä avustuksen antamisesta hänelle itselleen. Ei tartte olla juristi, että tajuaa sen olevan täysin lainvastaista. Jos kyse olisi hyväntekeväisyyssäätiöstä ym., silloin se olisi petos.

Tarvitaankohan säätiöllä muuten tilintarkastajaa? Jos tarvitaan, niin onkohan sillä minkä puolueen jäsenkirja?

Ray on pistänyt huikeita summia tuohon "säätiöön"...yli 40m euroa. Siis, 250 miljoonaa mummoa.

Jostain kumman syystä kaikestä ylihinnasta huolimatta säätiö on tuottanut älyttömästi rahaa (korkeat vuokrat?). Lopputuloksena on, että säätiön varallisuus on luokkaa 200 miljoonaa (ainakin sen ohjelman mukaan). Siinä varmaan on mukana paljon laskennallista asuntojen hintojen nousua ym.

Voin kuvitella, miten kepun politrukkien sormet ovat syyhynneet, että miten pääsisi vetämään oman siivun tosta 200 millistä.

Kaikki toi tuli esille siinä ohjelmassa. Luultavasti kaikki hyvin todistettavissa ym. Mutta, nyt kukaan ei puhu niistä, vaan lautakasasta. Ylen demaritoimittajat teki tuossa kohtaa pahan virheen - innostuivat liikaa.

Laitetaan muistiin

Laitan tähän muistiin oheisen Isokallion kolumnin.

On mielenkiintoista tarkistaa parin vuoden päästä, kuinka hyvin nuo ennustukset toteutuivat.

Yhteenveto:
- Ilman elvytysrahaa BKT olisi laskenut tänä vuonna 13%.
- Ilman elvytysrahaa BKT laskee ensi vuonna 6.5%.
- Vuoteen 2011 lähdetään viidesosaa (20%) pienemmällä BKT:llä.
- Jotta tuosta päästään vuoden 2008 tasolle, vaaditaan 5% kasvua viisi vuotta peräkkäin. Vasta silloin oltaisiin samassa veronemaksukyvyssä, kuin nyt.
- Kataisen verolisäykset menevät entistä harvempien maksettavaksi (suurten ikäluokkien eläköityminen, lisääntynyt työttömyys) ja siten verokorotusten tulee siis olla erityisen rankkoja.



"Toivottomat talkoot
Maanantai 10.8.2009 klo 00.28
Kolumni 10.8.2009Tässä jutussa myös:# # d a t a # # - - > -->
Valtiovarainministeri Katainen on Kokoomuksen puheenjohtaja. Viime vaaleissa puolue marssi Toivotalkoiden tahdissa. Siitä ei pahaa sanaa, mutta valtiovarainministerin roolissa ei kannata uskoa mainostoimiston iskulauseita. Kansantalous ei mainostoimiston iskulausein toimi.
Ministeri Katainen ilmoitti viime viikolla, että verotusta kiristetään vuonna 2010 tai 2011, kun kansantalous lähtee nousuun. Tuo lausunto ylittää toiveikkuudessaan mainostoimistojenkin luovuuden. Etlan ennusteen mukaan bruttokansantuote supistuu tänä vuonna 6,5 prosenttia ja lasku pysähtyy ensi vuonna, eli vuonna 2010 kasvu on nolla.
Tämän vuoden bruttokansantuotetta ylläpidetään valtion kymmenen ja kuntien kahden miljardin velanotolla, eli kansantuote supistuisi ilman velanottoa toiset 6,5 prosenttia. Ilman velanottoa lasku on 13 prosenttia. Vuonna 2010 otetaan valtiolle velkaa kolmetoista ja kunnille pari miljardia, eli Etlan ennusteen mukaan kansantalous ilman velanottoa supistuu ensi vuonna vielä 7 prosenttia.
Ihan vaan koulumatematiikalla vuoteen 2011 lähdetään viidesosaa pienemmällä bruttokansatuotteella. Minun matematiikallani sellainen taso ei ole sen otollisempi veronkorotuksiin kuin nykyinenkään.
Kun veroja joudutaan joka tapauksessa korottamaan, niitä pitäisi korottaa nyt, kun vielä menee kohtuullisesti. Jos olisin Katainen, komentaisin myös Sailaksen tekemään välittömästi leikkauslistan.
Tulevasta, tai oikeastaan meneillään olevasta, kriisistä kun ei selvitä pelkillä veronkorotuksilla. Kansantalous ei lähde edes vuonna 2015 nousuun, jos velanotto ja julkisen sektorin osuus bruttokansantuotteesta päästetään laukalle.
Jotta lukijat ymmärtävät tulevien veronkorotusten raskauden, muistutetaan että työttömyys on nousussa ja suuret ikäluokat lähdössä eläkkeelle. Ennusteiden mukaan työttömyysaste kasvaa vuoden 2010 kesään mennessä yli kymmeneen prosenttiin. Kataisen "nousukaudella" niitä, joiden veroja voidaan korottaa on 50 000 vähemmän kuin tänään.
Työttömien verotusta ei edes kokoomuslainen valtiovarainministeri kai sentään kehtaa korottaa? Suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen tarkoittaa puolestaan sitä, että heiltä peritään veroa eläkkeestä, ei palkasta. Kun eläke on keskimäärin 40 prosenttia pienempi kuin palkka, niin vähemmän siitä kertyy veroakin, eikö niin herra valtiovarainministeri? Veronkorotukset läimäistään siis niille, jotka ovat ansiotyössä. Ja läimäistään raskaana.
Jotta päästään bruttokansantuotteessa takaisin vuoden 2008 tasolle, se vaatii viiden prosentin kasvua viisi vuotta peräkkäin. Jotta Kataisen toivoma veronkorotusten onnenaika saavutettaisiin vuonna 2011, se vaatisi 12 prosentin kasvua seuraavat kaksi vuotta. Kannattaisiko valtiovarainministerin ottaa mainostoimiston sijasta yhteyttä kauppakorkeakoulun laskentatoimeen? Muuten Kokoomuksen Toivotalkoot veivät kansalta kaiken toivon.

KALLE ISOKALLIO"

Valheiden suo

Kansanedustaja Marja Tiura (kok) jätti maanantaina Valtiontalouden tarkastusvirastolle selvityspyynnön Anna Tapion koulun taloudenpidosta.

Tämä oli seurausta siitä, että Anna Tapion koulu jäi kiinni lahjonnan vastaanottamisesta Nova groupilta.

Outoa.

Nimittäin, Marja Tiura on on tämän koulun hallintoneuvoston puheenjohtaja. Marja Tiura on siis itse vastuussa tästä lahjontatilanteesta. Ei hallintoneuvoston puheenjohtaja ole voinut olle tietämätön noin suuresta lahjoituksesta. Nyt hän vaatii selvityksiä.

Mikä esti Marja Tiuraa puuttumasta asiaan silloin, kun se tapahtui. Hän näyttää olleen hyvin tietoinen asiasta alusta alkaen.

Miksi kukaan ei kysy Marja Tiuran vastuun perään? Miksi media antaa vedättää itseään noin halvalla tavalla?

Korhosesta ja vaalirahakohusta

En ole mikään Kepu-fani, mutta tämä alkaa jo olla liikaa.

Minusta vaalirahakohu on saanut aivan suhteettomat mittasuhteet. Jotenkin tuntuu siltä, että media hakemalla hakee Korhosen "syyllisyyttä". En ole kuitenkaan nähnyt missään lehdessä analyyttistä ja puolueetonta pohdintaa siitä, että mikä tarkkaan ottaen on Korhosen "rikos".

Yritän nyt hahmottaa medioiden luomaa kuvaa Korhosen vääristä teoista.


Väite: Korhonen on ollut järjestämässä Kepulle rahoitusta ja suostunut ottamaan rahaa Nova groupilta.

Kommentti: minusta vaalibudjetin tulopuolen rakentaminen kuuluu puoluesihteerin työnkuvaan, eikä asiassa sinällään ole mitään väärää. Eri asia tietysti olisi, jos väitetyistä kytkykaupoista saadaan jotain todistetta.


Väite: Korhonen ei vuosi sitten kertonut oma-aloitteisesti, että Kepu on saanut Nova groupilta rahaa.

Kommentti: asiaa puitiin vuosi sitten ja silloin puhuttiin vain ja ainoastaan ehdokkaiden saamista tuista. Kaikissa keskusteluissa jätettiin puolueiden saama rahoitus pois. Korhonen ei silloin sanonut mitään, mikä olisi ollut totuudenvastaista. Mitkään muutkaan puolueet eivät silloin kertoneet vastaavia tietojaan julkisuuteen.


Väite: Korhonen ei ole aina ollut käytettävissä silloin, kun lehdet olisivat halunneet.

Kommentti: pitäisikö aina olla käytettävissä, kun Iltalehti soittaa? Korhonen on valinnut sen linjan, että hän pyrkii antamaan tiedot kerralla. Niin nytkin. Minusta hänellä oli viimeisessä tiedotteessaan paljon informaatiota ja vakuutus siitä, että kaikki kerrottavissa oleva on kerrottu. Olisi suonut, että media olisi käsitellyt sen informaation, jota on annettu. Näin ei käynyt, vaan nyt operoidaan pinnallisilla kommenteilla tyyliin "Korhonen meni perunakellariin" tai "mitään uutta ei kerrottu".


Väite: Korhonen on tavannut Nova groupin johtoa ja Markku Kauppisen.

Kommentti: so what? Korhonen sanoo, että hän tapaa päivittäin ihmisiä noin kuudessa tapaamisessa joka päivä. Uskon, että suuren puoleen johtajan työpäivä on tosiaan sellainen. Minusta mennään absurdiuden puolelle, jos puoluejohtajien kohta pitää (kuten on ehdotettu) raportoida jokainen tapaaminen julkisuudelle. Ei sellaista velvoitetta ole eikä pidä olla.


Tätä "uutisointia" seuratessa tulee jotenkin kummallinen olo. Koko prosessi elää jotain omaa elämäänsä, jolla ei ole paljoa tekemistä todellisuuden kanssa. Harva median edustaja vaivautuu paneutumaan asiaan. Toimitaan pinnallisella fiilispohjalla. Johtuuko tämä tyhmyydestä vai tarkoitushakusuudesta?